Valmistavalla osalla kehyskuntia
Kuntauudistus näyttää alkaneen ja innokkaimmat toverit jo paukuttelevat punaisia henkseleitään uskoen pääsevänsä eroon 200 ylimääräisen kunnan luottamushenkilöistä ja keskuskaupunkia pienemmistä pikkuvirkamiehistä, ehkä myös sivummalla puurtavista tuottavan työn yrittäjistä vaatimattomine toiveineen.
Ennen kunnallisvaalien karhun vastaantuloa, kannattaisi kuitenkin huomata, että paras kuntauudistus on kaksivaiheinen. Valmistavalla osalla muodostetaan riittävä kehyskunta, joka kykenee ylläpitämään edes terveyskeskuksen. Suoritusosalla keskuskaupunki liitetään ympäristöönsä Haminan ja Pieksämäen kaupungin tapaan.
Näin ei muodostu tilannetta, missä asiansa korkeintaan keskinkertaisesti hoitanut keskuskaupungin hallinto pääsee yksinoikeudella saneeraamaan sivummalta, vaan meno on tasapuolisempaa. On myös mahdolista, että kunnallisjärjestöt, yrittäjät ja hallintokunnat saavat mahdollisuuden rauhanomaisempaan yhteen kasvamiseen kuin nopeassa hynttyiden yhteenpanemisessa.
Osa keskuskaupungeista on kyseenalaisia kumppaneita naapurikuntiensa asukkaille. Ne eivät ole olleet edistyksellisiä, vaan puuhastelleet pääasiassa vain peilinsä, imagojensa kanssa palstamillimetrejä laskien. Eivätkä ne ole olleet köyhän asialla jättämällä kaavoituksen suunnittelematta ja kiinteistökuplan puhkaisematta odottaen, että valtiovarainministeri, tulopoliittiset autonomit ja Euroopan keskuspankki myrkyttää korkeilla koroilla kasvaimen muuta elinkeinoelämää tuhoamatta.
Kuntaa, jolla oli liian suuri valta merkitykseensä nähden kutsuttiin 1800-luvulla Britannissa rotten boroughksi - mädäntyneeksi kauppalaksi. Suomessa se ei toki johdu vanhentuneista enemmistövaalipiireistä, vaan suhteellisesta vaalitavasta, paikallisvastuusta vapauttavata työssäkäyntialueajattelusta sekä korporaatiouskosta, mikä luo kunnallisen laissez-faire -ajattelun: antaa mennä kun on alamäki taas. Ja sisäministeriöön köyhänapuanomus.
Kuntauudistus näyttää alkaneen ja innokkaimmat toverit jo paukuttelevat punaisia henkseleitään uskoen pääsevänsä eroon 200 ylimääräisen kunnan luottamushenkilöistä ja keskuskaupunkia pienemmistä pikkuvirkamiehistä, ehkä myös sivummalla puurtavista tuottavan työn yrittäjistä vaatimattomine toiveineen.
Ennen kunnallisvaalien karhun vastaantuloa, kannattaisi kuitenkin huomata, että paras kuntauudistus on kaksivaiheinen. Valmistavalla osalla muodostetaan riittävä kehyskunta, joka kykenee ylläpitämään edes terveyskeskuksen. Suoritusosalla keskuskaupunki liitetään ympäristöönsä Haminan ja Pieksämäen kaupungin tapaan.
Näin ei muodostu tilannetta, missä asiansa korkeintaan keskinkertaisesti hoitanut keskuskaupungin hallinto pääsee yksinoikeudella saneeraamaan sivummalta, vaan meno on tasapuolisempaa. On myös mahdolista, että kunnallisjärjestöt, yrittäjät ja hallintokunnat saavat mahdollisuuden rauhanomaisempaan yhteen kasvamiseen kuin nopeassa hynttyiden yhteenpanemisessa.
Osa keskuskaupungeista on kyseenalaisia kumppaneita naapurikuntiensa asukkaille. Ne eivät ole olleet edistyksellisiä, vaan puuhastelleet pääasiassa vain peilinsä, imagojensa kanssa palstamillimetrejä laskien. Eivätkä ne ole olleet köyhän asialla jättämällä kaavoituksen suunnittelematta ja kiinteistökuplan puhkaisematta odottaen, että valtiovarainministeri, tulopoliittiset autonomit ja Euroopan keskuspankki myrkyttää korkeilla koroilla kasvaimen muuta elinkeinoelämää tuhoamatta.
Kuntaa, jolla oli liian suuri valta merkitykseensä nähden kutsuttiin 1800-luvulla Britannissa rotten boroughksi - mädäntyneeksi kauppalaksi. Suomessa se ei toki johdu vanhentuneista enemmistövaalipiireistä, vaan suhteellisesta vaalitavasta, paikallisvastuusta vapauttavata työssäkäyntialueajattelusta sekä korporaatiouskosta, mikä luo kunnallisen laissez-faire -ajattelun: antaa mennä kun on alamäki taas. Ja sisäministeriöön köyhänapuanomus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.