Miksi oravat saavat miltei aina "huonon maineen"? Minua ne ovat ihastuttaneet jo kolmisen vuotta, kun sain niitä edes pihapiiriin. Eivät ne niin pahoja ole, jos antaa niille mitä ne ovat vailla. Minulla on orava-automaatteja, joista ne saavat auringonkukansiemeniä, ja pähkinöitä. Sisareltani saan norjan harmaanhirvikoiran karvoja, joita laitan sipulipussiin puuhun roikkumaan. Siitä ne ovat hakeneet pesätarvikkeita. Eivät ole ikinä villoja talosta repineet tms. Muutaman olen saanut jopa kädestä syömään, ja vähän rapsuttaa. Niitä on mukava aamukahvilla seurata. Kannattaisi joskus antaa jotain, eikä aina olla häätämässä. Eläimelläkin on oikeus olla olemassa.
Hauskat oravat
Hyvä mieli
7466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
söpöjä;)
mutta myös "varkaita", jotka työntyvät sisälle ronkkimaan, aina kun silmä välttää. Keittiössä ovat keksit ja leivät levitelty pitkin lattioita. Mehukannu kaadettu. Sohvaa revitty. Kakkaa nurkissa.
Lisäksi kantavat mm.kirppuja, joita en haluaisi saada kotoani.
Pihapiirissäni jotkut ruokkivat oravia kädestä. Sen seurauksena ovat todella kesyjä ja röyhkeitä: kiipeävät jalkaa pitkin olkapäälle (kynnet sairaan terävät), jos ei ole annettavaa (tai lahjus ei ole mieleinen) saattavat jopa purra:(
No, pidän ikkunat ja ovet kiinni, jos en jouda vieressä vahtimaan. Pihalla hätistelen uhkaavilla eleillä jo ennen kuin ehtivät liian lähelle.
Sovimme kuitenkin samalle tontille. Hävittäminen ei ole käynyt mielessäkään...
orkkupotin. Jos ne on syötetty auringonkukan siemenillä ja pähkinöillä niin eivät maistu pihkaseltakaan. Onhan siinä aika homma, mutta kannattaa kokeilla. Pula-ajan ruokaahan se vähän kyllä on.
Joku tyttö kirjoitti gradun oravien elämästä. Miten mahtoi käydä, hän oli asentanut muistaakseni jonkin laitteen peräti neljään puistossa olleeseen oravaan. Olisi mielenkiintoista tietää tuliko valmista?
Tuttavani mökiltä oli löytynyt haavoittunut oravanpoikanen, jonka hän yritti saada kiipeämään seinää pitkin pois, mutta orava ei pystynyt. Tuttavani päätti hoitaa oravaa ja on pitänyt sitä kotonaan vähän aikaa ja nyt orava on taas virkeä, joten nyt sen voi päästää takaisin luontoon (mikäli se haluaa).
Orava on tehnyt tuttavastani eräänlaisen äiti-hahmon, jota se seuraa. Orava kiipeää hänen lahkeensa sisälle ja joskus miehen päähän imemään hänen lyhyitä hiuksiaan - ilmeisesti etsien nisää.
Toivottavasti oravanpoikanen suostuu palaamaan takaisin omiensa pariin. Muutoinhan tuttavani saa siitä hoidettavan vähän pitemmäksikin aikaa. Eikä se ole oravalle kovin luonnollista olla ihmisten hoidettavana.
Mukavaa, että on vielä ihmisiä, jotka välittää. Nämä nk. selviytymistarinat ovat siitä parhaasta päästä. Toivon, että orava selviää, ja tulee tervehtimään auttajiaan myöhemmin, mikäli pääsee luontoon.
Samaa minäkin toivon.
Enkä itse edes olisi uskonut kyseisen ihmisen olevan niin ystävällinen eläimille, joten tämä oli todella positiivinen yllätys. :-)
Totta puhut! Oravat Rulettaa! :)