Hei!
Onko kenelleäkään samanlaista ongelmaa tai osaisiko joku auttaa. Olen raskaana ja laskettu aikani on kuukauden päästä. Minulla on myös 4-vuotias poika. Olen niin kurkkua myöten täynnä esikoistani,että en millään ´jaksaisi häntä. Kaikki hänen juttuns ärsyttävät, en jaksaisi sen hampaita pestä en pyyhkiä takapuolta en viedä puistoon, enkä mitään muutakaan eikä edes huvita vaikka jaksaisinkin. Tiuskin hänelle ihan älyttömästi ja tappelemme kokoajan. Rakastan häntä enemmän kun mitään koko maailmassa, enkä sen takia ymmärrä käytöstäni.
Onhan tämä jotain ohimenevää?
Onko kenelleäkään samanlaista ongelmaa tai osaisiko joku auttaa. Olen raskaana ja laskettu aikani on kuukauden päästä. Minulla on myös 4-vuotias poika. Olen niin kurkkua myöten täynnä esikoistani,että en millään ´jaksaisi häntä. Kaikki hänen juttuns ärsyttävät, en jaksaisi sen hampaita pestä en pyyhkiä takapuolta en viedä puistoon, enkä mitään muutakaan eikä edes huvita vaikka jaksaisinkin. Tiuskin hänelle ihan älyttömästi ja tappelemme kokoajan. Rakastan häntä enemmän kun mitään koko maailmassa, enkä sen takia ymmärrä käytöstäni.
Onhan tämä jotain ohimenevää?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voitko, pystytkö lähtemään vaikka motelliin/hotelliin yöksi ja saisit olla hetken vaan löhöilemässä päivälläkin siellä?
Tai jos kiinnostaa niin joku kylpylä ja muutama hemmotteluhoito! Saisit ajatukset ihan muualle kodista ja arjesta.
Itse olen käynyt ikkunaostoksilla ja kahvilla jos on alkanut tuntumaan siltä, että tauko olisi paikallaan. Mutta tuo raskaus on jo aika pitkällä, en tiedä jaksatko kävellä kaupungilla tarpeeksi pitkään. Ja onko sinulla kaupunkia lähellä edes.
Mutta, joka tapauksessa, tarvitsisit varmaan taukoa! Voit toteuttaa sen itsellesi parhaiten sopivalla tavalla!
Tai tehkää jotain poikkeavaa yhdessä lapsen kanssa tai preikin lisäksi.
Älä ota kovin suuria paineita käytöksestäsi. Voi olla, että se vaan lisää ärsyyntymystäsi. Ja luulempa, että olet vaan väsynyt ja raskaana ja sen takia et jaksa.
Koita saada tauko järjestettyä!
Voimia ja lempeitä ajatuksia toivottaa molli!
Kiitos,että vaivauduit vastaamaan. Mulla sikäli huono tilanne,että mies töissä ja esikoinen kanssani kotona (poäiväkoti suljettu) Kaikki läheiset on töissä ja muutenkaan eivät kauhean innostuneesti hoida lastani. On jo työn ja tuskan takana kuinka saan järjestettyä hänen hoidon,että mies pääsee mukaan synnytykseen :( Eli lapsestani en pääse oikeastaan hetkeksikään "eroon". Tuntuu kyllä just siltä,että kun saisi edes hetken hengähtää ilman häntä niin jaksaisi taas paremmin.
Joo,toivon kyllä hartaasti että tämä menee ohi. On ihan kamala olla ja kokoajan huono omatunto.
Kiitos sinulle voimista ja lempeistä ajatuksista, tuli jo parempi mieli kauniista sanoistasi:)
jos kerran päiväkoti on kiinni?
Eikö sulla ole jotain serkkutyttöä tai lukiolaistuttua joka ei ole kesätöissä,jos sille maksaisit, että se ulkoiluttaisi poikaasi jotta saisit levätä.
Kannattaa kysyä olisko joku tutuntutuntuttu jossain.
Eihän mitään saa ilmaseks,mut jos vähän palkkaa teini saa niin...
Meillä on välillä tilantaita, että mies on paljon töissä ja itse hoidan koko huushollin ja 2 lasta. Silloin on vaikeaa päästä lähtemään hetkeksi pois kotiympyröistä. Mies ei pysty joustamaan silloin kun töitä on paljon ja juuri silloin iskee tarve päästä kotoota pois muutamaksi tunniksi itsekseen. Olen sitten hommannut jonkun tutun tytön katsomaan lapsia siksi aikaa.
Mutta kysele MLL:n hoitajaa. Voit sitten tehdä sillä aikaa, kun hoitaja on lapsesi kanssa niin sellaista mikä parhaalta tuntuu, vaikka nukkua.
Sitten, kun olet saanut tauon, olet paremmalla tuulella ja voit aidosti näyttää lapsellesi, että rakastat häntä!
On todella raskasta olla pinna kireellä koko ajan. Se syö "miestä"! Ja "syödystä miehestä" ei ole iloa hänelle itselleen eikä muille.
Toivottavasti saat järjestetyksi itsellesi omaa aikaa!
Muuten, voiko miehesi auttaa sinua vaikka iltaisin tai viikonloppuisin?
Mukava kuulla, että kirjoituksestani oli apua!
Jos sulla on laskettuaika kuukauden päästä niin tuo on ihan normaalia. Olet vaan väsyksissä tällä hetkellä. mene vaikka toiseen huoneeseen ja laske 10 niin huomaat et se helpottaa. Koita jaksaa. Kaikki muuttuu kun toinen lapsi syntyy ja juttele asiasta miehes kanssa.
onko teillä päin vaikka jotakin leikkipuistotoimintaa, saisit poja pariksi tunniksi jonnekin. Entäs uimakoulut? Muut ohjatut harjoitukset? Kyllä niitä tuonkin ikäisille järkätään.
Ja ei kai sun miehesi ihan jatkuvasti töissä oo? Pakkohan sen on pari tuntia joskus poikaa katsoa, että pääset vaikka kauppaan. Entäs MLL:n palkattu hoitaja? Maksaa, mutta vois kannattaa esim kerran viikossa. Sekin jo auttaa, jos tietää vaikka joka perjantai-ilta pääsevänsä elokuviin tms...
Ja jos oikein tuntuu katto kaatuvan päälle, juttele asiasta neuvolassa ja kysy miten saisi kunnan puolesta hoitajaa. Pitäisi senkin onnistua.
Tsemppiä sulle, sulla on raskaat ajat nyt ja mietit tietysti miten sitten kahden kanssa, mutta asioilla on taipumus järkkääntyä. Mutta hommaa se tauko itelles vaikka miten!
Meidän lapsi yritettiin siepata noin kuukausi sitten. Olimme ulkomailla. Tapaus sattui ja sen mukana kaikki muuttui, vaikka loppu oli onnellinen. Kun lapsesi kiukuttelee seuraavan kerran, kun olet raivostumassa häneen seuraavan kerran, pysähdy ja yritä kuvitella, mitä se olisi, jos oikeasti hänet joku sinulta riistäisi. Huomaat, kuinka sulat rakkauteen siinä hetkessä.
Lapsesi jo nyt epäilee rakkauttasi, koska kiukuttelee noin - ja asia pahenee, kun kotiin tulee toinen, esikoisesi tulee luulemaan, että nyt häneltä on viety äiti kokonaan, koska vastasyntynyt tarvitsee sinua niin paljon. Tämä viimeinen kuukausi, älä tee muuta kuin kaikessa osoita rakkautta nelivuotiaallesi, kun puet, syötät, juttelet hänelle, nukutat, mitä vain, ole täynnä rakkautta ja sulje hänet rakastavaan ilmapiiriin sinun lähelläsi.
4-vuotias poikani siepattiin enkä ole vieläkään saanut häntä takaisin!
Ihanko totta, kaapattiinko lapsesi? Olitteko ulkomailla ja onko tapauksesta kauan?
Oletteko saaneet mitään tietoonne asiasta?
Voimia!
Ymmärrän kyllä radikaalin kantasi ja olette kokeneet jotain aivan järkyttävää,mutta silti minusta näitä asioita ei voi verrata. Itse pystyy kamalan kokemuksen kautta muuttamaan käytöstään,mutta ei sitä voi toiselle opettaa.
Onneksi teillä kuitenkin onnellinen loppu.
koittakaahan jaksella:)
En tiedä onko tarkoituksesi satuttaa tahallaan, mutta ei tunnu kivalta kuulla että "poikasi nyt jo epäilee rakkauttasi häntä kohtaan ja asia vaan pahenee...." En ole viestissäni sanonut että poikani kiukuttelisi,että ehkä et lukenut viestiäni huolellisesti tai sitten tulkitsit sen väärin. Eikä meillä ole 24h tällaista,on meillä hyviäkin hetkiä. Mutta tällainen ikävä tunne tässä nyt on päällimmäisenä.
No anyway,olen sen verran positiivinen että uskon kaiken järjestyvän.
edellisen tarkoitus tuolla lauseellaan satuttaa tahallaan! Itsehän kirjotit, että "tiuskin hänelle ihan älyttömästi ja tappelemme ihan koko ajan". Jos tuo pitää paikkansa, niin varmasti poika epäileekin rakkauttasi kun annat tuollaista palautetta jatkuvaan!
Mielestäni on hyvä, että olet havahtunut tilanteeseen, mutta kirjoititko vain hakeaksesi hyväksyntää ja selän taputusta? Kannattaa opetella myös kritiikin vastaan ottamista. Kolmen lapsen äitinä tiedän, että uuden lapsen syntymä on jonkin asteinen "kriisi" (myös positiivisessa mielessä) esikoiselle/muille perheen lapsille. Siksi olisi hyvä jos pystyisit/jaksaisit ponnistella itsellesi hengähdystaukoa tai muutosta tilanteeseen. Väsymyksesi ei ole kuitenkaan esikoisesikaan syy.
Toivon, että tilanteenne järjestyy, mutta aina ei pelkkä toivo tai positiivisuus auta vaan on myös tehtävä jotain.
Eikä nyt sitten kannata loukkaantua näistä sanoista, ihan hyvällä kirjoitin vaikkakin suoraan..
En kaipaa selkään taputtelua mutta en myöskään puukotusta. Jos hoksasit niin kirjoitin, että minulla on huono omatunto ja kysyin,että voisko tai osaisko joku auttaa.
En mitenkään nauti tästä tilanteesta. Tiedän että tämä ei ole esikoiseni syy,en mä nyt sentään mikään aivoton ole. Mutta tälläsex tää tuntuu aina menevän kun jotain yrittää kysyä. Mutta kiitos kuitenkin kaikille,jotka vilpittömästi halusivat auttaa:)
ja ollaan kyllä esikoisen kanssa tästä tilnteesta juteltu, niinkuin nyt nelivuotiaan kanssa vaan voi, ENKÄ oleta hänen YMMÄRTÄVÄN kaikkea, mutta mielestäni parempi että on puhuttu.
Ja rakastamisesta ollaan myös pojan kanssa puhuttu. Olen sanonut,että vaikka välillä on vaikeaa ja takkua niin äiti silti rakastaa ja sen hänelle sanon päivittäin,että ei tässä nyt ole siitä kyse.
Siis ei todellakaan ole/ei ollut tarkoitus satuttaa millään lailla, en usko, että sellaisesta on mitään hyötyä. Tosiaan vain reagoin siihen, kuten tuossa joku aiemmin otti esiin, kun sanoit, että riitelette "koko ajan". No en nyt uskokaan edes että koko ajan. Eikä tämä ole vain sinulle vaan sanon yleisesti, että vanhemmilla on usein ajatus, että miten lapsi mitenkän ikinä voisi epäillä heidän rakkauttaan lasta kohtaan, kun asia on niin päivän selvä.
Mutta ei se välttämättä ole. Jos yhä uudelleen ja uudelleen (omani yli 30 vuoden ajan) äiti on sanonut tai käyttäytynyt kurjasti lasta kohtaan, mutta yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa rakastavansa, mutta sitten taas käyttäytyy siten, että siitä ei rakkaus välity, niin niihin sanoihin lakkaa uskomasta. Ihan totta. Jos ajattelee vaikka mitä ihmissuhdetta, jos vaikka mies vakuuttaa yhä uudelleen rakastavansa, mutta yhä uudelleen käyttäytyy siten, että siitä se sanominen ei välity vaan on päinvastaista, niin kyllähän siihen sanomiseen alkaa lopulta suhtautua epäilevästi.
Ehkä otit pahasti sen mitä aiemmin sanoin juuri siksi, että sanoit potevasi huonoa omaatuntoa. Mutta eihän sen asian siihen tarvitse jäädä, yritin siis vain sanoa, että ala osoittamaan rakkautta lapselle mennen tullen vieläkin enemmän kuin nyt tapahtuu. Väsymys ja uupumus EI vaikuta siihen, paljonko jaksaa rakastaa eli varmasti rakastat yli kaiken, mutta se tosiaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä jaksaa osoittaa sitä rakkautta ja sitä siis neuvoin tekemään, väsymyksestä huolimatta.
Pakko minunkin kommentoida. Mielestäni KUKAAN ei ole puukottanut sinua selkään! Miksi otat kaiken niin herkästi?
Sinähän olet saanut vastauksia ja apua (myös sellaisilta jotka eivät ole värittäneet kirjoitustaan "sinulla on varmasti rankkaa ja olet varmasti tooosi hyvä äiti" -kommentein)!
Ehkäpä edellisenkin tarkoituksena oli vain MUISTUTTAA, että lapsen ei pitäisi tarpeettomasti joutua kärsimään tilanteista, jotka eivät ole lapsen itsensä aiheuttamia? Kukaan ei siis ole sinua aivottomana pitänyt..
Sinulla on siis aikaisempiakin ikäviä kokemuksia palstalta..? ("Mutta tälläsex tää tuntuu aina menevän kun jotain yrittää kysyä") Voisiko vikaa olla sielläkin päin..? Mielestäni kun edelleenkin KAIKKI vastaukset ovat olleet täysin asiallisia ja ystävällisiä. Toista ei voi syyttää silloin kun itse kääntää asiat nurin..
Se on ihan sama minkälaisia ongelmia on ja millälailla kirjoittaa, täältä löytyy aina niitä jotka lynkkaa ja pilkkaa heti!
Ja se ei tunnu kivalta, kun todellakin on huolissaan tilanteesta ja haluaa neuvoja eikä lynkkausta. Sitten syytetään siitä, ettei kestä kritiikkiä! Ei sitä varmaan kestäkään, kun on huolissaan ja väsynyt ja tilanteeseen ei löydä itse selvennystä ja helpotusta.
Käsitin kyllä heti, että sinulla on siellä tosi kysymyksessä ja haluat muuttaa käyttäytymistäsi ja, että olet tehnyt kaikkesi niillä resursseilla mitä sinulla tällä hetkellä on. Mutta, kun se ei ole koskaan riittävästi niille jotka lynkkaa. Täällä on paljon täydellisiä äitejä "neuvomassa".
No, saan varmaan "kivoja" kommentteja, mutta ei haittaa.
Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa!
Joo,ja otinhan itse tietoisen riskin kun täältä mitään kysyin,tiesin et tulee näitä "täydellisiä" äitejä tai muuten vaan täydellisiä ihmisiä neuvomaan ja haukkumaan.
Mutta sain kyllä paljon asiallistakin kommenttia ja selvästi täälllä on ihmisiä jotka ymmärtävät ja haluavat auttaa, se tuntuu hyvältä.
Joo on se paskamaista kun lyödään lyötyä mutta koitan jättää kyseiset viestit omaan arvoonsa.
SINÄ käsitit ja olet niin hyvä muutenkin!
(Mitä nyt itsekin sorrut nimittelemään ja pilkkaamaan..)
Että taisipa tosiaan osua - sinuun.
No, älähtihän se koira sittenkin! Hih hih!
Totta se vaan on, että tällä palstalla on välillä inhottava ilmapiiri! Ei sitä kaunistelemaan kannata ruveta.
On vaikeaa saada levitetyksi hyvää ja mukavaa asennetta kanssakirjoittajiin!
Inhottava asenne ja ikävästi kirjoittaminen on tarttuvaa! Olen huomannut sen itsekin.
Miksi en olisi voinut käsittää alkuperisen kirjoittajan asiaa positiivisesti? Olisiko minunkin pitänyt ruveta inhottavaksi hänelle? Ei kai alkuperäinen muuten vaan kyselisi neuvoja ongelmiinsa ellei ihan oikeasti olisi avun tarpeessa ja huolissaan asiasta? Mielestäni ei ole mitään syytä/ järkeä löydä lyötyä (lainaan alkup. sanoja)!
Jos kaikki aina vastaisivat inhottavasti niin silloin olisi jotain vialla. En nähnyt mitään syytä kirjoittaa inhottavasti alkuperäiselle kirjoittajalle!
Tämä on jo ihan toinen keskustelu kuin tuo "päiväkoti" tuolla alempana. Joten annetaan sen jo olla.
Kirjoitin "Että taisipa tosiaan osua - sinuun." Tarkotiin tuolloin, että sinuun se kalikka taisi osua kun älähdit! Rautalankaa taitaa upota sinuun kilokaupalla..? *hih hih ja tshih tsih*
Olen palstaa käyttänyt 1½ vuotta ja ilmapiiri on vaihdellut. Sitä en sen sijaan allekirjoita, että inhottavuus olisi "tarttuvaa". Mielestäni silloin ei osata kantaa vastuuta omista sanoista ja kirjoituksista, jos alkaa syyttämään toisia omasta kirjoitustyylistä! Kyllä silloin pitää itsekin olla inhottava jos kirjoitta inhottavasti, ei siitä voi toisia syyttää!!
Kuka on ollut inhottava alkuperäiselle? Kuka on lyönyt lyötyä? En myöskään ymmärrä mitä positiivista on tilanteessa jossa äiti "tiuskii lapselle älyttömästi ja tappelee koko ajan". Kukaan ei ole sanonut äitiä huonoksi, mutta tilanne on eittämättä huono? Sille on siis tehtävä jotain, pelkkä päähän silittely ei auta! Miksi loukkaantua asiallisista neuvoista?
Pitäisi oppia erottamaan INHOTTAVA ja RAKENTAVA kritiikki!
Alkuperäisen tilanteessa ei ole mitään positiivista. Se ei silti tarkoita sitä, että hänelle pitää vastata inhottavasti. Yleensä mukavasti vastaamalla on paremmat vaikutukset.
Joo, taidampa harkita nimimerkin vaihtoa!
Ekaksikin ihan itsekkäistä syistä, ei tarvii aina sen jälkeen, kun on johonkin jotakin kirjoittanut, niin lukea oman viestin perästä jotakin ihmeellistä ja inhottavaa.
Ja toiseksi ihan vain sinun takiasi, sinun ei tarvii etsiä mollia joka ketjusta ja purkaa kaikkea negatiivista energiaasi molliin.
Oletko sinä hauhau./?!?/!?!/??? ja/tai joku muu harkinnut esim. potkunyrkkeilyn aloittamista? Siinä saisi tosi hyvin puretuksi kaiken ylimääräisen energian ja myös negatiivisen energian pois.
Kysyn toistamiseen KUKA on vastannut inhottavasti???
Itse en käytä nimimerkkiä koska en halua "leimautua" mistään sanomastani ja koska nimimerkilläkään (edes rekisteröidyllä) ei voi todistaa kirjoittavansa vain yhdellä ja ainoalla nikillä. Niin kuin tiedät. ;)
Lisäksi päämielenkiintoni on seurata sekä kirjoituksia että itse kirjoittaa ajatuksia. Ei bongailla tiettyjä nikkejä tai tulla bongailluksi. Tyylini on kirjoituskohtainen ei henkilökohtainen.
Onko tullut mieleesi, että kyse ei taas ole henk.koht. Sinusta vaan kirjoituksistasi..?
Aloita toki harkitsemasi potkunyrkkeily (minä olen harrastanut tavallista nyrkkeilyä 7 vuotta, hyvä laji määrätietoiselle!)! Mikä tahansa liikunta vie pois pahantuulisuutta. Parempi salilla kuin 24h keskustelupalstalla!
Oikein ihanaa kesää sinulle! :)
juttu! Meillä on vauva syntynyt jo talvella, mutta ajatukset isompia (8v ja 5v) sisaruksia kohtaan samanlaiset! Ahdistaa ja on todella huono omatunto.
Vaukki syntyy kuukauden päästä, esikoinen 4-vuotias ja jatkuvasti haluaa puuhailla. Tänä aamuna nousin ekan kerran kuudelta, esikoinen heräsi jo puoli seitsemän, josta saakka kuuntelin "koska on aamupala", "koska mennään ulos" "tuleeko tänään aurinkoisa päivä"-juttuja. Kyllä kypsyttää, ja huono omatunto senkun kasvaa, kun pyydän leikkimään hetken aikaa yksin että saan levätä.
Toisaalta, nelivuotias on jo sen verran iso, että hänelle voi kertoa että äiti on nyt väsynyt ja siksi saattaa hermostua pienistä/levätä paljon.
Samalla kannattaa kertoa, että esikoinen on silti ihan yhtä rakas ja tärkeä. Yrittää vaan raahautua sinne puistoon väkisin ja olla kiinnostunut, tää on kuitenkin se viimeinen kuukausi ennen vauvaa. Kannattaa antaa hyvät muistot lapselle yhteisestä ajasta! Jaksamista!
Minulla kolmas raskaus alussa, lapset 3,5v ja 1v. Yrittäkää jaksaa, älkää ainakaan "tapelko" lapsen kanssa. Lapsethan on usein eri mieltä aikuisen kanssa, mutta aikuinen ei saa antaa sen mennä ns. tappeluksi. Ja varsinkin jos lapsi vaan kyselee noita aamupala- ja ulkoilujuttuja, siitä ei tosiaan pitäisi kenenkään hermostua. 4-vuotias ehkä tietyllä tavalla ymmärtää, että äiti ei aina ole hyvällä tuulella, mutta ei niin pieneltä voi vaatia täyttä ymmärtämistä äidin raskauden aiheuttamille hermoiluille. Vaikka kuinka hermostuttaisi, älä pura sitä lapseen. Puhu fiiliksistäsi, vaikka miehesi, ystäväsi, äitisi kanssa. Kyllä joskus minustakin tuntuu että koko ajan on jonkun pyllyä pyyhkimässä jne. mutta ei se niin vakavaa ole :) kai miehesi voi joskus nuo hampaidenpesut ym. hoitaa, mutta yritä antaa lapsellesi aikaa, hän on enää hetken ainoa lapsi. Tuon ikäisen itsetunnolle tekee tosi hyvää, kun äiti kehuu palapelin rakentamisesta tai onnistuneesta hiekkakakusta. Meidän poika 3,5v tykkää yhteisistä lukuhetkistä, ihan vain äidin kanssa. Pikkusiskoa ei silloin huolita mukaan :) Siskon kanssa on sitten omat jutut. Varsinkin vauvan synnyttyä tuollaiset kokemukset ovat tärkeitä. Pieni vaiva, iso ilo.
Tuntuu hyvältä kuulla etten nähtävästi ole ainoa joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa.
Täytyy nyt sitten vaan yrittää ryhdistäytyä.
Meillä sitä samaa,koska aamupala,koska ulos, paistaako aurinko..jne. Joo kypsyttää ei voi mitään. Mutta toivomme että tämä on ohimenevää!
Jaksamisia muillekin samassa tilanteessa oleville!
muille samassa tilanteessa oleville esikois-lapsille!
Toivotaan että on ohimenevää. Ei SINUN vaan lapsen takia.
olet selvästi ymmärtänyt sanan vertaistuki merkityksen. Onnitteluni!
Mitä vertaistukea tuo tässä enää tarvii?! Sen LAPSI sitä tukea enemmän kaipaa. Aikuinen ihminen..
Saatko pojan muutamaksi päivää mummolaan tai jos isä viettäisi aikaa enempi pojan kanssa.sinun pitäisi saada itsellesi aikaa olla yksin ilman pojan höpinöitä.ihan normaalia on että ottaa lapsi joskus pannuun,jos mahdollista käy luonnon helmassa hiljaisella kävelylenkillä ja nauti hiljaisuudest!