Ajattelinpa kysästä täältä, jos vaikka joku osaisi kertoa kokemuksesta tai ehkä kärsii samasta pelosta kuin minä eli ns. torikammosta. Sen olen nimennyt ihan itse, sillä se kuvastaa aika hyvin tätä kausiluonteista pelkoani. Pelko ei siis ole jatkuvaa vaan tulee sykleissä. Aukeat paikat, kuten torit ja ostoskeskukset, joissa parveilee paljon ihmisiä kauhistuttavat minua tosinaan tärinään asti ja olenkin monesti joutunut keksimään vaihtoehtoisia reittejä perille pääsyyni. Joskus on käynyt niinkin, että olen joutunut pyytämään kavereita tulemaan minua puolitiehen vastaan, jottei minun tarvitsisi yksin kävellä niistä paikoista.
Outoa tässä on, että olen asiakaspalvelussa töissä ja pidän ihmisten kanssa työskentelystä. Olen aika supliikki ja muutenkin avoin luonne. Itsetuntoni on löytänyt stabiilin paikkansa ja tunnen itseni muutenkin tyytyväiseksi.En siis yleisesti ottaen pelkää ihmisiä. Mutta silloin tällöin(viimeksi tänään)meinaan joutua totaaliseen paniikkiin ihmisjoukkojen keskellä. Tunnen itseni yhtäkkiä hyvin epävarmaksi ja olevinaan tunnen miten muiden katseet poraavat selkääni tai hitto koko kroppaa..veri pakkautuu naamaan ja kädet hikoavat.Tunne on kamala ja yleensä paniikissa soitan välittömästi jollekin ystävälleni ja pälätän niitänäitä ja blaablaa, jotta ympäristö häviäsi mielestäni. Lisäksi kuuntelen aina musiikkia kävellessä, olen huomannut että se lievittää pelkotilaani.
Tänään viimeksi kammoni iski todella rajusti enkä voinut edes poiketa reitiltä. Luultavasti näytin toisten silmissä vähintään piristeitä naukanneelta kun hermostuksissani näpläsin käsilaukusta muka jotain, kohentelin aurinkolaseja ylös ja alas ja pyörittelin kännykkää ja mp-soitinta yhtäaikaa ja edetakas, jauhaen purkkaa kuin hullu ja vielä melkein söin tupakkani..ei ollut hyvä olla lainkaan. Lääkärissä en ole käynyt,koska yritän kai vähätellä vaivaa.. mutta pikkuhiljaa alkaa tulla fiilis, että pitäsköhän asiasta mennä juttelemaan jollekin..varsinkin silloin kun en uskalla kävellä suorinta reittiä edes terassille vaan kierrän mielummin 2km ns.Bond-reitin jossa ovelinkaan ei pysyisi perässäni.. :) pakkohan tälle on vähän hymyilläkin..ja ikää on "jo" 28 vuotta.
Onko kellään mitään vastaavia kokemuksia? Mielelläni kuulisin.
Outoa tässä on, että olen asiakaspalvelussa töissä ja pidän ihmisten kanssa työskentelystä. Olen aika supliikki ja muutenkin avoin luonne. Itsetuntoni on löytänyt stabiilin paikkansa ja tunnen itseni muutenkin tyytyväiseksi.En siis yleisesti ottaen pelkää ihmisiä. Mutta silloin tällöin(viimeksi tänään)meinaan joutua totaaliseen paniikkiin ihmisjoukkojen keskellä. Tunnen itseni yhtäkkiä hyvin epävarmaksi ja olevinaan tunnen miten muiden katseet poraavat selkääni tai hitto koko kroppaa..veri pakkautuu naamaan ja kädet hikoavat.Tunne on kamala ja yleensä paniikissa soitan välittömästi jollekin ystävälleni ja pälätän niitänäitä ja blaablaa, jotta ympäristö häviäsi mielestäni. Lisäksi kuuntelen aina musiikkia kävellessä, olen huomannut että se lievittää pelkotilaani.
Tänään viimeksi kammoni iski todella rajusti enkä voinut edes poiketa reitiltä. Luultavasti näytin toisten silmissä vähintään piristeitä naukanneelta kun hermostuksissani näpläsin käsilaukusta muka jotain, kohentelin aurinkolaseja ylös ja alas ja pyörittelin kännykkää ja mp-soitinta yhtäaikaa ja edetakas, jauhaen purkkaa kuin hullu ja vielä melkein söin tupakkani..ei ollut hyvä olla lainkaan. Lääkärissä en ole käynyt,koska yritän kai vähätellä vaivaa.. mutta pikkuhiljaa alkaa tulla fiilis, että pitäsköhän asiasta mennä juttelemaan jollekin..varsinkin silloin kun en uskalla kävellä suorinta reittiä edes terassille vaan kierrän mielummin 2km ns.Bond-reitin jossa ovelinkaan ei pysyisi perässäni.. :) pakkohan tälle on vähän hymyilläkin..ja ikää on "jo" 28 vuotta.
Onko kellään mitään vastaavia kokemuksia? Mielelläni kuulisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muista se että noi kaikki on vain sinun omassa sairaassa mielessäsi. ei sinua kukaan pahalla katso, jollei sitten muuten vaan ihaile.
mutta sun ongelma on se sama mikä minulla on eli olen päätyny tilanteeseen etten uskalla kotoani ulos koska pelkään että tulee semmonen olo niinku kävelis ilmassa, ja niinku päässä olisi liikaa painetta. hermostuttaa eikä voi ajatella selvästi.
vinkki sinulle, joka auttaa varmasti.. ite koitan itteäni pakottaa liikenteeseen koska ainoa miten sinä pääset siitä on mennä sinne missä ahdistaa, ja väkisin olla siellä vaikka kuin hermostuttas.
koska pelkoonki tottuu, esimerkiksi aikansa kun kulet pimeässä kellarissa niin et enään ajattele että siellä pian kummittelis :)
...ihan yleisesti käytetty nimitys
julkisten paikkojen pelko (dg.) Siihen saa kyllä lääkäriltä lääkkeitä, jos häiritsee liikaa elämää. Lääkäri tekee diagnoosin, ja sen mukaan sitten miettii hoidon. Joskus terapiakin voi auttaa. Monet masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet tehoavat myös julkisten paikkojen pelkoon. Tsemppiä, on apua tarjolla varmasti!
olitte jaksaneet kommentoida kertomaani. Otan neuvoista vaarin ja tsemppaan varmasti, jotta pelko nujertuisi.
Oikein kivoja kesäpäiviä teille :)!
Hyvää Kesää! kyllä pelkoihin saa apua:)
agorafobiaa, hae apua, sitä löytyy, vaikkapa terapian avulla.
Tiedätkös, olen googlettamalla hakenut tietoa aiheesta ja sitähän löytyi..kyllä tosiaan vaikuttaa siltä, että poden agorafobiaa..Ensi viikolla otankin yhteyttä tuttuun lääkäriin ja katsotaan miten siitä eteenpäin..aika helpotus oikeastaan.
Kiitos sullekin tiedosta ja mukavaa kesää :)