Tulipa taas mieleen ajatus, kun lueskelin tätä palstaa. Haluaisitteko olla joku muu? Siis hoikka, kaunis, menestyvä, rikas ym.ym.? Vai olisitteko kaikista mieluiten kuitenkin se itse, mikä olette, vaikka sitten lihavana?
Minä en haluasi olla kukaan muu kuin olen. Se ei tarkoita, ettenkö jatkaisi painon pudottamista tai paremminkin uutta elämäntapaa. En kuitenkaan haluaisi kenenkään toisen "nahkoihin", oli sitten kyseessä kuinka kaunis ja menestyvä ym. henkilö. Kun on tasapainossa itsensä kanssa, on hyvä olla "minä", lihavanakin.
Voitteko ajatella, että olette hyviä tyyppejä, hyviä ystäviä, hyviä läheisiä ja haluttua seuraa? Vai tekeekö teidän mielestänne lihavuus teistä kaikkea muuta?
Ihmisten, kaikkien, pitäisi olla terveesti itserakkaita eli rakastaa itseään. Miten muuten kukaan muukaan voisi rakastaa sellaista ihmistä, joka koko ajan pyytä anteeksi olemassa oloaan? Olen oppinut tämän asian pikku hiljaa ja nyt tunnen, olkoon vaikka sisäistä rauhaa. Enkä vaihtaisi paikkaa kenenkään toisen kanssa.
Minä en haluasi olla kukaan muu kuin olen. Se ei tarkoita, ettenkö jatkaisi painon pudottamista tai paremminkin uutta elämäntapaa. En kuitenkaan haluaisi kenenkään toisen "nahkoihin", oli sitten kyseessä kuinka kaunis ja menestyvä ym. henkilö. Kun on tasapainossa itsensä kanssa, on hyvä olla "minä", lihavanakin.
Voitteko ajatella, että olette hyviä tyyppejä, hyviä ystäviä, hyviä läheisiä ja haluttua seuraa? Vai tekeekö teidän mielestänne lihavuus teistä kaikkea muuta?
Ihmisten, kaikkien, pitäisi olla terveesti itserakkaita eli rakastaa itseään. Miten muuten kukaan muukaan voisi rakastaa sellaista ihmistä, joka koko ajan pyytä anteeksi olemassa oloaan? Olen oppinut tämän asian pikku hiljaa ja nyt tunnen, olkoon vaikka sisäistä rauhaa. Enkä vaihtaisi paikkaa kenenkään toisen kanssa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuumata niin että "sitten elämä" on jäänyt jo kauan aikaa sitten pois. Kyllä se arki iloineen suruineen on juuri tässä nyt, ei sitten kun kilot karisevat tai voittaa lotossa.
Oli ihan pakko vastata, vaikka ei kyllä aikaa olisikaan. Olen pakkaamassa perhettä mökille.
Tyttäreni (murkku) toivoo päivittäin heräävänsä jonakin toisena kuin itsenään. Hän haluaisi herätä kauniina, trimmissä kunnossa olevana filmitähtenä...
Mielestäni ihminen, jonka toiveisiin kuuluu se, että olisi joku muu kuin todellisuudessa on, ei ole henkisesti kovinkaan kypsä. Esimerkkinä juuri murrosikäinen. Ikävä kyllä olen tavannut muutamia aikuisiakin, jotka toivovat samaa. Osa on sanonut, että sitten kun he laihtuvat heistä tulee vihdoinkin omia itsejään. Oma itse on kuulemma ollut piilossa kilojen alla kymmeniä vuosia tai sanotaan, että sitten kun laihdun voin vihdoinkin olla sellainen kuin haluaisin olla.
Kun itse laihduin yli satakiloisesta tähän ns.ihannepainooni, ihmetteli moni myös sitä, että eikö olekin ihanaa kun nyt vihdoinkin olet taas oma itsesi...vastaukseni että "olen aina ollut oma itseni, ei siihen kilot mitenkään vaikuta" sai monet pyörittelemään päätänsä.
Osa taas kuvittelee suoremman nenän, isompien rintojen, kapeampien reisien yms. yms. tekevän heistä omia itsejään tai ainakin onnellisemmiksi. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että he eivät ole onnellisia nimenomaan omina itsenään vaan haluavat muuttaa itsenä joksikin toiseksi ja tulla näin onnellisiksi. Tällaiset surulliset ihmiset lähetän yleensä jonkun juttusille, miettimään vaikuttimiaan. Onnelliseksi ei voi tulla kenenkään muun nahoissa. Onnellisuus lähtee omasta päästään. Itseasiassa näiden jutteluiden jälkeen yllättävän moni sanoo, ettei enää kaipaakaan ulkoista tai fyysistä muutosta elämäänsä.
Vastaus siihen haluaisinko minä olla joku muu, niin vastaan että ehdottomasti en...tosin jos sillä saisi hieman pitemmän pinnan esimerkiksi mökkikamojen pakkaamiseen niin...:D
Kyllä ihminen voi hyvinkin aikuisena kokea olevansa "jonkun muun kehossa ja ruumiissa" tai ettei oma vartalo tunnu omalta. Esim jonkun sairauden myötä lihominen saattaa hyvinkin herättää tunteen, että "enhän minä ole tuossa/ tuollainen".
Haaveilut ja filmitähtien ihailut ovat asia erikseen, mutta ei oman kehon vieroksuminen välttämättä ole todiste kypsymättömyydestä.
Ei kirjoittaja käsittääkseni sitä väittänytkään että kaikki itsensä hyväksymättömät aikuiset olisivat kypsymättömiä vaan, että on tavannut paljon sellaisia aikuisia(kin) joilla itsensä hyväksymättömyys on oire kypsymättömyydestä.
Osa hyväksyy esimerkiksi rinnanpoiston ja uuden minäkuvansa osana itseään ja osa ei. Onko kyseessä kypsymättömyys vai ei, siihen en ota kantaa.
En haluaisi olla joku muu mutta haluaisin olla vähän toisenlainen minä. Muutama sentti lisää pituutta, kapeampi lantio ja pienemmät rinnat. Ja hiuksetkin saisi olla vähän toisenlaiset.
Tässä näin aluksi toiveita.
haluaisi olla kukaan muu, mutta tämä meikeläinen voisi kyllä olla rikkaampi ja laihempi. :)
sellaisena kuin olin nuorempana. Vielä vuosi sitten en uskonut että olisin joskus reilusti ylipainoinen, masentunut, kateellinen ja katkera.
Ulkonäön lisäksi meni myös herttainen luonne!!!
Mitä sinulle tapahtui, kun kaikki muuttui niin kovasti? Ei tietenkään ole pakko vastata, mutta tuli mieleen, että mitä vuodessa on tapahtunut, kun elämäsi on kääntynyt up-side-down?
Kirjoitat, että olet ylipainon lisäksi masentunut, kateellinen ja katkera. Ei se varmaan pelkästä lihomisesta johdu? Vai saiko joku tapahtuma sinut syömään suruusi? Tarkoitukseni ei ole olla utelias ja päästä kurkistamaan toisen elämään, vaan ihan vilpittömästi kysyn kuulumisiasi. Lyhyt viestisi sai minut mietteliääksi.
siitä ne kalorit tulee. Mielenterveysongelmia kakarasta lähtien, kannabis ja amfetamiini vaihtui alkoholiin. Kun diagnoosin mukaan on taipumusta maniaan niin ei saa masennuslääkkeitä, oonko kohta assan kulmalla ostamassa piriä?
Mulla on vaan lihomisen myötä mennyt terveys. Väsyttää, nivelet kärsii, närästää, kuorsaan, seksi ei kiinnosta yms.
Saat kai jostain ammattiapua itsellesi? Toivottavasti. Kun olet päässyt eroon huumeista, niin olisiko mahdollista päästä eroon alkoholista? Se on varmaan yhtä vaikeata kuin päästä eroon ahmimisesta, oletan.
Eihän se ylipaino elämää helpommaksi tee, mutta onko se tällä hetkellä suurin ongelmasi? Toivon, että saisit asiasi kääntymään parempaan suuntaan. Elämä maistuisi ja mieli olisi korkeammalla, ilman huumeita tai alkoholia. Eikö huumeet ja alkoholi vielä lisää masennusta?
Mitään viisasta en osaa sanoa, mutta toivon vilpittömästi, että saisit asiasi kuntoon ja voisit nauttia pienistä arkipäiväisitä asioista, vaikka vähän ylipainoisenakin.
Et kai liitä näitä hoikka, kaunis, rikas,menestyvä-määreitä toisiinsa?
Joskus haluaisin olla joku muu, ainakin, jos olen höläytellyt jotain moskaa suustani, tai käyttäytynyt epäsopivasti, etc.,etc. Tällä asiallahan ei ole mitään tekemistä painon kanssa, vai onko?
Tuli tässä nyt mieleeni, että bestikseni on ylipainoinen, mutta arkisessa kanssakäymisessä sillä ei ole mitään merkitystä. Sillä taas on, että hän on luotettuni, ja ennen kaikkea, hyväksyy minutkin virheineni.
Ja kun on edes tämä, niin voin jo sanoa, etten haluaisi olla joku muu.
En liitä hoikkuutta, kauneutta, rikkautta tai menestymistä toisiinsa enkä myöskään lihavuuteen. Yritin vain löytää jonkunlaisen karikatyyrin, johon voisi verrata, että olisitko joku muu, jos voisi vaihtaa osia. Lihava voi olla kaikkea muuta edellä mainittua, muttei hoikka. Siis lihavuus ei tee kenestäkään mitään luuseria. Kunhan käytin esimerkkinä.
Joskus on tullut tosiaan möläytettyä jotakin sopimatonta, että toivoisi maan aukeavan ja nielaisevan :) Näitäkin varmaan sattuu monille muillekin, eikä ne ole painosta kiinni. Kyllä omissa nahoissaan parasta olla!
tehdä.jos painoa on vaikka yli 150 kiloo,niin yksinäiseksi luuseriksi sinun tulee jäämän.ja tuskin työllistytkään kovin helposti.
Puhutko nyt itsestäsi vai lihavista yleensä?
En kai haluaisi olla kukaan muu, mutta haluaisin olla toisenlainen. Ja jos olisin toisenlainen niin olisinko sitten enää sama ihminen. Hmm...
Tällä hetkellä menossa onkin niin ulkoisen kuin sisäisen meikäläisen muutos. Ja aion mennä myös korjauttamaan itseäni kirurgille kunhan saan kiloja riittävästi ensin pois. Itse olen sitä mieltä että se jos pyrkii tekemään itsestään sellaisen millainen haluaa olla ei ole lapsellista tai väärin. Jos itsessä on asioita joista ei pidä, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä, niin eikö ole ihan järkevää pyrkiä muutokseen. Monet ovat sitä mieltä, että pitäisi opetella pitämään itsestään sellaisena kuin on. Miksi, jos muutos kerran on mahdollinen? Minä en ainakaan tule koskaan pitämään läskeistäni tai riippurinnoistani ja terapia tulisi varmaan kalliimmaksi kuin leikkaus, joten miksen menisi leikkaukseen. Ei minusta ikinä mitään missiä tule, mutta nyt olen päättänyt että minusta tulee "minä parhaimmillani" näistä lähtökohdista.
Listassa oli hoikka ekax. Se kai olis eka toive? Vai?
Jos minulta kysyt, niin listan järjestys oli sattumanvarainen, olisi voinut mennä toisellakin tapaa. Ne olivat ainoastaan esimerkkejä siitä, haluaisitko olla joku muu. Listaan voi lisätä tai poistaa toiveitaan ja ei-toiveitaan.
se aikakonneen aleksi
niin voisin lihoa jokusen kilon siitä ilosta, eikä kukaan varmaan määkisi siitä, että makselee mun sairauskuluja.
Eli juu, rikkaus ei olisi pahitteeks, kun tuo sydämensivistys on jo olemassa :)
haluaisin mielelläni olla joku muu. kuka tahansa. kyseessä ei ole ulkonäkö- tai rahakysymys.
olla joku muu. tai ehkä haluaisin tämän elämän, siihen kuuluvien ihmisten takia, mutta ulkoisesti ja luonteelta haluaisin olla aivan erilainen. eri niminenkin. haluaisin olla todella kaunis, sosiaalinen luonteeltani, ja haluaisin omata täydellisen vartalon. olisi mukavaa kun ei koskaan epäonnistuisi valokuvissa. minun valokuvistani vain huomaa kaiken epätäydellisyyteni ja epämuodostuneen möntti vartaloni. päänikin on yksi epämuodostunut möntti, missä ei ole mitään kaunista. inhoan itseäni. elämä ei olisi niin rajoittunutta kun olisi täydellisen näköinen..
Tiedät varmaan, että ei ole olemassa ketään, joka olisi kaikin puolin täydellinen tai täydellisen kaunis. Ihmisyyteen ei kuulu täydellisyyttä, ei luonteessa eikä ulkonäössä. En usko, että olet "epämuodostunut möntti". Taidat olla turhan kriittinen itseäsi kohtaan.
Valokuvissa epäonnistuu moni muukin. Kamera tallentaa kuvan todella nopeasti ja, jos et ole ammattimalli, voi poseeraaminen olla vaikeaa. Sen takia se, miltä näytät kuvissa, ei kerro ulkonäöstä paljonkaan. Kun näkee jollakin kameran, monet ihmiset suorastaan jäykistyy ja vääntää jonkunlaisen irvistyksen tapaisen hymyn huulille. Ei ole ihme, että kuvissa näyttää "oudolta" ;) Jos pystyy olemaan rentona tai niin, ettei huomaa koko kameraa, kuvista tulee paljon parempia.
Olen harrastanut valokuvausta vähän ja, kun pyydän jotakuta malliksi, ei kukaan halua. Haluaisin ottaa sellaisia kuvia, että ihmiset puuhailisivat omia juttujaan eivätkä kiinnitä huomiota kameraan. Älä turhaan sure, et ole ainoa kamerakammoinen, etkä varmasti ruma. Valokuvat valehtelee aika lailla ja kuvia pystytään nykyään muokkaamaan vaikka kuinka paljon, joten ei ne ammattimallitkaan ole ihan sitä, mitä kuvissa.