Onko tämä bulimiaa! Onko mulla anoreksia! Syön ja oksennan! En syö ollenkaan ja painan kolmekymmentäviisikiloa, olenko alipainoinen, onko tämä normaalia!
Voi luoja ihmiset. Suurin osa syömishäiriöisistä varmasti tietää vallan hyvin, mikä oikein on vialla. Jos ei tiedä, tajua, tai suostu tajuamaan omaa sairauttaan, tuskin ymmärtää hakeutua myöskään syömishäiriöisten keskustelupalstalle utelemaan että mikäköhän nyt mahdollisesti olis hätänä kun vedetään kilotolkulla karkkia ja sitten yrjöttää, ja tästä on tulossa tai on jo tullut rutiini.
Sitä ekspertisoituu kaiken suhteen, mikä liittyy ruokaan, laihduttamiseen tai syömishäiriöihin. Sen tietää helvetti itsekin, milloin kaikki ei ole kunnossa. Mikä on tavoitteena siinä, että tänne tullaan esittämään kysymys "olenko sairas"?
Mitä te teette jos teille vastaa myöntävästi?
Mitä te teette jos teille sanoo sen olevan normaalia?
Mitä te uskoisitte? Mitä te oikeastaan haluatte kuulla?
Voi luoja ihmiset. Suurin osa syömishäiriöisistä varmasti tietää vallan hyvin, mikä oikein on vialla. Jos ei tiedä, tajua, tai suostu tajuamaan omaa sairauttaan, tuskin ymmärtää hakeutua myöskään syömishäiriöisten keskustelupalstalle utelemaan että mikäköhän nyt mahdollisesti olis hätänä kun vedetään kilotolkulla karkkia ja sitten yrjöttää, ja tästä on tulossa tai on jo tullut rutiini.
Sitä ekspertisoituu kaiken suhteen, mikä liittyy ruokaan, laihduttamiseen tai syömishäiriöihin. Sen tietää helvetti itsekin, milloin kaikki ei ole kunnossa. Mikä on tavoitteena siinä, että tänne tullaan esittämään kysymys "olenko sairas"?
Mitä te teette jos teille vastaa myöntävästi?
Mitä te teette jos teille sanoo sen olevan normaalia?
Mitä te uskoisitte? Mitä te oikeastaan haluatte kuulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietin asiaa usein samoin kuin sinä.Heitä on vaikea auttaa,,varsinkaan tällasella palstalla.Toki siinä määrin,että voivat purkaa tunteitaan,kokemuksiaan ja tunne,että on muitakin samanlaisia.Olisi todella mukava kuulla,kuinka monta % pitkään keskustelupalstalla olleista on oikeasti parantunut,saanut oikeaa apua palstalta.Tai kuinka moni on todellakin päätynyt itsemurhaan,kuten monet keskustelijat sitä yrittävät,toivovat,suunnittelevat.Pahalta tuntuu,mutta kirjoitin nyt kuitenkin.
sulla.
Kolmekymmentäviisi kiloa. Kuulostaa hälyyttävältä, alipainoiselta kyllä. En tiedä, kuinka vanha olet tai kuinka pitkä, mutta ehkä vähän alhaiselta tuo painosi kyllä kuulostaa.
Keskustelupalstoilta kyllä voi saada apua, ja muilta saman kokeneilta ihmisiltä apua ja neuvoja, mutta mun mielestä kaikkein paras vaihtoehto on uskaltautua ja hakeutua lääkäriin, ammattiauttajalle, hoitoon.
Ei sun tarvui tänne tulla esittämään kysymystä oletko sairas vai et. Sulla on ilmiselvästi paha olo. Sulla ei ola hyvä olo ja se riittää. Sä varmaan oot kärsimätön, etkä jaksa ehkä kuunnella, ymmärtää muita ihmisiä. Ja ei sun tarvi. Sä oot se, jota muitten tulee ymmärtää, auttaa ja tukea. Ei sun tarvi kysellä, mitä me uskotaan tai mitä me halutaan kuulla. Kaikkein tärkeintä on, mitä sä meille sanot. Miltä susta tuntuu, mitä sä ajattelet, mikä on sun olo, mitä sä haluat kertoa. Mukavinta ja parhainta olisi, jos pystyisit kuvailemaan ja kertomaan tilanteesi, ajatuksesi, tunteesi rehellisesti. Jos ei täällä, niin sitten jollekin lääkärille, terveydenhoitajalle tai muulle asiantuntijalle.
Ei ole typeryyttä, ei turhaa huomionkipeyttä tai vitsiä. Huomionkipeys on yleensä mun mielestä oire jostain, että jokin on vialla. Ilmiselvästi on.
Myönnän,olen juuri tyypillinen tämänkaltaisten palstojen lukija,n.vuoden syömisongelmien kanssa kamppaillut tyttö.MUTTA jos kuvittelet että joku vitsailee syömishäiriöstään et voisi enempää olla väärässä!Tiedostan kyllä että mulla on ongelma,joka on vaikuttanut ystävyyssuhteisiini,itsetuntooni jne.Hakeuduin lääkärille puolisen vuotta sitten ja saman aikaa olen syönyt mielialalääkkeitä.Surullista on se,että niiden teho lopahti parin kuukauden jälkeen.Pointtini oli vaan se,että jotkut syömishäiriöiset todella yrittävät saada apua,valitettavasti toisinaan siinä onnistumatta...psykiatrilla olen käynyt ja seuraavaa käyntiä saan jonottaa tod.näk. ensi kesään,on nääs hiukan jonoa...
Totta kai mäkin olen käynyt näitä palstoja lukemassa. On helpottavaa tajuta, että ei ole yksin, mutta en kyllä voi sanoa näistä mitään konkreettista apua olleen. Välillä lukiessaan sitä miten joku on paastonnut ja missä mitoissa on parhaillaan, on saanut mut romahtamaan täysin. On pitänyt yrittää enemmän ja enemmän, kun on tuntenut itsensä läskiksi siaksi jonkun dieettiselostuksen jälkeen.
Ihmetykseni aihe oli kuitenkin se, että tänne tullaan heittelemään kysymyksiä siitä, onko kirjoittaja itsessään sairas kun tekee tätä ja tätä. Välillä mietin onko tällaisia kirjoituksia aikaansaavilla ihmisillä oikeasti ollenkaan syömishäiriötä, vai ovatko he oikeasti niin typeriä että eivät tajua.
Kyllä sen itse siis huomaa, jos vetää rankat paastot ja on kuin tikku sen jälkeen, ja tuntee vielä ylpeyttä siitä. Se, että sä tiedostat olevas ylpeä siitä että olet liian laiha, kertoo jo sen että sulla on jokin vialla. Ja jos sä et itse sitä ymmärrä että se on sairautta, et varmasti osaa hakeutua syömishäiriöisten keskustelupalstalle kyselemään että mitäs nyt. Vastaavasti bulimiaa epäileviltä henkilöiltä voisin kysyä, että eikö teille järki sano sitä, että yleensä ruokaa pitäisi syödä vain sen verran, että maha on suht täynnä, ja se ruoka pysyy sisällä? Silloin on jotain vialla kun kaikki ylimääränen raha menee safkaan ja/tai vietät illat/päivät/molemmat sormet kurkussa ja pää tungettuna vessanpönttöön.
Jos te kaipaatte neuvoja, kysykää niitä. Jos te haluatte apua, hakekaa sitä. Älkää kysykö muilta, oletteko te sairaita, koska ei se sitä paranemista käynnistä. Itse se pitää tajuta.