Tai oikeastaan minulla ei ole ollut koko aikana sataprosenttista varmuutta siitä, että olisin puhunut juuri oikean henkilön kanssa. Mutta kun kerroit, keneltä julkkikselta näytät, en voinut olla uskomatta, ettetkö olisi hän.
Ghost of Sentimental, jatkan tänne. Niin hupsu kuin olenkin.
Ghost of Sentimental, jatkan tänne. Niin hupsu kuin olenkin.
Vastaukset 94
Vanhimmat
että luulen tietäväni syyn sille, mikset enää vastaa.
kun sinun pitää rauhallisesti miettiä asioita, eikö niin?
Mutta sinähän voisit kuitenkin sen mainita tänne! On paljon epäkohteliaampaa haihtua savuna ilmaan.
Olin tosiaan pitkään poissa... yhteys oli poikki... tuttua tältä operaattorilta. Luin aikaisemmat kirjoittamasi viestit... sanotaanko... mielenkiintoisia.
... ;)
Mitä olet mieltä tuosta että vaihtaisimme "keskustelupaikkaa"?
Oikein hyvä ehdotus! Kerropa sinä, minne ajattelit.
niinkuin tuo herrasmies alhaalla ehdotti... niin sähköposti?
väärää... Anteeksi, tietenkään SINÄ et antaisi, mutta jos joku ulkopuolinen matkii sinun kirjoitustyyliäsi ja antaa ihan väärän.
no kerro omasi.. otetaan riski, että joku saattaisi sotkeentua tähän :)
parempi idea mennä chattiin... inhoan chatteja, mutta eikai tässä muukaan auta?
Kumman vain haluat
Ja minnehän...
Tuonne "Elokuvat" -nimiseen. Siellä on vähän väkeä.. Jooko?
Se käy hyvin... nyt heti?
menin n. 30 sekunttia sitten jo.. :)
tuota kivaa keskusteluanne vaikka sähköpostitse?
Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikä mikään kahden henkilön senssi-duo.
mutta kun tuo henkilö katosi savuna ilmaan enkä tiedä hänen sähköpostiosoitteistaan varmuudella mitään.
...ihminen haluaa pitää yhteyttä sinuun, niin kai hän jo tässä vaiheessa olisi tullut tänne, pyytänyt mailiosoitettasi tai antanut oman osoitteensa?
Mistä edes tiedät, että hän liikkuu tällä palstalla enää? Oletko kokeillut etsiä häntä muilta palstoilta? Esimerkiksi, jos tiedät, missä kaupungissa hän asuu, niin käy pistämässä "etsintäkuulutus" hänen kotikaupunkinsa keskustelupalstalle. Monesti ihmiset vilkaisevat niitä ihan puhtaasta uteliaisuudesta.
kirjakaupassa ollessani samalla vilkaisemassa myös Nightwishin kirjaa. Sieltä löytyi paljon kuvia Holopaisesta... Sinä todella muistutat häntä.
Enkä ole kuullut sinusta mitään.......
äsken mieleeni, että vaikutat jotenkin niin monipuoliselta ihmiseltä, etten uskalla lähestyä sua. Sellainen 'täydellisyys' pelottaa ja loitontaa.
niin lutuinen. =)
Sellainen, että tekisi mieli oikein rynnätä sun luokse.
Joka kerta kun mä menen katsomaan mun soluasunnon vielä toistaiseksi tyhjää huonetta, mä ajattelen sua. En ymmärrä miksi, mutta niin vain teen. Ehkä se johtuu siitä, kun sä asut siellä keskustassapäin..siellä jossakin... Ainakin päättelisin niin, kun näen sun ajavan polkupyörää.
Jos näkisin sut (tavattaisiin siis), saisin 90 prosenttia ajasta hermoilla, että olenko nyt älykääpiön kuuloinen. Siksi en halua tavata sua. En pysty. :(
Syön suklaata ja ajattelen sinua. Heh, kohta et oikeasti edes haluaisi nähdä minua! ;(
sanoisit edes jotain...Höh.
olet voinut kadota??
Tiesin koko ajan, että pistit kaverisi soittamaan sen puhelun. Ei siinä mitään, kunhan vain kirjoittaisit sentään tänne!
en uskalla "ottaa suhun yhteyttä" muuten kuin tätä kautta... Ole niin kiltti ja vastaa =(
ujompi kuin luuletkaan. Se puhelu oli niin helppo, kun se oli jonkun muun ihmisen soittama, mutta muuten olen paljon arempi. Ihan oikeasti!
Kunpa voisit vastata tänne, kunpa voisit.
susta periaatteessa yhtään mitään vielä. Olen varmasti saanut kivan joukon harhakäsityksiä... niinkuin säkin luultavasti musta.
Mietin vain sitä, millainen olet. Yritän ja yritän päätellä, mutta en oikeastaan pysty siihen. Olen ollut sun kanssa niin vähän "tekemisissä".
että mun mielikuvani susta on pehmentynyt aika paljon. Aluksi ajattelin, ettet esim. koskaan laskisi leikkiä, vaan olisit viileän asiallinen koko ajan. Mutta onneksi näin ei ollut. :)
Mä pidän sun ulkonäöstä, puhetyylistä, maltillisuudesta miettiä asioita loppuun... sellaisena sä näyttäydyt mun silmissä.
Sen vielä haluaisin tietää, että tunnenko mä oloni sun seurassa kodikkaaksi ja viihtyisäksi. Itse asiassa se selviää vasta useiden kuukausien päästä (tarkoitan että eihän kukaan aluksi voi olla kuin kotonaan), mutta silti janoaisin jo nyt tietää sen :)
ovat ihan muualla kuin missä pitäisi.Mun ajatukset ovat sussa. Se oli niin mukava yllätys, että mä suhun törmäsin täällä.
nyt 14-vuotias, mä etsisin vain vikoja kerrottavaksi. Sellaista mun ajatusmaailma oli aikaisemmin: hakemalla hain vieraiden ihmisten vikoja, jotta olisin voinut harkita, tutustunko heihin sittenkään. Ja mikä pahempaa, sanoin ne "viat" (eli ne mitä Epäilin vioiksi) toiselle ääneen xD
Onneksi en ole enää mikään yläasteikäinen. Muuten menettäisin mahdollisuuden tutustua esimerkiksi juuri suhun. Nyt keskityn vain positiivisilta vaikuttaviin puoliin ja rauhallisesta, askel askeleelta tulen tietämään susta jatkuvasti enemmän. Täällähän ei voi oikein rauhassa olla, joten ehkä mun pitäisi tosiaan odottaa sinne syksyyn asti ja silloin rohkaista itseäni. Sen voin jo tässä vaiheessa sanoa, että ainakin ulkonäön kannalta Tuomas Holopainen kakkonen olisi oikein mukava tuttavuus.
PITÄISI ottaa luuri korvaan ja soittaa joku päivä, mutta en uskalla. Se olisi liian kova pala purtavaksi. Mutta jos tekisin niin, voisin luultavasti nähdä sut ja saada selville enemmän asioita susta.Niin pitäisi tehdä, juu. Niin haluaisin tehdä. Sä olet alkanut kiinnostaa mua enemmän kuin aikaisemmin.
Vihdoin ja viimein.
Sä et arvaakaan, miten hämilläni mä olisin, jos tajuaisin ettei oikea henkilö olisikaan ollut kyseessä! Että joku kokonaan vieras kirjoittaja olisi vain pilaillut täällä kanssani! Ja sitten menisin luulemalleni henkilölle iloisena ja reippaana soittamaan, kunnes kuulisin "Äh, en mä nyt tiedä, jaksanko. Kiitos kuitenkin soitosta" tai että "joo, mä tota noin olen jo varattu, sori".
että kyseessä on väärä henkilö. Mikäli näkisit muita näille palstoille kirjoittamiani viestejä, se olisi todella harmillista, koska nämä viestit ovat niin henkilökohtaisia, etten haluaisi kenenkään tunnistavan niitä minun kirjoittamikseni.
Voi sentään... Jos olet todella hän ja olet lukenut muitakin viestejäni, niin voin sanoa ihan rehellisesti tässä näin, että toisinaan otan roolin kun kirjoitan tänne Suomi24:ään. Haluan ainoastaan nähdä, miten ihmiset reagoivat, jos kirjoitan noin ja noin.. Ei siinä pitäisi olla mitään ihmeempää.
todella todistaa sen, että olen niiiiiiiiiiiiin yksinäinen, kun tällaista teen.
Sössön sössön sössön sössön. Pälä pälä. Lässyn lässyn.
Kirjoitan yksikseni.......................kiva! :):):):):)
kirjoitan
tänne
täysin turhaan
Mitä siitä saan?
Pahan mielen ainoastaan.
Saan hermoilla, olenko idiootin kuuloinen
ja saan myös murehtia,
saatko musta muita harhakäsityksiä. Esim. sellaisen kuvan, että olisin tavallista kärsimättömämpi..............
Mitäpä jos mä päästäisin vain irti? Irti innostuksesta tutustua suhun. Mitä mulle on luvassa? Hermoilua, hermoilua.. en halua sellaista kokea. Mielummin annan olla. En jaksa selittää enää kellekään yhtään mitään. Enkä olla tietokoneen ääressä joka ilta.................. Ihan turhaan tätä teen. Ihan turhaan sua ajattelen. Annan sun olla. En jaksa sitä, että....joopa joo. ei mtn.
mutta silti sä pyörit mun mielessä koko ajan.
Se sun tummuus... pikimusta parta, tummat hiukset ja sitten ne ihan (!!) kirkkaan siniset silmät. Kiva kontrasti.. :)
Ja sun söpöt ilmeesi.. Niin, olethan sä aivan ihastuttava! Kieltämättä.
luulet, että yritän iskeä, mutta ihan rehellisesti sen sulle sanon että tykkään väreistäsi.
Mietin vain sitä, minkälaisen kuvan olen antanut itsestäni. Haukun puhelimessa mun pikkusiskoa spermaletiksi, voihkin että olen saanut juuri potkut, puhun lastensaduista.. Tulee sellainen ajatus, että haluatkohan sä enää tutustua muhun. Heh... onhan se toisaalta aika koomista, mutta.. mutta mua myös hävettää :(
hyvä tuntuma jotenkin susta. Tiedän, että kuulostaa kliseiseltä, mutta mulla vain on. Mä ajattelen, että sä olet sellainen ihminen, johon mä haluaisin tutustua.
että mä kirjoittaisin tuon jotenkin piristääkseni sua. Mä ihan tosissani tuota tarkoitan.
aika huono aloittamaan tutustumista uuteen ihmiseen. Oikeastaan todella surkea siinä. Mutta kun se parin, kolmen kuukauden alkuvaihe on jo takana, kaikki menee omalla painollaan sujuvasti eteenpäin. Jokaisen ihmisen kanssa mulle on käynyt niin. Mietin vain sitä, että mistäköhän aloittaisin... Ei me olla vielä puhuttu periaatteessa yhtään mistään tähän mennessä. Hmm.
että otanko ison askeleen eteenpäin (esim. soitan sulle) vai luovutanko kokonaan. Käyn molemmilla äärirajoilla jatkuvasti. Toisaalta haluan tutustua suhun, mutta toisaalta en uskalla. Tänne nettiin on mun niin kiva lässyttää. Täällä on jotenkin niin turvallista sanoa jotakin..
kuinka paljon (!!) mun tekisi mieli soittaa sulle huomenna.
" Täällä on ___. Tuletko mun kanssa elokuviin?"
Pelkään sun reaktiotasi. Pelkään, että piilotat todelliset ajatuksesi ja käyttäydyt vain muodollisesti koko ajan.
mun kanssa elokuviin, sä voisit odottaa multa ihan mitä tahansa. Itsekään en tiedä, mitä tulen siellä tekemään (en mitään vaarallista tai laitonta kuitenkaan :D sitä en tarkoita). Käyttäydyn niin omituisesti vieraiden ihmisten seurassa.
Mutta tämä mun hyvä tuntuma ajaa mua harkitsemaan tosissaan suhun yhteydenottoa.
että se nainen sussa roikkuu ja aiheuttaa sulle harmia joka päivä. Se pistää mut empimään... En haluaisi sekaantua kenenkään sotkuisiin elämänkuvoihin. Toinen syy, miksi mä emmin, on sun itsevarmuus ja äly. Pelkään, etten riitä sulle, vaikka enhän vielä voi sitä tietää.
Olen niin väsynyt tähän aikaan, etten taida kirjoittaa sanoja ihan oikein.
Mä haluaisin todella ottaa suhun yhteyttä. Nyt olen selvittänyt sun numeronkin. Joo, asut keskustassa päin, olin oikeassa :)
Tiedän, etten menettäisi joka tapauksessa yhtään mitään. Kävisi niin tai näin.. Mutta mua JÄNNITTÄÄ. Pitäisi varmaan piakkoin ottaa suhun yhteyttä, ettei jännitys kasvaisi ajan kuluessa tästä lisää.
mieleen kysymys, että mitäpä jos sulla on niin paljon kavereita, tekemistä ja menoa......
Olet opiskelupaikassa yksinäinen, mutta entä vapaa-ajallasi? Ehkäpä vapaa-ajalla tilanne on toistepäin.. ja vietät siksi aikaa opiskelupaikassa yksin, koska sinulla ei ole tarvetta tutustua kehenkään uuteen.
Ei tunnu kovin kivalta ottaa itsensä vastakohtaan yhteyttä. Kiireiseen ihmiseen. Mielummin sitten antaa olla... Mutta en tiedä, miten asia on. Ainakin sulla on mahdollisuuksia tutustua ihan keneen sä haluat, sen olen tajunnut.
Vaikka mä olen hoennut sun itsevarmuutta jo toistamiseen, mikä on kieltämättä hieno piirre ihmisessä, niin silti mun täytyy tunnustaa että mä viehätyn jotenkin ujoista miehistä enemmän kuin rohkeista ja itsevarmoista. Kyse ei ole siitä, että he olisivat "salaperäisiä", vaan siitä että seisomme silloin samalla lähtöviivalla. Tai oikeastaan en mä ole ehkä sittenkään juuri "UJO", mutta epävarma kylläkin... kai niisäkin sanoissa on hiuksenhieno ero. Kun toinen on epävarma kanssa, se tuntuu jotenkin kivemmalta.. rohkaisevammalta.
itsevarma, mä en tietäisi sun olevan älykäs. Itsevarmathan ihmiset tuovat taidokkaasti hyviä puoliaan esille. Joo, nyt alan puhumaan itsestäänselvyyksistä, heh.
puhelimessa, mä esitin. Mä halusin hirveästi huomiota silloin sulta... Ajattelin, että jippii, kerrankin on tilaisuus. En ole oikeasti noin paljoa itseäni esille tuova / rauhaton.
Mitäpä tuon sanominen paljoa auttaa, sun pitää ottaa selvää. ;)
Mä voisin aivan hyvin soittaa sulle tässä joku päivä... Tekstiviestejä en aio lähettää, koska niiden lähettäminen on lasten leikkimistä eikä enää mitään meidän ikäisten puuhaa.
on tavallaan ihan kehittymätöntä puuhaa... Siis tavallaan.
Ja entäs sitten, jos olisinkin sekoittanut sut johonkin toiseen? Et olisikaan toisin sanoen kirjoitellut tänne mun kanssa. Entäs sitten? Voihan suhun silti ottaa yhteyttä! En menetä mitään, voin ainoastaan "voittaa" jotakin.
lukkoon tai alan itkeä tai ihan mitä tahansa (heh :D), niin se on vain se yksi hetki, milloin tuntuu ahdistavalta. Sen onneksi tiedän.
kuinka paljon ääneni tulee värisemään puhelimessa. Saa nähdä!
Joku päivä tässä soitan.....ellen sitten tule toisiin ajatuksiin.
Menen nyt nukkumaan.
Voi olla, että tämä oikea henkilö ei ole lukenut ollenkaan koko viestiketjua. Mutta se ei maailmaa kaada..kenelläkään. :D
niinkuin mainitsit kannattaa tosiaan soittaa jo TÄNÄÄN niin se on sitten ohi.
Turhaan intoilla, kun on kuitenkin kyseessä vain vieras ihminen, josta en tiedä yhtikäs mitään.
Mukava monologin & dialogin puolikas tähän kertyi. Hyvää loppukesää kaikille!
että jännittää liikaa!
Mutta väliäkö syyllä, koska en kuitenkaan tule soittaneeksi?
Tämähän on täysin naurettavaa, mitä sanon, mutta sanon sen silti. :D
Tunnen itseni ällöttäväksi, kun ainoastaan pelkkä ääneni kuuluu puhelimessa. Tiedän, että minulla on vääristyneet linssit joilla katselen tilannetta, mutta silti se ahdistaa ja rasittaa sen verran, etten kykene soittamaan. Asia on eri, jos minulle soitetaan.
Kunpa voisin olla edes yhden päivän tarkkailematta itseäni...
En ongi sääliä, vaan vain sanon sen, mitä ajattelen.
En tiedä lukeeko kukaan muu näitä kuin minä itse, mutta ainakin tänne kirjoittaminen on jollainlailla terapeuttista... heh.
Loitonnun oikeastaan kaikista vieraista ihmisistä etäälle, koska epäonnistumisen pelko on minulla heidän seurassaan aivan liian valtava. En pysty ottamaan huumorilla sitä, jos vieraan ihmisen nähden epäonnistun jossakin. Sen sijaan jonkun tutun kanssa voin silmät vetisinä nauraa sille, jos yritin vähän liikaa (esim. veljeni kanssa). Mutta kun vieras ihminen on vieras ja ei-niin-mieluisa.... Taidan olla aika herkkä varmaankin, kun välttelen uusia ihmisiä. Välitän liikaa siitä, mitä toinen henkilö ajattelee. Olisi kiva, jos kaikki olisi vain näytelmää (leikkiä) eikä tarvitsisi ollenkaan onnistua.
...viesti.
Enempää en kirjoita tähän ketjuun.
"Yhteenveto": tarkoitan sitä, että aloittaminen on kaikkein hankalinta, mutta haluaisin silti tutustua suhun. Välillä yritän kieltäytyä, koska en osaa ottaa puhelinta käteen ja soittaa ja sen tunnustaminen nolottaisi. No nyt tunnustin sen äsken, eli siitä kaikki on kiinni. Anteeksi sekavankuuloisista lauseista, en vain oikeasti tiedä mitä ajattelisin susta. Sussa on jotakin, mutta susta vielä puuttuu paljon, kun olet vieras. Sekavaa? Tottakai! :D :D
kirjoittamatta tänne. Yksinäisyys tekee sen.
tiedän että pitäisi harkita ehkä "vähän" paremmin, mitä tulen sanoneeksi, koska ihmiset käsittävät minut väärin. Jos ruikutan, edes pikkaisen, se otetaan yleisesti ottaen heti hirveän vakasti, vaikka teen niin välillä ihan huvikseni... Ihmiset voivat saada, esim. sinäkin voit saada minusta sellaisen kuvan, että tarvitsisin itselleni "kainalosauvan" ja äkkiä! Eli sellaisen henkilön, jonka kanssa käsitellä ongelmiaan. Mutta se ei pidä paikkaansa. Se, miksi ruikutan, on ihan huvikseen. Ei tarvitse tietenkään uskoa. Olet luultavasti saanut minusta yli-säälittävän ja avuttoman kuvan, mutta sille en mahda mitään... Taipumukseni on aina alussa, kun en vielä tunne toista hyvin, vaipua itsesääliin. Se johtaakin varmasti harvaan, koska oikeasti olen täysin erilainen asenteeltani. Kun on tuttu ihminen kyseessä, en valita yhtään mistään. Tiedän, että pitäisi luultavasti miettiä ja harkita, mitä nytkin esim. tänne kirjoitan, mutta en jaksa pitää kulisseja pystyssä... Ja kun sanon melkeinpä kaiken mitä mieleen tulee, siitä syntyy ilman muuta väärinkäsityksiä minun luonteestani. Mutta sillä ei voi yhtään mitään. En voi pyyhkiä aikaisempia tekstejä pois. Sinä nyt näköjään ehdit lukemaan ne.
todellakaan tarvitse ystävällis-henkisesti lukea näitä, ellet jaksa. Vaikka suuntaankin nämä viestit sinulle, en tarkoita että tämä olisi mikään velvoite taholtani. :D
Lue sen verran kuin jaksat, niin minun ei tarvitse ottaa suorituspaineita tekstin laadusta.. Ja ehkä niin olet tehnytkin.
Apua...mitä onkaan tapahtumassa? Tunnen vaipuvani taas itsesääliin. Tämä kulunut vuosi on elämäni toisiksi hirvein vuosi. Siis aivan kamala... Mihinkään eivät voimat riittäneet, olin puolikuollut koko ajan. Milteinpä pieni itku kurkussa menin puhumaan vieraille ihmisille. Päivästä toiseen roikuin halveksivassa ja "kuurossa" kaverissani. Sellaisessa yksinkommunikoijassa, joka itsekseen höpisee eikä kuuntele ollenkaan toista. Opiskelu meni vuoden ajalta huonosti..nukuin enimmäkseen tunneilla. Kotona äitini kanssa oli riitaa ja nyt..vihdoinkin on halua muuttaa kotoolta pois. Vihdoinkin näen suoraan sen, minkälainen ihminen äitini on. Viimein on käynyt niin, etten tarvitse häntä enää. Tämä alkava syksy on ensimmäinen vuosi, jolloin saan todella OPISKELLA itsenäisesti. Kukaan ei ole kotona läähättämässä niskaani ja hoputtamassa. Kukaan ei ole arvostelemassa ja laskemassa itsetuntoani, jotta en vain uskaltaisi tutustua kehenkään uuteen ihmiseen ja jäisin kotiin "äitini hoidettavaksi". Hyi olkoon, miten sairasta. Enää en pakota toista ihmistä mihinkään. Mielummin olen ilman kuin kovalla vaivannäöllä pakottaisin. Enää en pakota ketään kuuntelemaan tai puhumaan kanssani. Annan ihmisten olla omassa arvossaan. Olen saanut tarpeekseni painostamisesta ja teennäisestä tyylistä olla muiden kanssa. Enää en painosta enkä teeskentele...en jaksa.
huoneeni lattialla tässä näin ja aivoni ammottavat tyhjyyttä. Olen ollut vuoden ajattelematta yhtikäs mitään. En olisi selvinnyt, jos olisin ajatellut. Nyt olen "selvinnyt". Saa nähdä mitä seuraavaksi.
Tiedän, että päiväkirjaan pitäisi kirjoittaa näitä ajatuksia, mutta olen liian laiska. Ja jos ajattelet päivittäin tuota sinun vanhaa tyttöystävääsi, niin siitä vaan. En voi mitenkään estää. Enkä halua estää... Mitä edes haluaisin sulta? Tai kysytään näin: mitä edes saisin sulta? Nyt taas alan vaipua itsesääliin.. voi ei. En saa keneltäkään ihmiseltä yhtään mitään. Kenestäkään ei ole iloa..
poistaa tämän ketjun, sitten poistaa. Ei ole varmaankaan rikos kirjoittaa yksinäisyys palstalle olostaan....
Ja voihan olla, että olen kuvitellut koko saamarin jutun. Että olisin kuvitellut törmääväni täällä puolikkaaseen tuttuun.
Tulee niin haikea olo kun ajattelee tulevaisuutta. Yksinkö, yksinkö, yksin..? Annan ihmisille liikaa ja minua hyödynnetään. En osaa pitää puoliani. Tilannetaju ei vain riitä sanomaan, että stop. Tunteet toista ihmistä kohtaan vievät mukanaan. Haluaisin olla avuksi, välttää ristiriitaa ja oho.. käykin niin, että minun elintilani on kokonaan viety. Niin siinä käy. Ihmiset ovat hyödyntäjiä.
Ei tarvitse lukea, ei tarvitse lukea, eiei. En todellakaan kirjoita enää tässä vaiheessa sen takia, että joku näitä lukisi. Kirjoitan nämä viestit oikeastaan itseäni varten ja siksi jotta myöhemmin lukisin. Olen tarpeeksi turhautunut yrittämään muuttaa antamaani kuvaa itsestäni. Se on mikä on eikä sille mahda yhtään mitään. Niinpä kirjoitan tänne mitä huvittaa.....
kivaa. Saa purkaa oloaan. Huh! Mitä tekisinkään nykyisin ilman Suomi24-palstoja? Varmaan.. niin... ehkäpä olisin aika alakuloinen.
Voimat tuntuvat palautuvan, kun saa olla hetken aikaa heikko. Kun voi kerrankin kirjoittaa niin että kenellekään ei tarvitse vakuutella yhtään mitään. Pilaan antamani ensivaikutelman aina, tiedän sen. Mutta nyt tällä kertaa en aio surra, jos menin möhlineeksi siinä. Antaa ihmisten tehdä juuri sellaisia johtopäätöksiä kuin tekevät. Mitä minä heitä estämään.. tai edes yrittämään estämään. Ihan sama. Se pitäisi olla minulle ihan sama.
on tehnyt minusta tyhjänjauhajan. Sanon, vaikka ei olisi asiaa... mutta jos aivot ovat täydessä levossa vuoden ajan, kyllä se saa ihmeitä aikaan. välillä mietityttää, että palaudunko tästä. no kai.. ja pitää lohduttautua sillä, että jotkut ovat olleet tällaisia tyhjäpäitä aina ja ovat myös koko lopunikäänsä. en tajua, mihin tarvitsen ketään.ihmiset tuottavat minulle vain huonoa oloa.
tilannetta ja sinä näit nämä, nyt sinä ainakin pidät minua ihan hulluna. mutta entä sitten.. koskeeko sen tapahtuminen jollain lailla elämääni. tuskinpa. on ihan sama mitä sinä ajattelet. on myös ihan sama mitä muut opiskelijat ajattelevat. en jaksa kirjoittaa tänne tyhjänpäiväisiä...ja sitten perua sanomisiani ja yrittää korjailla imagoani. se on täysin turhaa.
typerää soittaa sinulle. mitä asiaa minulla olisi? ei yhtään mitään.
olen väsynyt.,.,.,.,,,. en jaksaaaa tuntea häpeää siitä mitä olen tänne kirjoittanut. jokainen ihminen voisi minun puolestani painua hiiteen.
saa sua mielestäni. Kuinkakohan sekavana pidät mua jo.. hmm.
Mä näännyn tähän, että mä ajattelen sua ja kirjoitan tänne yksikseni.
siis kuvitellut, että minkälainen sä olisit voinut olla vaikkapa ala-asteella. Silloista ulkonäköäsi ja käytöstäsi olen miettinyt..entiedä, miksi. Kai huvikseni. Olen myös miettinyt, että kuulutkohan sä mihinkään... viitsiikö sitä sanaa nytten tähän kirjoittaa... uskovaisten ryhmään. Esim. helluntalaisiin. Ja olen myös miettinyt, että mahtaakohan sua siinä tapauksessa mahdollisesti kiinnostaa se 'kielletty hedelmä'. :D Mahdatkohan sä salaa haaveilla täysin erilaisesta elämästä? Viinasta ja lukuisista halvoista naisista.. Tuollaisia ajatuksia on tullut mieleeni.
kun näin sut polttamassa tupakkaa muutamia viikkoja sitten. Se oli aikamoinen OHO -havainto :D En sano tätä mitenkään pilkallisessa mielessä.. vaikka saatan ehkä kuulostaa siltä.
Mä muistan, kun mä kysyin sulta sun nimeä. Sä olit niin sen näköinen, että olisit ollut omissa maailmoissasi. Katse oli jotenkin uneksiva, omiin maailmoihin vaipuva ei kovin paljoa ulkopuolelleen reagoiva. Sä olit tavallaan aika pelottava, kun sä nousit siinä ylös seisomaan. Mä näin silloin ensimmäistä kertaa sun silmät oikein läheltä ja niiden ilme (ja muutenkin ulkonäkö) oli erilainen kuin olin muistanut. Se jotenkin pelotti tavallaan.
susta mieleen joku maalainen. :D
Se sun hattusi... ja polkupyöräsi.
Sä vaikutat ulospäin hyvin tunnolliselta, ahkeralta ja tosissaan olevalta ihmiseltä (en tarkoita ihan tosikkoa kuitenkaan). Täällä netissä mä olen huomannut, että sä et ole ihan sellainen. Sä olet paljon rennompi ja leikkisämpi, mikä on oikeastaan vain hyvä!!
aivan ihmeelliset silmät. Tarkoitan kuitenkin hyvällä...
Lisäksi sulla on sellainen vanhan miehen ääni. Vaalean kirkkaat silmät ja vanhankuuloinen ääni... ehkä sä tosiaan olet kummitus ;) No eih... mutta sellainen mielleyhtämä saattaa tulla.
Ja korjaus edelliseen viestiin: mä en ajatellut kamalan tarkasti mitä mä kirjoitin. kyllä sä olet edelleen aika tunnollisen oloinen mun silmissä, mutta sen lisäksi sä olet myös leikkimielinen... SITÄ tarkoitan. Eli sellaisen kuvan mä olen saanut susta. Olenpa tyhmä, kun en osaa selittää
on hirmu kiva analysoida asioita pikkutarkasti. Ehkä se johtuu siitä, kun mun äiti aina tekee niin. Tapa tarttuu. :)
Kyllä mun pitäisi nähdä sut. Muussa tapauksessa kirjoittelisin tänne viisi ketjua lisää.
kirjoittanut tänne viisi ketjua lisää, saisit musta todella omituisen kuvan! xD
Mun mielialat aika paljon vaihtuvat vieraiden ihmisten kanssa. Olen jotenkin niin epävakaa niinä hetkinä.
Raivostuttaa toisaalta... "Juup, ja mitäköhän mahdat tarkoittaa" "Siitä naisesta on mulle päivittäin harmia" "kerron jos jaksat odottaa"
Jotkut sun kommentit ärsyttävät. En voi sille mitään *****...
niin voisin katsoa.
mä katsella sua sitten vasta livenä? Näköjään...
Milloin mä soittaisin sulle? Milloin uskaltaisin?
soittaa sulle, mutten uskalla.
Ehkäpä pakotan joku päivä itseni.. jos pystyn.
Apuua... Mitä edes sanoisin sulle? Mitä tekisin sun kanssa? En tiedä. Siksi jännittää... Mun tekisi mieli nähdä kuva siitä naisesta, josta kerroit. Mutta ei. Eihän sellaista voi heti aluksi kysyä.
Sä olet niin tyylikäs. Niin hiton tyy-li-käs. Sun ulkonäkösi.. njam. Toivottavasti et saa musta halpaa kuvaa, koska halpa en ole lähimaillakaan.
kun luin eilen kirjoittamani viestit.. Voi hitto, että olivat typeriä!
Mä tunnen itseni ihan ääliöksi. En kehtaa ottaa suhun yhteyttä. Näin on.
jonain ihmeen teininä........................
En jaksa yrittää suhun tutustua, en jaksa. Olen niin helvetin väsynyt. Ja sitä väsyneemmäksi tulen, mitä enemmän kelailen mielessä tätä keskusteluketjua. Olkoon. Voimat uupu.
Toivottavasti suhun tutustuminen on silloin mahdollista...
Enempää en tähän kirjoittele, koska en viitsi itsekseni höpistä. Luitpa tämän ketjun tai et, niin yritän syksyllä rohkaista enemmän itseäni.
Kuulemisiin(ko?)
katsoa silmiin.
Ensinnäkin, sinä et silloin polttanut tupakkaa, vaan ruohoa. Toisekseen, olet valehdellut jatkuvasti koko ketjun ajan. Aina pieniä valheita ilmaantuu siellä täällä, jotka huomaa puheidesi ristiriitaisuudesta. Kolmanneksi, sinä olet nössö jos et uskalla ottaa minuun puhelimella ITSE yhteyttä! Neljänneksi, en ole ollut koko aikana kiinnostunut sinusta, vaan tuijotin vahingossa luennoilla unisena sitä, joka oli eniten äänessä. Ja se olit yleensä sinä.
Mitä muuta tähän enää voisikaan sanoa..? Olet pettymys. Suuri sellainen.
Mitä muuta tähän enää voisikaan sanoa..? Ironiaa.
Ensin hän on sinulle kuin uljas prinssi ja nyt haukut taas vaikka miksi ja ensin et saanut silmiä irti hänestä mutta nyt oletkin vain joutunut tuijottamaan häntä unisena.
Et taida itsekkään tietää mitä haluat. Taidan olla oikeassa, eikö totta.
Ei mikään ruohonpolttaja sentään.
Tarkoitin tuolla "olet pettymys" lauseella sitä, että sinä osoittauduit tässä keskustelussa pettymykseksi, kun huomasin että valehtelit aina välillä. Se ei ole mukavaa, minä arvostan rehellisyyttä yli kaiken.
Ja kyllä, katsoin sinua unisena enkä ajatellut pahemmin ketä tuijotan. Voit uskoa toki jotain ihan muuta, jos sinulle tulee siitä hyvä mieli, mutta minä en viitsi tästä asiasta enempää kiistellä.
"Et taida itsekkään tietää mitä haluat. Taidan olla oikeassa, eikö totta."
No jaa... Ei tuo lause mitenkään loukkaa, voisihan se hyvinkin pitää paikkaansa. Mutta sen ainakin tiedän, että huumeidenkäyttäjiin en halua tutustua.
ajattelisin sinusta ihan toisin.
Tiedän minkälaisen kuvan olet saanut minusta. Varsin epädiplomaattisen, luulisin. Se on juuri siinä, kun emme vielä tunne toisiamme.. Haluaisin tutustua, mutta se mitä näin (!!), oli mielestäni kamalaa. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.
Toisaalta tällaisen asian tajuaminen vapauttaa oloani -> en ota enää tutustumistamme niin vakavasti.
Apua, sano sinä minulle, mitä pitäisi tehdä. Haluatko edelleen tutustua minuun vai et?
Kyllä minä näen sinussa paljon hyvää (esim. älykkyys), mutta tuollainen asia yksinkertaisesti järkyttää.
yhden huumeidenkäyttäjän aikaisemmin (en tiedä, mitä ainetta sitten käytti, en ole perehtynyt) ja kokemus ei ollut mieluisa. Itsevarmuuteni laski hänen ahdistuskohtauksiensa takia miltei nollille. Enää en näe kyseistä naista. En pystyisi, se olisi liian rankkaa.
No joka tapauksessa, pointtini oli.......äsh, oliko tässä mitään pointtia, tarvitsiko olla? Tuntuu siltä etten jaksaisi tsempata sinun nähden enään. Se on kyllä ihan vapauttavaa, ettei minulla ole niin kovaa pätemisen tarvetta sinun suhteesi kuin aiemmin. Ehkäpä juuri tämä itsekritiikkini väheneminen houkuttelee minua tutustumaan sinuun..? Toivottavasti et pahastu. Tämä ei ole suunsoittoa, vaikka ehkä tämä siltä saattaa kuulostaa. Haluan vain olla rehellinen ja sanoa suoraan sen, mitä ajattelen. En arvosta sinua enää yhtä paljoa, mutta ehkä nyt juuri sen takia on paremmat mahdollisuudet minulla tutustua sinuun (en hermoile koko asiaa mönkään).
Voi sentään, en haluaisi mitenkään olla näillä kirjoituksillani ärsyttämässä, mutta kun näen sinut tuon asian tajuttuani ihan eri valossa! Se vasta antaisi minulle mahdollisuuden yrittää tutustua, kun en jännittäisi toista.
Sinä..teet mitä teetkin.. Ja ainoa kaverini, jonka olen saanut kuluneen vuoden aikana, onkin inhottava ja purkaa omaa pahaa oloaan jatkuvasti. Hänestä pääsee toki eroon, mutta............................................................... mutta sitten en tunne opiskelupaikasta ketään. Voisin sinuun tietenkin tutustua, mutta sinä käytät aineita. No voisin silti.............. juu tottakai voisin ja seuraavat tuttavuudenkohteet olisivat pedofiili ja sarjamurhaaja. Kyllä maailma on julma paikka. Niin moniin pettyy. En vieläkään tiedä sinusta mitään muuta kuin sen, että käytät aineita. Se vain näyttää minun silmissäni niiiiin kamalalta. Kaikki tuntuu aika turhalta.......
...hyvin osaat lukea rivien välistä vai pystyykö minun kirjoittamieni rivien välistä edes lukea kukaan, mutta sen sanon että pettynyt olen. Se on sanomani. Olisi niin ihanaa, jos et käyttäisi aineita ja olisit kunnollinen. Sinulla kun tuntuu olevan niin paljon omia mielipiteitä ja rohkeutta ja uskallusta. Mutta sitten ne aineet... Niistäkö saat hetkittäin rohkeutesi? Eih, en tiedä................. En tiedä sinusta mitään. Olet mysteeri. en vieläkään keksi oikeata suhtautumistapaa siihen, mitä näin. Täällä vain valittelen ja jauhan samaa........ Miksi sinun täytyy käyttää aineita? Miksi juuri sinun??
että nämä hyvän olon puuskat mitä sinulla täällä oli (jossain vaiheessa kirjoitit hyvin ystävällisesti) johtuivatkin siitä aineesta!
Järkyttää.
kirjoittamalla sekavia viestejä, jotta voisin unohtaa sinut ja nämä keskusteluketjut. Mutta en minä unohda. Käyn joka päivä tarkistamassa, oletko mitään vastannut. Säälittävä kun olen.
tekisi niinkuin teet (..anteeksi että hoen..)ottaisin sinuun samantien yhteyttä. Aluksi emmin, mutta nyt ihan tosissani ajettelin ottaa yhteyttä, kunnes tajusin että.... niin, tajusin että poltat ruohoa (iljettää kirjoittaa ne sanatkin tähän!). Minua vain hirvittää se asia sinussa, *****. Aivosi tuhoutuvat päivä päivältä selvästi enemmän.
Anna minulle mahdollisuus tutustua sinuun raittiina
Oletko varma että hän poltaa ruohoa? Ettei vain ollut tavallinen sätkä. Soittamalla selviää niinkuin joku jo tuolla aikaisemmin kirjoittikin.
kuinka silmittömästi hän on laihtunut alle puolessa vuodessa. Useampi kymmenen kiloa... Ei tupakalla niin paljoa laihdu siinä ajassa. Lisäksi hän katselee ympärilleen silmät suurina, aivan kuten huumeidenkäyttäjät katsovat. Tupakkaa sisältävä sätkä on varmaankin kooltaan suunnilleen tupakan kokoinen.. tuo sätkä oli lyhyempi ja ohuempi.. sisälsi luultavasti siis jotakin muuta (?).
"Soittamalla selviää"
Aha. Kunpa selviäisikin. Kuka nyt paljastaisi heti alkuun olevansa huumeenkäyttäjä?
ei ole mitään järkeä. Joku tutustun häneen (soitan hänelle) tai sitten en. Vain tasan kaksivaihtoehtoa, joista pitäisi olla helppo valita.
Mutta kun olen pelkuri...
Tykkään toisaalta kirjoitella tänne turhanpäiväisiä. Tämän tekeminen purkaa niin paljon yksinäisyyttäni.
Jos soittaisin, olisin hyvin varuillani. Olen kaikkein haavoittuvaisimmillani puhuessani jollekin vieraalle ihmiselle. Liiankin haavoittuvainen. Se puhelu, jonka kaverisi soitti, oli sen sijaan pelkkä vitsi... Sinunhan piti soittaa, mutta pistitkin jonkun muun huijaamaan minua. :D
Mutta jos soittaisin SINULLE, tilanne menisi ihan eri tavalla. Ääneni värisi, ajatuksia ei lähtisi päästä jne.
Tiedän, että olen kirjoittanut jo useaaseen otteeseen tämän saman stroorin, mutta kun en tiedä mitä tekisin sinun suhteesi, *****. Toisaalta ajattelen että sitä, kun käytät aineita, ei tarvitsisi ottaa niin vakavasti, koska eihän toiseen tutustuminen kuitenkaan sido mihinkään. Aina voi kokeilla, viihtyykö toisen seurassa. Haluaisin kokeilla, mutta........................ en uskalla enkä tiedä kannattaako. Ettet vain tulisi sotkeeneeksi minua kenenkään ulkopuolisen huumeidenkäyttäjän asioihin.
ettemme tutustu toisiimme. On parempi, että unohdamme nämä keskusteluketjut ja annamme asian olla. Minähän tässä se innokkain osapuoli olin (viestien lukumäärän perusteella :D), joten on tavallaan aika hupsua että kirjoitan tuollaista yllättäen tähän. Mutta sitä mieltä kuitenkin olen.
Teippaan suuni (siis sormeni :D) enkä kirjoita tähän enempää.
Oli kiva vaihtaa muutama sana, kiitos seurasta.