Mellä ja muuallakin on susien ja osin muidenkin petojen suojelu, mennyt suojeltavien kohdalla liiankin pitkälle, mitä tulee tähän ihmisten ja petoeläinten yhteiseloon.
Pitääkö suden oppia ja opettaa jälkeläisilleen helpoin tie selviytyä, vai pitääkö ihmisen torjua suden lähentelyt karjaan ja kotieläimiin, jotta terve itsesuojeluvaisto säilyisi populaatiossa ja elämä muutenkin luonnonmukaisempana.
Susi ja pedot yleensäkin kuuluvat ehdottomasti luontoon, mutta petojen elintapojen muutokset ovat todellinen uhka, joka pitäisi huomioida.
Suden yleinen metsästys silloin tällöin kannan vahvuus huomioon ottaen, antaisi sudellekin mahdollisuuden selviytymiseen siinä ympäristössä mihinkä se todellisuudessa kuuluu. Luultavasti kanta pysyisi näin ollen oikeassa suhteessa elin alueisiin.
Pitääkö suden oppia ja opettaa jälkeläisilleen helpoin tie selviytyä, vai pitääkö ihmisen torjua suden lähentelyt karjaan ja kotieläimiin, jotta terve itsesuojeluvaisto säilyisi populaatiossa ja elämä muutenkin luonnonmukaisempana.
Susi ja pedot yleensäkin kuuluvat ehdottomasti luontoon, mutta petojen elintapojen muutokset ovat todellinen uhka, joka pitäisi huomioida.
Suden yleinen metsästys silloin tällöin kannan vahvuus huomioon ottaen, antaisi sudellekin mahdollisuuden selviytymiseen siinä ympäristössä mihinkä se todellisuudessa kuuluu. Luultavasti kanta pysyisi näin ollen oikeassa suhteessa elin alueisiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tähän ei asiapohjaisesti oikeastaan ole mitään lisättävää, vaan tieto on meillä perukoilla vanhaa kansanviisautta. Odotettavissa on taas muutama kommentti paremmin tietäviltä elementtitalojen asukeilta.
**mppu ei ole muuten ollenkaan huono lääke...
Perukoillahan on ollut kansanviisautta, mutta se ei ole mikään todiste siitä, että n.s. kansanviisaus olisi oikeaa tietoa. Kansanviisaudet ovat kansanperinnettä ja kansanperinteessä on paljon asiallista asiaa, mutta myös huomattavasti uskomuksia, taikauskoa ja aivan väärää tietoa. Joten tulkaamme nykyaikaan ja vihdoinkin uskoisimme sen, että nykyinen petoeläinkanta ei ole uhka ihmiselle, vaan se käsittämätön viha mikä kohdistetaan niihin muutamaan sataan suteen, karhuun, ilvekseen tai ahmaan ovat vain jonkinlainen perimätieto, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Kuinkahan monta pikku koululaista on joutunut susialueilla suden suuhun ja kuinkahan moni on menehtynyt liikenneonnettomuudessa? Suhteellisuudentajua pyytäisin.
Vihaa en ole huomannut ja yhtään naapurin kakaraa ei ole peto syönyt. Tosin olen kuullut myös nimeltämainitsemattoman kumppanin suusta sanat: "minulla ei ole susiongelmaa".
Aloittajan ajatukset taisivat jäädä hämärän peittoon?
Mikäli eivät jääneet, saan sellaisen kuvan, että uskot evoluution hokkuspokkus muuttaneen nälkäisen eläimen yhdistyneiden kansakuntien lähettilääksi.
Sano, jos olen väärässä.
Eivät ne nälkäiset eläimet ymmärrä Yhdistyneistä Kansakunnista hönkäyksen pöläystä. Eikä evoluutio ole tehnyt hokkuspokkus. Hokkuspokkushan tulee latinan sanoista "hoc est corpus" (meum). Eli; "tämä on minun ruumiini". Tuskin ne harvat pedot ymmärtävät katolisen kirkon ehtoolliseen liittyvistä sanoista yhtään enempää, kuin sinäkään. Mutta olisin erittäin kiinnostunut siitä pedosta, mikä on hyökännyt ihmisen, tai ihmisen lapsen kimppuun, ravintoa saadakseen. Ainoastaan on vain karhun hyökkäyksiä ihmistä vastaan silloin kun karhu on joko tuntenut pentunsa uhatuksi tai karhu on ollut vailla pakomahdollisuutta. Olet väärässä, jos kuvittelet, että metsän pedoille maistuu ihmisen liha. Nehän vieroksuvat sitä, Ainoastaan nälässä tai kukkuroilleen katettujen ruokapöytien edessä (sota)pedot syövät ihmisen lihaa. Joten miksi paisutella ongelmaa "pedoista", kun meillä ihmisten keskuudessa on petoja aivan kyllin.
Ja vihaa kyllä löytyy, on pantasusien tappamista ja järveen upottamista, karhujen salakaatoa ja laittomilla loukuilla pyyntiä. Mitä se kertoo muusta kuin vihasta tai sadistisesta mielenlaadusta, mikä saa tyydytyksen vain siitä, että kohtelee eräitä nisäkäslajeja mahdollisimman epäinhimillisellä tavalla. Inhimillisyyttähän me emme voi odottaa eläimiltä, inhimillisyys on vain ihmiselle suotu, sanoisinko, lahja.
Hyökkäyksistä en tiedä, mutta niiden ennaltaehkäisyn kannalta on parempi, etteivät pedot pihoilla pompi.
Koko "peto-ongelma" on keksitty juttu, siis suomeksi täysin huuhaata.
Korostan edelleen sitä, että petojen keskellä elävät ihmiset osaavat toimia niin, ettei ongelmia pääse syntymään. Ulkopuolelta tulevat ohjeet hieman asiaa monimutkaistavat, mutta onneksi joukossamme on marttyyreja jotka eivät pelkää urata itseään turvallisen kanssaelon hyväksi.
Edelleen kOrhOnen vaatii ennaltaehkäisyä. Kenties kaikki miehet olisi salvattava, jotta pääsisimme raiskauksista eroon. Jospa hra kOrhOnen vastaisi edelliseen viestiini, niin pääsisimme keskustelussa eteenpäin, emmekä juuttuisi hra kOrhOsen näkemykseen siitä, että ihminen ja susi, karhu tahi muu petoeläin ei voisi elää täällä Suomenmaassa aiheuttamatta kummallekaan osapuolelle sellaisia traumoja, mitä k.o. eläimet ovat aiheuttaneet hra kOrhOselle. Suomen luontoon kuuluu monta lajia, sinne mahtuvat mielestäni myös hra kOrhOnen ja myös susi, karhu, ilves ja ahma.
Suomen luontoon kuuluvat kaikki nämä lajit. Tosin itse vähäisimpänä niiden joukosta. Pointtini on se, että pihapiiriin(150m aselain mukaan?) tulevat pedot saisi jälkiluvalla poistaa luonnosta irtaantuvana yksilönä.
Nykyään kun tällainen reviirihäiriö tapahtuu ja lupia lähdetään kyselemään, on reviirinrikkoja mahdollisesti jo toisella kylällä, toisessa kunnassa, toisessa läänissä tai yleisimmin meillä toisessa valtiossa. Mikäli niitä lupia yleensä irtoaakaan unionin pelossa...
Tämän reviirisodan on jatkuttava petojen oman turvallisuuden vuoksi, se on niille toistensa keskuudessa täysin normaalia.
Susi ja pedot yleensäkin kuuluvat ehdottomasti luontoon, mutta petojen elintapojen muutokset ovat todellinen uhka, joka pitäisi huomioida.
Olen melko varma siitä, että susi on hyvä sopeutuja uusiin olosuhteisiin ja laajentaa metsästys reviiriänsä, sinne mistä saalista on helpoiten saatavilla.
Tälläinen susi emo opettaa jujut myöskin jälkeläisilleen.
Kysymys onkin, haluammeko sellaisia susia jotka rankaisematta saavat laajentaa saalistus reviirinsä ja olla siten enenevissä määrin riippuvaisia karjasta ja kotieläimistä.
Mikäli haluamme, niin susien laajentaessa reviiriänsä, mahdollinen ihmisuhri on vain ajan kysymys.
Sellaista tapausta ei pitäisi järjestää susille tieten tahtoen, mikäli haluamme pitää ne luonnossamme.
Mikäli emme halua, niin sudelle on kannan huomioon ottaen näytettävä oma paikkansa luonnossa, josta sen täytyisi riistansa hakea.
Meillä on hyvä hirvielänkanta, josta sudelle kyllä riittää ravintoa.
Suden pitää pystyä elämään luonnon ehdoilla, eikä turvautua tai tukeutua ihmisten koti tai lemmikki eläimiin.
(Sudet ovat tappaneet ihmisiä suomessakin,tosin siitä on jo aikaa, silloiset olosuhteet olivat sudelle vaikeita riistan suhteen, mikä olikin pääsyynä tapauksiin, liiallisen kannan ohella.)
Samankaltaisia on minunkin mielipiteeni susikannan hoidon suhteen. Terve, elinvoimainen ja puhtaasti luonnosta ravintonsa hankkiva súsikanta kuuluu luontoomme.
Lisäisin vielä. 1800-luvulla liiallisen kannan ja olosuhteiden lisäksi merkittävä syy ihmisuhreihin oli myös susikannassa riehunut rabies. Tämä J. Lappalaisen kirjasta suden jäljet. Tämä oli kai pääsyy noihin aikuisiin ihmisuhreihin.
Siksikään en ymmärrä tuota metsästyksen vastustajien pienpetopyyntiin kohdistuvaa kritiikkiä. Rabies ei ole suojelijan, metsästäjän, muidenkaan ihmisten eikä suden etu. Toivottavasti vältytään jatkossakin tältä vitsaukselta.
ihannoivat metsästyslain rikkojia, esim. suden kaatajia. en metsästäjänä ymmärrä tätä? saako mielestänne lakia rikkoa jos itselle se ei sovi?
Montako ihmistä liikenneonnettomuuksien aiheuttajat ovat syöneet, ajettuaan heitä ensin hengiltä?
Ja hortoilevatko liikenneonnettomuuksien aiheuttajat toisten pihoissa, kytäten kenet saisi niellä?
Jos maallinen laki on sinun ylimmäinen pappi.
Muista mitata metrin mitalla, vähintään sata metriä autolta lähtiessäsi, ennenkuin päästät koiran irti ja panet panokset piippuun.
Sillä metsästyskoiran irtiolo katsotaan metsästyksen alkaneeksi.
Samoin kun tien yli ei saa ampua, ja jos havaitset edessäsi puussa linnun, lakia tarkasti noudattavaksi metsästäjäksi sinun tulee ensin käydä varmistamassa, ettei luoti mene tien yli.
Ajattelehan, että kun pamautat kiväärillä metson puun oksalta ja seuraavan aamun lehdestä luet, että just samoilla seuduilla metsätietä pitkin marjasankkoa kantanut mummo sai osuman kiväärin luodista, joka luultavasti on ammuttu puolen kilometrin päästä.
Ja kovat tutkimukset on aloitettu ampujan löytämiseksi.
Joten miten on sen noudattamisen kanssa tullut meneteltyä?
Raiskaamattakin.