Onko muitakin, jotka haaveilevat yo-opinnoista vielä yli kolmekymppisinä?
Lääkis on kiinnostanut jo lukiosta lähtien, mutta vuosien saatossa olen ajautunut väärälle alalle. Nyt asialle täytyis varmaan tehdä jotain, nykyinen työ ja ala tökkii pahasti.
Lähinnä kiinnostais tietää, löytyykö ketään joka olis tehnyt totaalimuutoksen ja vaihtanut aiemman alansa lääketieteelliseen vähän 'kypsemmälllä iällä'.
Lääkis on kiinnostanut jo lukiosta lähtien, mutta vuosien saatossa olen ajautunut väärälle alalle. Nyt asialle täytyis varmaan tehdä jotain, nykyinen työ ja ala tökkii pahasti.
Lähinnä kiinnostais tietää, löytyykö ketään joka olis tehnyt totaalimuutoksen ja vaihtanut aiemman alansa lääketieteelliseen vähän 'kypsemmälllä iällä'.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..että parempi myöhään kuin ei milloinkaan
nyt noin vanhana voi enää kouluun mennä. Eläkeikänen melkein.
Eläkeiästä (32) huolimatta aloitan syksyllä yliopisto-opinnot. En kylläkään lääkiksessä, kun se ei kiinnosta vähääkään.
Heippa
Itse olen vähän yli kolmekymppinen ja ikuinen opiskelija luonteeltani :)
Tällä hetkellä täydennän sosiaaliohjaajakoulutustani sosionomi amk:ksi ja haaveena siis vielä tämänkin jälkeen jatkaa johonkin suuntaan. Sosiaalityö yliopistossa kiinnostaisi. Olen kuitenkin miettinyt, miten työn ohella opiskelu sujuisi. Ei ole kuitenkaan auto- ja asuntolainojen viidakossa varaa heittäytyä enää täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Muutoin en enää näin "myöhemmälläkään iällä" opiskelussa näe ongelmaa :)
niin minulla on taskussa yhden tutkinnon maisteripaperit ja alan vaihto on ollut mielessä 2 vuotta. jotain oli tehtävä ja sit päätin hakea korkeakouluun. ajattelin että katsotaan nyt pääseekö sisään. Nyt tuli hyväksymiskirje lääkikseen ja pitäis päätöstä tehdä jatkaako vanhassa työpaikassa vai siirtyäkö takasin perusopiskelijaksi.