Lisäarvo on siis se voitto, jonka tuotteen tuottaja saa tuotteen myynnistä.
Sosialisti ajattelee, että tämä tuotantoprosessi voidaan 100 %:sesti ulkoistaa tuotantokuluihin.
Mutta näinhän se ei ole. Yritys, liikeidea toimiin niin, että on olemassa joku henkilö, jolla on jokin idea ja pääomaa toteuttaa se. Tämän idean toteuttamiseen tarvitaan työtä, josta ei välttämättä tule mitään palkkaa, vaan siitä voi tulla myös tappiota siihen sijoitettavaan pääomaan. Joka tapauksessa tämä poikkeuksellinen yksilö päättää toteuttaa tämän liikeidean. Hän palkkaa työntekijöitä ja ostaa materiaalit sekä kustantaa liiketilat. Nyt hän on tuottanut vain tappiota, mutta työntekijät ovat tulleet töihin, koska he katsovat, että he saavat tietyillä ehdoilla sovitun palkan. Mutta vieläkään yrityksen omistaja ja riskiottaja ei ole saanut mitään voittoa, vaan ainoastaan tappiota. Mutta tämä tappio on tuonut rahaa työntekijöille ja muille yrityksille. Työntekijöiden perheet saavat elantonsa ja muut yritykset tekevät tulosta.
Kun yritys vihdoinkin saa liiketoiminnan pyörimään, niin vasta silloin alkaa juosta palkka tästä yritystoiminnasta, mutta se ei silti vielä tarkoita sitä, että yritys tuottaisi lisäarvoa, vaan yritys voi vielä tuottaa tappiota. Ainakin usein aluksi yritykseen sijoittaja ei ole voitolla, vaikka liikevaihto olisi. Siksipä yrityksen kääntyminen voitolle sen käynnistyskulujen jälkeen on riskialtista työtä.
Yritystoiminta on työtä, josta maksettava palkka on tätä "lisäarvoa", eli voittoa. Yritykset ovat aktiivisia toimijoita ja he toimivat aivan kuten kuka tahansa muukin toimija markkinoilla. Sosialisti ajattelee, että kommunistinen valtio eroaisi jotenkin yrityksestä. Kommunistinen valtio on kuin suuri monopoliyritys, joka kontrolloi käytännössä kaikkea ja siten se voi vaikka tappaa ihmisiä nälkään, jotta sen talous tasaantuisi. Kun taas kapitalismissa ihmisiä ei tarvitse tappaa, vaan he voivat hakeutua uusiin työpaikkoihin ja siten valtiossa asuva kansa pyrkii yksilötasollakin olemaan tasapainossa luonnon ja rajallisten resurssien kanssa. Kun taas kommunistisessa valtiossa asukkaat ajattelevat, että heillä on oikeus kaikkeen, vaikka he eivät tekisi yhtään mitään. Kapitalismissa taas työntekijätkin kantavat vastuuta, koska he voivat saada potkut, jos he eivät ole tarpeeksi tuottavia. Ja siten he joutuvat hakemaan huonompia työpaikkoja, jos he eivät pysty tekemään töitänsä kunnolla.
Täytyy ymmärtää, että talousjärjestelmä koskettaa kaikkia ja kaikilla tulee olla oma vaikutuksensa siihen. Ei ole järkevää, että jokaiseen pikku asiaan tarvitaan suuren byrokraattikoneiston valtuutus, joka usein johtaa siihen, että yksilötasolla asiat jäävät hoitamatta, koska ylemmältä tasolta ei ole tullut valtuutusta, vaikka terve järki sanoisi, että yksilötason asia vaatisi välitöntä huomiota. Kapitalismissa yksilöt, yritykset ja muut toimijat reagoivat välittömästi oman järkensä varassa asioihin, kun taas sosialismissa vaaditaan aina poliittisen puolueen tai byrokraattien valtuutus. Siksi yksityisomistus on parempi tapa, koska ihmiset suhtautuvat esineisiin lämpimämmin kuin ne ovat omia eivätkä yhteisiä.
Jotta jokainen yksilö reagoisi asioihin oman järkensä turvin, eikä ulkoistaisi sitä sosialistiselle eliitille, niin siksi tarvitaan markkinataloutta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei taloutta ja politiikkaa voisi säädellä. Sitä tulee säädellä, mutta ei liikaa. Sosialismi perustuu pelkoon perusturvallisuuden menettämisestä ja se yritetään turvata absoluuttisella kontrollilla, jolloin päädytään liian vahvaan kontrolliin, joka lopulta kuristaa suojeltavan kohteen kuoliaaksi. Meidän täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että kukaan ei voi tässä maailmassa ulkoistaa kaikkia riskejä, vaan jokaisen pitää yksilötasolla kantaa vastuu riskeistä. Ja parhaiten se tapahtuu siten, että jokainen itse kantaa vastuun omista riskeistänsä.
Lisäarvoa ei kapitalisti voi saada ilman riskinottoa ja työntekijän osuus sopimuksesta on aina paljon parempi, koska työntekijä saa palkkansa, vaikka yritys ei tuottaisikaan voittoa. Työntekijä saa tietenkin vähemmän, koska hän kantaa vähemmän riskiä. Työpaikan voi menettää, mutta uusia on aina tarjolla.
Ja kommunistinen yhteiskunta on kapitalistinen monopoli, mutta tehoton, koska sen ainoa kilpailu on kilpailu muita maita vastaan ja sen se häviää, kuten Neuvostoliiton kohtalo osoittaa. Lisäarvossa ei ole mitään rikollista tai moraalitonta, se on palkkio yhteiskuntaa hyödyttävän toiminnan käynnistämisestä, joka jatkuessansa elättää työntekijöidensä perheitä ja tukee muita yrityksiä mm. materiaali yms. ostoilla.
Sosialisti ajattelee, että tämä tuotantoprosessi voidaan 100 %:sesti ulkoistaa tuotantokuluihin.
Mutta näinhän se ei ole. Yritys, liikeidea toimiin niin, että on olemassa joku henkilö, jolla on jokin idea ja pääomaa toteuttaa se. Tämän idean toteuttamiseen tarvitaan työtä, josta ei välttämättä tule mitään palkkaa, vaan siitä voi tulla myös tappiota siihen sijoitettavaan pääomaan. Joka tapauksessa tämä poikkeuksellinen yksilö päättää toteuttaa tämän liikeidean. Hän palkkaa työntekijöitä ja ostaa materiaalit sekä kustantaa liiketilat. Nyt hän on tuottanut vain tappiota, mutta työntekijät ovat tulleet töihin, koska he katsovat, että he saavat tietyillä ehdoilla sovitun palkan. Mutta vieläkään yrityksen omistaja ja riskiottaja ei ole saanut mitään voittoa, vaan ainoastaan tappiota. Mutta tämä tappio on tuonut rahaa työntekijöille ja muille yrityksille. Työntekijöiden perheet saavat elantonsa ja muut yritykset tekevät tulosta.
Kun yritys vihdoinkin saa liiketoiminnan pyörimään, niin vasta silloin alkaa juosta palkka tästä yritystoiminnasta, mutta se ei silti vielä tarkoita sitä, että yritys tuottaisi lisäarvoa, vaan yritys voi vielä tuottaa tappiota. Ainakin usein aluksi yritykseen sijoittaja ei ole voitolla, vaikka liikevaihto olisi. Siksipä yrityksen kääntyminen voitolle sen käynnistyskulujen jälkeen on riskialtista työtä.
Yritystoiminta on työtä, josta maksettava palkka on tätä "lisäarvoa", eli voittoa. Yritykset ovat aktiivisia toimijoita ja he toimivat aivan kuten kuka tahansa muukin toimija markkinoilla. Sosialisti ajattelee, että kommunistinen valtio eroaisi jotenkin yrityksestä. Kommunistinen valtio on kuin suuri monopoliyritys, joka kontrolloi käytännössä kaikkea ja siten se voi vaikka tappaa ihmisiä nälkään, jotta sen talous tasaantuisi. Kun taas kapitalismissa ihmisiä ei tarvitse tappaa, vaan he voivat hakeutua uusiin työpaikkoihin ja siten valtiossa asuva kansa pyrkii yksilötasollakin olemaan tasapainossa luonnon ja rajallisten resurssien kanssa. Kun taas kommunistisessa valtiossa asukkaat ajattelevat, että heillä on oikeus kaikkeen, vaikka he eivät tekisi yhtään mitään. Kapitalismissa taas työntekijätkin kantavat vastuuta, koska he voivat saada potkut, jos he eivät ole tarpeeksi tuottavia. Ja siten he joutuvat hakemaan huonompia työpaikkoja, jos he eivät pysty tekemään töitänsä kunnolla.
Täytyy ymmärtää, että talousjärjestelmä koskettaa kaikkia ja kaikilla tulee olla oma vaikutuksensa siihen. Ei ole järkevää, että jokaiseen pikku asiaan tarvitaan suuren byrokraattikoneiston valtuutus, joka usein johtaa siihen, että yksilötasolla asiat jäävät hoitamatta, koska ylemmältä tasolta ei ole tullut valtuutusta, vaikka terve järki sanoisi, että yksilötason asia vaatisi välitöntä huomiota. Kapitalismissa yksilöt, yritykset ja muut toimijat reagoivat välittömästi oman järkensä varassa asioihin, kun taas sosialismissa vaaditaan aina poliittisen puolueen tai byrokraattien valtuutus. Siksi yksityisomistus on parempi tapa, koska ihmiset suhtautuvat esineisiin lämpimämmin kuin ne ovat omia eivätkä yhteisiä.
Jotta jokainen yksilö reagoisi asioihin oman järkensä turvin, eikä ulkoistaisi sitä sosialistiselle eliitille, niin siksi tarvitaan markkinataloutta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei taloutta ja politiikkaa voisi säädellä. Sitä tulee säädellä, mutta ei liikaa. Sosialismi perustuu pelkoon perusturvallisuuden menettämisestä ja se yritetään turvata absoluuttisella kontrollilla, jolloin päädytään liian vahvaan kontrolliin, joka lopulta kuristaa suojeltavan kohteen kuoliaaksi. Meidän täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että kukaan ei voi tässä maailmassa ulkoistaa kaikkia riskejä, vaan jokaisen pitää yksilötasolla kantaa vastuu riskeistä. Ja parhaiten se tapahtuu siten, että jokainen itse kantaa vastuun omista riskeistänsä.
Lisäarvoa ei kapitalisti voi saada ilman riskinottoa ja työntekijän osuus sopimuksesta on aina paljon parempi, koska työntekijä saa palkkansa, vaikka yritys ei tuottaisikaan voittoa. Työntekijä saa tietenkin vähemmän, koska hän kantaa vähemmän riskiä. Työpaikan voi menettää, mutta uusia on aina tarjolla.
Ja kommunistinen yhteiskunta on kapitalistinen monopoli, mutta tehoton, koska sen ainoa kilpailu on kilpailu muita maita vastaan ja sen se häviää, kuten Neuvostoliiton kohtalo osoittaa. Lisäarvossa ei ole mitään rikollista tai moraalitonta, se on palkkio yhteiskuntaa hyödyttävän toiminnan käynnistämisestä, joka jatkuessansa elättää työntekijöidensä perheitä ja tukee muita yrityksiä mm. materiaali yms. ostoilla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäarvo (mehrwehrt,surplusvalue) ei ole voittoa,
vaan omistajan anastamaa maksamatonta työtä,voitto taasen voi vaihdella markkinatilanteen mukaan.Lisäarvo on työpäivän
se osa,jossa työskennellään "talon hyväksi" eli
ei omaan taskuun. lisäarvo liittyy työnomistamiseen,ei kaupantekoon.
Yrityksen perustamiseen tarvitaan pääomaa,jota
ei aina ole,ja tästäkin joutuu maksamaan,kun lainaa pääomaa (eli rahalle tuottoa työtä
tekemättä).Hyvin kyllä ymmärsit sen,että yrittäminen on riskialtista puuhaa,jossa
voittoja ei välttämättä tehdä.Mutta lisäarvoa
kyllä tehdään,sillä palkkalaiselle ei makseta
kuin osa hänen luomastaan uudesta arvosta (sen
realisoiminen on sitten toinen juttu).Työnteko
ei tappiota tuota,vaan ulkoiset ehdot (markkina-
tilanne,velkapääoman kulut jne,ja kaikesta tästä
kilahtaa työtä tekemättä rahanomistajan kukkaroon
voittoa).Kun on hyvä idea,täytyy olla myös rahaa,
jotta juttu ei jäisi teoreettiseksi,eli rahapääoman haltija päättää mikä juttu on kyllin hyvä.Omistaminen (pääoman) on se,joka yhteiskunnassamme jyrää.Tappiollinen yrityksin on
toiselle voitollinen.Ja jos pääomaa on paljon,
niin silloin voi istua ja laskea tuottoja,työtä
ei tarvitse tehdä,varsinkaan sellaista,josta
saa hien pintaan.
Yrityksen omistaminen ei ole varsinaista työtä,
vaan pelkkää omistamista,yrityksen käytännöllinen
pyörittäminen on sensijaan työtä (tuotetun arvon
realisointia).Puhuit riskeistä:ne ulkoistetaan
nykyisin yhteiskunnan veronmaksajille.On tässä
maassa sellaistakin yrityshenkeä,ettei ilman
yhteiskunnan tukea siitä tulisi mitään.Ja kärjis-
tetymmin yrittämisen käyttämistä rikastumisen välikappaleena:tuet omitaan ja yritys jätetään
selvitystilaan,ja lopulta häivytään.
Työntekijä kantaa riskinsä työttömyydellään,
omistaja voitollaan ja yrittäjä velkaantuneisuudellaan.
Tuottavuudesta kirjoitit kauniisti ja paskaa:
suomessa työntuottavuus maailman huippua,eli
intensiteetti oecd maiden suurinpia,mutta omistajille ei mikään riitä,joten työvoimakuluja
karsitaan osinkotulojen kartuttamiseksi (esim.
paperin palkkakustannukset n.8% koko kustannuk-
sista).Keinottelu ja kaupittelu yrityksen arvolla
kannattaa,siellä liikkuu iso raha,ei siinä työläisen tuottavuus mitään paina.Kapitalismissa
rahanarvo on kato paljon tärkeempi juttu kun
ihmisarvo.
Yrityksen vastuu on siten vastuuta omistajalleen,olipa se sitten pankki tai pörssipeluri tai vaikkapa usa:n itärannikon eläkeläiset (nokian pääomistajat)
Työläinen tekee vapaaehtoisesti työehtosopimuksen, jossa hän saa tekemästänsä työstä sovitun palkan. Se mitä työnantaja hyötyy tästä sopimuksesta, ei taas kuulu millään tavalla työntekijälle.
Jep,oikeassa olet.Sopimuksen ulkopuolisiin
tekijöihin kuitenkin voi lukea esim.sen,
että duunarilla ei ole muita vaihtoehtoa kuin
tehdä sopimus ellei hän halua nääntyä nälkään
(nykyisessä tilanteessa kaiketi että ellei
halua joutua soskun asiakkkaaksi).Palkkatyösuhde
on tosiaan työvoimanmyyntiä/ostoa eikä hyödyistä
/haitoista puhuta mitään:asian ytimeen osuit.
Neuvostoliitossa tehtiin lauantait talkoilla
töitä, että saatiin sitä "lisäarvoa".
tämä vapaaehtoisuuteen perustava lauantaitalkoolaisuus oli kyllä naamoitua
liäarvon tuottamista yhteiskunnalle (ja vieläpä
koko riistoasteen ollessa 100%),muuta taustalla
oli ajatus,että hommia tehdään omaksi hyväksi,
ei kapitalistin pussiin.Eli riistoa ei ollu kun
ei ollut kapitalismiakaan:vaan eliväthän ne
puoluepamputkin jostain (siis kansan työstä,
kapitalisti tai puolepamppu samaahan ne
ainakin joskus saattavat merkitä)
Olet todella pahasti kuutamolla työteon suhteen. nykypäivänä "oikean työn" tekijöitä on vähenevä määrä. Siis ne hikipisarat eivät ole mikään hyve ja itseisarvo. Eivät kaikki tee ruumiillista työtä.
Omistaminen voi olla myös työtä. Pääoman sijoitustoiminta on raskasta, ja riskialtista raskasta. Sinä tosin näet maailman vain sen oman pienen kiikarisi läpi, ja valitsen helpomman tien. Valittamisen ja kadehtimisen. Toiset ovat valinneet vaikeamman tien ja ryhtyneet yrittäjiksi. He valittavat vähemmän ja keskittyvät uuden luomiseen. Joskus siinä tulee kolhuja, mutta siltä ei elämässä voi välttyä.
"Vielä ei ole selvinnyt mihin nykyisen kaltaista massiivista finanssialaa tarvitaan. Vielä 70-luvun alussa yli 90% sijoituksista meni enemmän tai vähemmän hyödyllisiin tarkoituksiin eikä puhtaaseen spekulaatioon. On myös kysyttävä millä perustein keinotekoiset juridiset persoonat "osakeyhtiöt" voivat ulkoistaa kulunsa mutta vuodattaa tuottonsa osakkeenomistajille jotka eivät ole tehneet mitään sen paremmin yhtiön kuin yhteisönkään hyväksi....Muut kuin alkupääoman sijoittajat ovat turha loinen järjestelmässä."
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=92
Työläinen ei tee työehtosopimusta,työläinen tekee työsopimuksen.
Ovat keksineet sosialismin uudelleen. Marx uudelleenlämmitettynä ja tarjoiltuna ihmisten pohjattoman hyväntahdon kera. Tuo iskulauseen tasolle jäävä väite eliitin turhuudesta on vaarallisen tuttu. Ovatko omistajat turhia? Kirjoittaja kieltää marxismin, mutta tekstissään kuvailee sitä melko tarkasti omana ajatuksenaan.
Jos olen kuutamolla,sinä elät nykypäivääsi
toisella linnunradalla.Jo kansantaloustieteen
aprokurssilla selviää,että paperinpyörittäminen,
keinottelu,sijoittaminen tai yritystreenaus
ei luo yhtään uutta arvoa,vaan jakaa tuotettua
arvoa.Omistaminen voi olla työtä siinä missä
televisionkatselu tai muu toiminta (lenkkeily
tai mietiskely),se ei vain tuota yhteiskuntaan
mitään uutta arvoa.Se,että työn tuottavuus on
korkea,sysää yhä enemmän tuottavalta sektorilta
tuottamattomalle (palveluihin),mutta kyllä tämä
palvelusektori toimii täysin tuottavan varassa.
sitten on tämä spekulatiotalous (pelaaminen,
huijaus,kähmintä,osto ja myynti)siellä ajatellaan
imaginaarisia asioita esim.yhtiö turhakkeen
arvo on reaalisesti 5 mrd euroa,mutta sen pörssi
arvo on 50 mrd euroa ja sitten ei kuin kaupantekoon:joku voittaa,toinen häviää,vaikka
reaalitaloudessa ei häviä yhtään mitään,siksi
yhdessä hetkessä jonkin yhtiön arvosta voi hävitä
200 milj euroa (rahaa,jota on ollutkin olemassa
vain kuvitteellisesti),tähän peliin kun sitten
aletaan sijoitella eläkerahastoja ja valtion
veronmaksajien varallisuutta,saadaan aikaan
erittäin riskialtista toimintaa.sähköinen kaupan-
käynti ja sen nopeus mahdollistaa huimien summien
siirtämisen valonnopeudella,vaikka reaalitaoudessa ei arvojen nousu olekaan kuin
osa spekulaatiokaupan arvosta.Sijoittajan kiikari
on pelivoitto eikä reaaliatalous,ja jos kaikki
alkavat katsoa näiden kiikareiden läpi koko
kansantalous saattaa syöksyä sijoittajien
lyhytnäköisen voitontavoittelun armoille,ja
tuloksena on sama tilanne kuin argentiinassa.
Saatana,pelaisivat edes omilla rahoillaan,mutta
siinä saatetaan pelailla oikealla työllä luotu
varallisuus huitsin helvettiin.Ja omistussuhteet
vaihtuvat:olisko mukava kun sijoitusyhtiö
modern capitals omistaisi koko suomen terveydenhoitojärjestelmän,ja yhtenä yönä lopettaisi sen kannattamattomana,ja muuttaisi
sen kännykänkuoria valimistamaksi alihankinta-
konserniksi.
Valittaminen ja kadehtiminen ei ole mikään itseisarvo,mutta taloustietelijänä olen todella
huolissani siitä kansantaloudellisesta kehityksestä,joka suomessakin on vallalla.talouden pitäisi olla kansan hyvinvoinnin edistäjä,eikä parametreillä
mitattava itseisarvo.Esim.työntuottavuus
keskustelu on aivan suossa: työntuottavuus
on jo huippua,ja sitä voidaan vaivattomasti
lisätä,mutta taustalla on ajatus,että suomalainen
työvoima on liiana kallista ja ei-alistuvaa.
sijoittajien edessä pitäsi olla vieläkin
nöyrempää ja alistua globaaliin markkinakuriin
kiitellen niistä pennosista,jotka ennen irti-
sanomista on tienattu.
Yritääminen suomessa (pienyrittäminen) on
sen verran raakaa touhua,että siinä onnistuvat
vain harvat (usein alinhankintayrityksiä) ja
lopulta koko homma kaatuu veronmaksajien harteille.On tietysti virkeitä 2-3 hengen
pienyrityksiä,mutta kyllä niiden tulostaso
on vaatimatonta,mutta ei muutakaan ole tarjolla.
Sanonpa vielä sinulle ,että olen tutkinut
taloutta yli 25 vuotta,että älä tule puhumaan
pienistä kiikareista mitään,jos et asioista
ymmärrä.
Spekulatiivinen sijoittaminen, onko se sinun mielestä turhaa? Pääomien pitäminen kiinni tilanteeseen nähden kannattavimmassa bisneksessä on minusta todella viisasta. Eikö näin saisi tehdä. Siis jos omistaa osakkeita A, ja huomaa että parempia sijoituksiakin on, niin miksi ei saisi vaihtaa sijoitustaan? Pitäisikö fyrkat sitten pitää kiinni huonoissa sijoituksissa. Sinä demonisoit sijoittamisen ja kaiken järjen käytön. Tottakai voidaan aina tuoda esimerkkejä huonoista sijoituksista, mutta unohdat tyystin sen hyvät puolet. Vapaa pääoman liikkuvuus tekee yritykset alttiiksi kilpailulle ja siten edllyttää niiltä tehokkuutta ja kehitystä.
Uskon sanaasi, että olet monta kirjaa lukenut muutenkin viisas ihminen. Kuitenkin ihmettelen, että et ole sitä tajunnut, kuinka monimutkainen mekanismi kansantalous on. Sen ennakointi on todella vaikeaa, ja hallitseminen lähes mahdotonta. Tämäkin on varmasti sanottu kansantalouden peruskursseilla. Sinä vain taisit lukea pelkästään sen Keynesin näkökulman asiaan, loput sivuutit humpuukina.
Ja toisaalta, voitko väittää pystyväsi tekemään hommat paremmin? Sinä tutkit asioita, mutta voitko mennä sanomaan yritykseen, joka jauhaa voittoa sijoittajien rahoilla, että teette hommanne väärin? Pystyt kyllä kovasti väittämään vastaan, mutta mitään korvaavaa et ole pystynyt esittämään. Pelottelumantrat sen sijaan ovat hallussa, jotenkin vaan tuli mieleen nuo SKP:n lehtiset..
Kitokset hyvin perustellusta ja asiapitoisesta viestitä.Se mikä sijoitetaan on pois reaalitalou-
dellisista investoinneista:pääoma on kiinni
pelissä,ei tuotannossa.Mm.sen takia suomessa
on investointilama ja kuntatalous kaatumisen
partaalla.Jos pikavoitot määräävät pääoman hyödyntämisen ja toiminta-alueena koko maapallo,
niin talous toimii sellaisella sykkeellä,ettei
mitään pitkäjänteisempää talouden stabiliteettia
synny.Itse asiassa nykyisen talouden parametrit
vääristävät reaalitalouden tilaa:esim.yrityksen
hyvä pörssiarvo kertoo lähinnä sijoittajien mielikuvista,ei siitä mikä on yhtiön todellinen
tilanne (esim enron),ja arvon nousu pörssissä
usein edellyttää irtisanomisia (kustannustehokkuutta),eli reealitalouden kehno
tila voi olla edellytys hyvälle kvartaalitaloudelle.Olet just oikeassa siinä,että
tätä prosessia eivät ihmiset hallitse,ei se moni-
mutkainen systeemi sinäsä ole,vain hallitsematon,
jota eivät toiveet ja käskyt muuta.Riippuvuuksien
verkosto on laaja,ja sen takia,kriisit tahtovat
kumuloitua.Jos lainsäätäjä ei pysty tähän salistukseen puuttua,niin ihmiset toimivat
alastoman yksityisedun mukaan,kun rahatta he
eivät tule toimeen:ja rahataloutta sitten ajetaan
sinnekin,missä sitä on vähän,jotta bisnesvietti
alistaisi kaiken.
Tehtiin koe,jossa huippusijoittajat,tavalliset
ja marakatti ostivat eri osakkeita ja tutkittiin
vuoden sisällä,miten sijoitukset onnistuivat.ei
liene tarpeen edes sanoa,että marakatin summassa
valitsemat osakkeet olivat tuottaneet eniten,se
siitä rationalismista.Minusta nämä sijoittajat
pitäisi sijoittaa oikeisiin reaalitaloudellisiin
töihin:esim.puistotäteiksi,lapsenvahdeiksi,krii-
siapuun,pöllin tekoon,vanhusten kodinhoitoon ja
muhin hyödyllisiin töihin,sensijaan että salkut
kädessä juoksentelevat pörssien käytäviä ja
naama punaisena tuijottavat päätteiden edessä
raaka-ainehintojen nousua ja laskua,sekä tuntevat
olevansa maailman napa.siellähän elää ahneuden
logiikka,josssa toisen heikkous on toisen
voitto.Taloudessa pitäisi kaikkien olla jonkinlaisia voittajia,sillä se on sen perimmäinen tarkoitus.
J.M.Keynesin teoria oli hyvin yksinkertainen,
vaikka kirjoittamansa kirja monimutkainen:
eli kulutuskysynnän kasvattaminen nostaa
maat lamasta,eli ostovoimaista kysyntää luomalla
teollisuuden pyörät pyörivät (tätä sak:n pojat
toistelevat)
Itse olen lähinnä schumpeterin kannalla (pieni
on kaunista)eli talouden pitäisi sopeutua
kulttuurin kokonaisuuteen siten,ettei se muuttuisi liian hallitsevaksi ja monoliittiseksi.
talouskasvu ei saisi olla itseisarvo,vaan toimivuus, jossa hukkakulutus on minimissään
ja valintojen pitäisi tapahtua siten,että perustarpeet ovat ensisijalla,sitten vasta
muu.
Marxin kritiikki oli paljolti oikeen osunutta,
mutta hänkin oli teoreetikko,joka "unohti"
reaalitalouden siten,ettei nähnyt kasvun rajoja
olenkaan,vaan piti tuotantoa loputtomana runsauden sarvena,joita niukkuus ei rajoita.
Viimisen päälle talouskavu mies.Vähätteli markkinoiden merkitystä,eikä ymmärtänyt sitä,
että kapitalistin ja työläisen välinen riippuvuus
on paljon suurempaa kuin heidän vihamielisyytensä.Nykyinen automaatioteollisuus
asetaa marxin tietyt lisäarvoteoriat koetukselle.
Sijoittajien rahoja käytetään nykyisin paljon
muuhun kuin tuotannollisiin investointeihin,joten
sijoittjat eivät ole kiinnostuneita siitä miten
yrityksellä todellisuudessa menee,vaan siitä,että
saavat korkoa pääomalleen,tulipa se sitten miten tahansa.Esim yritysostot,edelleensijoittaminen
jne ovat yritysten arkea.Toisaalta yhteiskunta
takaa yritysten toimintaedellytykset (työvoiman,
koulutuksen,terveydenhuollon,liikenneolot jne
jne)eikä saa läheskään täyttä korvausta,vaan
tuotto valuu sijoittajille (tämä on epäeettistä),
jotka usein asuvat aivan muualla,kuin toimipaikka on.Lisäksi tässä pörrsipelissä palkitaan usein ne yritykset,jotka luovat työttö-
myyttä.Voittoa voi tehdä monella tavalla:paraguyassa (muistaakseni)vesilaitos myytiin yksityisille sijoittajille (ja saadulla
hinnalla maksetiin valtionvelkaa,lähinnä korkoja),tuloksena käyttöveden kallistuminen niin,että siihen oli enää harvoilla varaa,lopulta
kansa nousi ja heitti sijoittajat pellolle.
sama peli on meillä suomessa menossa fortumin kohdalla,sähkön hinta sen kun nousee,kun sijoittajat tahtovat korkoa pääomalleen.
Ei ahneuden logiikalle voi rakentaa kestävää
taloudellista perustaa,sen tulet huomaamaan.
Lukekaa ja pohtikaa,niin monet asiat selvenee!
Siinä on kapitalismin idea kiteytettynä. Hyvin sanottu.
Kuinka moni konkurssin tehnyt yrittäjä on maksannut velkansa? Kansa maksaa yrittäjien riskinoton.
Vitsipalsta on muualla. ->