Oikealla puolella päätä tuntuu "painetta" ja välillä siihen vihloo mutta ei mitenkään kovin pahasti. Sitten välillä oikea puoli päästä (korvan seutu) tuntuu olevan ihan puuduksissa/paineessa (en osaa tarkemmin selittää). Kuulo on vähän huonompi oikeassa korvassa, kun olen soittanut bändissä ja kajarit oli juuri oikean korvan puolella. Minulla on olkapäät aivan tukossa, ja selkärangassakin vinoutuma (olen saanut lähetteen fysioterapeutille). Olen miettinyt, että voisikohan olla aivokasvain? Kun sormella kokeilee, niin aivan selkärangan loppu/kallon alaosa on vähän kipeä oikealta puolelta. Ajattelin käydä magneettikuvauksissa. Epäilisin kuitenkin johtuvan siitä että hartiat on jumissa, pitäisi vaan sinne fysioterapeutille varata aika kunhan kerkiää...
aivokasvainko tämäkin?
minä vaan
61233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on aivan sama ongelma..älkää sanoko et se on aivokasvain..mä rupeen itkee
Varaa aika magneettikuvaukseen, niin teen minäkin pian. Sinne vaan kuvattavaksi niin selviää homma. :)
Mä en haluu..jos saisin tietää et mul on aivokasvain niin se ois kauheeta. Ja sitten sais kuulla että ei elä enää kauan... ja joutuis kaikenlaisiin hoitoihin joista ei kuitenkaan olis mitään hyötyä ,ne vaan pahentais oloo.
Mieluummin mä kuolen tietämättä siitä mitään!!!
...aattelepa jos se onkin hyvälaatuinen, ja voidaan poistaa helposti. Tai sitten sitä ei ole ollenkaan!
Hakeutukaa molemmat niuvanniemeen!
Suosittelisin kyllä ensin hoitamaan hartiat kuntoon jotta veri pääsee kulkemaan paremmin. Kuulostaisi paljon loogisemmalta. Yleensä aivokasvaimeen liittyy paljon muutakin; huimausta, tasapainottomuutta, kunnon hedari ja itse sain vielä epilepsiakohtauksen (on kuulemma normaalia aivokasvainten yhteydessä). Jos vieläkin pelkäät niin sitten suosittelen magneettikuvausta. Kunnalliselta puolelta siihen on vaikea päästä ja yksityisellä se taisi olla markoissa yli kymppätonnin. Itse jouduin siihen koneeseen kun sain epilepsia kohtauksen yöllä ja mieheni tietysti pelästyi ja kutsui ambulanssin. Meilahdessa ne tutkivat mua vuorokauden ja kahden kuukauden kuluttua jouduin kontrollikuvaan siihen. Ensimmäisestä ei silloinen lekuri osannut sanoa mitään, toisen kuvauksen jälkeen tuli soitto joltain kunnon lekurilta ja sanoi että on leikattava viikon sisällä. Sitten menikin pari päivää ja jouduin sairaalaan sisälle. Leikkaava kirurgi oli maailmallakin suosittu, joten olin hyvissä käsissä. Ennen leikkausta juttelussa hän kertoi että kasvain on hyvälaatuinen nestekystä ja näytti mistä kohtaa päästä porataan ym. Kasvaimeni oli kuulemma pahassa paikkaa ja painoi jotakin hermoa.
Lopulta kysyin miksei kasvain näkynyt ensimmäisessä kuvassa, hän etsi sen koneelta ja sanoi että näkyyhän se ihan selvästi. Silloinen lekuri ei vain osannut katsoa sitä oikein. Tämä kaikki alkoi viime helmikuussa ja huhtikuussa leikattiin.
Suomessa on niin hyvä kirurgien taso, että leikkauksesta ei tarvitse turhaan murehtia. Tsemppiä vaan kaikille ja onnea vuodelle 2003!!!