Keskiviikkoiltana nähtiin hyvä dokumentti amerikkalaisesta oikeudenkäynnistä. Turistinaisen murhasta oli syytetty 15 -vuotias mustaihoinen Brenton Butler. Murhatun aviomies näki murhaajan noin metrin etäisyydeltä silmästä silmään ja tunnisti Brentonin tekijäksi. Poliisikuulusteluissa Brenton oli kirjallisesti tunnustanut murhan. Brentonin asianajajat havaitsivat poliisin suorittamassa tutkinnassa lukuisan määrän puutteita ja laiminlyöntejä sekä suoranaisia ristiriitaisuuksia murhatapahtuman ja Brentonin toiminnan välillä kyseisenä aamuna. Oikeudenkäynnissä Brentonin puolustus kykeni hyvin osoittamaan poliisin toiminnan vajavaisuudet. Lisäksi esitettiin epäilyjä ja todisteita siitä, että poliisi oli uhkailemalla ja pahoinpitelemällä saanut Brentonin tunnustamaan teon.
Valamiehistö oli lopulta yksimielinen siitä, että Brenton oli syytön tapahtuneeseen ja vapautti tämän pitkään kestäneestä tutkintavankeudesta. Ilman Brentonin asianajajien ammattitaitoa ja sinnikkyyttä Brenton olisi tuomittu elinkaudeksi vankeuteen. Joitakin kuukausia oikeudenkäynnin jälkeen asianajaja sai lisäksi vihiä oikeasta syyllisestä, joka ei edes ulkoisesti muistuttanut kovin paljon Brentonia.
Tapaus osoittaa sen, että missä tahansa oikeusjärjestelmässä voi tulla virheitä. Tämä osoitti, että virhe olisi ollut hirvittävä, jos syytön Brenton olisi tuomittu. Floridassa ei ilmeisesti käytetä kuolemantuomiota, koska ohjelman mukaan elinkautinen vankeus olisi ollut todennäköinen tuomio, jos Brenton olisi todettu syylliseksi.
Joka tapauksessa tämäkin tapaus osoittaa, että kuolemanrangaistus lopullisena ratkaisuna ei ole järkevä, koska on olemassa vaara, että syytön henkilö tuomitaan kuolemaan. Näin olisi tässä tapauksessa käynyt, jos Brenton olisi todettu syylliseksi ja Floridassa ollut kuolemanrangaistus lainmukainen seuraamus. Kuolemanrangaistusta ei siten ole tarpeen vastustaan yksinomaan humaanein perustein. Kuolemanrangaistuksen vastustamiseen löytyy myös selkeitä rationaalisia vasta-argumentteja kuten Brentonin tapaus osoitti.
Tapaus osoitti myös sen, kuinka vajavaiset aistimme ja niihin kytkeytyvät muistikuvamme ovat. Murhatun rouva Stephensin aviomies näki Brentonin lähietäisyydeltä ja kykeni varmasti tunnistamaan tämän murhaajaksi. Aviomies tuskin tietoisesti valehteli tunnistaessaan Brentonin. Hänellä lienee ollut halu saada syylliselle rangaistus ja hän ehkä muuten poliisin osoittaessa syylliskandidaatin vakuuttui juuri tämän henkilön syyllisyydestä. Tapaus ehkä osoittaa sen, kuinka helposti ihminen on manipuloitavissa jonkin ajatuksen taakse, kun tapaukseen liittyvä omakohtainen motiivi on suuri. Tuomari totesi amerikkalaisen tuomioistuimen olevan maailman paras, kun se antaa oikeudenmukaisia tuomioita. Tässä tapauksessa tuomarin sanat osuivat kyllä oikeaan, kun valamiehistö vapautti Brentonin, mutta toisinkin olisi voinut käydä, jos puolustus olisi ollut kokematon ja tyytynyt poliisin esitutkinnan tuloksiin.
Valamiehistö oli lopulta yksimielinen siitä, että Brenton oli syytön tapahtuneeseen ja vapautti tämän pitkään kestäneestä tutkintavankeudesta. Ilman Brentonin asianajajien ammattitaitoa ja sinnikkyyttä Brenton olisi tuomittu elinkaudeksi vankeuteen. Joitakin kuukausia oikeudenkäynnin jälkeen asianajaja sai lisäksi vihiä oikeasta syyllisestä, joka ei edes ulkoisesti muistuttanut kovin paljon Brentonia.
Tapaus osoittaa sen, että missä tahansa oikeusjärjestelmässä voi tulla virheitä. Tämä osoitti, että virhe olisi ollut hirvittävä, jos syytön Brenton olisi tuomittu. Floridassa ei ilmeisesti käytetä kuolemantuomiota, koska ohjelman mukaan elinkautinen vankeus olisi ollut todennäköinen tuomio, jos Brenton olisi todettu syylliseksi.
Joka tapauksessa tämäkin tapaus osoittaa, että kuolemanrangaistus lopullisena ratkaisuna ei ole järkevä, koska on olemassa vaara, että syytön henkilö tuomitaan kuolemaan. Näin olisi tässä tapauksessa käynyt, jos Brenton olisi todettu syylliseksi ja Floridassa ollut kuolemanrangaistus lainmukainen seuraamus. Kuolemanrangaistusta ei siten ole tarpeen vastustaan yksinomaan humaanein perustein. Kuolemanrangaistuksen vastustamiseen löytyy myös selkeitä rationaalisia vasta-argumentteja kuten Brentonin tapaus osoitti.
Tapaus osoitti myös sen, kuinka vajavaiset aistimme ja niihin kytkeytyvät muistikuvamme ovat. Murhatun rouva Stephensin aviomies näki Brentonin lähietäisyydeltä ja kykeni varmasti tunnistamaan tämän murhaajaksi. Aviomies tuskin tietoisesti valehteli tunnistaessaan Brentonin. Hänellä lienee ollut halu saada syylliselle rangaistus ja hän ehkä muuten poliisin osoittaessa syylliskandidaatin vakuuttui juuri tämän henkilön syyllisyydestä. Tapaus ehkä osoittaa sen, kuinka helposti ihminen on manipuloitavissa jonkin ajatuksen taakse, kun tapaukseen liittyvä omakohtainen motiivi on suuri. Tuomari totesi amerikkalaisen tuomioistuimen olevan maailman paras, kun se antaa oikeudenmukaisia tuomioita. Tässä tapauksessa tuomarin sanat osuivat kyllä oikeaan, kun valamiehistö vapautti Brentonin, mutta toisinkin olisi voinut käydä, jos puolustus olisi ollut kokematon ja tyytynyt poliisin esitutkinnan tuloksiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samankaltainen tapaus on Mumia Abu-Jamal, joka tuomittiin kuolemanselliin kaksikymmentä vuotta sitten ja istuu sitä edelleen, sillä todisteet eivät riitä perustelemaan hänen syyllisyyttään philadephialais poliisin murhaan. Mumia Abu-Jamal on entinen toimittaja ja vasemmistoradikaali joka ilmaisi vahvoja mielipiteitä amerikkalisesta yhteiskunnasta ennen tätä murskaavaa syytettä. Hänen oikeudenkäyntinsä on ollut täysi satiiri kaikkine rasistipoliisineen ja lohjottuine tuomarineen. Suosittelen perehtymään kyseiseen henkilöön. Tv-dokumentti oli erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka U.S.A:n poliisivoimissa toimii epäpätevää henkilökuntaa ja täysiä rasisteja.