mahtaako tällä palstalla olla kesäiltana ketään. Myöhemminkin käy.
Onko rakkaus elämän suurin lahja? jos ei, mikä muu se mielestäsi on?
Onko rakkaus elämän suurin lahja? jos ei, mikä muu se mielestäsi on?
onko rakkaus elämän suurin
lahja?
12815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... korvataan usein elämyksillä. Mennään esim. shoppaileen tai baariin. Toisille työ tai harrastukset tarjoaa saman korvikkeen. Jokainen haluaa tuntea viihtyvänsä (tai kuten sanotaan: elävänsä). Pohjimmiltaan on kyse rakkaudesta ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta.
Mielestäni suurin lahja on hyvä ja ehjä itsetunto. Silloin pystyy antamaan ja ottamaan vastaan, nauttimaan pienistäkin asioista ja elämästä.
kirjoitit asiasta kauniisti. Mietin että raukkaus voi vuosien myötä myös "huomaamatta" viedä hyvän/ehjän itsetunnon. Jos ei nyt täydellistä(kenellä on) itsetuntoa mutta sellaisen että oli itsensä kanssa hyvä olla ja oli mukava tapailla niitä muutamia Hyviä ystäviä ja oli hyvä olla yksin, sekä ihmisten keskellä. Tuosta elämästä tainnut vierähtää kohta kymmenen vuotta. Jotenkin menin rakastumaan /sen oikean), eikä se ollut sellainen nyt het ens sekunnista, jne. Yhteisen harrastuksen myötä nähtiin ja jossain vaiheessa entinen järki oli sitten viety. Kaikki olisi tietysti voinut jatkua vieläkin tai ainenkin päättyä paremmin! Jos hän olisi ollut "ehjempi" ihminen. Hänellä ilmeni mielenterveys ongelmia, ehkä se vain syvensi rakkautta häneen? Koin itseni kai pikku hiljaa "epätoivoiseksi" kun en vain osannut olla aina avuksi. Kävin töiden ohessa usein iltakoulutuksia, koska halusin päästä elämässä eteenpäin/tai pysyä siinä. Ja koska asuimme erillään oli TODELLA voimat musertavaa välillä kun hän soitti tai soitin kurssien jälkeen , hysteeristä itkua linjan toisessa. Välillä oli tietenkin kaikki hyvin. Ei tähän tietysti pysty paljon niiden vuosien varrelta kirjoittamaan!!. Itse en koko aikana keskustellut asiasta kenenkään kanssa, koska hän pyysi mua vannomaan niin. Ja olen sanan pitävä mies joten hiljaa oltiin. Olen nyt kuitenkin täysin pohjalla. Poltin lopulta kaikki voimat. Hän on päässyt pinnalle Hoitojen ja teraputin avulla. Erinnäisten sotkujen takia kaiken lisäksi minut yritetty leimata kamalaksi ihmiseksi, niittiä arkkuun (sattuu se) En tiedä voiko sitä suhteen lopettamis tapaakaan täysin hänen syyksi laitaa. Välttelyä, ei vastauksia Lyhyt ilmoitus, Älä ota enää yhteyttä. Ei puhettakaan mistään aikuismaisesta irtaantumisesta.
Saakohan tästä nyt yhtään ajatusta kiinni?
Nyt kun tälläisia tänne nyt jo yli kolmekympin puolivälin ylittäneenä yritän kirjoitaa.
Mietin onko rakkaus todella elämän suurin lahja.
Jos olisin nyt 10 v nuorempi, olisin varmasti jopa tyyväväinen niistä kokemuksista ja mitä se elämästä opetti. Nyt ei taida enää sillä entisellä itsetunnollakaan tehdä mitään. Erikssonkin sanoo 35:nen on mennyttä kalua.
Itse ajaudun helposti samaan tilanteeseen, tukemaan toista. Jossain vaiheessa sitten huomaan, etten enää jaksa. Ymmärrän hyvin näkemyksesi siitä miten oman itsensä voi suhteessa kadottaa. Toivottavasti saat nyt itsellesi tilaa ja aikaa.
Kolmevitonen on vielä nuori! Olen itse kolmekymppinen. Työelämässä ehtii olla vielä 30-40 vuotta. Tunnen 80-vuotiaan toimitusjohtajan, joka edelleen tekee täysiä päiviä. Ericssonin ratkaisu kääntynee vielä itseään vastaan. Nuoret, vastavalmistuneet (edulliset) työntekijät eivät ole parasta työvoimaa. Vaihtuvuus on suurta ja kokemus puuttuu. Katsotaan kuinka firman käy..
on elämän suurin lahja. Ketään ei ole tarkoitettu yksin kulkemaan. Ihmisille on luonnollisa haluta rakkautta, saada rakastaa ja tulla rakastetuksi.
itse on myös lahja. ja se että on terve..
rakkaus. Rakkaus omaan lapseen. Ja lapsen rakkaus vanhempaansa. Sitä suurempaa lahjaa ei ole. Sitä suurempaa rakkautta ei ole. Se menee tässä elämässä kaiken editse. Siis ihan kaiken. Näin sanon rakastavana isänä.
mielipiteeseen on helppo yhtyä. Lapsen kautta tulee mietittyä yksinkertaisiakin asioita ja hänelle haluaa vain hyvää. Myös ratkaisut pohjautuvat tuohon lapsen hyvään. Oma itsensäkin on tietysti sopivaa muistaa sopivassa suhteessa.
Aina tätä samaa paasataan. Minne on unohtunut itse ja kumppani? Ja muut ihmiset, vanhemmat. Hyvä ajatella lapsia ensisijalla, mutta kyllä itse ja puoliso kuuluu olla myös tärkeä... Outoa ajattelua että rakastetaan vaan lasta, rakastamatta mitään muuta..?
mistä ammensit sen käsityksen, että vain lasta rakastaisin esim. minä. Tai ainakin mulle mielipiteesi suuntasit. Itselläni on ainakin rakkautta muillekin ihmisille ja yleensäkin ympäröivälle, paljon. Kyse oli suurimmasta rakkaudesta.
kituen kieriskellä vuoteessaan. Sitten se taas unohtuu, kunnes...
samoin tässä kaiken tyhjyyttä ihmetellessä miettii onko se lahja? Ehkä se on lahja ,jos sen tuloksena jälkikasvua, voisiko parempaa tarkoitusta sen jälkeen aamulla herätessään olla. Mutta onko se lahja jos lapsi syntyy riitoja täynnä olevaan perheeseen? Ehkä jätän elämän viisaammille
tässä minun oikeassa kätösessäni, se uskollinen.