Eksyinpä sitten tänne Suomi24:n ja kiinnosti Lainat ja velka- osio.
Kerron ensin hieman itsestäni, jos sopii. Kiitos.
Tilanne tämä: Perheyritys, jossa osakkaana meni konkurssiin 1993, velkaa jäi minulle n. 240 000 mk. Ulosotossa siitä alkaen kunnes sain velkajärjestelyn 2003, summa oli 143 000 e silloin, sitä leikattiin ja vielä pari vuotta maksuaikaa lusittavana. Luottotiedot olleet kuralla siis 1993-2006 eli 13 vuotta. Velkaa en saa enkä ottaisikaan juuri nyt.
Ihmettelen näitä älyttömiä asuntolainoja, joita otetaan. Huoletta vedellään nimi 300 000 euron papereihin. Onnea vaan, sehän on vajaa 1,8 miljoonaa markkaa. Jotenkin tulee mieleen, että edellisestä lamasta ei ole opittu yhtään mitään!
Pankki on aina ystävä niin kauan kuin kupla kestää. Jos rahamarkkinoilla tapahtuu (ja se tapahtuu!) koroissa korjausliike, tahi tulee matalasuhdanne (on tullut aina ja tulee taas), tulette huomaamaan toisenlaisen pankkisuhteen tyylin. Silloin ei enää kysellä "mitenkä minä voen palavella?". Siinä annetaan päivämäärä, mihin mennessä vakuuksia pitää olla lisää tai kämppä pannaan myyntiin. Pankinhan se oikeasti on.
Suosittelen lämpimästi pysyttelemistä erossa henkilötakauksista. Itse olen sen karvaasti kokenut.
En koskaan pyydä takausta keltään enkä itse lähde takaamaan kenenkään lainaa. Niin hyvää kaveria ei ole. Olen matkan varrella oppinut, että joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.
Suosittelen opettelemaan prosenttilaskua. Tai edes yhteen- ja vähennyslaskua. Se on hyödyllista. Saatatte yllättyä monin tavoin.
Kerron ensin hieman itsestäni, jos sopii. Kiitos.
Tilanne tämä: Perheyritys, jossa osakkaana meni konkurssiin 1993, velkaa jäi minulle n. 240 000 mk. Ulosotossa siitä alkaen kunnes sain velkajärjestelyn 2003, summa oli 143 000 e silloin, sitä leikattiin ja vielä pari vuotta maksuaikaa lusittavana. Luottotiedot olleet kuralla siis 1993-2006 eli 13 vuotta. Velkaa en saa enkä ottaisikaan juuri nyt.
Ihmettelen näitä älyttömiä asuntolainoja, joita otetaan. Huoletta vedellään nimi 300 000 euron papereihin. Onnea vaan, sehän on vajaa 1,8 miljoonaa markkaa. Jotenkin tulee mieleen, että edellisestä lamasta ei ole opittu yhtään mitään!
Pankki on aina ystävä niin kauan kuin kupla kestää. Jos rahamarkkinoilla tapahtuu (ja se tapahtuu!) koroissa korjausliike, tahi tulee matalasuhdanne (on tullut aina ja tulee taas), tulette huomaamaan toisenlaisen pankkisuhteen tyylin. Silloin ei enää kysellä "mitenkä minä voen palavella?". Siinä annetaan päivämäärä, mihin mennessä vakuuksia pitää olla lisää tai kämppä pannaan myyntiin. Pankinhan se oikeasti on.
Suosittelen lämpimästi pysyttelemistä erossa henkilötakauksista. Itse olen sen karvaasti kokenut.
En koskaan pyydä takausta keltään enkä itse lähde takaamaan kenenkään lainaa. Niin hyvää kaveria ei ole. Olen matkan varrella oppinut, että joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen.
Suosittelen opettelemaan prosenttilaskua. Tai edes yhteen- ja vähennyslaskua. Se on hyödyllista. Saatatte yllättyä monin tavoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On aina mukava lukea tuollaisia tekstejä, joissa on vastoinkäymisistä otettu opiksi eikä surkutella tilannetta muita syyttäen. Olkoonkin, että itsekin ylivelkaantuneissa tunnen sympatiaa nimenomaan yrittäjiä kohtaan. He ovat sentään pyrkineet rakentamaan jotain eikä ajaa itseään ehdointahdoin liriin kuten esim. monet kulutusluottojen ottajat.
Mitä asuntomarkkinoihin tulee, niin nyt eletään kriittisiä aikoja: Jopa välittäjät povaavat suunnanmuutosta ylikuumentuneille asuntomarkkinoille ja lainakorot ovat todella reippaassa nousussa. Euribor-korot ovat vuoden aikana nousseet n. puolitoista prosenttia. Siis esimerkkisi 300 000 euron lainassa korkomenot vuodessa kasvavat 4 500 euroa. Ja arvatenkin korkojen nousu jatkuu tulevaisuudessakin.
Kun pankit vielä tyrkyttävät 100% luototuksella asuntolainoja, nähdään lähitulevaisuudessa taas monia ikäviä ihmiskohtaloita. 90-luvun alku toistuu, jossa työttömyyden vuoksi ihmiset joutuvat myymään asuntojaan ja laskusuhdanteiden vuoksi siirtyvät vuokra-asumiseen maksaen vielä velkaa asunnosta, jota eivät edes enää omista.
että on tyhmää maksaa 600-700€ kuukaudessa vuokraa jollekin toiselle kun samalla kuukausimäärällä saat asuntolainan, vaikkakin 20-30 vuoden mutta asunto joskus sinun jota vuokraasunto ei.
Vaikka asuntohinnat laskisivatkin, pari asiaa on merkittävästi erilainen tänään kuin tuolloin. Valuutta on nykyisin euro eikä markka, joten devalvaatio ei pääse iskemään yrittäjien lainakantaan yhtä pahasti kuin silloin. Korkotaso on myöskin merkittävästi edullisempi - 90-luvun alussahan korot olivat asuntolainoissakin jopa yli 15%. Nykykoroista on todella pitkä matka noihin lukemiin.
Vaikka asunnon hinta laskisikin, lainanhoitokustannukset eivät välttämättä karkaa käsistä. Realisoitumaton hinnanlasku on jossain määrin yhdentekevää, sillä arvonsa on silläkin, että on jo saanut pitää asuntoa omanaan kenties usean vuoden ajan. Paljonko vuokra-asuminen tuona aikana olisi maksanut? Realisoitumatonta arvonlaskua seuraa useimmiten arvonnousu jollain aikajänteellä, joten jos lainanhoitokuluista selviää, ei pitäisi suurtakaan hätää olla.
Itse "menetin" huomattavan summan rahaa 90-luvun alun lamassa, kun omistusasuntoni hinta romahti. Tänä päivänä sen arvo on jälleen huomattavasti kovempi kuin ennen 90-luvun lamaa. Mitäpä tästä voisi oppia muuta kuin sen, ettei oma asunto ole pörssipelinappula. "Osta ja unohda" on hyvä ohje asunnonomistajalle.
Moni yllättyy kun postlaatikosta änkeää maksulappua..
Vaikka nyt matalan korkotason aikana maksaisit lainanlyhennyksiä 600-700€ kuukaudessa, voit joutua jossain vaiheessa maksamaan 1000 € kuukaudessa. Kestääkö budjettisi tämän (sekä asunnon yhtövastikkeen, entä rahoitusvastikkeen jos talossa tulee remontteja tms?)
Varsinkin jos on laina-aika on mahdollisimman pitkä ja laina mahdollisimman suuri, ei suunnitelmasta paljon joustoa löydy. Huh huh...
Tuo on aivan totta mitä sanot asunnon arvosta. Olennaista on mitä asunto maksaa ostohetkellä ja mitä myyntihetkellä. Hintamuutokset noiden välillä ovat epäolennaisia asioita.
Mutta sen verran on syytä lainaa ottaessa huomioida, että 1) asuntojen hinnat voivat laskea; 2) työttömyys voi iskeä; 3) korot nousta tuntuvastikin. Ja niihin tulisi varautua mm. niin ettei ota liian suurta osuutta asunnon hinnasta lainana.
Sitten korkotasosta. Historiallisen alhainen korkotaso, joka nyt osoittaa jo hiljalleen normalisoitumisen merkkejä, on nimenomaan riskitekijä. Moni on saanut lainansa reilu 3% korolla. Jos korkotaso nousee vaikka 8%:iin, niin korkomenomuutokset ovat valtaisit ja siihen kaikki ei ole varautunut. 200 000 euron lainassa tuo tietää kymppitonnin lisämenoja (vaikka osa toki verohyöytynä palautuukin) vuodessa.
Nythän on aika erikoinen tilanne,eli matalat korot ja talous ainakin vielä korkeasuhdanteessa.Historiallisesti tälläistä tilannetta ei kovin usein ole ollut.
Mitä taas korkojen nousuun tulee niin se nyt on aivan varma että ne tulevat nousemaan jos esim. raaka-aineiden hinnat pysyvät tällä tasolla.Sillä raaka-aineiden kuten öljyn,kuparin tai kahvin hinnat siirtyvät lopputuotteisiin eli ne lisäävät inflaatiota.Keskuspankkien tärkein tehtävä taas on torjua inflaatiota ja näinhän on jo tapahtunut jopa Euroopassa Yhdysvalloista puhumattakaaan.
Jos taas korot pysyisivät alhaisella tasolla se taas tarkottaisi taloudessa pysähtynyttä tilannetta kuten Japanissa on ollut viimeiset 15 vuotta.
Tulevaisuudessa saattaa olla joko tai tilanne eli matalat korot ja vähän töitä tai korkeammat korot ja enemmän töitä.Mutta tuskin alhaiset korot ja hyvin töitä.
>Vaikka asuntohinnat laskisivatkin, pari asiaa >on merkittävästi erilainen tänään kuin >tuolloin.
Pari asiaa on ihan samanlaista kuin tuolloin:
1. Kulutusluottoa tarjotaan taas ovista ja ikkunoista. Minkä enemmän otat sen parempi.
2. Lainaa tarjotaan taas 100% vakuuksin tai ylikin
>Valuutta on nykyisin euro eikä markka, joten >devalvaatio ei pääse iskemään yrittäjien >lainakantaan yhtä pahasti kuin silloin.
Taloustiedon opettajani sanoi osuvasti, että kun katsotaan maailman talouspolitiikkaa, lama tulee aina ennemmin tai myöhemmin. Kun Suomi on mukana valuuttaliitossa, ei meillä voi olla omaa rahapolitiikkaa, vaan menemme maailman "virran" mukana. Niin hyvässä kuin pahassa. Oman keskuspankin ohjauspolitiikkaa ei enää ole.
>Korkotaso on myöskin merkittävästi edullisempi ->90-luvun alussahan korot olivat >asuntolainoissakin jopa yli 15%. Nykykoroista >on todella pitkä matka noihin lukemiin.
Tämä on se mantra jota hoetaan kaikkialla. On totta, että korkotaso on historiallisen alhainen. Samaan aikaan unohdetaan se, että koskaan eivät asunnot ole olleet reaalihinnoin yhtä kalliita. Kalliisiin asuntoihin on otettu "halpaa lainaa" jopa 30 vuoden maksuajalla, joka tarkoittaa koron noustessa lisärasitetta lainanhoitokuluihin. Prosentin vielä ehkä kestää, 4 prosenttia on=ongelmia.
>Vaikka asunnon hinta laskisikin, >lainanhoitokustannukset eivät välttämättä >karkaa käsistä. Realisoitumaton hinnanlasku on >jossain määrin yhdentekevää, sillä arvonsa on >silläkin, että on jo saanut pitää asuntoa >omanaan kenties usean vuoden ajan.
Tämä väite koskee ainoastaan jo asunnon hankkineita, koska tunnetusti oli aika mikä tahansa, väliraha uuteen asuntoon pysyy suhteellisen samana.
Tässä maailmassa ei oikeasti muuta omaa ole kuin tomumaja, ja sekin maatuu aikanaan.
>Paljonko vuokra-asuminen tuona aikana olisi
>maksanut?
Tavallaan epäreilu kysymys, koska asua pitää. Yhtä epäreilu on tilanne:
Kaksi miestä tapasi toisensa. Toinen oli tupakoija, toinen ei. Tupakoimaton sanoi: Ajatteles, jos et eläissäsi tupakkaa olisi polttanut, sinulla olisi nyt rahaa 50 tuhatta!
Tupakoija vastasi: Missäs se sinut 50 tuhatta sitten on?
>Realisoitumatonta arvonlaskua seuraa useimmiten >arvonnousu jollain aikajänteellä, joten jos >lainanhoitokuluista selviää, ei pitäisi >suurtakaan hätää olla.
Alleviivataan lause: "joten jos lainanhoitokuluista selviää, ..."
>Itse "menetin" huomattavan summan rahaa 90->luvun alun lamassa, kun omistusasuntoni hinta >romahti. Tänä päivänä sen arvo on jälleen >huomattavasti kovempi kuin ennen 90-luvun >lamaa. Mitäpä tästä voisi oppia muuta kuin sen, >ettei oma asunto ole pörssipelinappula. "Osta >ja unohda" on hyvä ohje asunnonomistajalle.
Tulet tänne ilmoittamaan, että selvisit "huomattavan summan rahaa" menettämällä 90-luvun lamasta. Kuitenkin sulla on sama asunto, jonka arvo on huomattavasti kovempi nyt. Helvetin kivaa. Tuskin silti olet kokemuksiesi perusteella ainakaan markkinatalouden opettajana koiran paskapökälettä parempi. Epäilen ainakin.