Kokeilehan karvan poistoa, ohessa ohje (en siis itse kokeillut) ;)
Kaikki karvanpoistokeinot ovat huijaavat uskomaan helppoon,
kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja
nyt...kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu.
Tulin töistä kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta
totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa
oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään
kuumavahaklimppejä, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja
käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa).
Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen,
mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen.
Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan. Tarkoitus
olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman
idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa,
paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen..)
Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.
Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle.
Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten,
että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat
aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain.
Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja
VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa
normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta
miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on melkein kokonaan
irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole
liuskassa?
HIdas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan
vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä.
Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen.
Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti
ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät
päästä
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa
vettä! Kuuma vesi sualttaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa
vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti
raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään -
ja istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa.
Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken,
joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Tajusin pian, ettei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppuni on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti, missä
kohti peppuani vaha on.
"Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes
yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa tämmöinen
tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä
radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista
voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.
Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii!
Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että
kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne
kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa.
Vahapaketin laitoin
takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä
tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani
Kaikki karvanpoistokeinot ovat huijaavat uskomaan helppoon,
kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja
nyt...kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu.
Tulin töistä kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta
totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa
oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään
kuumavahaklimppejä, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja
käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa).
Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen,
mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen.
Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan. Tarkoitus
olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman
idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa,
paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen..)
Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.
Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle.
Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten,
että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat
aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain.
Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja
VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa
normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta
miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on melkein kokonaan
irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole
liuskassa?
HIdas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan
vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä.
Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen.
Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti
ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät
päästä
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa
vettä! Kuuma vesi sualttaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa
vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti
raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään -
ja istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa.
Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken,
joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Tajusin pian, ettei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppuni on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti, missä
kohti peppuani vaha on.
"Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes
yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa tämmöinen
tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä
radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista
voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.
Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii!
Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että
kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne
kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa.
Vahapaketin laitoin
takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä
tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan paras!! onko tosi? =)
hyvin kuvitella kenet tahansa itseni mukaanlukien samaan tilanteeseen.
Onneksi et itse sitä kokeillut!
Ihana kirjoitus!!!
sulta lähtee hiuksetki en oo kyl ikinä kuullu mitään noin koomista=)
vuoden paras! :o)