Riippumaton nainen

Tosiaankin, miksi olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka elämää ei voi täydentää millään tavalla? Mielestäni suhde ei ole suhde, jos elämät eivät kohtaa monella tasolla. Auttaminen on yksi osa sitä.

Kerrankin nainen joka on hoksannut asioitten syvimmän olemuksen.

Siinä meni pieleen että erilaiset ihmiset törmäävät.

Samanlaiset viihtyvät keskenään.
Hieman erilaiset tappelevat.
Jos on tarpeeksi erilainen, ei löydy yhteistä tappelunaihetta.

hkjhkj kirjoitti:

Kerrankin nainen joka on hoksannut asioitten syvimmän olemuksen.

Siinä meni pieleen että erilaiset ihmiset törmäävät.

Samanlaiset viihtyvät keskenään.
Hieman erilaiset tappelevat.
Jos on tarpeeksi erilainen, ei löydy yhteistä tappelunaihetta.

Lue lisää

Täydellisesti tuohon täysin erilaisia.! Hiukka hiljaista olisi "kotirintamalla"! Mutta kuka siitä välittää, aina voi liitää ajatuksin siivin vaikka...

Tuo sänkykaveri/kohtu -alkuasetelma on minulle hyvin tuttu...

AlmandaN kirjoitti:

Täydellisesti tuohon täysin erilaisia.! Hiukka hiljaista olisi "kotirintamalla"! Mutta kuka siitä välittää, aina voi liitää ajatuksin siivin vaikka...

Itselläni on varsin akateeminen tausta. Sellainen että Suomen Akatemia lähettää ulkomaille edustamaan tärkeissä asioissa.

Kuitenkin olen huomannut, että täällä voi juttu sujua paljon helpommin vaikka keskisuomalaisen artesaanilesbon kuin jonkun melkein-samoista-ympyröistä-olevan kanssa. Ei kertakaikkiaan löydy mitään mistä voisi edes kuvitella tulevan riitaa, kumpikin arvostaa toista sen mukaan minkälainen tämä on.

Minulla on ollut vain hyvin itsenäisiä ja hyvin itsekkäitä naisia. Haluaisin kovasti ripustautujanaisen, ehkä saisin ensimmäistä kertaa elämässä myöntää parisuhteessa myös omat heikkouteni. Ripustautujanaiset, älkää häpeilkö olla mitä olette, oikeasti te sovitte parisuhteeseen paljon paremmin kuin nuo yli-itsenäiset naiset, ja oikeasti te tulette olemaan niitä naisia, joiden kautta tarina jatkuu. ;) Itsenäisten naisten tarina päättyy niiden kuollessa yksin ja yhä niin kovin itsenäisenä.

Eli periaatteeshan sit riippumaton = kiinteä.. ;)

Tarkoitan juuri tällaista kuvaamaasi suhdetta.

Oma suhteeni on ollut sellainen, jossa annoin miehelle täyden vapauden mennä ja tulla miten haluaa (edellyttäen tietenkin, että hän on uskollinen), koska mies tätä kerran kaipasi ja vaati. Annoin hänelle enemmän vapautta kuin yksikään toinen nainen koskaan hänen elämässään.
Mies ei kuitenkaan sietänyt samaa minulta; hän saattoi järjestää kohtauksen kotona, jos en ollut häntä odottamssa kotona kun hän yllättäen saapuikin kotiin 'reissuiltaan' ennen aikojaan.

Tämä 'vapaus' muuttui lopulta miehelläni täysin kontrolloimattomaksi (mies ei ilmoittanut enää edes missä on ja milloin tulee) ja välinpitämättömyydeksi minua kohtaan; tajusin vasta silloin myös sen, että en ehkä tulisikaan saamaan mieheltä tukea, jos sitä joskus tarvitsisinkin (esim. sairauden takia, kuten kuvaat); ja näin itse asiassa sitten lopulta kävikin.

Mieheni kuitenkin koko ajan vaati minulta hoivaamista ja paapomista, omien tarpeitteinsa huomioimista. Minun tuli kirjaimellisesti 'paijata' häntä jatkuvasti, ja jos en häntä tällä tavoin koko ajan fyysisesti huomioinut, hän loukkaantui (- ja lähti omille teilleen).

Kiva kuulla, että olet löytänyt rinnallesi miehen, jolla on samanlaiset odotukset suhteesta. Ehkä siinä on totuuden jyvänen, että kaksi liian erilaista ihmistä ei lopulta voi elää yhdessä, niin kuin täällä joku jo sanoikin. En ole ajatellut asiaa varsinaisesti tältä kannalta aikaisemmin, vaan olen luottanut siihen, että kaksi 'tarpeiltaan' erilaista ihmistä voi löytää jonkin 'keskitien'.

Olen miettinyt monta kertaa samaa. Olen silti sitä mieltä, että ihmistä voi tarvita ystävksi jakamaan kaikenlaisia positiivisia kokemuksia. Olen aikasemmissa suhteissa esim. tehnyt ja harrastanut kaikenlaisia asioita yhdessä miehen kanssa; meillä on ollut usein myös jokin konkreettinen päämäärä, jonka eteen olemme tehneet töitä. Mies on parhaimmillaan hyvä kaveri!

"Toihan on ideaalitilanne mielestäni: kaksi itsenäistä ja vahvaa ihmistä yhdessä omasta VAPAASTA tahdosta. Ei minkään yksinäisyyden, läheisyydenkaipuun, pönkittämisen, tarpeen tai puutteen vuoksi,"

Kommenttisi on koko lailla todellisuudesta vieraantunut. Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan näitä tarpeita. Todellinen itsenäisyys on mahdotonta, pelkkää silmänlumetta.

Mikäköhän tähän maailmaan on mennyt, kun ihmiset eivät enää pysty tunnustamaan edes tarpeitaan.

a-b kirjoitti:

"Toihan on ideaalitilanne mielestäni: kaksi itsenäistä ja vahvaa ihmistä yhdessä omasta VAPAASTA tahdosta. Ei minkään yksinäisyyden, läheisyydenkaipuun, pönkittämisen, tarpeen tai puutteen vuoksi,"

Kommenttisi on koko lailla todellisuudesta vieraantunut. Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan näitä tarpeita. Todellinen itsenäisyys on mahdotonta, pelkkää silmänlumetta.

Mikäköhän tähän maailmaan on mennyt, kun ihmiset eivät enää pysty tunnustamaan edes tarpeitaan.

Lue lisää

Ovatko pönkittäminen, läheisyyden kaipuu, jonkin puute... jne. ainoita tarpeita, mitä meillä on? Siis sellaisia, joihin toinen ihminen on ikään kuin ratkaisu. Eikö voi olla sellaisia tarpeita, että haluaa jakaa jotakin positiivista? Ei se, että ei ole hirveän suurta läheisyyden tarvetta tarkoita sitä, että on jollakin tapaa kieltänyt tarpeensa. Se voi tarkoittaa päinvastaista, sitä, että on miettinyt, mitä tarvitsee oikeasti ja mitä ei. Ihminenhän myös kasvaa ja kehittyy.

a-b kirjoitti:

"Toihan on ideaalitilanne mielestäni: kaksi itsenäistä ja vahvaa ihmistä yhdessä omasta VAPAASTA tahdosta. Ei minkään yksinäisyyden, läheisyydenkaipuun, pönkittämisen, tarpeen tai puutteen vuoksi,"

Kommenttisi on koko lailla todellisuudesta vieraantunut. Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan näitä tarpeita. Todellinen itsenäisyys on mahdotonta, pelkkää silmänlumetta.

Mikäköhän tähän maailmaan on mennyt, kun ihmiset eivät enää pysty tunnustamaan edes tarpeitaan.

Lue lisää

" Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan näitä tarpeita. Todellinen itsenäisyys on mahdotonta"


Ap sanoikin jo sen koskien positiivista jakamista- ei negatiivisia ego-tarpeita.


Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä, että toinen ihminen olisi olemassa vartavasten tai ensisijaisesti paikatakseen nämä. Todellinen itsenäisyys on mahdollista toki, mutta ei täysin välttämätöntä. Tähän kuitenkin jokaisen ihmisen tulisi mielestäni pyrkiä (tästä on ollut juttua Sinkut-palstalla vähän väliä), koska silloin tietää, että se toinen ihminen ei ole minkään KORVIKE vaan aidosti se toinen ihminen. Juuri näin homman pitäisi mennäkin.

MMies kirjoitti:

" Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan näitä tarpeita. Todellinen itsenäisyys on mahdotonta"


Ap sanoikin jo sen koskien positiivista jakamista- ei negatiivisia ego-tarpeita.


Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä, että toinen ihminen olisi olemassa vartavasten tai ensisijaisesti paikatakseen nämä. Todellinen itsenäisyys on mahdollista toki, mutta ei täysin välttämätöntä. Tähän kuitenkin jokaisen ihmisen tulisi mielestäni pyrkiä (tästä on ollut juttua Sinkut-palstalla vähän väliä), koska silloin tietää, että se toinen ihminen ei ole minkään KORVIKE vaan aidosti se toinen ihminen. Juuri näin homman pitäisi mennäkin.

Lue lisää

"Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä"

Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta. Enkä kyllä usko, että juuri kukaan psykologian ammattilainenkaan pitää sitä mahdollisena.

Ihminen, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan, ei ole mielestäni terve. Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä.

a-b kirjoitti:

"Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä"

Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta. Enkä kyllä usko, että juuri kukaan psykologian ammattilainenkaan pitää sitä mahdollisena.

Ihminen, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan, ei ole mielestäni terve. Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä.

Lue lisää

"Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta."


Riippuvuudesta sanoin:


"Toki läheisyydenkaipuu ja tarve olla toisen kanssa kohdistuu sitten juuri tähän mielitiettyyn, mutta edelleen pelkästään sen rakkauden vuoksi."


Psykologian ammattilaiset saa painua vittuun- ne eivät minun tai kenenkään toisen elämää elä.


"Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä."


Siltähän se näyttää. Tätä en tosin ajanut takaa tai tarkoittanut kommentillani, vaan ihan perinteistä romanttista suhdetta miehen ja naisen välillä.

MMies kirjoitti:

"Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta."


Riippuvuudesta sanoin:


"Toki läheisyydenkaipuu ja tarve olla toisen kanssa kohdistuu sitten juuri tähän mielitiettyyn, mutta edelleen pelkästään sen rakkauden vuoksi."


Psykologian ammattilaiset saa painua vittuun- ne eivät minun tai kenenkään toisen elämää elä.


"Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä."


Siltähän se näyttää. Tätä en tosin ajanut takaa tai tarkoittanut kommentillani, vaan ihan perinteistä romanttista suhdetta miehen ja naisen välillä.

Lue lisää

"Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä."


Tai siis juuri noinhan se menee jos ihminen EI ole itsenäinen vaan tyydyttää tarpeitaan toisen ihmisen avulla.


Eli itsenäisellä ihmisellä EI ole mitään tarvetta etsiä jatkuvasti uusia ihmisiä tyydyttämään tarpeitaan, koska niitä tarpeita EI ole.

Sori, hidas sytytys tänään...

a-b kirjoitti:

"Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä"

Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta. Enkä kyllä usko, että juuri kukaan psykologian ammattilainenkaan pitää sitä mahdollisena.

Ihminen, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan, ei ole mielestäni terve. Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä.

Lue lisää

on ainakin kahdenlaista, positiivista ja negatiivista. Huonoa riippuvuutta on esimerkiksi se, että seurustelee siksi ettei kestä olla yksin. Hyvää riippuvuutta olisi taas se, että elää toisen kanssa ihan vain siksi että hänen kanssaan on hyvä olla. On eri asia olla suhteessa siksi ettei tarvitsisi olla yksin kuin siksi että toisen kanssa elämä on kauniimpaa. Ero on käsitteellisesti pieni mutta tunnetasolla iso. Aika harva kuitenkin on omista motiiveistaan niin hyvin selvillä, että osaisi eritellä niitä.

MMies kirjoitti:

"Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta."


Riippuvuudesta sanoin:


"Toki läheisyydenkaipuu ja tarve olla toisen kanssa kohdistuu sitten juuri tähän mielitiettyyn, mutta edelleen pelkästään sen rakkauden vuoksi."


Psykologian ammattilaiset saa painua vittuun- ne eivät minun tai kenenkään toisen elämää elä.


"Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä."


Siltähän se näyttää. Tätä en tosin ajanut takaa tai tarkoittanut kommentillani, vaan ihan perinteistä romanttista suhdetta miehen ja naisen välillä.

Lue lisää

"Toki läheisyydenkaipuu ja tarve olla toisen kanssa kohdistuu sitten juuri tähän mielitiettyyn, mutta edelleen pelkästään sen rakkauden vuoksi."

Eikö tuo rakkaus ole juuri sitä riippuvuutta? Siis tarkoitan rakkautta, joka kestää silloinkin, kun ei haluta olla yhdessä ja suhde on yhtä tuskaa. Täytyy olla jokin pakottava tekijä, joka pitää yhdessä ja se on riippuvuus. Huono aika voi kestää viisi tai kymmenen vuotta, mutta riippuvuuden ansiosta yhdessä pysytään ja sitten suhde taas paranee. Näin se näyttää käytännössä menevän monien parien kohdalla.

Nuorten naminamiepärealismi on sitten asia erikseen.

a-b kirjoitti:

"Toki läheisyydenkaipuu ja tarve olla toisen kanssa kohdistuu sitten juuri tähän mielitiettyyn, mutta edelleen pelkästään sen rakkauden vuoksi."

Eikö tuo rakkaus ole juuri sitä riippuvuutta? Siis tarkoitan rakkautta, joka kestää silloinkin, kun ei haluta olla yhdessä ja suhde on yhtä tuskaa. Täytyy olla jokin pakottava tekijä, joka pitää yhdessä ja se on riippuvuus. Huono aika voi kestää viisi tai kymmenen vuotta, mutta riippuvuuden ansiosta yhdessä pysytään ja sitten suhde taas paranee. Näin se näyttää käytännössä menevän monien parien kohdalla.

Nuorten naminamiepärealismi on sitten asia erikseen.

Lue lisää

Rakkaus on sitä positiivista jakamista ja negatiivista riippuvuutta- molempia samanaikaisesti. Mutta jos mitään muita riippuvuuden tarpeita ei ole kuin tarve olla toisen kanssa (rakkaus), niin se on positiivista eikä korvaa mitään muuta ihmisen elämässä- ainoastaan sen itsensä omana itsenään. Jaah, menipäs korkealentoiseksi, sori.

a-b kirjoitti:

"Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä"

Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta. Enkä kyllä usko, että juuri kukaan psykologian ammattilainenkaan pitää sitä mahdollisena.

Ihminen, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan, ei ole mielestäni terve. Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä.

Lue lisää

ja epätervettä riippuvuutta. Terve riippuvuus on mahdollista vain kahden itsenäisen ihmisen välillä. Muu onkin sitten sitä vääränlaista riippuvuutta, jolla pönkitetään omaa heikkoa egoa toisen avulla eli ts. ei olla olemassa ilman sitä toista ihmistä.

MMies kirjoitti:

Rakkaus on sitä positiivista jakamista ja negatiivista riippuvuutta- molempia samanaikaisesti. Mutta jos mitään muita riippuvuuden tarpeita ei ole kuin tarve olla toisen kanssa (rakkaus), niin se on positiivista eikä korvaa mitään muuta ihmisen elämässä- ainoastaan sen itsensä omana itsenään. Jaah, menipäs korkealentoiseksi, sori.

Lue lisää

Hienosti kiteytetty. Rakkauden kautta positiivinen läheisyydenkaipuu.

Sana riippuvuus nostattaa minussa kylmiä väreitä, eikö riippuvuus ole enemmänkin negatiivinen sana. Itse kannatan nimenomaan tällaista kaksi itsenäistä ihmistä- suhdetta.

Olen olemassa yksinkin, enkä ole silloin mitenkään vajavainen. Rakkaussuhteessa kumppani tulee täydentämään minua, rikastuttamaan elämääni. Eikä täyttämään tyhjiötä.

a-b kirjoitti:

"Tarpeita on toki jokaisella, mitä en edes kiistänyt, jos viestini luin. Tarkoitin lähinnä sitä, että EI ole riippuvainen mistään omaa egoaan pönkittävistä tai vahvistavista elementeistä tai yleisestä tavasta siinä mielessä"

Minun on melko mahdotonta kuvitella suhdetta, saati sitten pitkää suhdetta, ilman riippuvuutta. Enkä kyllä usko, että juuri kukaan psykologian ammattilainenkaan pitää sitä mahdollisena.

Ihminen, joka ei ole riippuvainen kumppanistaan, ei ole mielestäni terve. Nykyäänhän tosin on yleistä, ettei yksi kumppani riitä riippuvuuksien tyydyttämiseen, vaan suhteessa ollaan ikään kuin vain käymässä ja samalla koko ajan etsitään uusia riippuvuuksien tyydyttäjiä.

Lue lisää

Kun sä täällä kuulutat koko ajan riippuvuuden perään niin voitsä antaa myös jonkun konkreettisen esimerkin siitä miten kaks itsenäistä ihmistä on riippuvaisia toisistaan (siis muuten ku siten et ne nauttii toistensa seurasta ja tykkää toisen läheisyydestä - tää ei muuten todellakaan oo mitään riippuvuutta). Sä käyät sanaa mut et pysty perusteleen kantaasi mitenkään.

LiME kirjoitti:

Kun sä täällä kuulutat koko ajan riippuvuuden perään niin voitsä antaa myös jonkun konkreettisen esimerkin siitä miten kaks itsenäistä ihmistä on riippuvaisia toisistaan (siis muuten ku siten et ne nauttii toistensa seurasta ja tykkää toisen läheisyydestä - tää ei muuten todellakaan oo mitään riippuvuutta). Sä käyät sanaa mut et pysty perusteleen kantaasi mitenkään.

Lue lisää

nyt pyydät vastausta, mutta mun mielestäni terve riippuvuus syntyy sellaisten ihmisten välille, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ja jotka ovat sisäisesti sen verran eheitä, etteivät tarvitse toista täydentämään itseään.

Positiivisessa riippuvuudessa kumppanit ovat toistensa omia, vapaaehtoisesti.

Onko siinä sitten jotain 'pahaa', että ihminen tavoittelee mahdollisimman suurta riippuvuutta ja haluaa olla riippumaton. Meihin iskostetaan ajtuksia (naistenlehdet, psykologit, matkasaarnaajat...), joiden ajatellaan olevan automaattisen tosia, esim. tyyliin 'kukaan ei selviä yksin' jne. Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin? Olen muutenkin sitä mieltä, että ihminen selviää yksin paremmin kuin hän itse edes tajuaa, ts. on jopa hyvä tietyssä määrin selvitä yksin, koska se jos mikä vahvistaa ihmistä.

Mitä tulee parisuhteeseen, toistan saman, mitä olen jo aikasemmin sanonut (ja moni muukin täällä): tarvitsen miestä yhdessäoloon, kivaan sellaiseen!

mahdoton kumppani? kirjoitti:

Onko siinä sitten jotain 'pahaa', että ihminen tavoittelee mahdollisimman suurta riippuvuutta ja haluaa olla riippumaton. Meihin iskostetaan ajtuksia (naistenlehdet, psykologit, matkasaarnaajat...), joiden ajatellaan olevan automaattisen tosia, esim. tyyliin 'kukaan ei selviä yksin' jne. Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin? Olen muutenkin sitä mieltä, että ihminen selviää yksin paremmin kuin hän itse edes tajuaa, ts. on jopa hyvä tietyssä määrin selvitä yksin, koska se jos mikä vahvistaa ihmistä.

Mitä tulee parisuhteeseen, toistan saman, mitä olen jo aikasemmin sanonut (ja moni muukin täällä): tarvitsen miestä yhdessäoloon, kivaan sellaiseen!

Lue lisää

Tuon ensimmäisen virkkeen sana 'riippuvuutta' piti olla tietenkin 'riippumattomuutta' - paha lapsus - mitäköhön Freud sanoisi tähän?! :)

mahdoton kumppani? kirjoitti:

Onko siinä sitten jotain 'pahaa', että ihminen tavoittelee mahdollisimman suurta riippuvuutta ja haluaa olla riippumaton. Meihin iskostetaan ajtuksia (naistenlehdet, psykologit, matkasaarnaajat...), joiden ajatellaan olevan automaattisen tosia, esim. tyyliin 'kukaan ei selviä yksin' jne. Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin? Olen muutenkin sitä mieltä, että ihminen selviää yksin paremmin kuin hän itse edes tajuaa, ts. on jopa hyvä tietyssä määrin selvitä yksin, koska se jos mikä vahvistaa ihmistä.

Mitä tulee parisuhteeseen, toistan saman, mitä olen jo aikasemmin sanonut (ja moni muukin täällä): tarvitsen miestä yhdessäoloon, kivaan sellaiseen!

Lue lisää

"Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin?"

Sellainen ihminen on joko selvinnyt elämässä onnellisten tähtien alla tai ei ole vielä kohdannut vaikeita ongelmia.

Riippumattomuuden korostaminen on sellaista naminami-filosofiaa, otetaan kaikesta kiva, mutta ei kanneta vastuuta. Sitä voi kutsua myös semisinkkuudeksi: yhdistetään sinkkuuden ja parisuhteen parhaimmat puolet. Todellista sitoutumista se ei kuitenkaan ole.

a-b kirjoitti:

"Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin?"

Sellainen ihminen on joko selvinnyt elämässä onnellisten tähtien alla tai ei ole vielä kohdannut vaikeita ongelmia.

Riippumattomuuden korostaminen on sellaista naminami-filosofiaa, otetaan kaikesta kiva, mutta ei kanneta vastuuta. Sitä voi kutsua myös semisinkkuudeksi: yhdistetään sinkkuuden ja parisuhteen parhaimmat puolet. Todellista sitoutumista se ei kuitenkaan ole.

Lue lisää

Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta? Tekeekö se, että en tarvitse koko ajan holhoojaa, selkään taputtelijaa ja kädestä pitelijää, minusta jotenkin vastuuttoman? Nyt tuli kyllä melkoista soopaa sinulta. Väittäisin, että riippumaton kantaa kyllä osansa velvoitteista ja ehkä enemmänkin, koska kykenee itsenäisyyteen positiivisessa mielessä.

Vastuu on mielenkiintoinen kysymys. Jokaisen pitäisi kantaa osansa. Joku kantaa liikaakin vastuuta asioista, jotka eivät hänelle edes kuuluisi.

INA kirjoitti:

Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta? Tekeekö se, että en tarvitse koko ajan holhoojaa, selkään taputtelijaa ja kädestä pitelijää, minusta jotenkin vastuuttoman? Nyt tuli kyllä melkoista soopaa sinulta. Väittäisin, että riippumaton kantaa kyllä osansa velvoitteista ja ehkä enemmänkin, koska kykenee itsenäisyyteen positiivisessa mielessä.

Vastuu on mielenkiintoinen kysymys. Jokaisen pitäisi kantaa osansa. Joku kantaa liikaakin vastuuta asioista, jotka eivät hänelle edes kuuluisi.

Lue lisää

"Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta?"

Siten että ihminen kaikkien muiden eläinten lailla pyrkii koko ajan kohti helppoutta ja nautintoa. Minun on vaikea kuvitella, miten ihminen esimerkiksi jaksaa uhrata koko elämänsä sairaalle puolisolleen, jos hän ei ole tästä riippuvainen. Kuka sitä huolta ja puolinaista elämää haluaa? Ei kukaan. Riippuvuus kuitenkin auttaa pysymään rinnalla.

Epäitsekkäiltä näyttävien tekojen taustalla lienee aina riippuvuus.

a-b kirjoitti:

"Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta?"

Siten että ihminen kaikkien muiden eläinten lailla pyrkii koko ajan kohti helppoutta ja nautintoa. Minun on vaikea kuvitella, miten ihminen esimerkiksi jaksaa uhrata koko elämänsä sairaalle puolisolleen, jos hän ei ole tästä riippuvainen. Kuka sitä huolta ja puolinaista elämää haluaa? Ei kukaan. Riippuvuus kuitenkin auttaa pysymään rinnalla.

Epäitsekkäiltä näyttävien tekojen taustalla lienee aina riippuvuus.

Lue lisää

Entä jos haluaa hoitaa sairasta puolisoaan siksi, että rakastaa tätä aidosti? Tai jos huolehtii ikääntyvistä vanhemmistaan? Onko rakkaus siis riippuvuutta?

Eikö rakkauden perimmäinen luonne ole epäitsekkyys ja rakastaminen ilman ehtoja? Halu tehdä rakkaalle hyvää, koska on tunteita tätä kohtaan?

Sellaisiakin ihmisiä on oikeasti olemassa, jotka eivät kaikessa tavoittele helppoutta ja nautintoa.

INA kirjoitti:

Entä jos haluaa hoitaa sairasta puolisoaan siksi, että rakastaa tätä aidosti? Tai jos huolehtii ikääntyvistä vanhemmistaan? Onko rakkaus siis riippuvuutta?

Eikö rakkauden perimmäinen luonne ole epäitsekkyys ja rakastaminen ilman ehtoja? Halu tehdä rakkaalle hyvää, koska on tunteita tätä kohtaan?

Sellaisiakin ihmisiä on oikeasti olemassa, jotka eivät kaikessa tavoittele helppoutta ja nautintoa.

Lue lisää

"Entä jos haluaa hoitaa sairasta puolisoaan siksi, että rakastaa tätä aidosti?"

Minä en tuollaiseen aitoon rakkauteen usko. Se on mielestäni Hollywood-tuote. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja intohimo laimentuu, muuttuu sitoutumiseksi, tuttuudeksi ja toimivaksi arjeksi, rutiineiksi. Yhdessä saatetaan pysyä, koska on helpompi jäädä kuin lähteä.

Miltä tuntuisi hoitaa hermostolliseen sairauteen nääntyvää puolisoa, joka kuolee tukehtumiseen? Ei ole seksiä, ei ehkä edes kunnon kosketusta, ei pysty puhumaan. Mikä pitää yhdessä, jos ei riippuvuus, velvollisuudentunto?

a-b kirjoitti:

"Entä jos haluaa hoitaa sairasta puolisoaan siksi, että rakastaa tätä aidosti?"

Minä en tuollaiseen aitoon rakkauteen usko. Se on mielestäni Hollywood-tuote. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja intohimo laimentuu, muuttuu sitoutumiseksi, tuttuudeksi ja toimivaksi arjeksi, rutiineiksi. Yhdessä saatetaan pysyä, koska on helpompi jäädä kuin lähteä.

Miltä tuntuisi hoitaa hermostolliseen sairauteen nääntyvää puolisoa, joka kuolee tukehtumiseen? Ei ole seksiä, ei ehkä edes kunnon kosketusta, ei pysty puhumaan. Mikä pitää yhdessä, jos ei riippuvuus, velvollisuudentunto?

Lue lisää

rakkaudesta.

Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi pitkässä suhteessa, välillä rakkautta on vähemmän ja välillä enemmän, mutta sitä kuitenkin täytyy olla.

Osa tekee niin, että jää suhteeseen koska se on helpompaa. Mutta eivät todellakaan kaikki. Osa meistä todellakin rakastaa aidosti.

Sairaan puolison hoitaminen ei varmasti olisi helppoa, varsinkin jos kestäisi vuosikausia. Mutta mitäpä sitä ihminen ei rakkaansa eteen tekisi, jotta tällä olisi hyvä olla?

INA kirjoitti:

rakkaudesta.

Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi pitkässä suhteessa, välillä rakkautta on vähemmän ja välillä enemmän, mutta sitä kuitenkin täytyy olla.

Osa tekee niin, että jää suhteeseen koska se on helpompaa. Mutta eivät todellakaan kaikki. Osa meistä todellakin rakastaa aidosti.

Sairaan puolison hoitaminen ei varmasti olisi helppoa, varsinkin jos kestäisi vuosikausia. Mutta mitäpä sitä ihminen ei rakkaansa eteen tekisi, jotta tällä olisi hyvä olla?

Lue lisää

"Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi pitkässä suhteessa, välillä rakkautta on vähemmän ja välillä enemmän, mutta sitä kuitenkin täytyy olla."

Ja heikkoina aikoina yhdessä pitää riippuvuus, tunne siitä, että tämä on "helppo" ja "välttämätön" ratkaisu. Vaikka työmatkalla harhautuisikin viehkeän vaaleaverikön tai komean liehittelijän huoneeseen, niin siltikin kotiin palatessa pitäytyy vanhassa, riippuvuuden vuoksi.

"Mutta mitäpä sitä ihminen ei rakkaansa eteen tekisi, jotta tällä olisi hyvä olla?"

Hyvä kysymys. Rakkaus on toimivaa vaihtoa. Mitä on rakkaus, jossa toimivaa vaihtoa ei ole? Miksi terveetkään ihmiset eivät tee kaikkeaan rakkaansa eteen? Pettäminen on yleistä, kotitöiden jakamisesta kiistellään, lomakohdetta valittaessa pidetään itsekkäästi omasta vaihtoehdosta kiinni ja niin pois päin.

a-b kirjoitti:

"Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi pitkässä suhteessa, välillä rakkautta on vähemmän ja välillä enemmän, mutta sitä kuitenkin täytyy olla."

Ja heikkoina aikoina yhdessä pitää riippuvuus, tunne siitä, että tämä on "helppo" ja "välttämätön" ratkaisu. Vaikka työmatkalla harhautuisikin viehkeän vaaleaverikön tai komean liehittelijän huoneeseen, niin siltikin kotiin palatessa pitäytyy vanhassa, riippuvuuden vuoksi.

"Mutta mitäpä sitä ihminen ei rakkaansa eteen tekisi, jotta tällä olisi hyvä olla?"

Hyvä kysymys. Rakkaus on toimivaa vaihtoa. Mitä on rakkaus, jossa toimivaa vaihtoa ei ole? Miksi terveetkään ihmiset eivät tee kaikkeaan rakkaansa eteen? Pettäminen on yleistä, kotitöiden jakamisesta kiistellään, lomakohdetta valittaessa pidetään itsekkäästi omasta vaihtoehdosta kiinni ja niin pois päin.

Lue lisää

Rakkaus on yksilökohtaista. Ei voi sanoa yleistäen, millaista on rakkaus. Jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa. Minulle rakkaus on sitä, että rakastaa toista virheineen kaikkineen ja on valmis vaikka uhraamaan henkensä tämän puolesta. Jollekin toiselle se voi olla sitä, että saa pidettyä tietyn elintason ja saa ajaa Ferrarilla.

Ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee sosiaalista vastavuoroisuutta. Onko se riippuvuutta, jos kaksi toisiaan aidosti rakastavaa ihmistä tekee toisilleen hyviä asioita vuorotellen?

a-b kirjoitti:

"Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta?"

Siten että ihminen kaikkien muiden eläinten lailla pyrkii koko ajan kohti helppoutta ja nautintoa. Minun on vaikea kuvitella, miten ihminen esimerkiksi jaksaa uhrata koko elämänsä sairaalle puolisolleen, jos hän ei ole tästä riippuvainen. Kuka sitä huolta ja puolinaista elämää haluaa? Ei kukaan. Riippuvuus kuitenkin auttaa pysymään rinnalla.

Epäitsekkäiltä näyttävien tekojen taustalla lienee aina riippuvuus.

Lue lisää

kaikki epäitsekkäät teot maailmassa olisivat riippuvuutta. Näinhän ei suinkaan ole.

a-b kirjoitti:

"Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi pitkässä suhteessa, välillä rakkautta on vähemmän ja välillä enemmän, mutta sitä kuitenkin täytyy olla."

Ja heikkoina aikoina yhdessä pitää riippuvuus, tunne siitä, että tämä on "helppo" ja "välttämätön" ratkaisu. Vaikka työmatkalla harhautuisikin viehkeän vaaleaverikön tai komean liehittelijän huoneeseen, niin siltikin kotiin palatessa pitäytyy vanhassa, riippuvuuden vuoksi.

"Mutta mitäpä sitä ihminen ei rakkaansa eteen tekisi, jotta tällä olisi hyvä olla?"

Hyvä kysymys. Rakkaus on toimivaa vaihtoa. Mitä on rakkaus, jossa toimivaa vaihtoa ei ole? Miksi terveetkään ihmiset eivät tee kaikkeaan rakkaansa eteen? Pettäminen on yleistä, kotitöiden jakamisesta kiistellään, lomakohdetta valittaessa pidetään itsekkäästi omasta vaihtoehdosta kiinni ja niin pois päin.

Lue lisää

rakkautta. Eivät nuo mainitsemasi ihmiset ole vielä oppineet rakastamaan.

ei ole kirjoitti:

rakkautta. Eivät nuo mainitsemasi ihmiset ole vielä oppineet rakastamaan.

"toimiva vaihtotalous ei ole rakkautta. Eivät nuo mainitsemasi ihmiset ole vielä oppineet rakastamaan."

Oletko aivan varma? Tutkimusten mukaan näet pitkien ja onnellisten liittojen salaisuus on juuri vastavuoroisessa toimivassa vaihdossa. Suhde, jossa ei saa toiselta itselleen, käy ennen pitkää työlääksi. Ja kyllä, alkoholistin hyysääminenkin voi olla jollain tasolla tyydyttävää.

ajatellen kirjoitti:

kaikki epäitsekkäät teot maailmassa olisivat riippuvuutta. Näinhän ei suinkaan ole.

"kaikki epäitsekkäät teot maailmassa olisivat riippuvuutta"

Onko epäitsekkäitä tekoja edes olemassa? Onko lapsen tähden itsensä uhraava äiti epäitsekäs vai ainoastaan itsekäs?

a-b kirjoitti:

"Mitäpä, jos ihminen selviääkin pitkälle yksin?"

Sellainen ihminen on joko selvinnyt elämässä onnellisten tähtien alla tai ei ole vielä kohdannut vaikeita ongelmia.

Riippumattomuuden korostaminen on sellaista naminami-filosofiaa, otetaan kaikesta kiva, mutta ei kanneta vastuuta. Sitä voi kutsua myös semisinkkuudeksi: yhdistetään sinkkuuden ja parisuhteen parhaimmat puolet. Todellista sitoutumista se ei kuitenkaan ole.

Lue lisää

Mitä tarkoitat yleistäessäsi, ettei 'kanneta vastuuta' - siis mistä tarkalleen? Ainakin itse olen omista teoistani vastuussa aina - ja ennen kaikkea itselleni.

a-b kirjoitti:

"Miten voit väittää, että riippumattomat ihmiset eivät kanna vastuuta?"

Siten että ihminen kaikkien muiden eläinten lailla pyrkii koko ajan kohti helppoutta ja nautintoa. Minun on vaikea kuvitella, miten ihminen esimerkiksi jaksaa uhrata koko elämänsä sairaalle puolisolleen, jos hän ei ole tästä riippuvainen. Kuka sitä huolta ja puolinaista elämää haluaa? Ei kukaan. Riippuvuus kuitenkin auttaa pysymään rinnalla.

Epäitsekkäiltä näyttävien tekojen taustalla lienee aina riippuvuus.

Lue lisää

No, jos ei huolehdi sairaasta puolisostaan vaan laittaa tän laitokseen koska katsoo ettei oo velvollinen pilaamaan omaa elämäänsä niin mitä tällanen käytös susta on? Jos se on riippumattomuutta niin onko siinä susta sen lisäksi jotain muuta väärää? Kuka on sanonu tai määränny et esim. puolisoa pitäis ryhtyä omaishoitamaan jos sellanen tilanne tulee eteen (selvyyden vuoksi: kaikki kunnioitus niille, jotka hoitaa sairasta omaistaan itse).

mahdoton kumppani? kirjoitti:

Mitä tarkoitat yleistäessäsi, ettei 'kanneta vastuuta' - siis mistä tarkalleen? Ainakin itse olen omista teoistani vastuussa aina - ja ennen kaikkea itselleni.

"Mitä tarkoitat yleistäessäsi, ettei 'kanneta vastuuta'"

Toisesta ei kanneta vastuuta. Jos parisuhde perustuu siihen, että molemmat pärjäävät omillaan eikä riippuvuutta synny, ei vastuukaan korostu samalla tavalla. Suhteessa eletään vain mukavuuksien vuoksi, ei velvollisuudentunnosta. Velvollisuudentunto taas on vastuullisuuden edellytys.

a-b kirjoitti:

"Mitä tarkoitat yleistäessäsi, ettei 'kanneta vastuuta'"

Toisesta ei kanneta vastuuta. Jos parisuhde perustuu siihen, että molemmat pärjäävät omillaan eikä riippuvuutta synny, ei vastuukaan korostu samalla tavalla. Suhteessa eletään vain mukavuuksien vuoksi, ei velvollisuudentunnosta. Velvollisuudentunto taas on vastuullisuuden edellytys.

Lue lisää

Esimerkki ajattelustasi:

Mies on alkoholiongelmainen narsisti. Vaimo yrittää ymmärtää häntä. Vaikka elämä miehen rinnalla on kaameaa, nainen jää tukemaan miestään VELVOLLISUUDEN TUNNOSTA. Hän on siis VASTUULLINEN.

Oman logiikkani mukaan naisen kannattaa ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja jättää mies, joka tällä tavoin suuremmalla todennäköisyydellä paranee sairaudestaan (kuin paapottavana ollessaan), ja näin mieskin ehkä lopulta ottaa vastuun ITSESTÄÄN. Eli lopputulos on: Molemmat ovat ottaneet vastuun omasta elämästään.