Täytyy tunnustaa, että vielä muutama vuosi sitten Woody Allen tuntui lähinnä ärsyttävältä pajattavalta hermokimpulta, mutta olen vähitellen nostanut hänet omassa kategoriassani parhaimpien elokuvantekijöiden joukkoon. Annie Hall käsitteli parisuhdetta virkistävän kypsästi ja hauskasti, kaikkien samaan kaavaan tehtyjen romanttisten komedioiden jälkeen, joita Hollywood edelleenkin suoltaa (toki joukossa on välillä hyviäkin leffoja, kuten vähän aikaa sitten tullut Vähät rakkaudesta).
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Annie Hall taisi olla jonkinlainen taitekohta Allenin uralla. Sen jälkeen hän keskittyi enemmän ihmissuhdekomedioihin. Varhaiset Allenin filmithän olivat tyylipuhtaita komedioita ja itse pidän eritoten Allenin varhaisesta tuotannosta. Ota rahat ja juokse on suorastaan nerokas ja ratkiriemukas ja täynnä mitä herkullisimpia kohtauksia.
Itse pidän kovasti myös Hannah ja sisaret elokuvasta. Minusta siinä on pitkälti samat teemat kuin Annie Hallissa, mutta hieman kypsemmin näkemyksin. Hieman viistosta huumorista pitäville suosittelen Zelig leffaa. Siinä Allenin nerokkuus käy ilmi pelkistetyimmillään.
Woody Allenin painolastina on ollut suhde kasvattityttäreensä. Suhteen tullessa ilmi Allenista tuli yhä selvemmin marginaaliohjaaja katsojamäärien vähetessä. Vaikka mitään julkista boikottia ei Allen olekaan kohdannut, niin moni katsoja on osoittanut mieltä ns jaloillaan. Ehkä harmi, sillä elokuvantekijänä Allen on kuitenkin valtavirrasta poikkeava ja siten tärkeä.
Annie Hall on mainio elokuva, sopivan kypsä, eikä mitenkään lapsellinen ja huumori on mukavan piikikästä, eikä normaalia hollytasoa. Nyt täytyy sitten tutustua höperön pikkumiehen muihinkin elokuviin.
Se on mun mielestä Allenin paras leffa kautta aikojen. Myös viimeisin mitä se on tehnyt. Voivotteli kovasti ettei leffa menesty koska hänen nimi pojottaa tekijänä mutta silti leffa pyörii jenkeissä edelleen teattereissa vaikka on jo videohyllyssä, kertoo sen että hitaasti mutta varmasti tekee Allenista taas kuuminta hottia sitten 70-luvun.
Kyllä vaan, Annie Hall on kaikesta kaahottamisestaan, neuroottisuudestaan ja edestakaisin jahkaamisestaan huolimatta kummallisella tavalla mukaansatempaava elokuva. Ja itse pidän erityisesti siitä totuudenmukaisesta tavasta, jolla Allen kuvaa nykyaikaista rakkautta. Ei siis mitään ylionnellista tai siirappista meininkiä Hollywood-tyyliin, vaan realistisen oivaltavaa ja ankeaa menoa - ilon pieniä pilkahduksia unohtamatta.
en jaksannu ees kattoo loppuun asti ja nukahin sen mustavalkosen leffan aikana mikä tuli sit seuraavaks.