Näin ahdistavaa unta en ole ikinä nähnyt. Näin unen joskus helmikuussa. Olisin kiinnostunut tietämään, mitä asioita uneni sinussa herättää.
Unessa oli raikas talvipäivä, mutta ei ollut lunta yhtään. Lämpötila oli varmaan nollassa, koska mä laitoin valkoisia lakanoita kuivumaan, eikä ne jäätyny. Mua ärsytti, kun lumettomasta maasta tarttui hiekkaa lakanankulmiin. Minä ja poikaystäväni ja vanhempani oltiin mummoni luona ja asuttiin muka siellä. Poikaystäväni leikkasi huurteista, kosteaa nurmikkoa ruohonleikkurilla ja äiti teki pihalla jotain muuta. (en muista mitä, mutta usein joutui käymään takapihalla). Isäpuoleni oli töissä ja mummoni kaupoilla. Etupihalla oli meidän koiran häkki ja gerbiilin aitaus, jossa oli hiekkaa. Molemmat eläimet oli pihassa välillä irti. Jossain vaiheessa häkissä olikin meidän edellinen koira, (joka oikeassa elämässä jäi auton alle ja oli kiltti) Koira oli vaan jotenki liian iso ja vihainen. Pihalla oli jotenki savuista/sumuista ja oudon hiljaista. Yhtäkkiä taivaalle rupes nousemaan nopeasti mustia pilviä ja muuten taivas muuttu punaseks. Sitten rupes kuulumaan kovaa tasaista jyrinää taivaalta, mutta ei ukkosta. Pikemminkin maanjäristyksestä tai jostain panssarivaunusta vois kuulua sellanen ääni. Sitten taivaalla satoi/leijui tuhkaa ja puita alkoi palamaan. Mummonkin pihassa yks pihlaja syttyi palamaan, ja yks köynnös oven vieressä. Mä pätkin ne märällä lakanalla sammuksiin. Koira ei haukkunu yhtään. Mä näin, että naapuri sammutti puitaan vesiletkulla, ja musta se oli jotenkin helpottavaa, et naapurissakin puut paloi. Välillä jyrinä lakkas ja tuli uudestaan takasin paljon voimakkaampana ja se tuli jotenki lähemmäs koko ajan. Puita syttyi uudelleen ja taivas oli ihan hehkuvan punainen. Puhelin soi siällä ja äiti lähti vastaamaan. Aattelin/toivoin, et se olis mummo tai isäpuoli. Halusin mennä sisälle. Kysyin äidiltä, jolle koira on tosi rakas, et otetaanko sekin sisälle, mutta äiti sano, et ei oteta. Sitten kaukana pellolla alkoi tulivuori purkautua, laavaa valui jo maassa mut tulivuoresta ja maasta alkoi ryömiä ylös jotain mustia hahmoja, ihmisiä joilla oli aseita ja pelottavan näköisiä gorilloja(!?) Kaikki ne lähti kävelemään hitaasti taloja kohti. Ne meni ikkunoista sisään. Yks porukka lähti meitä kohti. Mä meinasin vaan vetää oven paniikissa kiinni, mutta mun poikaystävä otti vielä avaimen viimehetkellä pois ovesta. Sitten me päästiin sisälle, niin että ovi oli lukossa ja sitte heräsin ja pulssi oli varmaan 200:)
Ääh, tosi sekava, mut niin ahdistava uni! Saitkohan mitään tolkkua. Kiitos jos jaksoit lukea!
Unessa oli raikas talvipäivä, mutta ei ollut lunta yhtään. Lämpötila oli varmaan nollassa, koska mä laitoin valkoisia lakanoita kuivumaan, eikä ne jäätyny. Mua ärsytti, kun lumettomasta maasta tarttui hiekkaa lakanankulmiin. Minä ja poikaystäväni ja vanhempani oltiin mummoni luona ja asuttiin muka siellä. Poikaystäväni leikkasi huurteista, kosteaa nurmikkoa ruohonleikkurilla ja äiti teki pihalla jotain muuta. (en muista mitä, mutta usein joutui käymään takapihalla). Isäpuoleni oli töissä ja mummoni kaupoilla. Etupihalla oli meidän koiran häkki ja gerbiilin aitaus, jossa oli hiekkaa. Molemmat eläimet oli pihassa välillä irti. Jossain vaiheessa häkissä olikin meidän edellinen koira, (joka oikeassa elämässä jäi auton alle ja oli kiltti) Koira oli vaan jotenki liian iso ja vihainen. Pihalla oli jotenki savuista/sumuista ja oudon hiljaista. Yhtäkkiä taivaalle rupes nousemaan nopeasti mustia pilviä ja muuten taivas muuttu punaseks. Sitten rupes kuulumaan kovaa tasaista jyrinää taivaalta, mutta ei ukkosta. Pikemminkin maanjäristyksestä tai jostain panssarivaunusta vois kuulua sellanen ääni. Sitten taivaalla satoi/leijui tuhkaa ja puita alkoi palamaan. Mummonkin pihassa yks pihlaja syttyi palamaan, ja yks köynnös oven vieressä. Mä pätkin ne märällä lakanalla sammuksiin. Koira ei haukkunu yhtään. Mä näin, että naapuri sammutti puitaan vesiletkulla, ja musta se oli jotenkin helpottavaa, et naapurissakin puut paloi. Välillä jyrinä lakkas ja tuli uudestaan takasin paljon voimakkaampana ja se tuli jotenki lähemmäs koko ajan. Puita syttyi uudelleen ja taivas oli ihan hehkuvan punainen. Puhelin soi siällä ja äiti lähti vastaamaan. Aattelin/toivoin, et se olis mummo tai isäpuoli. Halusin mennä sisälle. Kysyin äidiltä, jolle koira on tosi rakas, et otetaanko sekin sisälle, mutta äiti sano, et ei oteta. Sitten kaukana pellolla alkoi tulivuori purkautua, laavaa valui jo maassa mut tulivuoresta ja maasta alkoi ryömiä ylös jotain mustia hahmoja, ihmisiä joilla oli aseita ja pelottavan näköisiä gorilloja(!?) Kaikki ne lähti kävelemään hitaasti taloja kohti. Ne meni ikkunoista sisään. Yks porukka lähti meitä kohti. Mä meinasin vaan vetää oven paniikissa kiinni, mutta mun poikaystävä otti vielä avaimen viimehetkellä pois ovesta. Sitten me päästiin sisälle, niin että ovi oli lukossa ja sitte heräsin ja pulssi oli varmaan 200:)
Ääh, tosi sekava, mut niin ahdistava uni! Saitkohan mitään tolkkua. Kiitos jos jaksoit lukea!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unesta tulee mieleen sinun ja poikakaverisi sen hetkiset tunnelmat suhteessa. Puhtaat, valkoiset lakanat viittaa tahrattomaan suhteeseen tai ainkin olet yrittänyt pestä eli korjata suhdetta, mutta et saanut pidettyä sitä tahrattomana, kun ottivat maahan. Jotenkin on energiatkin voineet olla silloin nollassa. Hiukan kylmää tunnelmaa, mutta ei kuitenkaan jäätävää. Silloin on voinut olla jotenkin "räjähdysaltis" tunnelma, mistä kaikki johtui, oli vartmaan jotenkin hämärän peitossa, sumuista. Kylmän kauden jälkeen varmaankin jotenkin alkoi tunteet käymään kuumana ja oli riitaisaan(sotaisaa) ja tunteet tuli yli( tulivuori) sekä perusturvallisuus järkkyi (maanjäristys). Oletko jo päässyt näiden tuntemusten yli? Eli onko suhteessa nyt tasaisempaa ja lämpimämpää?
Kuulostipa tutulta:) En itse tullut ajatelleeksikaan... Pari viikkoa ennen tuota unta tein positiivisen raskaustestin:) Jätin sen ihan tarkoituksella kertomatta. Sen jälkeen meillä on ollut todella paljon riitoja, johtuen minun täydellisyyteen pyrkimisestäni (lakanan pesusta). Haluan, että suhteemme olisi mahdollisimman tasapainoinen ja täydellinen tulevaa vauvaa ajatellen. Poikaystäväni ei jaksa aina miellyttää minua joka asiassa, jolloin lakanamme ilmeisesti likaantuvat, ja minusta tuntuu, että suhteemme on tuhoon tuomittu ja epäonnistumme vanhempina (tulivuori purkautuu, maanjäristys...)
Onneksi olen jo rauhoittunut:) Tiedän, että meistä tulee hyviä vanhempia, vaikka poikaystäväni käykin parilla kaljalla tai tulee puoli tuntia myöhässä kotiin:)
Kiitos paljon tulkinnastasi! Huomaa, että olet asiantuntija!