Tiedättekö kaikki syyn masennukseenne? Olen ihmetellyt sitä että totta kai on selvää että voi masentua esim. kuolmentapauksen jälkeen tai työttömäksi jäädessään, mutta onko kaikilla näin konkreettinen syy?
Itse olen ollut vuosia masentunut sitä tiedostamatta, ja nyt romahdin, syön lääkkeitä ja odotan pääsyä terapiaan. Minä en ainakaan keksi mitään muuta konkreettista kuin että nuorin lapsi muutti pois kotoa, joten äippä voi hyvillä mielin "ratketa"...
Tiedän kuitenkin että lapsuuden traumat painavat väkisinkin, vaikka olen niiden kanssa yrittänyt elää. Sieltä löytyy koko kuvio, insestiä, alkoholismia, hylkäämistä jne.Haluankin vihdoinkin päästä asiantuntijan kanssa perkaamaan kaiken.
Itse olen ollut vuosia masentunut sitä tiedostamatta, ja nyt romahdin, syön lääkkeitä ja odotan pääsyä terapiaan. Minä en ainakaan keksi mitään muuta konkreettista kuin että nuorin lapsi muutti pois kotoa, joten äippä voi hyvillä mielin "ratketa"...
Tiedän kuitenkin että lapsuuden traumat painavat väkisinkin, vaikka olen niiden kanssa yrittänyt elää. Sieltä löytyy koko kuvio, insestiä, alkoholismia, hylkäämistä jne.Haluankin vihdoinkin päästä asiantuntijan kanssa perkaamaan kaiken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla myös masennus puhkesi ensimmäisen kerran nuorimman lähdettyä kotoa ja se oli keskivaikea. Toinen, vaikea masennus puhkesi eäkkeelle jäätyä. Minun lapsuuteni ei noin traumaattinen ollut, mutta ei minunkaan perusturvani ole kohdallaan.Olen ollut aina pessimismiin ja alakuloon taipuva.
Ei masennukselle aina ole selkeää syytä määriteltävissä ja usein se onkin monen asian summa. Itse kuulun juuri siihen ryhmään, jonka masennuksen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Lapsuus toki minullakin vaikuttaa ja vaikea elämäntilanne silloin kun masennukseni alkoi. Nykyään kaikki on hyvin, mutta masennus ei hellitä. Toisaalta se turhauttaa kun selkeää syytä ei löydy, sillä lääkärit ja terapeutit kyselevät aina masennuksen syitä. Olisi kai helpompi yrittää toipuakin, kun tietäisi masennuksensa syyt. Toisaalta monet eivät myöskään ymmärrä miten voi olla masentunut, kun syytä siihen ei ole.
1. minulla esiintyy diabeettista masennusta
ja
2. persoonallisuushäiriöön liittyvää masennusta
Mulla on ollut hyvä lapsuus, onnellinen parisuhde, terveet lapset, hyvä ilmapiiri työelämässä - ja silti sairastuin vakavaan työuupumukseen ja vaikeaan masennukseen. Terapian myötä olen oppinut tuntemaan itseäni ja löytänyt syitä masennukselle, esim. olen aina kätkenyt "negatiiviset tunteet", olen ollut hirvittävän vaativa itseäni kohtaan, erittäin herkkä jne.
Edellämainitut syyt taitavat pitää paikkansa minunkin kohdalla.
Ei masennukseen kai 1 tiettyä syytä ole. kyllähän sitä voi masentua kun läheinen kuolee tai vastaavaa, mutta useimmin se varmaan johtuu useammasta syystä, 1 asia johtaa toiseen jne.
Ikuinen kysymys.. miksi?
Olen aina ajatellut että omat syyni juontavat hieman lapsuudesta (joo, aina syytetään vanhempia). Kärsin syömishäiriöistä, huonosta itsetunnosta ja masennuksesta jnejne.. Ollessani iältäni välillä 10-16 äitini halusi minun ryhtyvän malliksi/osallistuvan joskus missikisoihin (just joo). Itse en pitänyt ajatuksesta kauheasti, mutta jotenkin tuo ulkonäöstä huolehtiminen jäi pääkoppaan ja siitä se syveni ihan syömishäiriöihin asti.
En tosin syytä äitiäni tietoisesti. Rakastan häntä ja olemme hyviä ystäviä. Kerron hänelle paljon juttuja, mm. olen puhunut tästä nimenomaisesta asiasta.
Isäni ei taas koskaan oikeen ole ollut osa elämääni ja olen huomannut miessuhteissani että takerrun miehiin, haen heidän hyväksyntää ja saatan ripustautua. Nyt olen löytänyt tasapainoisen suhteen, käyn terapiassa ja opettelen elämän aakkosia uudestaan. Pitää vaan tiedostaa ongelmat ja antaa elämälle mahdollisuus.
Minulla syy on se, että olin koulukiusattu kaksitoista vuotta, pikkupojasta aikuisuuden kynnykselle. Olen edelleen katkera menneisyyteni ja niiden ihmisten takia jotka elämäni pilasivat... Nyt aikuisemmalla iällä (olen parikymppinen) olen löytänyt kavereita ja rohkaistunut hieman irtautumaan siitä menneisyydestä, mutta se kaikki on jättänyt jälkensä. Ne arvet kuljetan varmaan mukana hautaan asti. Sisältä olen edelleen se sama, julmasti kiusattu pikkupoika, ulkoisesti minua ei erottaisi tavallisesta ihmisestä, opiskelen hyvään ammattiin ja yritän löytää uusia ystäviä. Silti tulevaisuus huolettaa. Viime syksynä vasta tajusin mennä lääkäriin, minulle määrättiin lääkkeet ja psykologin käyntejä. Lääkkeistä on ollut todellinen apu, psykologista ei niinkään. Olen päässyt taas jaloilleni ja elämän syrjään kiinni, siitä olen onnellinen... mutta kyllähän se kiusatuksi tuleminen edelleen kummittelee mielessä ja ahdistaa kamalasti. Siitä tunteesta tuskin ikinä pääsee irti.
hei,
kyllä se nyt vaan on niin, että joka kerta kun sairastuu masennukseen, niin siihen on joku syy.
Mulla esim. pieni kämppä, ei ystäviä , naurettava yhden käden hoideltavissa oleva koulu, ei haastetta siis. läheiset aliarvioivat mua jne. Aina on joku syy. sulla on tuo menneisyys , mikä oli siellä piilevä. Se vaan laukesi kun lapsesi muutti.
Nyt teet kuten sanon jos haluat nousta. Ensinnäkin, et sorru missään tapauksessa viinaan, kaljaan. ne ei tässä tapauksessa auta vaan vie syvemmälle. Niihin ei saa nyt koskea saadakseen lohtua.
Sun pitää heti mennä hakemaan ja mielellään yksityiselle psykiatrille juttelemaan asiasta. ne tietää paljon enemmän kuin ilmaislääkärit.
Homman nimi on selvä. Mitä nopeammin haet apua , sen paremmin ja nopeammin selviät kaiken yli. jos venuttelet avun hakemisessa , olet ongelmissa vuosia ja aina on vaikeampaa hakea sitä apua. Tsemppiä , ja tee kuten sanoin.
Olen itse kokenut eritt. vaikean masennuksen ja ollut erittäin lähellä itsemurhaa..
Lisäksi sun pitää nyt avautua ja jutella asiasta myös niiden kanssa joihin luotat. Mitä enemmän avaudut, sitä enemmän helpottaa . Huomaat ajan myötä. Niin tein minäkin. sitä tunnetta ei saa jättää sisäänsä.
terv. mies 35v.
miehistä näkökulmaa ??
miksi enempi miehet haluaa käpertyä itseensä??
miks ei tahdo kelvata et menis vierelle , pitäis kaulasta kiinni ja puristais ??
miks toi kaikki läheisyyskin ahdistaa ??
miksi se näyttäis olevan vieläkin ahdistavampaa kun on naisen ja miehen välisestä suhteesta kyse ?? onko se niin että tälläisessa suhteessa miehen pitäis kuiteskin olla mielestään "mies" - eli ei ruikuteta eikä ainaskaan näytetä ??
mua vähän ahdistaa kun en ko masennuksen aikaan pääse lähelle - hänkin sanoo ettei halua mua "noina aikoina" suututtaa ??
vaan nyt on pieni breikki - hän saa itsensä normaalitilaan, ja sitten taas jatketaan...
No mulla on kyl huoli koko ajan - mutta minkäs teen ?
hei,
luulenpa että suurin syy siihen miksi miehet käpertyy itseensä ja itsesääliin on se, etteivät kestä hylätyksitulon pelkoa tai sitä että heitä ei aidosti välitetä. en tiedä ja rehellisesti olen väärä ihminen neuvomaan koska mulla ei ole kokemusta riittävästi auttaakseni siinä puolessa . jollakin varmaan on.
musta aito mies välittää ja halii ja juttelee asiat halki jos joku ongelma. sellainen ei ole mies musta joka ei osaa puhua myös vaikeista asioista. mulla ei ainakaan ole aihetta josta ei voisi puhua.
Minun kokemukseni perusteella masennus liittyy monesti läheisen ihmissuhteen puutteeseen ja yleensäkin heikkoon sosiaaliseen verkostoon. Sellaiseen jossa voisi olla oma itsensä. Masennus myös ilmenee monesti suuren elämänmuutoksen yhteydessä.
Lisäksi olen huomannut, että monesti masentunut ihminen selvästi kaipaa kipeästi jotain tunnetta tai tunteita. Kenties rakkautta, hyväksyntää, läheisyyttä tms. Nämä voivat olla myös syvästi tiedostamattomia. Eli niitä tunteita ei itse tunnista olevan olemassa. Mutta kenties käyttäytymistään pidemmän ajan tarkkailemalla huomaa kovasti hakevansa jotain.
Itse selvästi kaipaan tiettyjä tunteita, mutta käyttäytymiseni on sellaista, että en noita tunteita voi saavuttaa. Ja vaikka kuinka yritän muuttaa käytöstäni, niin en vain pysty. Tästä vielä seuraa loputonta pettymystä ja lisää masennusta.
Käyttäytymiseni on aina samanlaista tiettyjen tunteiden takia. En tunne pystyvän olemaan oma itseni. No olen kyllä ollut jo vuoden terapiassa ja käytökselleni on jo löytynyt paljon järkisyitä ja pikkuhiljaa ainakin välillä näyttäisi alkavan löytyä "aurinkoa tunnelin päästä".
puhut täyttä asiaa . näin asia on , myös mun kohdallani.