Aloitin jokin aika sitten työt monen vuoden kotiäiteyden jälkeen.Koko ajan on päällä jännitystila etten oikeen saa öisin nukuttua ja ruokakaan ei oikeen maistu.Työskentelen monenlaisten ihmisten kanssa kasvokkain.Mahtaakohan jännitykseni johtua siitä,kun olen niin kauan ollut pois työelämästä vai mistä lie? Vapaapäivinäkin mielessä vaan pyörii työasiat,niin yritä siinä sitten hoitaa taloutta ja lapsia,kun elää ns. toisessa maailmassa.Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Jännitystä ja stressiä
Maarika
51084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olishan se aika ihme jos et mitenkään reagoisi? Kaikilla menee aikansa tottuessa uuteen työpaikkaan, oli sitten kotiäitiys takana tai ei. Keskity hyviin puoliin, pyri unohtamaan jännityksesi. Jos voit vapaa-ajalla harrastaa jotain liikuntaa, niin se auttaa varmasti stressin purkamiseen.
Onnea työpaikasta, tsemppiä! :)
kohtalotoveri. Viisi vuotta kotiäitiyttä takana ja nyt olen puolen vuoden ajan käynyt töissä. Se oli kova paikka, ja on sitä kyllä yhä edelleen. Stressini alkoi jo vuotta ennen, kuin piti edes ajatella töihin lähtöä...Aloitin uudessa työpaikassa vuoden lopulla, ja niihin ensimmäisiin päiviin ja öihin mahtui kyllä koko elämän tunneskaala. En tiennyt, että sellainen määrä kyyneliä voi löytyä minusta...
nyt elämä alkaa soljua pikku hiljaa omiin uomiinsa, mutta toisaalta tuntuu, että tämä tilanne on vieläkin vaikea hyväksyä. Kaipaan kotia, lapsiani, niitä onnellisia kiireettömiä vuosia.....
joskus on niin vaikeaa hyväksyä, että elämä muuttuu.
viikkojen ja kuukausien kuluessa, kuin huomaamatta, opit taas olemaan vapaa-ajalla ilman ajatustakaan töistä. Minulla kesti pari kolme kuukautta tuo, mistä puhuit, eli että vapaapäivinäkin mielessä pyöri vain työt ja tuo "toisessa maailmassa eläminen". Se ottaa aikansa, mutta helpottaa VARMASTI.
Itse ajattelin, että taisin hiukan "mökkiytyä" siihen turvalliseen kotielämään, ja tavallaan pelkäsin kauheasti astua työelämään "maailman armoille". Siitä, luulen, johtui enimmäkseen omat jännitystilani, unettomuuteni, ruokahaluttomuus jne....
vaikeinta oli ajatus, että lapseni kasvavat koko ajan, ja minä en ole heidän kanssaan! nyt he ovat siis 5 ja 3 - vuotiaat. Onneksi teen melko lyhyttä työpäivää, eli sain tällaisen pehmeän laskun...
Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja koeta löytää myös nykyisen elämäsi mukavat puolet. Onnea uuden identiteettisi rakentamiselle - työtä se teettää, mutta meitä on muitakin, samassa veneessä. Aurinkoisia kesäpäiviä =)
Työelämässä toimiminen ja roolijako on aika erilaista kuin mihin opiskelupiireissä tottuu. Monesti se tarkoittaa myös unelmien särkymistä ja sen hyväksymiseen voi mennä vuosia.
Kiitän kommenteista.Uskokaa tai älkää,ne helpotti mieltä kovasti.Ehkä se jännitys jää ajan kanssa taakse ja ajatuksissa olisi muutakin kuin työ.
Kiitos!
Hei! Olen psyk.hoitaja ja olen kärsinyt samoista ongelmista. Tiedän asiasta jotain, koska olen työskennellyt 18. vuotta asian parissa. Mene rohkeasti lääkäriin, tiedän, että ensimmäinen kerta ei ole helppo. Lääkärit ovat tottuneet meidän kaltaisiin potilaisiin ja myös he ovat tavallisia ihmisiä. Minulle kokeiltiin monenlaisia lääkkeitä aloitettiin uusista masennuslääkkeistä eli ssri:stä puhutaan. Ei apua, mutta asiat ovat yksilöllisiä. Turhaan pelätään, että jää koukkuun. Minä syön myös verenpaine ja kolestroli lääkkeitä lopun ikääni. Minulle auttoi alpratsolaami kauppanimi voi olla joku muu. Ole saman lääkärin hoidossa ja älä pilaa elämääsi jännittämisellä myöskään älä nosta annosta ominpäin. Olen syönyt lääkettä 10.v ja sain elämäni takaisin. Rohkeutta ja lääkäriin!