on monessa perhehelvetissä tuttu asia. Kumpi olisi parempi: armahtaa vai erota? Kun on ollut kyse liki hengenmenetyksestä...nippa-nappa...On niin helppo sanoa: eroa heti...mutta moniko kuitenkin heittäisi monivuotisen suhteen noin vain...sitä hakee syytä itsestään, vaikka tietää, että toiseen kajoaminen ja "tapan sut nyt" on jo rikos...Älkää VAAN ehdottako "parisuhdeterapiaa"!!!
Armo vai ero?
Väkivaltaisuus
12736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kokemuksella: ero! Voit antaa armoa, kunnes TAAS joudut antamaan sitä.Ja eräänä päivänä oletkin ruumis...et kykene antamaan enää armoa. Eli parempi molemmille (vaikka raakaa onkin) ERO!
Väkivalta ei lopu ennenkuin olet henkisesti ja ruumiillisesti loppu.
Eroa vaikka tunnut olevan riippuvainen väkivallasta.
ei terapiaa,niin sinä olet sen tarpeessa,koska sinulla on oma minuutesi kadoksissa psykopaatin takia ja jota vielä haluat suojella. Ajattele nainen itseäsi!!Tiedän kokemuksesta pahoinpitelyjen välit ovat ihanaa ja rakkautta täynnä olevaa elämää, mutta muista että silläkin hetkellä kun suu latelee hellyyksiä hän etsii syytä hakata sinua seuraavaksi. Kokemusta on !!!
Se väkivaltainen ei varmaankaan suostu mihinkään terapiaan. Mutta saat apua itsellesi, ja saat vapaasti puhua ongelmista.
heittäisi monivuotisen suhteen pois?????????Kuule,jos se elämä on sitä,että saa toiselta turpiinsa vähän väliä,niin kyllä sellaisen suhteen saakin heittää romukoppaan!
Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä toista ja viimeksi nyt ainakaan sitä,että alkaa kuvittelemaan itsensä syylliseksi ja antaa toiselle oikeuden muksia tarpeen tullen!
Voi että!Mä tulin kyllä nii vihaiseksi tuosta..:/
jos tuollaisen jälkeen edes harkitset suhteeseen jäämistä! Sinä OLET terapian tarpeessa!
joka kaikissa vastauksissa vallitsi...se oli minulle kuitenkin yllätys. Mutta "eroa ja heti" on silloin helppo heittää - kun ei itse ole sen kohteena! On monia juridisia ja käytännön asioita, joita pitäisi ottaa huomioon...kadulleko menen? Joka tapauksessa saitte minut vavahduttavasti harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, jota olen välttänyt. Olen ottanut osin syyn itselleni: minä "provosoin" - kuulema. Kyllä OLEN täysjärkinen ja ymmärrän, että toisen henkeä ei saa viedä...nyt alkaa armoton ajatusrumba! Kiitos jokaiselle vastanneelle...
Ei suomessa kukaan joudu 'kadulle', jos tarve muuttamiseen väkivaltaisesta suhteesta sen vaatii.
Lisäksi sosiaaliturvamme antaa tyhjän päälle jäävälle sellaisen toimeentulon,että ruoka ja asunto on turvattu.
Paljonhan meillä on toimeentulo, muilla tuilla eläviä kansalaisia.
Vaatii tietysti omatoimisuutta hakea ja ajaa oikeuksiaan sekä parisuhteen purkamisen alulle saamiseksi, että yhteiskunnan tarjolla olevan avun hakemiseksi.
Jos mahdollista, niin tukihenkilö joka on rauhallinen ja "järkevä" toimiessaan, olisi suureksi avuksi tilanteessa.
Useinkaan naapurustosta ei löydy siihen apua, koska lojaalisuus kumpaakin kohtaan voi aiheuttaa syyn kieltäytymiseen.
Kunnilla ja kaupungeilla löytyy sekä viran puolesta toimijoita, sekä tietoa ja kokemusta tavoista,miten tulee edetä.
Et todellakaan ole ensimmäisten joukossa, joiden elämää varjostaa väkivalta,valitettavasti se on hyvinkin jokapäiväistä tragediaa jo ennen meidän aikuisuutta.
Nyt onneksi se ei ole sellainen kohtalo,että se leimaisi uhrin syylliseksi, muiden, kuin väkivaltaa keinonaan käyttävän osapuolen taholta.
ps.Juttele asiasta myös live-elämässä, äläkä jää yksin pelkojesi kanssa vaan etsi siihen ratkaisua, kun olet vielä siihen kykenevä.
Jokaisella on oltava oikeus omaan koskemattomuuteen eikä pelkästään fyysiseen, vaan myös mielipiteen ja valintojen suhteen.
Parempaa tulevaisuutta ja voimaa toivon sinulle ryhtyessäsi etsimään elämääsi muutosta, harmoniaa ja turvallisuutta.
jk.Valitettavasti sinun tulee todennäköisesti kestää eriasteista uhkailua, kun asia toiselle osapuolelle selviää.
Onkin hyvä, jos teet valmistelut aivan huomaamatta ja vasta,kun saat sekä asumisen ja muut käytännön asiat kuntoon,teet sen lopullisen siirron.
Myös kuvaan kuuluu,että puolisosi voi ensin yrittää "hyvittää" kaiken ja muuttua ym., mutta sekään ei saa olla esteenä,että otat etäisyyttä.
Hän voi näyttää omalla käytöksellään erossakin,onko hänestä itsensä auttajaksi.
Surullista, muttei sentään toivotonta, yritä kestää ja toimi harkiten!!
ja asiallisesta vastauksestasi. Löysin siitä monta pointtia, jotka pitää huomioida...olemme olleet avioliitossa liki 40 vuotta! Väkivalta on ollut poissa yli 10 vuotta, kunnes se täydellisenä yllätyksenä tuli viime pyhänä esille! 10 v sitten psykologini sanoi, ettei ENSIMMÄISTÄKÄÄN iskua saa ottaa vastaan...ja nyt tuli! Ei isku vaan MURHAYRITYS! Voisin tietty mässäillä, miten pissat meni alle ja miten mies pomppi selässäni, repi hiuksistani niskaa äkkinäisillä liikkeillä toista kättä suun edessä pitäen, olen astmaatikko; yritti tukehduttaa minut! Huusin apua, pyysin armoa, rukoilin Jumalaa...Ensimmäistä kertaa luulin, että NYT kuolen, tähänkö tämä päättyi? En ole vieläkään toennut asiasta: hätkähtelen yöllä ja näen painajaisia... Soitin hätänumeroon silloin: mutta en halunnut POLIISIAUTOA asuinalueellemme (suojellakseni miestäni...). Soitin juristillemme seur. pnä. Hän lateli kolme vaihtoehtoa, jotka kaikki ovat aika rankkoja...Ystävät! Jollen mitään tee, en seuraavaksi enää kysy tältä palstalta neuvoa...minua ei enää ole. Väkivaltaisuus on ollut padottuna yli 10 vuota miehessäni - nyt se pato repesi. Tiedän:"paineet on kovat"! Kellä ei olisi? Ei se oikeuta ottamaan toista hengiltä! KIITOS EMPATIASTA, KIITOS NEUVOISTA JA LÄSNÄOLOSTA!
Edesmennyt äitini sairasti astmaa. Olen itse allergikko ja kauhulla ajattelen aikaa, jos itse siihen sairastun.
Astmaatikon elämä pitää olla tasapainoista ja harmonista. Siihen ei kannata lisätä yhtään stressipistettä.
Onneksi otit jo yhteyttä juristiin. Kirjoitat yöllä. Ehkä pelkäät miehesi tulevan niskan taakse kuikkimaan juttujasi.
Nyt hoidat asiat kuntoon. Hankit miehelle lähestymiskiellot. Tuollaista miestä sinun ei tarvitse enää päästää lähelle. Hän on arvaamaton mielenvikainen. Ammattipsykologit hoitavat diagnosoinnin. Minä en siihen ala.
Pääsin itsekin vähän aikaa sitten ties kuinka kauan jatkuneesta painajaisesta eroon. Eräs henkilö kertoi ammattiauttajan sanonneen "kertomasi perusteella hän on psykopaatti".
Nimettömänä ja rekistöröitymättömänä on melko turvallista kirjoittaa netissä.
Nyt "hommaat oman elämän". Kulunut sanonta ja jolle aina naureskelen. Sinulle sitä varmasti jokainen palstalainen toivoo. Jätä tuo mies hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Sellaisen voit ostaa hänelle läksiäislahjaksi.
Hae apua ja nopeasti ennenkuin kaikki on liian myöhäistä. Kyllä täytyy apua saada myös suomalaisten tässä maassa. Ulkomaille, maahanmuuttajille ja linnakundeille kyllä apua tarjotaan.
Kun olin pahoinpitelyn jälkeen lääkärillä, lääkäri, tuo vanha ihana mies sanoi:"Jos ette heti lähde yhteisestä kodistanne,olette sairaampi kuin tämä mies." Se vaikutti minuun ja sain päätöksen tehtyä. Uusi elämä alkoi. Et usko miten hyvä elämä, vaikka ikää jo on.
Toivon sinulle puhtia ja onnea matkaan. Valmistele asia huolella. Älä kerro, ennenkuin on paikka minne menet. Ole varovainen.Rakkaudella kanssasisaresi.