sillä olen itse tässä mietiskellyt näitä kummijuttuja itsekseni.
Minulla ei ole ikäisiäni sukulaisia, ystäviä en halua rasittaa joten purkaannun hieman tässä.
Oman lapseni aiotut kummit erosivat yllättäen,emme halunneet siirtää juhlia joten saimme erään sukulaispariskunnan sylikummeiksi.
He olivat työssäkäyvä opettajapariskunta,jo kyllä neljän muunkin lapsen kummi,mutta ottivat yllätyskummiuden hienosti vastaan.
Heillä ei ole itsellä lapsia.Tein alussa jo selväksi ettei mitään lahjaraharumbaa pidä aloittaa,riittää kun muistaa kortilla jouluna ja synttärinä.
Kaikki siis sujuikin hyvin.Erosinkin siinä välillä ja kun he ovat minun puoleista sukua siinäkään mitään häikkää ei tullut.
Mutta tyttären varttuessa huomasin että heidän kemiansa eivät oikein sovi kohdalleen.Ei heissä tai meissä vikaa kait ole,mutta ipana ei pienenäkään oikein heistä innostunut.Aina pistettiin kiitoskortit ja pakolliset koulukuvat ja joululahjat menemään.Lahjoista tai antamisesta eo ole koskaan ollut nokankoputtamista.
Nyt tytär on jo 16 ja kummit eläkkeellä.
Kaikki on toisin.
Muut kummilapset ovat livistäneet,tuntuu kyllä pahalta sanalta,ja me olemme jääneet kummaan tilanteeseen.
Kyllä se vaan on niin ettei nuorena tiedä miltä vanhasta tuntuu ja vanhana ei muista miltä nuoresta tuntuu.
He ovat nyt äkkiarvaamatta takertuneet lapseeni jollain hieman oudolla tavalla.
Odottelevat koko ajan kyläilemään,matkaa on 60 km ja se joudutaan tekemään bussilla.
Juhannuksena kait siellä sitten odottelivat makkaratikkujen kera ja limpsaakin kuulemma oli.Ja se hiton kissa.Kun niillä nyt ei muuta ole.Ja se hemmetinmoinen järjestyksen pito,siellä ei voi kylässä liikahtaakkaan kun rouva jo oikaiseen vinoon menneen tyynyn.
Tässä ystävällisesti olen moneen otteeseen opastanut murrosiästä jolloin on jo muut asiat mielessä.Kyllä heidän se pitäisi tietää!
Mutta viidakkorummut kertoivat että he syyttävät minua koska vieraannutan enkä päästä lastani sinne kylään.
Yritän ottaa rauhallisesti ja käyttäytyä fiksusti.Mutta asioiden ollessa näin he muuntautuvatkin marttyyreiksi ja ilmoittelevat aina sopivasti,että kummeja pitäisi muistaa.
Tuntuu ettei muuta ole tehtykään.
Mielestäni koko kummiuden voisi ottaa vapaaehtoiseksi.
Olisi joku paikka missä voisi tämänkin kaiken raivota,kun on opetettu käyttäytymään niin ettei koskaan sano mitään, mitä ajattelee.Vaan pitää sanoa mitä muut odottaa sinun sanovan.
Ei,ei ole vielä mahahaavaa.
Mietiskelin tuossa yksi yö,että tytär odottaa 18v pääsyä ruisrokkiin ja kummit siellä tikkujensa kera......
Kyllä vanheminen on kamalaa.
Minulla ei ole ikäisiäni sukulaisia, ystäviä en halua rasittaa joten purkaannun hieman tässä.
Oman lapseni aiotut kummit erosivat yllättäen,emme halunneet siirtää juhlia joten saimme erään sukulaispariskunnan sylikummeiksi.
He olivat työssäkäyvä opettajapariskunta,jo kyllä neljän muunkin lapsen kummi,mutta ottivat yllätyskummiuden hienosti vastaan.
Heillä ei ole itsellä lapsia.Tein alussa jo selväksi ettei mitään lahjaraharumbaa pidä aloittaa,riittää kun muistaa kortilla jouluna ja synttärinä.
Kaikki siis sujuikin hyvin.Erosinkin siinä välillä ja kun he ovat minun puoleista sukua siinäkään mitään häikkää ei tullut.
Mutta tyttären varttuessa huomasin että heidän kemiansa eivät oikein sovi kohdalleen.Ei heissä tai meissä vikaa kait ole,mutta ipana ei pienenäkään oikein heistä innostunut.Aina pistettiin kiitoskortit ja pakolliset koulukuvat ja joululahjat menemään.Lahjoista tai antamisesta eo ole koskaan ollut nokankoputtamista.
Nyt tytär on jo 16 ja kummit eläkkeellä.
Kaikki on toisin.
Muut kummilapset ovat livistäneet,tuntuu kyllä pahalta sanalta,ja me olemme jääneet kummaan tilanteeseen.
Kyllä se vaan on niin ettei nuorena tiedä miltä vanhasta tuntuu ja vanhana ei muista miltä nuoresta tuntuu.
He ovat nyt äkkiarvaamatta takertuneet lapseeni jollain hieman oudolla tavalla.
Odottelevat koko ajan kyläilemään,matkaa on 60 km ja se joudutaan tekemään bussilla.
Juhannuksena kait siellä sitten odottelivat makkaratikkujen kera ja limpsaakin kuulemma oli.Ja se hiton kissa.Kun niillä nyt ei muuta ole.Ja se hemmetinmoinen järjestyksen pito,siellä ei voi kylässä liikahtaakkaan kun rouva jo oikaiseen vinoon menneen tyynyn.
Tässä ystävällisesti olen moneen otteeseen opastanut murrosiästä jolloin on jo muut asiat mielessä.Kyllä heidän se pitäisi tietää!
Mutta viidakkorummut kertoivat että he syyttävät minua koska vieraannutan enkä päästä lastani sinne kylään.
Yritän ottaa rauhallisesti ja käyttäytyä fiksusti.Mutta asioiden ollessa näin he muuntautuvatkin marttyyreiksi ja ilmoittelevat aina sopivasti,että kummeja pitäisi muistaa.
Tuntuu ettei muuta ole tehtykään.
Mielestäni koko kummiuden voisi ottaa vapaaehtoiseksi.
Olisi joku paikka missä voisi tämänkin kaiken raivota,kun on opetettu käyttäytymään niin ettei koskaan sano mitään, mitä ajattelee.Vaan pitää sanoa mitä muut odottaa sinun sanovan.
Ei,ei ole vielä mahahaavaa.
Mietiskelin tuossa yksi yö,että tytär odottaa 18v pääsyä ruisrokkiin ja kummit siellä tikkujensa kera......
Kyllä vanheminen on kamalaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.