Mulla on tullut jokin ihme stressi opintojen loppuunsaattamisesta. Äitiysloman jälkeen niitä on jäljellä vielä vuosi ja olen ihan panikissa että miten suoriudun tuosta 45 opintoviikosta.
Onko tämä normaalia että panikoi jostain minkä voi varmasti halutessaan suorittaa loppuun jos itse niin haluaa?
Onko lapsi este kaikelle vielä 10kk ikäisenä?
Onko tämä normaalia että panikoi jostain minkä voi varmasti halutessaan suorittaa loppuun jos itse niin haluaa?
Onko lapsi este kaikelle vielä 10kk ikäisenä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla ei ole mitään stressiä opiskeluista! Samapa tuo, palaako sitä äitiyslomalta koulun penkille vai takaisin työelämään. Sitä koulunpenkkiä on jäljellä vielä tätä ensimmäistä koulua 1v. jonka jälkeen jatko-opinnot parisen vuotta. En ole vielä varma, aloitanko koulua jo seuraavana syksynä - olen ajatellut, ettei lapsi menisi päivähoitoon ennenkuin osaa kävellä ja seuraavana syksynä lapsi on n. vuoden ikäinen.. joten katson tilannetta sitten lähempänä, että kouluun vai kenties pikkukakkonen samalla tilaukseen :D
lutviutuu.. Itse aloitan opiskelut yliopistossa ensi vuonna. "Vauva" on silloin reilut yksi vuotta. Viisi vuotta olisi tarkoitus yliopiston penkkiä kuluttaa ja sen jälkeen haluaisin lisää lapsia! Ja monta :D
Yhden kanssa uskon opiskelun vielä sujuvan, mutta enempää en opiskelujen ollessa aluillaan uskalla tehdä!:)
Ammattikorkeakoulu opinnot on kesken mullakin... n. 25 opintopistettä vajaa tutkinto... ei tulis mieleenkään jättää kesken, vaikka odotan esikoistani... en kuitenkaan ota asiasta turhaa stressiä ottaa.. Ei lapsi opiskelua estä, monella opiskelu kaverilla on lapsia ja kaikki on kannustanut ja sanonut, ettei lapsi ole millään lailla este opiskelulle. Koulun loppuun käyminen on lähinnä tahto asia, ainakin minulle, en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos jättäisin kesken koulun mihin vihdoin pääsin monien yritysten jälkeen.
Opiskelen AMK:ssa ja vasta yksi vuosi takana ja 2,5v. edessä. Alotin opiskelut kun lapsi oli vajaan vuoden ikäinen ja eka vuosi koulussa oli rankkaa mutta sain suurimmaksi osaksi kiitettäviä kokeista ja olen todella tyytyväinen miten koulu alkoi sujumaan. Nyt on toinen lapsi tuloillaan ja loput koulusta suoritan kahden lapsen kanssa! Rankkaa tulee olemaan mutta en epäile ettenkö pärjäisi. Tuntuu että koulu menee paremmin kuin koskaan ennen nyt kun on lapsi...on paljon suurempi motivaatio opiskella että saa hyvän työpaikan ja on varaa elättää perhettä.
Hei!
Amk- opintoja jäljellä päättötyö ja ehkä noin 10op muita kursseja. Lapsi on tulossa nyt elokuussa.
Mullakin oli tossa keväällä hirveä stressi miten saan mahdollisimman nopeasti opiskelut hoidettua pois, mutta sitten aloin miettimään että mitä mä sillä päättötodistuksella heti teen kun kotona ajattelin lasta hoitaa ainakin 2- vuotiaaksi asti. Ehkä jotain osa-aikasta työtä täytyy sitä ennen tehdä että vuokran pysty maksaa kun mieskin on opiskelija.
Nyt olen alkanut pikkuhiljaa väkertää päättötyötä ja ne kurssit suoritan sitten kun suoritan. Mikäs kiire tässä =)
Mulla vielä vuosi jäljellä koulua, noin 50 ov: a. Heinäkuun 30. la! Onhan tässä pikkunen paniikki, vaikka tiedän, että saan käytyä sen heti loppuun ja ehdottomasti haluankin käydä... mutta ahdistaa kumminkin. Johtuu varmaan siitä, kun sukulaiset (varsinkin vanhemmat sukulaiset) ajattelevat, etten tule ikinä käymään sitä loppuun! Se on todella painostavaa. Ne ei ymmärrä, että nykyään on paljon helpompi sovittaa töitä/koulunkäyntiä perhe-elämään kun joskus kymmeniä vuosia sitten. Ne ajattelee että minusta tulee joku vauvantekokone ja pysyn loppuikäni kotona. Mutta aion näyttää niille, että pärjään hyvin vauvan kanssa ja hoidan samalla opiskelut!! Mies on tukena ja tekee vuorotyötä, niin saamme varmasti soviteltua koulun ensi keväänä silleen, että voin tehdä edes jotain.
Suunnitelmissa on alkaa tekemään joulun jälkeen päättötyötä, jonka voi ihan hyvin tehä kotona. Enne joulua aion olla rauhassa ja tutustua omaan pikku vauvaan :) Ja jos tilanne sallii, käyn 8 viikkoa työharjoittelua jossain vaiheessa keväällä. Yritän saada myös muutamia kursseja käytyä. Niitäkin osa kotona tenttimällä. Kyllä me opiskelijamammat selvitään! Motivaatio meillä on ainaki huipussan =)
hei! me taidetaankin olla ihan samassa veneessä!
Minullakin amk-opintoja jäljellä 45 opintoviikkoa eli vuosi ja ahdistaa. Samaa ovat muutkin minulle toitottaneet, miten ihmeessä meinaan saada opinnot päätökseen.
Minä olen jopa joutunut hakemaan ammattiapua tämän asian johdosta. ....
Se on inhottavaa, kun miettii liikaa muiden mielipiteitä vaikkei haluais. Ei niissä "muissa" mitään, mutta kun ne on sukulaisia ja läheisiä! Mutta kyllä meidän paniikki koulusta lähtee pois, kun saadaan vauva maailmaan :) Elämä menee ihan uuteen järjestykseen, niin ei varmaan tule koulua paljoa mietittyä synnytksen jälkeen!
Sitäpaitsi ku tietää, että sen voi käydä loppuun heti kun mahdollista, niin mitä sitä stressaamaan. Antaa vain sukulaisilla ahdistaa minun elämän tilanne, mulla ei ahdista :) Ainakaan sitte ku vauva syntyy... nyt paksuna stressaa muutenkin ihan kaikesta, niin siksi nämä kouluajatukset tuntuu mahdottomalta, kun sille asialle ei voi tehdä mitään pitkään aikaan. Ei tässä muuten ole aihetta stressiin, jos asialle vois saman tien tehdä jotain! Yritetään keskittyä nauttimaan raskaudesta, vaikka se onkin välillä vaikeaa. Ei kukaan toinen ole kellekään sanomaan, missä järjestyksessä elämässä täytyy käydä koulu, tehdä lapsia, olla töissä ym... Tämä on meän oma elämä! :) Voimia sinulle!
lapseni syntyy jää mulle 1,5 vuotta opintoja...tulen pitämään 7 kk äippälomaa ja sitten kouluun! 10kk iköisenä sitten osa-aika tarhaan jotta miehenikin voi opiskelella ja valmistua joskus!
Tämä voi kuulostaa karulta mutta meillä ei ole vaihtoehtoja valitettavasti! :(
jää opintoja kesken n.1/2 vuotta. käyn kuitenkin koulua sit viel vuoden, ihan omasta tahdosta. Kun kirjotin eropaperin, sovimme koulun kanssa että minulla on opiskelupaikka varattuna ensi syksyksi, siis vuodelle 2007, pikkunen on melkein vuoden ikäinen silloin ja hoitopaikkana lapsosen isovanhemmat, jommat kummat mummot ja ukit :)