Mökkielämää 6

Juuri tänään kävi mielessä miten paljon kokemus tuo lisää tietoa taitoihimme ja tarpeisiimme, niinkuin esimerkiksi tuo mitä kerroit isäsi tavasta naulata laituri, että se kestäisi talven paineet. Hänellä oli sormituntuma siihen kuinka laiturin saa kestämään siihen kohdistuvan paineen. Monellakaan ei tarvinnut olla mitään insinöörin tietoja tai taitoja, ainoastaan pelkkää käytännön sanelemaa kokemusta joka toimi.

MdK-MdK kirjoitti:

Juuri tänään kävi mielessä miten paljon kokemus tuo lisää tietoa taitoihimme ja tarpeisiimme, niinkuin esimerkiksi tuo mitä kerroit isäsi tavasta naulata laituri, että se kestäisi talven paineet. Hänellä oli sormituntuma siihen kuinka laiturin saa kestämään siihen kohdistuvan paineen. Monellakaan ei tarvinnut olla mitään insinöörin tietoja tai taitoja, ainoastaan pelkkää käytännön sanelemaa kokemusta joka toimi.

Lue lisää

...vaikkei hänelle jäänyt juurikaan aikaa näpräämiselle.

Hän oli juuri sitä tyyppiä, joka tuumi ja tuumi, miten asiat pitää tehdä parhaiten. Hän ei laiskotellut. Hän suunnitteli, miten paras tulos saadaan aikaan. -- Eli juuri päinvastoin kuin nykyään. Nykyään halutaan saada näyttävää ja nopeasti. Meidän laiturimme ei ollut näyttävä, mutta se täytti tehtävänsä ja oli ainoa koko saarella, joka kesti loppumattomiin. (Meressä ei voinut käyttää laiskuidulla ympäröityjä styrox-pontoneja, koska ne alkoivat haista hirveälle. Tynnyripontonit taas syöpyivät puhki.)

Naapurimme rakensi uuden mökin toisaalle. Jäät veivät laiturin teille tietymättömille. Seuraavana vuonna naapuri palkkasi työmiehiä rakentamaan vuorenvarman laiturin. Kallioon porattiin reikiä. Niihin kiinnitettiin pulteilla ratakiskot, jotka ulottuivat pitkälle veden päälle, ja ne laudoitettiin. Naapuri oli varma, että nyt kestää. - Seuraavana keväänä laituri oli uponnut meren pohjaan. Laajenevan jään voima on aivan uskomaton.

Maalaistytön kotijärven rannalla ei ollut yhtään kesämökkiä ennenkuin 70-luvulta alkaen. Nyt niitä on jo ainakin 2 joka kilometrillä.
Kylän lapsilla oli kaksi uimarantaa, joissa mielin määrin saimme melskata. Isommat lapset huolehtivat pienemmistä eikä kukaan päässyt hukkumaan.
Vasta 11 vuotiaana olin oikealla mökillä tädin luona vieraillessa. Se oli henkilökunnan mökki kallioisella Päijänteen saarella. Täti ja hänen työtoverinsa olivat sairaanhoitajia, jotka palvoivat aurinkoa luontevasti ilman rihmankiertämää. Olimme kukin omassa kallionkolossa keskusteluetäisyydellä. Muistan, miten siistinä jalkapohjat säilyivät kalliolla järvestä noustua. Tarjoilupuoleen kuuluivat kuminalta maistuva ruutunäkkileipä ja limonaadi.

Lapsuuskotini sijaitsee järven rannalla, joten mökkiä ei tarvittu. Mieheni suvun mailla meillä on mökki sisämaassa isohkon järven rannalla, mutta emme käy siellä "työleirillä" kovin usein, maantiematkakin kyllästyttää.Meillä on ollut matkaveneitä koko avioliiton ajan ja olemme täysin hurahtaneet merielämään.Kun satamasta irtautuu, on jo perillä.Voin kuvitella ne sinun punaiset kalliosi, kun nilllä istuskelet ja merelle tuijotat.

MdK-MdK kirjoitti:

Juuri tänään kävi mielessä miten paljon kokemus tuo lisää tietoa taitoihimme ja tarpeisiimme, niinkuin esimerkiksi tuo mitä kerroit isäsi tavasta naulata laituri, että se kestäisi talven paineet. Hänellä oli sormituntuma siihen kuinka laiturin saa kestämään siihen kohdistuvan paineen. Monellakaan ei tarvinnut olla mitään insinöörin tietoja tai taitoja, ainoastaan pelkkää käytännön sanelemaa kokemusta joka toimi.

Lue lisää

Norjassa minä ihmettelin, että miten on pystytty rakentamaan niitä mökkejä sinne tunturien ja vuorien kupeeseen.

Ei näyttänyt teitäkään olevan, vai olivatko sitten siellä jotku polut kun ei lähemmin päässyt katsomaan, mutta maantie olisi varmaan näkynyt.

Ajattelin että jos sieltä korkealta lähtisi kivet vyörymään alas niin ei olisi mitään juuri mökissä tehtävissä.

Vieläkin ihmettelen miten sellaiseen korkeaan rinteeseen on saatu ees tykötarpeet että on päästy rakentamaan.

Likka kirjoitti:

Lapsuuskotini sijaitsee järven rannalla, joten mökkiä ei tarvittu. Mieheni suvun mailla meillä on mökki sisämaassa isohkon järven rannalla, mutta emme käy siellä "työleirillä" kovin usein, maantiematkakin kyllästyttää.Meillä on ollut matkaveneitä koko avioliiton ajan ja olemme täysin hurahtaneet merielämään.Kun satamasta irtautuu, on jo perillä.Voin kuvitella ne sinun punaiset kalliosi, kun nilllä istuskelet ja merelle tuijotat.

Lue lisää

varmaan tarvitsevat tilaa ja liikkumismahdollisuuksia.

Teini-ikäiset kirjoitti:

varmaan tarvitsevat tilaa ja liikkumismahdollisuuksia.

Joko saaressa tai vierasvenesatamassa.

Teini-ikäiset osallistuvat mielellään ohjaamiseen ja moottorin hoitoon ja purjeveneessä purjehtimiseen ja purjeiden hoitamiseen. Tähystävät, syövät, tai ottavat aurinkoa etukannella.

Minä en halua tehdä kovin pitkiä venematkoja. Kyllä siinä eripuraa syntyy, kun on pakkauduttu niin pieneen tilaan. - Jossakin vaiheessa teini-ikäiset joka tapauksessa ilmoittavat, etteivät lähde venematkalle eivätkä lähde mökille eivätkä lähde yhtään mihinkään vanhempiensa kanssa.

ii-li kirjoitti:

Joko saaressa tai vierasvenesatamassa.

Teini-ikäiset osallistuvat mielellään ohjaamiseen ja moottorin hoitoon ja purjeveneessä purjehtimiseen ja purjeiden hoitamiseen. Tähystävät, syövät, tai ottavat aurinkoa etukannella.

Minä en halua tehdä kovin pitkiä venematkoja. Kyllä siinä eripuraa syntyy, kun on pakkauduttu niin pieneen tilaan. - Jossakin vaiheessa teini-ikäiset joka tapauksessa ilmoittavat, etteivät lähde venematkalle eivätkä lähde mökille eivätkä lähde yhtään mihinkään vanhempiensa kanssa.

Lue lisää

Esikoinen irtautui mökille lähtijöistä 14 vuotiaana. Varustimme jääkaapin kotona monipuolisesti. Hän halusi viettää aikaa kaupungissa kavereiden kanssa lähirannalla. Myöhemmin kuulimme kavereiden äideiltä, ketkä pojat kävivät tässä 400 m päässä meidän jääkaapilla.
Esikoinen teki kaiken muunkin päättäväisesti, suoritti opinnot, seurusteli, avioitui, sai lapset, suurensi asuntoa kulloisenkin tilanteen mukaan. Suunnitelmallisuus luonteessa.
Kuopus irrottautui mökille lähdöstä 17 vuotiaana.
Lievä sulkeutuneisuus aiheutti sen, että olimme aina hieman huolissamme, vaikka seuralaiset olivat lukiokavereita ja paras kaveri perhetuttu. Joten kuten poikaviisikko eteni lukion jälkeen pätkätyöntekijöiksi, IT-, hoito-, taidealat. Kuopuksen korkeakouluopinnot jäivät kesken, kait lopullisesti. Elämäntoveri löytyi ja kaikki muukin menee 5 vuotta verkkaisempaan tahtiin kuin esikoisella. Siitä se elämä hänelläkin rakentuu.
Luonne-eroja lasten kesken on. Vanhemmilla ja isovanhemmilla tulisi olla psykologista silmää ja taitoa vahvistaa lapsen ja nuoren uskallusta elon kilvoitteluun.
Nythän on vuorossa jo heidän lapsensa, jotka alkavat vielä vanhempiaan kiivaamman elämänmenon keskellä. Kun voisin vaikuttaa myönteisesti, tekisin sen. Luoja sivustaseuraajan pyrkimyksiä auttakoon.

ii-li kirjoitti:

Joko saaressa tai vierasvenesatamassa.

Teini-ikäiset osallistuvat mielellään ohjaamiseen ja moottorin hoitoon ja purjeveneessä purjehtimiseen ja purjeiden hoitamiseen. Tähystävät, syövät, tai ottavat aurinkoa etukannella.

Minä en halua tehdä kovin pitkiä venematkoja. Kyllä siinä eripuraa syntyy, kun on pakkauduttu niin pieneen tilaan. - Jossakin vaiheessa teini-ikäiset joka tapauksessa ilmoittavat, etteivät lähde venematkalle eivätkä lähde mökille eivätkä lähde yhtään mihinkään vanhempiensa kanssa.

Lue lisää

Veneretket täytyy tietysti tehdä lasten ehdoilla. Pienenä he nukahtivat heti, kun moottori jyrähti käyntiin. Liivejä ja valjaita käyttäen voi kannellakin liikkua. Hyvää evästä, mieluisaa luettavaa, askartelua,soittimia. Tietysti venemanöövereihin kaikki osallistuvat.Saarissa ja satamissa on luonnon viihdykettä, ja muiden veneilijöiden lapsia. Joskus saivat ottaa kaverin mukaan, joskus lainattiin lapset ystävien veneeseen ja päinvastoin.Kyllä lapsi ja nuori ovsaavat nauttia luonnosta , sopivina annoksina.Totta on, että teini-ikäisinä muut asiat menevät edelle, onhan se irtautumisvaihe. Nyt onkin sitten lastenlasten vuoro, heille on kiva opettaa merimiestaitoja ja meriluontoa.

aupA kirjoitti:

Esikoinen irtautui mökille lähtijöistä 14 vuotiaana. Varustimme jääkaapin kotona monipuolisesti. Hän halusi viettää aikaa kaupungissa kavereiden kanssa lähirannalla. Myöhemmin kuulimme kavereiden äideiltä, ketkä pojat kävivät tässä 400 m päässä meidän jääkaapilla.
Esikoinen teki kaiken muunkin päättäväisesti, suoritti opinnot, seurusteli, avioitui, sai lapset, suurensi asuntoa kulloisenkin tilanteen mukaan. Suunnitelmallisuus luonteessa.
Kuopus irrottautui mökille lähdöstä 17 vuotiaana.
Lievä sulkeutuneisuus aiheutti sen, että olimme aina hieman huolissamme, vaikka seuralaiset olivat lukiokavereita ja paras kaveri perhetuttu. Joten kuten poikaviisikko eteni lukion jälkeen pätkätyöntekijöiksi, IT-, hoito-, taidealat. Kuopuksen korkeakouluopinnot jäivät kesken, kait lopullisesti. Elämäntoveri löytyi ja kaikki muukin menee 5 vuotta verkkaisempaan tahtiin kuin esikoisella. Siitä se elämä hänelläkin rakentuu.
Luonne-eroja lasten kesken on. Vanhemmilla ja isovanhemmilla tulisi olla psykologista silmää ja taitoa vahvistaa lapsen ja nuoren uskallusta elon kilvoitteluun.
Nythän on vuorossa jo heidän lapsensa, jotka alkavat vielä vanhempiaan kiivaamman elämänmenon keskellä. Kun voisin vaikuttaa myönteisesti, tekisin sen. Luoja sivustaseuraajan pyrkimyksiä auttakoon.

Lue lisää

Tuo onkin vanhemmille vaikea paikka, miten kohdella eriluonteisia lapsiaan tasapuolisesti, oikeudenmukaisesti muta kunkin erityislaadun huomioon ottaen. Lastenlasten elämää seuratessa tulee samanlaisia pelkoja mieleen: kovat arvot ovat vallalla. Yhdyn tuohon kauniiseen loppulauseesi, Luoja meitä kaikkia kasvatustehtävässä auttakoon.

Likka kirjoitti:

Veneretket täytyy tietysti tehdä lasten ehdoilla. Pienenä he nukahtivat heti, kun moottori jyrähti käyntiin. Liivejä ja valjaita käyttäen voi kannellakin liikkua. Hyvää evästä, mieluisaa luettavaa, askartelua,soittimia. Tietysti venemanöövereihin kaikki osallistuvat.Saarissa ja satamissa on luonnon viihdykettä, ja muiden veneilijöiden lapsia. Joskus saivat ottaa kaverin mukaan, joskus lainattiin lapset ystävien veneeseen ja päinvastoin.Kyllä lapsi ja nuori ovsaavat nauttia luonnosta , sopivina annoksina.Totta on, että teini-ikäisinä muut asiat menevät edelle, onhan se irtautumisvaihe. Nyt onkin sitten lastenlasten vuoro, heille on kiva opettaa merimiestaitoja ja meriluontoa.

Lue lisää

Kuopus lähti muinoin järvelle soutuveneellä äidin sateensuoja mukana. Sateenvarjo oli hänelle oivallinen purje pienessä tuulessa.
Jotain jäi hänen mieleensä itämään. Vuosia myöhemmin hän hankki edullisen purjeveneen, jolla nykyään elämäntoverinsa kanssa "ulkoilee" rantautumispaikoissa. Luonto ja rauha ovat läsnä ja hyvä sää. Löytyy mustikat, sienet ja kalat.

Huomannet, että kesää vietetään palstallakin. On ollut hellettä ja väki eri laitumilla tiiviisti. Näpytyssormet ja -aivot lomalla.
Kaikki humahti kukkaan kovassa, kuumassa paisteessa. Tuli ukkosmyrsky yli nelituntinen ja piiskasi pionitkin maahan. Onneksi ei puita vienyt eikä sähkölinjoja.
Sain tuomisina elämäni ensimmäisen mahataudin ja neljän päivän vuodelevon, kun voimat katosivat. kokemus sekin oli.
Nyt olen täällä asiointikäynnillä. Vilkaisin palstalle. Masiina on irrotettava jälleen seinästä, sillä mikä lie tornado mustana ja jyrinällä uhkaa.
Haluaisin varmuuden, ettei kerrostalossakaan koneelleni tulisi ukkosen aiheuttamaa vikaa.

Kivien kanssa temmeltämistä on riittänyt niin menneillä polvilla kuin meidänkin aikalaisilla. Melko viatonta, voimia vaativaa huvia. Pienten kivien kanssa pärjää rukkaset kädessä. Isot vaativat vipu-, talja-, kivikärry-kampeamista tai isoa konetta. Kaikkia on kokeiltu. Nainenkin voi siitä hurmioitua. Nuorena Lapin retkellä pystytettiin kahvittelupaikalle kivinen paalu.

Onneksi mökillä on riittänyt kiviä. Mökillähän ollaan aikaa viettämässä. Kiinnostava puuhailu tuo iloa elämään.
Hevosenkokoiset kivet kävi hoitamassa kaivuri. Ruma haudattiin, kaksi kaunista siirrettiin aukion reunalle pihakiviksi. Tasaisen laakeata kiveä yritettiin siirtää grillipaikan läheisyyteen istuskelukiveksi. Siirrossa se halkesi vaakatasossa kahdeksi matalaksi, jotka pantiin rinnakkain. Niiden takana kasvava saniainen viihtyy hyvin.

Yksi tontin nurkka oli rotkoa, toinen yhä kalliota ja kiveä. Ulkorakennuksen paikaksi louhittiin 20 m:n ala tontin yläreunalta. Louhokset kipattiin rotkoon, joka nyt on muun pihan tasalla. Siellä vankka pikkula, puutarhavarasto ja kompostisäiliöt. Marjapensaat kasvavat myös pengerryksessä kivisen louhoksen päällä.
Kivet eivät ole missään vaiheessa roudan vaikutuksesta nousseet pintaan. Siihen ilmiöön kuuluu eri maaperä, savilällikö ? Onneksi lälliin ei ole tarvinnut rakentaa pihaa. Nykyään osataan roudan haitat katkaista. (tietyömaat, kuitukangas, kerrokset)
Asuinympäristön muotoilun ja muokkaamisen tarve lienee jo geeneissä saatu. Se on hauskaa ja se tekee pihaelämän käytännölliseksi. Rantaan kaivoimme tasanteen lapiovoimin ja kivesimme laattakivillä.
Suurin osa meidän mökkipihasta on luonnontilassa ja elefantin kokoinen kivi kasvattaa hartioillaan sammalmattoa, varpua, kalliokieloa ja imarretta. Se on "kukkapenkeistä" näyttävin vaaleine jäkälineen.

aupA kirjoitti:

Kivien kanssa temmeltämistä on riittänyt niin menneillä polvilla kuin meidänkin aikalaisilla. Melko viatonta, voimia vaativaa huvia. Pienten kivien kanssa pärjää rukkaset kädessä. Isot vaativat vipu-, talja-, kivikärry-kampeamista tai isoa konetta. Kaikkia on kokeiltu. Nainenkin voi siitä hurmioitua. Nuorena Lapin retkellä pystytettiin kahvittelupaikalle kivinen paalu.

Onneksi mökillä on riittänyt kiviä. Mökillähän ollaan aikaa viettämässä. Kiinnostava puuhailu tuo iloa elämään.
Hevosenkokoiset kivet kävi hoitamassa kaivuri. Ruma haudattiin, kaksi kaunista siirrettiin aukion reunalle pihakiviksi. Tasaisen laakeata kiveä yritettiin siirtää grillipaikan läheisyyteen istuskelukiveksi. Siirrossa se halkesi vaakatasossa kahdeksi matalaksi, jotka pantiin rinnakkain. Niiden takana kasvava saniainen viihtyy hyvin.

Yksi tontin nurkka oli rotkoa, toinen yhä kalliota ja kiveä. Ulkorakennuksen paikaksi louhittiin 20 m:n ala tontin yläreunalta. Louhokset kipattiin rotkoon, joka nyt on muun pihan tasalla. Siellä vankka pikkula, puutarhavarasto ja kompostisäiliöt. Marjapensaat kasvavat myös pengerryksessä kivisen louhoksen päällä.
Kivet eivät ole missään vaiheessa roudan vaikutuksesta nousseet pintaan. Siihen ilmiöön kuuluu eri maaperä, savilällikö ? Onneksi lälliin ei ole tarvinnut rakentaa pihaa. Nykyään osataan roudan haitat katkaista. (tietyömaat, kuitukangas, kerrokset)
Asuinympäristön muotoilun ja muokkaamisen tarve lienee jo geeneissä saatu. Se on hauskaa ja se tekee pihaelämän käytännölliseksi. Rantaan kaivoimme tasanteen lapiovoimin ja kivesimme laattakivillä.
Suurin osa meidän mökkipihasta on luonnontilassa ja elefantin kokoinen kivi kasvattaa hartioillaan sammalmattoa, varpua, kalliokieloa ja imarretta. Se on "kukkapenkeistä" näyttävin vaaleine jäkälineen.

Lue lisää

Yli 70-vuotias nainen piti itseään kunnossa siten, että hän täytti kivillä järven rantaa ja rakensi mökkisaunansa eteen tasannetta. Hän tilasi kaksi (ehkä kolme) autokuormallista kiviä, joita hän sitten vieritti rautakangella oikeaan kohteeseen. Kivet olivat isohkoja, noin puolen metrin läpimittaisia luonnonkiviä.

Hän pystyi rakentamaan saunan eteen tasaisen kivipenkereen, jonka hän sitten päälysti laatoilla. Siinä oli monen vuoden urakka, sillä hän teki sitä yksin. Hän ehti saada sen valmiiksi ennen kuolemaansa 78-vuotiaana. Hän oli koko rakentamisen ajan sairas, mutta piti lihaskuntoa tärkeänä.

ii-li kirjoitti:

Yli 70-vuotias nainen piti itseään kunnossa siten, että hän täytti kivillä järven rantaa ja rakensi mökkisaunansa eteen tasannetta. Hän tilasi kaksi (ehkä kolme) autokuormallista kiviä, joita hän sitten vieritti rautakangella oikeaan kohteeseen. Kivet olivat isohkoja, noin puolen metrin läpimittaisia luonnonkiviä.

Hän pystyi rakentamaan saunan eteen tasaisen kivipenkereen, jonka hän sitten päälysti laatoilla. Siinä oli monen vuoden urakka, sillä hän teki sitä yksin. Hän ehti saada sen valmiiksi ennen kuolemaansa 78-vuotiaana. Hän oli koko rakentamisen ajan sairas, mutta piti lihaskuntoa tärkeänä.

Lue lisää

kivityötä aina silloin kun helteeltä vähänkin jaksoin ja pystyin.Yleensä iltaisin kun ei ollut enää niin kuuma.
Meillä on tuttava, jolla on kiviliike, eli heillä tehdään hautakiviä. Pyysin joitakin graniittikiven "jätteitä" ja sain kuormallisen kaunista suomalaista graniittia, mistä suunnittelin kukkapenkin reunat. Mies sekoitteki sementtisekoituksen, joka laitettiin kivien väliin, ettei nurmikko pääse kukkapenkkiin. Maalasin betonin sitten suunnilleen saman väriseksi kuin kivet ja vaikka kyhäelmän luulisi näyttävän kummalliselta, niin se on kaunis ja erikoisen näköinen. Jokainen pihallamme käynyt on kysynyt, kuinka tuon kukkapenkin ympäryksen tein.
En käy oikeastaan koskaan asiakseni lenkillä, vaan saan hyötyliikunnasta kuntoa, lihaskuntoa ja voimaa.

Kyllä, kyllä. Tänä kesänä on saanut kastella vähäisiäkin istutuksiaan - aamuin illoin. Hymyilevät hiukan meikäläiselle uurastamisiani nuo nuoret lomaillessaan, mutta tunnen saaren maaperän, rakastan kukkiani.
Törsäsin kolmeen (!) tomaatintaimeenkin ja 14 raakiletta on valmistumassa kukkia. Poika sanoi, että mitä tuokin kannattaa... :)
Hiekkarannalla, aitan kupeessa, suojassa! Laitoin pienen penkin hyvästä mullasta ja lannoitan kanankakalla... Onpa mitä seurata ja puuhastella. Kuka iloitsee mistäkin, sanoin hänelle.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!
Terveisin "Parin päivän kaupunkilainen"

Nyt on vasta heinäkuu, ja kaikki pihan koivut ovat keltaisia. Hiukan kauempana kadun varressa on pieni, matala koivu, joka on aivan ruskea, ei yhtäkään virheää lehteä jäljellä.

Kyllä isot koivut varmaan selviävät, mutta miten lienee taimien laita?

Isot koivut ovat itse asiassa melkoisia ryöväreitä. Ne käyttävät erittäin paljon maaperän kosteutta ja vievät elinmahdollisuuksia muilta kasveilta. Ikkunastani näen yhden täysin vihreän koivun kadun toisella puolella. Se on hyvin suuri, ja kaikki sen ympärillä kasvavat pienemmät koivut ovat ruskeita.

Lapsuudessani saarten mökkiläiset käyttivät joskus hätäpäissään merivettä kasteluun. En ole selvillä, miten siinä loppujen lopuksi kävi. Voi olla, että Itämeren vesi ei tapa kasveja, koska suolapitoisuus on pienempi kuin muissa merissä.

Helena04 ejk. kirjoitti:

Kyllä, kyllä. Tänä kesänä on saanut kastella vähäisiäkin istutuksiaan - aamuin illoin. Hymyilevät hiukan meikäläiselle uurastamisiani nuo nuoret lomaillessaan, mutta tunnen saaren maaperän, rakastan kukkiani.
Törsäsin kolmeen (!) tomaatintaimeenkin ja 14 raakiletta on valmistumassa kukkia. Poika sanoi, että mitä tuokin kannattaa... :)
Hiekkarannalla, aitan kupeessa, suojassa! Laitoin pienen penkin hyvästä mullasta ja lannoitan kanankakalla... Onpa mitä seurata ja puuhastella. Kuka iloitsee mistäkin, sanoin hänelle.

Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!
Terveisin "Parin päivän kaupunkilainen"

Lue lisää

Tuosta tuli mieleen "kasvusäkki", jota joskus aioin kokeilla parille tomaatintaimelle. Säkin etsintä ei ollut kovin aktiivista, joten kokeilukin jäi.
Säkissä ainakin pysyisi kasteluvesi, mutta kuinka monta päivää...en tiedä. Ehkä se olisi valmiiksi lannoitettukin. Tomaattien maku tosin arvoitus.
Tuntuisi mukavalta korjata päivittäin itse kasvatettua tomaattisatoa leivän päälle. Mielestäni viipaloitu tomaatti leivän päällä on lihan veroinen.
Elimistöni tasapaino palautuu aina tomaatin avulla. Se on hyvä unilääke usein heräävälle.
Jaakko heittää ihan pian kylmän kiven veteen, yöt kylmenevät, sumut liikkuvat.
Nauttikaamme vielä tästä ihanasta kesästä.

aupA kirjoitti:

Tuosta tuli mieleen "kasvusäkki", jota joskus aioin kokeilla parille tomaatintaimelle. Säkin etsintä ei ollut kovin aktiivista, joten kokeilukin jäi.
Säkissä ainakin pysyisi kasteluvesi, mutta kuinka monta päivää...en tiedä. Ehkä se olisi valmiiksi lannoitettukin. Tomaattien maku tosin arvoitus.
Tuntuisi mukavalta korjata päivittäin itse kasvatettua tomaattisatoa leivän päälle. Mielestäni viipaloitu tomaatti leivän päällä on lihan veroinen.
Elimistöni tasapaino palautuu aina tomaatin avulla. Se on hyvä unilääke usein heräävälle.
Jaakko heittää ihan pian kylmän kiven veteen, yöt kylmenevät, sumut liikkuvat.
Nauttikaamme vielä tästä ihanasta kesästä.

Lue lisää

Edellisen kerran - vuosia sitten - kokeilin tomaatinviljelyä (! pari-kolme tainta) lannoitetussa kasvusäkissä, kallion kupeessa, johon aurinko oikein heloitti. Ja aivan ihanan makuisia tomaatteja sain.
Kyllä muovinen kasvusäkkikin vaati kastelunsa, reiistä valuu ylimääräinen pois.

Olen kanssasi samaa mieltä, että pelkkä tomaatti voileivällä, varsinkin rukihisella, on parasta.
Tai vaikka vielä muutama pala sipulinvartta päällä...

Nautitaan! -

ii-li kirjoitti:

Nyt on vasta heinäkuu, ja kaikki pihan koivut ovat keltaisia. Hiukan kauempana kadun varressa on pieni, matala koivu, joka on aivan ruskea, ei yhtäkään virheää lehteä jäljellä.

Kyllä isot koivut varmaan selviävät, mutta miten lienee taimien laita?

Isot koivut ovat itse asiassa melkoisia ryöväreitä. Ne käyttävät erittäin paljon maaperän kosteutta ja vievät elinmahdollisuuksia muilta kasveilta. Ikkunastani näen yhden täysin vihreän koivun kadun toisella puolella. Se on hyvin suuri, ja kaikki sen ympärillä kasvavat pienemmät koivut ovat ruskeita.

Lapsuudessani saarten mökkiläiset käyttivät joskus hätäpäissään merivettä kasteluun. En ole selvillä, miten siinä loppujen lopuksi kävi. Voi olla, että Itämeren vesi ei tapa kasveja, koska suolapitoisuus on pienempi kuin muissa merissä.

Lue lisää

Miksi koivuja niin suositaan? Meidän tontilla ei ole ainoatakaan koivua, nehän kuivattavat ympäristönsä ja ovat edukseen vain tsehovilaisena metsikkönä. Pihapuinani ovat vaahterat ja metsälehmukset sekä erilaiset havukasvit.Polttopuuna kovut ovat erinomaisia mutta koivukujannekin ränstyy nopeasti.Koivuvastojen teko on kuitenkin yksi kesän kohokohtia ja nillä läpsyttely savusaunassa.Ja se tuoksu, se tuoksu...

Likka kirjoitti:

Miksi koivuja niin suositaan? Meidän tontilla ei ole ainoatakaan koivua, nehän kuivattavat ympäristönsä ja ovat edukseen vain tsehovilaisena metsikkönä. Pihapuinani ovat vaahterat ja metsälehmukset sekä erilaiset havukasvit.Polttopuuna kovut ovat erinomaisia mutta koivukujannekin ränstyy nopeasti.Koivuvastojen teko on kuitenkin yksi kesän kohokohtia ja nillä läpsyttely savusaunassa.Ja se tuoksu, se tuoksu...

Lue lisää

sen?

Likka kirjoitti:

Miksi koivuja niin suositaan? Meidän tontilla ei ole ainoatakaan koivua, nehän kuivattavat ympäristönsä ja ovat edukseen vain tsehovilaisena metsikkönä. Pihapuinani ovat vaahterat ja metsälehmukset sekä erilaiset havukasvit.Polttopuuna kovut ovat erinomaisia mutta koivukujannekin ränstyy nopeasti.Koivuvastojen teko on kuitenkin yksi kesän kohokohtia ja nillä läpsyttely savusaunassa.Ja se tuoksu, se tuoksu...

Lue lisää

Nurmikkoa ja ruusuja sun muita pensaita pihassamme kastellaan, joten ne pysyvät kunnossa. Koivu on kaunis, mutta aika hankala pihapuu juuri mainitsemastasi syystä. Minkähän takia pihaamme on ollenkaan istutettu koivuja, koska talo on kalliolla ja multaa on ohuelti?

(Vanhoissa venäläisissä elokuvissa, jotka on tehty Tshehovin romaanien pohjalta on kuvattu aina ihastuttavaa koivikkoa. Nuorien koivujen valkoisia runkoja ja heleää alkukesää. Etelämpänä euroopassa koivun rungot peittyvät johonkin tummaan sammaleeseen tai muuhun. Niiden rungot eivät ole koskaan valkoisia.)

Meillä on pihassa seitsemän koivua, vuoristomäntyjä ja oikea mänty. Ikkunani kohdalla on myös pihlaja. Se on täysin vihreä ja kunnossa, koska se kasvaa etäällä koivuista.

Lapsuudenkotini pihalla oli iso saarni. Se oli komea, ja sen ympärillä nurmikkokoin pysyi kunnossa. Köyhässä maassa ison koivun ympärillä ei kasva mitään. - Olen samaa mieltä, että pihapuiksi pitäisi valita sellaisia, jotka sopivat paikkaan eikä vain grynderin peruskaavan mukaisia koivuja tai muita, jotka on vain merkitty sattumoisin piirustuksiin.