Onko teillä muilla ongelmaa kaloreiden kanssa? Siis mä oon yrittänyt päästä oksentamisesta eroon ja se onnistunutkin suht hyvin, mutta lasken aina paljonko kaikessa syömässäni on kaloreita.. Jos syön päivässä yli 800 kaloria, tuntuu, että olis syönyt liikaa. Vaikka tiedän että oikeasti pitäis syödä lähemmäs 2000 kaloria! Välillä tekis mieli esim karkkia, pikkasen herkutella, tai pitsaa, mutta iskee jo pelkästä ajatuksesta kauheen paha olo.. Vaikak tiedän ettei läskiä yhdestä kerrasta synny, ei edes kahdesta. Toi hallitsee mun elämääni mitä syömiseen tulee. Haluisin päästä siitä eroon! Onko mitään vinkkejä miten voisin onnistua siinä?
Kalorien laskeminen
Mitsu
221989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mulla on ihan sama ongelma ja musta tuntuu etten pääse siitä eroon niin pitkään kun opin olemaan ajattelematta liikaa ruokaa ja syömistä. oon itsekin lopettanu oksentelu mutta tosta kalorien laskemisesta en oo päässy eroon. kai se on loppujen lopuks vähän parempi vaihtoehto kuin oksentelu.
lasken.jos syön yli 500 kcal, tulee jonkinnsortin millään-ei-ole-mitään-väliä-kohtaus, ja mätän itseni täyteen ruokaa jonka jälkeen oksennan kaiken, ihan kaikki päivän syömiseni.
kausittain lasken syömieni ruokien kalorimäärät, ja ne ovat pysyneet reippaasti alle 500, kun joskus taas tulee kausia jolloin ahmin-oksennan-ahmin-oksennan-ja-taas ainakin 3 kertaa päivässä. yleensä käy niin että saatan olla ahmimatta kolme viikkoa 400 kcal ravinnolla, kun taas viikko sen jälkeen en muuta tee kun tutustun wc-ankan oksettavaan hajuun.
jo kymmenen kaloria liikaa saa minut ajautumaan ahmimiskohtaukseen. ja kolme vuotta tätä on harrastettu. viimeisen vuoden ajan olen mitannut rasvattoman maidonkin desimitalla, ei 1/4 dl enempää kahviin.
minkä sortin syömishäiriö tämä sitten on, en osaa sanoa.
mikä siinä on, kun ymmärrän, että pitäis syödä enemmän, ja että se ei tosiaankaan olisi liikaa, mutten silti pysty siihen. Kai mä pelkään että lihon. Ärsyttävää, kun poikaystävänkin kanssa olis kiva käydä enemmän ulkona syömässä, mutta heti jos puhe menee siihen suuntaan, niin tulee vaan mieleen että apua. Ärsyttävää tällanen.
tänään tein päätöksen yrittää tehdä edes jotain. kaikenmaailman asiantuntijat sun muut sanoisivat tätäkin parantumisyritystä vielä syömishäiriöksi ja sairaaksi ja mitähän vielä, mutta yritän kuitenkin jotain.
suunnittelen itselleni pariksi seuraavaksi päiväksi joka päivälle kaksi 150 kcal "ateriaa" (tai mitä lie, ei kahta salaatinlehteä, tomaatinpuolikasta, kurkkupalaa ja 1/4 dl soijarouheannosta kaikki välttämättä ateriaksi sanoisi >_>) ja neljä 50 kcal välipalaa.
reilun sadan kalorin lisääminen tulee olemaan minulle päivän mittaan vielä vaikeaa, mutta jos tässä pysyn pari päivää niin nostan sitä vielä sadalla. ja niin edelleen. siinä vaiheessa on pakko alitajunnankin tajuta että ei tästä liho. asiaa ei kyllä paranna että olen ihminen joka pyöristää kaloriluvut ruuassa aina ylöspäin ja liikuntakulutuksen alaspäin : <
jos kuitenkin menisit poikaystäväsi kanssa sinne syömään ihan silloin kun huvittaa, ja kokeilet jotain salaattia, jonka kalorimäärät tiedät?
en sinusta tiedä, mutta itse saan ruuan paremmin pysymään alhaalla kun tiedän miten paljon siinä on kaloreita ja mitä ravintoaineita. jos tiedän, että söin juuri 120 kcal salaattiannoksen (kastikkeella, minä en ainakaan jaksa 120 kcal edestä pelkkää salaattia nassuttaa O_O), se pysyy paremmin sisällä kuin jos olisin syönyt n. 50 kcal edestä vaikka juustosiivuja, eikä minulla olisi mitään havaintoa ravintosisällöistä. mitä varmimmin olisin tuon juuston jälkeen taas mättämässä itseäni repeämispisteeseen.
vittiläinen kun jaksais tapella pakkomieleteitään vastaan, tai tietäisi edes miten niitä vastaan tapellaan :
lisään vielä että lisäksi 100 kcal edestä mittaan maitoa johonkin ja vaikka väkisin pistän itseni juomaan sen. hieman kun erehdyn ajattelemaan niin tätähän voi sanoa jo vainoharhaiseksi >_>'
Hienoa että olet päättänyt ainakin yrittää :) Kovasti tsemppiä vaan, varmasti saattaa tuntua vaikealta alkuun, mutta älä anna periksi :)
Mulla on ihan sama juttu, eli helpommin pysyy sisällä jos tietää mitä on syönyt (siis juuri kalorimäärältää jne). Olen kyllä alkanut harkita ravintoterapeuttia, joka sitten voisi räätälöidä oikeanlaisen ohjelman, jolla en liho, mutta saisin kuitenkin kaikki tarvittavat ravintoaineet. Tosin ei ole kyllä mikään helppo ajatus alkaa minnekään soittelemaan ja aikoja varailemaan... :/ Ja paljon mahdollista, että sekin ruokalista näyttäisi musta aivan kamalalta ruokamääränsä suhteen, vaikka se kai edustaisi sellaista "normaalia" tapaa syödä.
itsekin olen harkinnut jonkinmoista ravintoterapeuttia, mutta minun tilanteessani yli 600 kcal ruokalistasta (mitä se takuulla on) ei tulisi mitään.
vitti, minähän mittaan kurkutkin vaa'alla ja kahviin ei tulisi mieleenkään laittaa sokeria.
nyt tähtään siihen että pääsen tavastani pyöristellä ruokien kalorimääriä aina ylöspäin. jonkinsortin tavoite tänään saavutettu, meni se 600 kcal alas asti ja siellä pysyi : >
pari päivää vielä kituutan itseäni tällä lihottamisvaliolla :D sitten nostan ruokamäärän siihen 700 kcal. varmaan tulee hurjat määrät makkaroita siitäkin vyötärölle, perusaineenvaihsuntaankin menee säästöliekilläkin kaksinkertainen määrä ja siihen vielä lenkkeilyvimmani :D
olen tullut siihen tulokseen että minun keinoni selvitä tästäkin on oma apu, vaikka kolme vuotta olen onnistunut menemään vain alaspäin. viime aikoina olen huomannut että huomannut että syömishäiriöitä koskevista nettipalstoista on tosiaan hyötyä, kuten syömishäirilistentuki, oa jne :)
Hassua....laittaa nyt sokeria kahviin.....meitsi juo aina mustana....;)
maitokahvi on minulla ollut ja pysynyt, vaikka mikä häiriö tulisi, ja tulee pysymään, ilman sitä en elä ja mustana kahvi menee alas vain silloin kun oikeen vitittää ja väsyttää :D rasvattoman maidon kanssa juon. edes jostain saa jonkinnlaista "normaalia" kalsiumia ja proteiinia.
Hei !
Olen itse(30v) sairastanut bulimiaa vuosia. Nyt pari vuotta on mennyt paremmin. Haluan sanoa sinulle sen mikä on auttanut minua parantumaan. Vaikken sinua tunne olen varma, että olet sisimässäsi viehättävä ja rakastettava ihminen. Usko rohkeasti itseesi. Etsi asioita, joita tykkäät tehdä ja joista oikeasti pidät. Älä välitä mitä muut ajattelevat, koska sinä olet sinä ja sinulla on oikeus aivan samanlaiseen elämään kuin kenellä tahansa muulla. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi. Anna itsellesi lupa olla juuri sellainen kuin sinusta itsestäsi tuntuu. Etsi apua tai pyydä läheisiäsi etsimään sitä sinulle! Ansaitset hyvän tulevaisuuden. Kaunista kesää !
t.miisa
Kiitos, tuli hyvä mieli sanomastasi :)
on varmaan alle kaikkien terveysrajojen, arvaan. Ylilihavien (indeksi yli 40) äkkilaihdutuksessa käytetään alle 500 kalorin niukkaravinnedieettiä lääkärin seurannassa maks muutama viikko, koska se pitempään voi vioittaa munuaisia ja muita elimiä pysyvästi. Ja silloinkin on käytössä erikoisruoka, jossa on ravinteita ja muita aineita tarkoin lasketussa suhteessa. te urheilette terveytenne, ei kun elämänne kanssa samalla ravintotasolla ilman mitään tietoa siitä miltä sisällänne näyttää.
Menkää heti hoitoon jokainen. Tunnustakaa tosiasia, teillä on bulimia tai anoreksia ja pahassa vaiheessa jo. Lääkäri on ainoa tie terveyteen ja jatkoon.
ja kiellän. tiesithän, etteivät kaikki bulimikot todellakaan ole alipainoisia, iso osa on normaali- tai jopa ylipainoisia? ja vakuutan, ilman minkäänlaista "minäkuvanväärentymistä", minä en ole alipainoinen. olisin varmasti, jos tämä olisi puhdas anoreksia, muttakun ei ole. ja usko pois, tiedät mitä aineita suuhuni pistän, syömishäiriööni kuuluu myös vitamiinien, hivenaineiden jne vahtaaminen. tottahan se on, että ei ihminen voi saada 600 kcal ruuasta tarpeeksi kuituja, proteiinia jne, ja myönnän että en saakkaan. mutta väitän silti saavani niitä ehkä vähän enemmän kun ravintomäärästäni voi olettaa.
missään nimessä en tarkoita puolustaa itseäni, myönnän sen että olen sairas ja että vitamiineja kaikkia elimistölle tärkeitä aineita ei kuulu saada pillereinä ja minimaalisina ruoka-annoksina.
en usko että minun syömishäiriötäni voi luokitella kovin varmasti mihinkään, tähänkun kuuluu vähän kaikkea. ja myönnän toki sen että olen sairas, pahasti, ja vaikka kuinka lapselliselta tämä kuulostaakin niin uskon selviäväni tästä vielä, oli keino mikä tahansa, mutta nyt yritän kuitenkin itse.
hoitoon en mene lähinnä elämäntilanteeni takia, ja myönnän että se on tyhmästi ajateltu, mutta näin on.
Kyllä sen voi määritellä. Se on EDNOS (=eating disorder not otherwise specified)ja siihen voi kuulua paastoamista, oksentelua, anoreksiaa ortoreksiaa jne. Esim. anoreksian oireet, mutta jos kuukautiset eivät ole ympäristön tms. takia jääneet pois, on kyseessä EDNOS. Elikkä siis se voi olla/on sekoitus usein eri syömishäiriöitä.
tuo kuulostaa tähän mennessä kaikenmaailman arvioista sellaiselta, joka osuu eniten kohdalleen.
Sama juttu minulla, painoni ei ole noraalin alapuolella. Olen normaalipainoinen, jo painoindeksikin sen kertoo.
normaalipainonen ja painoindeksi jotain 23.5 eli oon lihava mut muka normaalipainonen, kai nyt peilistä näkyy jos on ylimäärästä, kyllä jokainen ite tietää...
Mites sulla wicked on mennyt nyt? Onko suunnitelma pitänyt? :)
ihmeen hyvin. toissapäivänä tuli vähän repsahdettua, en oksentanut, mutta kalorimäärä jäi neljäänsataan :( 100 heitto saattaa joillekkin kuulostaa mitättömältä mutta se saa minut kyllä pettymään, sillä päätin kerrankin ihan tosissani että yritän jotain parantumistakin.
mutta monen monta päivää olen ollut oksentamatta : >
bulimikoksi minulla ei välttämättä ole niin kamalan huono itsekuri oksentamisen suhteen. tänään olen saanut alas tähän mennessä 500 kcal, vielä jostain pitää kiskoa ainakin se 100 kcal.
eilen sain syötyä 700 \o/, vaikka olo olikin vallan lihonut moisesta (naurettavaa tämä, kyllä :D)
loppujen lopuksi se ei ollut niin vaikeaa kun kehitin itselleni jotain muuta mietittävää koko ajan ja söin väähn säännöllisemmin ja suunnittelin ateriat etukäteen. tai no. oli se :D mutta siitä selvisin. tänäänkään en oksenna. ehei, en missään nimessä :) sen päätin.
jos oikein villiinnyn niin yritän syödä tänäänkin sen 700, jos vaikka juon sen jossainmuodossa jos ei muuta. huomenna nostan sen siihen 800 kcal. juon vaikka pelkkää maitoa sen edestä, mutta ihan periaatteen takia.
jos tulee viikko täyteen ilman ahmimisia, niin aivan villiksi ryhdyn ja syön salmiakkia ja mansikoita, ilman mitään ahmimisia ja oksentamisia, ja kohtuudella, ne on jotain niin ylihyvää :D sitten voin sanoa olevani aika super, \o/ en ole milloinkahan viimeksi syönyt karkkia tai mitään muuta hyvää "niinkuin-normaalisti-syövät-ihmiset". on siitä ainakin kaksi vuotta. ei. kun kolme.
toisaalta, toinen viikko tulossa vielä. parannettavaa on paljon ja matka on pitkä, todella pitkä itseaisassa jos katsoo nykysyömisiäni ja vertaa siihen mitä pitäisi. aina ei tosin kannata katsoa sitä mitä pitäisi oikeasti, hitaasti kohti sitäkin. vielä minä.
ja sinäkin :>
mitenkäs sinulla on mennyt :)?
Hienoa jos on mennyt noinkin hyvin :) Mullakin on mennyt ihan ookoo, oon saanut syötyä melko monipuolisestikin tällä viikolla parina päivänä, eli jotain toivoa olis, että olis saanut vähän tavallist (siis minun tavallista) enemmän hyviä ja tarpeellisia ravintoaineitakin. Poikaystävän kanssa ollaan oltu lähes koko viikko koko ajan yhdessä, ja se kai on jonkin verran auttanut tuossa syömispuolen hoitamisessakin. Tosin välillä meinaa hävettää, kun tuntuu että syön kamalasti (vaikken tietenkään oikeasti syö), ja sillon ajattelen vaan että minähän mässyttäjänä y
toi mua pitää? Mutta hiiteen vaan sellaaet ajatukset! Kerros taas pian lisää miten on mennyt :)
ja kunnolla. nyt olen saanut asiani sen verran huonoon kuntoon että hoitoon olen jo pääsemässä. tai no tavallaan kyllä hyvään kuntoon, mutta kuitenkin. lääkärissä kävin erään nuorisotyöntekijän toimesta ja sieltä menee kiireellinen lähetesairaalaan psykiatriselle osastolle. ehkä hyvä näin. vaikkakin nyt menee vallan hössöttämiseksi, mutta pyydän ja rukoilen että jos osaatte katsoa tilannettanne ulkopuolisen silmin ja huomaatte jonkin olevan vinossa vähänkään, niin hakekaa apua niin ei tarvitse hakea sitä kenties hetkeä liian myöhään. jospa tämä tästä :>
No voi... Mutta hyvä puoli on se, että nyt ainakin saat apua :) Tsemppiä kovasti!