Itsellä yksinäisyys on ollut jo useamman vuoden ongelma, lähinnä itsestä riippumattomista syistä, kuten ystävän muutto toiselle paikkakunnalle, välimatkat ja jopa pienet väärinkäsitykset. Lukiossa oli kyllä aina juttukaveria, mutta lähin ystäväni asui yli 60 km:n päässä ja hän tahtoi omistaa liikenevän vapaa-ajan ja keskustassa käynnit oman paikkakuntansa ystäville. Hyvänpäiväntuttuja kyllä riittää, mutta heiltä liikenee aikaa korkeintaan kerran pari kuukaudessa. Nautinnollisia hetkiä olemme kyllä kokeneet ja koen pystyväni olemaan vapaasti oma itseni heidän seurassaan. Vahvemmat kaverisuhteet ja ennenkaikkea tätä nykyä jo poikaystävätkin vievät kuitenkin sen suurimman osan heidän vapaa-ajastaan.
Nyt on kuitenkin lukio ohi ja loma on vain syventänyt yksinäisyyttä. Välillä kaipaisi vain oman ikäistä juttuseuraa, mutta se oma kultakin olisi kovin tervetullut. Baariin lähden välillä yksinkin, mutta tuntuu että nuoret miehet eivät kehtaa täysin ventovierasta kovin herkästi lähestyä, kavereiden kavereiden kanssa juttelu kun on luontevampaa.
Työmaailmaankin olen jo jonkin verran ehtinyt ja puhelinmyyntihommissa oli paljon mukavaa juttuseuraa. Kanssani työtä tehneet eivät kuitenkaan olleet töissä siellä paria viikkoa kauempaa, eikä se itselläkään pistänyt leiviksi. Pariinkin ihmiseen siinä paikassa olisi kuitenkin mieluusti tutustunut paremminkin. Nyt teen siivoustöitä, mutta suurin osa työntekijöistä on vanhempia naisihmisiä.
Pääsykokeet jatko-opiskeluun olivat ja menivät, eikä paikkaa ainakaan vielä tippunut, joten välivuosi on edessä. Hirvittää vain miten käy jos nykyiset harvat tuttavani käyvät entistä etäisemmiksi. Eteläsuomessa olisi opiskelupaikka kansanopistossa valmiina kokonaiseksi vuodeksi, mutta koulu on pienellä paikkakunnalla ja pitkän matkan päässä isommista kaupungeista. Kuulostaa tyhmältä ja pinnalliselta, mutta se, että oppilaista enemmän kuin 90% on tyttöjä saa harkitsemaan lähtöä. En tiedä onko se nuoriin miehiin tutustuminen nin mahdottoman vaikeaa noista olosuhteista huolimatta. Avoin yliopisto olisi yksi vaihtoehto, mutta siellä tuskin paljoa ihmisiin tutustuu. uuden harrastuksen aloittaminen houkuttelee myös. Joukkueurheilua on minulle mainostettu, mutta kouluajoilta on kauheat kammot koripallosta sählyyn X)
Olisi mukava kuulla kokemusksia siitä millaissa harrastuksissa/opiskelupaikoissa/muissa yhteyksissä olette tutustuneet uusiin ystäviin. Entäpä kuulostaako tarinani kenestäkään tutulta? Saman kohtalon kokeneen kanssa on aina mukava vaihtaa ajatuksia :)
Nyt on kuitenkin lukio ohi ja loma on vain syventänyt yksinäisyyttä. Välillä kaipaisi vain oman ikäistä juttuseuraa, mutta se oma kultakin olisi kovin tervetullut. Baariin lähden välillä yksinkin, mutta tuntuu että nuoret miehet eivät kehtaa täysin ventovierasta kovin herkästi lähestyä, kavereiden kavereiden kanssa juttelu kun on luontevampaa.
Työmaailmaankin olen jo jonkin verran ehtinyt ja puhelinmyyntihommissa oli paljon mukavaa juttuseuraa. Kanssani työtä tehneet eivät kuitenkaan olleet töissä siellä paria viikkoa kauempaa, eikä se itselläkään pistänyt leiviksi. Pariinkin ihmiseen siinä paikassa olisi kuitenkin mieluusti tutustunut paremminkin. Nyt teen siivoustöitä, mutta suurin osa työntekijöistä on vanhempia naisihmisiä.
Pääsykokeet jatko-opiskeluun olivat ja menivät, eikä paikkaa ainakaan vielä tippunut, joten välivuosi on edessä. Hirvittää vain miten käy jos nykyiset harvat tuttavani käyvät entistä etäisemmiksi. Eteläsuomessa olisi opiskelupaikka kansanopistossa valmiina kokonaiseksi vuodeksi, mutta koulu on pienellä paikkakunnalla ja pitkän matkan päässä isommista kaupungeista. Kuulostaa tyhmältä ja pinnalliselta, mutta se, että oppilaista enemmän kuin 90% on tyttöjä saa harkitsemaan lähtöä. En tiedä onko se nuoriin miehiin tutustuminen nin mahdottoman vaikeaa noista olosuhteista huolimatta. Avoin yliopisto olisi yksi vaihtoehto, mutta siellä tuskin paljoa ihmisiin tutustuu. uuden harrastuksen aloittaminen houkuttelee myös. Joukkueurheilua on minulle mainostettu, mutta kouluajoilta on kauheat kammot koripallosta sählyyn X)
Olisi mukava kuulla kokemusksia siitä millaissa harrastuksissa/opiskelupaikoissa/muissa yhteyksissä olette tutustuneet uusiin ystäviin. Entäpä kuulostaako tarinani kenestäkään tutulta? Saman kohtalon kokeneen kanssa on aina mukava vaihtaa ajatuksia :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Moikka,
Kuullostaa liiankin tutulta. Itse olen opiskeluiden myötä tutustunut ihmisiin, mutta kahville ym. heitä ei juurikaan saa houkuteltua, koska heillä on muuta ohjelmaa. Työmaailmassa myös tutustuu jos saa paikan, missä työskentelee muita nuoria ihmisiä, mutta ei heistäkään jokapäiväisiä tai edes jokaviikkoisia ystäviä saa.
Mielestäni on tyhmää jättää käyttämättä tilaisuus opiskella sen vuoksi, että 90 %:a on tyttöjä. Ensinnäkin, ystäviähän etsit? Ehkä siellä on mahdollista löytää hengenheimolaisia sen sijaan, että työskentelisit vuoden vanhempien työkavereiden seurana? Ja toiseksi, kavereiden kavereiden kautta voit tutustua vaikka kehen!! Näinhän se aina menee. Iso osa on varmasti löytänyt kumppanin yhteisten ystävien välityksellä.
Jups, tiedän että se on hölmöä, mutta ajatus siitä, että seurustelusuhde olisi jotain vielä ystävyyttäkin kiinteämpää houkuttelee. Yhdessäolokin olisi hieman erilaista. Olen itsekin miettinyt tuota kavereiden kanssa tutustumisjuttua paljon, ja kyllä omassa tuttavapiirissäkin ihmiset ovat paljon "pariutuneet" juuri tuota kautta. Puhut kyllä järkeä siinä että ei tuota lähtöä kannata jäädä epröimään jonkun sukupuolijakauman takia :)
Saa nähdä kotoa omaan asuntoon ja toiselle paikkakunnalle siirtyminen vaikuttaa siihen miten yksinäisyyden ja toisten ihmisten seuran kokee :S
Muutin aikoinani omaan kämppään opiskelemaan. Vaikka olen kavereiden kanssa tekemisissä hieman enemmän kuin ennen (edelleen aika vähän), yksinäisyyden tunne on voimistunut. Siis ne kotona hääsääjät vaikuttavat yllättävän paljon.
Opiskelupaikka on juuri sellainen mistä pidän, mutta sukupuolijakauma on melkein sama 90% tappiokseni. Näistä lähtökohdista en ole onnistunut tutustumaan samanhenkisiin tytsiin, mikä todellakin vituttaa ajoittain. En silti kadu alanvalintaani, opiskelemaanhan minä tulin enkä tyttöystävää noutamaan.
Muuta turkuun. Täältä löytyy paljon sinkkumiehiä.
Olen saanut uusia ystäviä Alfa-kurssien kautta. Ne on suunnattu etenkin kristinuskosta vieraantuneille ja kaikille jotka haluaa kerrata uskon perusteita, ja niillä tutustuu todella hyvin muihin - myös ei-uskoviin, jotka ei ole mitenkään harvinainen näky kursseilla. Osa niistä on mennyt kurssille voidakseen paremmin "harkita" uskoon tuloa, mutta jotkut menee sinne muuten vaan syventämään tietojaan kristinuskon perusteista. Alfa-kursseja mainostetaan mm. siitä, että niissä saa epäillä ja kysellä ihan vapaasti, joten niihin voi hyvin mennä vaikkei olisi pienintäkään halua tulla uskovaiseksi.
Kurssi koostuu 10 kokoontumisesta ja yhdestä viikonloppuleiristä tai vastaavasta. Kokoontumiset aloitetaan yhteisellä aterialla, jonka jälkeen kuunnellaan opetus ja mennään keskustelemaan pienryhmiin. Koko ohjelma on aika rentoa, ja siellä tutustuu muihin tosi hyvin.
Alfa-kurssit on yleensä ilmaisia leiriä lukuunottamatta (jonka voi halutessaan jättää väliin), mutta joissain paikoissa pyydetään pientä maksua ruuasta. Suuremmissa kaupungeissa on usein omat kurssinsa esim. nuorille, nuorille aikuisille, opiskelijoille ja työttömille. Kursseja järjestää mm. Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys ja monet paikallisseurakunnat (ainakin luterilaiset, vapaakirkko ja helluntailaiset).
tungette kyllä nokkanne aina sinne, missä on yksinäisiä, masentuneita, surullisia tai muuten ahdistuneita.
Olette huonoa seuraa. Olisitte hiljaa.
Eikö mielestäsi USKOVAISET yksinäiset saa tällä palstalla kirjoitella...? Tuli vähän sellainen fiilis viestistäsi.
Pitäisikö uskonnollisesta toiminnasta mielestäsi olla hiljaa? Alkuperäinen kysyjä ei maininnut mitään uskonnonvastaisuuteen viittaavaa, joten miksei hänelle (ja samalla muille) saisi tarjota myös Alfa-kursseja tai muuta uskonnollista toimintaa yhtenä vaihtoehtona?
Minä en ainakaan loukkaantuisi siitä, jos joku kehottaisi minua menemään jonkun ei-kristillisen uskonnon tai vaikka Vapaa-ajattelijoiden toimintaan. Tärkeintä on, että toiminnan uskonnollinen tai uskonnonvastainen luonne tuodaan ilmi, jotta jokainen voi päättää kokeeko sen itselleen sopivaksi.
Alfa-kurssin teemat
Alfa-kursseilla käsiteltävät asiat
* Kuka Jeesus on?
* Miksi Jeesus kuoli?
* Miten voin olla varma uskostani?
* Miksi ja miten lukisin Raamattua?
* Miksi ja miten rukoilen?
* Miten Jumala johdattaa meitä?
* Miten voin vastustaa pahaa?
* Vieläkö Jumala parantaa?
* Miksi ja miten kertoisin toisille?
* Mikä on oikea kirkko, kirkkokunta, seurakunta?
* Kuka Pyhä Henki on?
* Mitä Pyhä Henki tekee?
* Miten voin täyttyä Pyhällä Hengellä?
* Miten käyttäisin loppuelämäni hyvin?
Entä jos ihminen ei ole kiinnostunut mistään edellämainitusta? Eivät kaikki halua, että heille tyrkytetään jotain uskontoa tai aatetta. Mitä järkeä on siis mennä kuuntelemaan jotain jeesus-keskustelua, jos ei itse pysty yhtymään toisten mielipiteisiin. Pahimmassa tapauksessa sitä vain loukkaisi toista, koska uskovaiset eivät yleensä ole mitään kaikista suvaitsevaisempia ihmisiä maan päällä. En lähtisi siis suosittelemaan tuota yksinäisille/erilaisille ihmisille. Parempiakin vaihtoehtoja on.
"Entä jos ihminen ei ole kiinnostunut mistään edellämainitusta?"
Silloin voi tietysti todeta, että ehdotus ei sovi omalle kohdalle. Eroaako Alfa-kurssi eroaa tässä suhteessa jostain maallisesta toiminnasta, josta ei ole kiinnostunut?
"Eivät kaikki halua, että heille tyrkytetään jotain uskontoa tai aatetta."
Eipä tietenkään. Jotkut on kuitenkin kiinnostuneita kristinuskosta, ja monelle heistä Alfa-kurssi voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Olisiko minun mielestäsi pitänyt jättää Alfasta kertominen sikseen vain siksi, että kaikki eivät halua osallistua siihen?
Vastaavasti kaikki eivät halua, että heille tyrkytetään esim. luonnonsuojeluaatetta, mutta nostaisiko luonnonsuojeluliiton toimintaa "mainostava" ehdotus niskakarvasi pystyyn?
"Mitä järkeä on siis mennä kuuntelemaan jotain jeesus-keskustelua, jos ei itse pysty yhtymään toisten mielipiteisiin."
Kuulostaako "tunne vihollisesti" yhtään tutulta? Myös puhdas uteliaisuus voi ajaa Alfaan. Olen itsekin käynyt mielenkiintoisia keskusteluja Jehovan todistajien ja mormonien kanssa heidän uskostaan vain siksi, että olen halunnut tietää mihin he uskovat ja miksi. Eiköhän maailmassa ole niitäkin, jotka haluavat parantaa tietojaan uskovien kristittyjen näkemyksistä.
Alfa-kurssilla ei myöskään täydy tyytyä passiivisen kuuntelijan osaan, vaan etenkin pienryhmäkeskusteluissa on lupa kysyä ja kyseenalaistaa.
"Pahimmassa tapauksessa sitä vain loukkaisi toista, koska uskovaiset eivät yleensä ole mitään kaikista suvaitsevaisempia ihmisiä maan päällä."
Alfa-kurssi on tarkoitettu erityisesti etsijöille ja epäilijöille. Jos joku loukkaantuu siitä, että kurssi tavoittaa myös kohderyhmänsä toisen puoliskon, se on hänen ongelmansa eikä sen saisi antaa haitata.
Alfa-sanan F muuten "tarkoittaa" sitä, että fanaattisuus on siellä pannassa. Kiihkoilijoita sieltä on vaikea löytää. Omatkin alfa-"isoseni" oli rentoa porukkaa, joista kaikki joi alkoholia ja suurin osa kävi välillä baareissa ym.
Jos totta puhutaan, näkemäni Alfa-kurssit on ollut sen verran liberaaleja ja opilliselta kannalta mitäänsanomattomia, etten pidä niitä hengellisessä mielessä mitenkään onnistuneina. Yhtä uskonasioista kiinnostunutta kaveriani kehotinkin jättämään Alfa-kurssin siitä syystä kokonaan käymättä. Kavereiden hankkimiseen, uskovien yhteyteen pääsemiseen ja kristinuskon perusteiden kertaamiseen ne sopii kuitenkin hyvin.
"En lähtisi siis suosittelemaan tuota yksinäisille/erilaisille ihmisille."
Kuinka hyvin aiheeseen perehtyneeltä tämä suositus tulee? Itselläni on tosiaan kurssit käytynä ja olen lukenut aiheesta aika paljon. Pidän siltä pohjalta kurssia harkitsemisen arvoisena vaihtoehtona kaikille kohderyhmään kuuluville: etsijöille, epäilijöille ja niille, jotka tahtovat kerrata kristinuskon perusteita, oli sitten uskossa tai ei.
"Parempiakin vaihtoehtoja on."
Monelle varmasti onkin, mutta saman voisi sanoa myös kaikkien muiden toimitamahdollisuuksien kohdalla. :)
Alfa-kurssi kannattaa tosiaan käydä. Sain sieltä paljon kavereita ja siinä ympäristössä oli tosi helppo jutella, vaikka olen tosi ujo ja hiljainen ja uskonto on sellanen aihe josta en muuten kovin mielellään puhu... Taidan käydä sen kurssin syksyllä uudestaan toisessa seurakunnassa kun siellä oli niin kivaa. Suosittelen tosiaan!
Anteeksi tuo edellinen kommenttini. Luin oman tekstini jälkeenpäin ja olipa kyllä tökeröä ilmaisua. Ehkä mun ei pitäisi soittaa suutani asioista, joihin en ole täysin perehtynyt. Useinmiten kirjoittelen kyllä ihan fiksujakin juttuja. Väsy painaa ja ahistaa, sori siis.
t. Rumasielu
Kansanopistoissa tutustuu mun mielestä paremmin ihmisiin kuin "tavallisissa" kouluissa, jos kyseessä on siis sellainen paikka, jossa myös asutaan.
Mulla on elämässäni takana yksi kansanopistovuosi suurinpiirtein sun ikäisenä ja se oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus.
Ihmisiin tutustuu paremmin, kun kaikki sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu samojen henkilöiden kanssa. Opiskellaan yhdessä, syödään yhdessä, nukutaan saman katon alla jne.
Oikeasti sun kannattaisi ihan tosissaan harkita sitä kansanopistovuotta. Ole avoin ja unohda ennakkoluulot. Sinne tulee varmasti ihmisiä eri puolilta Suomea, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse ja ovat jopa samassa elämäntilanteessa (=välivuosi).
Tsemppaa tämä kesä itseäsi syksyä varten. Ole positiivinen. Aina kannattaa yrittää...
Lukio takana(olen ylioppilas), mutta on tarkoitus lisätä/korottaa viellä syksyllä tutkintoa (tuntuu todella toisarvoiselta nyt!). Tammikuussa 2007 tarkoitus mennä sitten armeijaan(laivastoon :)- meri lähellä sydäntä). Nyt olen töissä puualan- yrityksessä vuoden loppuun (jossa sekä ikä- että sukupuoli jakauma on epä-edullinen). Samaa ikäluokkaakin löytyy ainakin viellä nyt kesällä aargh!
Olo on kuitenkin tyhjä. Liikunnasta ollut apua.
Lukio aikaisten kavereiden/tuttujen kanssa en juuri ole enää tekemisissä. En elä yöelämää pienen kaupungin kaljakuppila tyylisestä tarjonnasta johtuen - ei iske. 8h työpäivien, liikunnan ja perhe-elämän lisäksi en juuri muuta tee.Kaipaisin ystäviä, hyviä tuttuja ja "sitä yhtä".
On harrastuksia joista olen kiinnostunut : tanssi,muu liikunta ja kuvataide. Paikkakunnaltani löytyy kyllä jonkinverran tarjontaa syssymmällä.
"Joudun" joko vajaa puoli vuotta kituuttamaan vanhempien helmoissa - voi olla että harrastuksista saan voimaa kestää - kuulostaa ehkä kornilta
palkka
ei menoja(vuokra)
-työstä en saa minkään laista tyydytystä
-tyhjä olo
Tai muutan Helsinkiin syksyksi. Tosin ilman työpaikkaa ja opiskelupaikkaa pelkäästään vajaaksi 6kk kuulosta epävarmalta7mahdottomalta? Armeijan jälkeen aika varmasti asetun Helsinkiin opiskelemaan.
oma elämä ja sosiaalinen elämä
harrastusmahdollisuudet
avoinyliopisto - pääseekö sinne noin vain?
Sekavan tilityksen syy (jos sitä ei sekavammin voi ilmaista xD) on inho raastavaa odotusta, elämättömyyttä ja yksinäisyyttä kohtaan.
- väliin putooja fiilis kaikenkaikkiaan!
By The Way: positiivisia kokemuksia kenelläkään välivuosien (erillaisista) viettotavoista?
Avoimeen yliopistoon pääsee, jos on rahaa. Varsinaisesti muita vaatimuksia ei ole, mutta opinnot vaativat myös hyvää kirjallista ilmaisukykyä, tiedonhankintataitoja sekä omatoimisuutta ja itsekuria. Tietyissä opinnoissa tarvitaan lisäksi kielitaitoa (jos on vieraskielistä lukemista). Avoimessa voi opiskella joko suoraan johonkin avoimeen yliopistoon ilmoittautumalla tai menemällä jonkin kansanopiston linjalle, jolla opiskellaan avoimen yliopiston opintoja.