Suviseuroissa sanottiin että lapsi ja nuoristyön tärkein tavoite on juurruttaa lapset pysymään jumalan valtakunnassa(vanhoillislestadiolaisuudessa).
Lapsia syntyy valtavat määrät ja suviseuratiedotteessakin sanottiin lapsia ja nuoria olevan 2/3 osaa seuraväestä. Kun ajatellaan että juurruttaminen alkaa jo kehdossa ja jatkuu täydellä teholla sinne rippikouluikään niin kumminkaan liikkeeseen ei jää aikuistuttuaan kuin sen verran uutta väkeä että kuolleisuus ja luonnollinen poistuma tulee katetuksi. Jos 15 vuoden ikään asti jauhetaan ja jauhetaan ja vielä kerran jauhetaan samaa, samaa, taas kerran samaa asiaa sinne aivoihin, niin miksi juurruttamisen tulokset ovat siltikin niin huonoja. Vain kuolleisuus tulee katetuksi ja liikkeen väkimäärä pysyy vuosikymmenestä toiseen siinä 70-80 tuhannen paikkeilla.
Jos ajatellaan vaikkapa -70 luvun alusta kehitystä niin jo jos puoletkaan juurtuisi vl-uskoon kannattajia pitäisi olla miljoonia ottaen huomioon toisessa potenssissa tapahtuvan väestönkehityksen.
Lapsia syntyy valtavat määrät ja suviseuratiedotteessakin sanottiin lapsia ja nuoria olevan 2/3 osaa seuraväestä. Kun ajatellaan että juurruttaminen alkaa jo kehdossa ja jatkuu täydellä teholla sinne rippikouluikään niin kumminkaan liikkeeseen ei jää aikuistuttuaan kuin sen verran uutta väkeä että kuolleisuus ja luonnollinen poistuma tulee katetuksi. Jos 15 vuoden ikään asti jauhetaan ja jauhetaan ja vielä kerran jauhetaan samaa, samaa, taas kerran samaa asiaa sinne aivoihin, niin miksi juurruttamisen tulokset ovat siltikin niin huonoja. Vain kuolleisuus tulee katetuksi ja liikkeen väkimäärä pysyy vuosikymmenestä toiseen siinä 70-80 tuhannen paikkeilla.
Jos ajatellaan vaikkapa -70 luvun alusta kehitystä niin jo jos puoletkaan juurtuisi vl-uskoon kannattajia pitäisi olla miljoonia ottaen huomioon toisessa potenssissa tapahtuvan väestönkehityksen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
sanotaan ulkopuolisteb taholta, että ei meille lapsia synny jne.
Minusta lapset säilyvät uskossa paljolti. Tiedän isoja perheitä, ja kaikki tunnustavat uskoa ja käyvät seuroissa.
Ei se ole mikään mielipidekysymys. Voihan sen laskea, että valtava määrä lähtee pois, kun syntyvyys on tuota luokkaa ja silti aikuisia on se 30 000 suunnilleen aina.
Mikä sinun mielestäsi olisi se keino, jolla tuo kato vältetään?
maamme tehokkain opetus rippikouluissamme ja muissa nuorten tilaisuuksissa.
itse nuorena ihmisenä en allekirjoita tuota. Ei se kenenkään uskonelämää hoida, jos opetus on tehokasta. Nuoret näille leireille tulevat hyvin erilaisista olosuhteista. Esimerkiksi omat vanhempani ovat eronneet, perheemme on hyvin rikkinäinen, en saanut mitään lohtua turvattomuuteeni ja suruuni. ei siinä tehokas opetus auta. Mielessäni heräsi paljon kysymyksiä, johon en saanut vastausta. Yleiseti ottaen vain hehkutettiin sitä, kuinka onnellista on syntyä uskovaiseen perheeseen. Ei se ollut. se oli tuskallista.
Niin kirjoitinkin tästä tuohon alle.
pitänyt saada tulla kuulluksi. On vain niinkin, ettei toisen asioista voi tietää, ellei itse niille avaudu. Ei voi odottaa ruokinta-automaattia noin vain naps olematta itse siihen aktiivinen.
En voi tietää tarinaasi, tässä sen kerroit.
Kerroitko silloin?
No ei siinä rippikoulussa mitään vikaa ollut. Kyllä kaikki tilanteestani tiesivät. Samanlaista kun kaikki muukin, ei mitään kosketuspintaa minun elämääni ja turvattomuuteeni.
Ei kai siellä pystytty käsittämään sitä, että toiset nuoret ovat voineet oikeasti elää traumaattisissa olosuhteissa, vaikka perhe vl-nimen alla kulkeekin. Harvoin lapset ja nuoret pystyvät häpeällisistä ja traumaattisista kokemuksista selkeästi kertomaan, minäkin olin 14-vuotias.
Eivät traumaattiset perheolosuhteet ole vanhoillislestadiolaisuudessa sen poikkeuksellisempia kuin muuallakaan. Sinun tilanteesi oli ehkä kaikkien tiedossa, monen muun ei. Kyllä minä pidän selkeänä epäkohtana sitä, ettei näitä asioita pysytä tämän paremmmin käsittelemään.
Puheen ja käytännön välillä on skitsofreeninen ero. En siksi ala ymmärrystä traumoihin hakemaan sieltä, missä niitä ei osata käsitellä ja siten aiheutetaan vaan lisää niitä, ts. ei tiedosteta oman toiminnan vahingollisuutta.
Todellisuutta ovat avioerot ja huostaanotot vl-liikkeessäkin, mutta näistä puhutaan "maailman ilmiöinä" ei meidän. Suviseurakentällä tänäkin vuonna käveli tyttö, joka on ollut huostaanotettuna vl-perheestään, ja nuorille tarkoitetussa puheenvuorossa puhuja puhui huostaanotoista ikäänkuin se ei koskettaisi myös perheitä vl-liikkessä. Rukoilin että tuo tyttö ei olisi kuullut sitä puheenvuoroa. Ajatus alustuksessa oli se, että tämän maailman itsekkäitten ihmisten takia huostaanotot lisääntyvät, sanamuotoa en muista. Samoin suviseurakentäällä käveli montakin nuorta, jonka vanhemmat ovat eronneet, lohdutettiinko heitä....
Yksi tapa on se että varoitamme synnistä ja Helvetistä joka ULKOPUOLISIA kohtaa.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mistä synneistä aiot varoitella.
Kyllä omalla kohdallani on oolut lapsesta asti täysin selvää, että heti lähden kun on vaan mahdollista, ja niin lähdinkin, vain säilyäkseni hengissä. Mielestäni vl-yhteisö oli helvetti maan päällä. Ymmärrän kyllä että muilla saattaa olla muita kokemuksia.
Koen että lapsena ja nuorena en saanut minkäänlaisia vastauksia kysymyksiini. Todellisuuden ja puheiden välillä on valtava ero vl-liikkeessä.
Esimerkiksi omat vl-vanhempani ovat eronneet. Tiedän myös monia muita perheitä, jotka ovat hajonneet. Koskaan en saanut minkäänlaista lohdutusta mistään kipuihini rikkinäisessä perheessä eläneenä. Aina vain puhuttiin siitä, kuinka ihanaa on syntyä uskovaiseen perheeseen. Se ei ollut ihanaa. Samoin monilapsisten perheiden äidit ovat yleisesti ottaen useasti väsyneitä. Minunkin äitini oli,käytännössä sain kasvaa itsekseni, kellään ei ollut aikaa ja voimia minulle.
Vl-liikkeessä on näitä hajonneita ja rikkinäisiäkin perheitä paljon, mutta näitä nuoria jotka saavat tällaisessa perheessä kasvaa ei juurikaan huomioida missään puheissa. Kuuntelin nytkin suviseuraradiota, ja en kuullut mitään lohdutusta tällaisille nuorille.
Tuntuu että vanhat miehet maalailevat jotakin kuvia perheidylleistä siellä. Minua eivät koskettaneet muut kuin esirukouspyynnöt. Näissä tuli esille millaisissa tilanteissa ihmiset oikeasti elävät. Puheissa maalaillaan sitä vain me idylliä.
Kiitos kirjoituksesta, joka kosketti syvästi minua.
Olen kokenut saman siinä mielessä, että minunkaan kotona ei riittänyt aikaa eikä huomiota lapsille, ei ainakaan kaikille. Ehkä niille kovaäänisimmille sitä huomiota riitti. Lapselle huomioiminen = rakkaus.
Minä ja veljeni siitä lapsijoukon keskipaikkeilta jäimme syrjään, kun oltiin hiljaisempia. Äiti oli aina hyvin väsynyt, raskaana ja / tai sairaana. Jäi mieleen ahdistavana, pelotti aina että hän menehtyy.
Rakastan äitiäni ja isääni, mutta eivät he kyenneet ikävä kyllä tarjoamaan turvaa.
He eivät ole eronneet mutta lapsuus oli muuten turvaton.
Aikuisena on luotava uusi ihmissuhdeverkosto, ja on rakennettava myös oma turvallisuus, perusturvallisuus, uudestaan.
Moni entinen vl saattaa siinä hädässä etsiä lohtua alkoholista. Itse varon sitä, ja niinhän vl-sukulaiset ajattelevatkin, ettei siitä ole mihinkään kun ei ole uskovainen, se hukkuu synteihin, kuten alkoholinkäyttöön. Sen tiedän ettei minulta odoteta mitään hyvää eikä uskota minusta hyvää.
Välillä mietin, saavatkohan vanhempani todella niin paljon vl-uskosta että sen takia tosiaan kannattaa tämä kaikki julmuus omia lapsia kohtaan.
Tiedän ja tunnen sukulaisteni kautta vanhoillislestadiolaisuutta ja voin kyllä sanoa että se mitä virallinen informaatio ja tiedotus ja myöskin saarnojen sisältö ylläpitää on illuusiota(harhaa ja epätodenmukaista). Joillakin sellainen kristillinen ihanne-elämä toteutuu, mutta suuri joukko elää rikkinäistä, väsynyttä, tahdotonta ja auktoriteettipelonalaista elämää.
Lisäksi epäuskoisen eristäminen ja ulossulkeminen on toimintavoissaan kehittynyt huippuunsa. Kaikki pienet sanat, eleet, kanssapuheet toimintatavat sulkevat esim. perheestä epäuskoisen näkymättömän ringin ulkopuolelle. Jo tervehdyskäyttäytymisen muuttuminen on pieni sana mutta psygologisella tasolla valtavan tehokas ulossulkemisen ja meihin kuulumattomuuden osoitus.
Kun perheen nuori sanoo uskovansa ja luottavansa Jumalaan mutta ei pysty elämään vanhoillislestadiolaisuuden opettamien ja vaatimien sääntöjen mukaan, tervehdyskäyttäytyminen muuttuu. Jumalan terve ei enää tule, ei edes omalta äidiltä. Raja on selvä ja toisen tie vie helvettiin ja toisen tie taivaaseen. Tämä jako tuodaan esille pienillä ja tehokkailla sanoilla. Jako on tehty joukkoon kuuluvuuden/kuulumattomuuden perusteella. Sydämmen usko ei näy ihmissilmälle, vain toimintavat joiden kautta uskonyhteisöä voidaan kontrolloida.
Kerrotaan että J.V. Snellman, jonka syntymän 200-vuotisjuhlavuotta vietetään, oli kiinnostunut hengellisistä kysymyksistä ja perehtyi herätysliikkeisiin. Hän kritisoi aikansa herännäisyyttä 1840-luvulla samasta asiasta, josta nykyisin voi syystä arvostella vanhoillislestadiolaista liikettä.
Snellman piti erityisen paheksuttavana sitä, että herätysliikkeen piirissä asetettiin uskonnollinen veljeys ja sisaruus ylitse kaikkien muiden ihmissuhteiden.
Tämä koski aviopuolisoiden välejä sekä vanhempien ja lasten suhteita, jotka jäivät uskonnollisten siteiden varjoon. Tätä Snellman piti sekä elämää suojelevien perusarvojen vastaisena että yhteiskunnallisesti ja seuraavan sukupolvien kannalta paheksuttavana ja huonosti harkittuna kehityksenä.
niin julkituoda.
Itse olen vl-perheen kasvatti, ja siitä irrottautunut, niine sitein. Silti ei koskaan ole hyljätty tai katsottu eriarvoisena.
Eiköhän tuo karsastaminen mene osuvammin jehovantodistajien piikkiin.
Tuo perheenjäsenen eristäminen ja ulossulkeminen on kasvamassa suuremmaksi ongelmaksi kuin on osattu ajatella.
Työssäni olen nähnyt niin monta surullista tapausta, että olen alkanut ehdotella täällä, että perustettaisiin yhteiskunnan varoin jokin tukiasema, nettipalvelu tai vastaava auttamaan näitä perheensää hylkäämiä ja kanssakäymisestä eristämiä lapsia, nuoria ja aikuisia.
Heitä tulee lähivuosina todella paljon lisää, emmekä tietenkään halua että heistä tulee yhteiskunnassa psyykkisistä ongelmistä kärsiviä jotk akulkevat terapeutilta toiselle tai jopa eivät onnistu löytämään apua.
Tällaisen palvelun voisi perustaa myös yhdistys, joka saisi rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä ja Sosiaali- ja terveysministeriöltä.
Kyllä se onnistuu, ikävä kyllä.
Lähipiirissäni kaikki monilapsiset perheet ovat muutamia poikkeusyksilöitä lukuunottamatta täysilukuisina vanhoillislestadiolaisia.
Kyse on kasvatuskristillisyydestä (en sano: aivopesusta). Kun vauvasta asti kasvatetaan siihen,että oma ihmisarvo ja turvallisuuden kokemus riippuu yhteisön hyväksynnästä, se on niin suuri voima ettei siitä helposti pääse irti silloinkaan kun haluaisi elää toisella tavalla.
Lapsen ja nuuoren perusturvallisuuden tarve kytketään ehdolliseen vanhempien hyväksyntään ja rakkauteen: jos teet vl-ohjeiden, -päätösten ja elämänratkaisujen mukaan, rakkaudessa ei ole säröjä. Turvallisuus on taattu.
Jos valitset toisin, goodbye. Ulossulkeminen ja eristäminen on kova läksy.
Kuulin just vasta keväällä tapahtuneesta "seinää vasten" joutumisesta.
-> Välit poikki veeälliiin, lähipiiriin.
Se on raakaa peliä!
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on kova koulu, kun joutuu luomaan koko ihmissuhdeverkoston uudestaan. Aikuisena.
Kyllä, minulle sanoi teologiystäväni että on ihme että olet vielä terveen kirjoissa. Vaikka kuka sitä tietää... :-)
Se ihmissuhteiden katkaisu on ehdotonta, raakaa ja julmaa.
Kyllä siitä eristämisestä ja syrjimisestä voi selviytyä - kovalla työllä, rukouksilla ja keskittymällä omiin asioihin.
En tällä tiedolla ja kokemuksella suosittele yhdellekään uudelle ihmiselle syntymistä vanhoillislestadiolaiseen kotiin.
Mitähän mahtaa tarkoittaa tuo LTO?
Näin ei-vl:nä ihmetyttää, miksi vl:t sitten rajaavat ihmissuhteensa vain omiin uskonveljiin ja -sisariin. Nykypäivänä nuorten on lähes mahdoton suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta asua samassa asuinyhteisössä. Opiskelu- ja työpaikat irtannuttavat ainakin fyysisesti tuosta yhteisöstä. Samoin työpaikat vaihtuvat.
Eli aikuisena on joka tapauksessa luotava ihmissuhteet uudelleen, vaikka riitoja uskonyhteisöön päin ei olisikaan.
En myöskään ymmärrä, miksi siinä ry:ssä pitää ylipäätään olla tuttuja, puhumattakaan että erityisen läheisiä ihmisiä. Eiväthän uskovaiset yleensä mene kirkkoon tai muihinkaan hengellisiin tilaisuuksiin ensisijaisesti tapaamaan tuttuja, vaan kuuntelemaan Jumalan sanaa.
Vaaditaanko ry:n ovalla jokin jäsenkortti, jolla pääsee sisälle? Ajan takaa sitä, että jos saa porttikiellon omalle ry:lle, kai sitä silloin voi ajaa naapuripitäjän ry:lle seuroihin.
Ihan hyviä pointteja esitit. Kysymykset olivat vaan niin perustavanlaatuisia, että niistä voisi kirjoittaa kirjan.
Itsellä on monesti ollut sellainen tunne, että olen kuin pakolainen omassa maassani, kun olen luopunut vl-liikkeestä, se on minulle henkilökohtaisesti ollut melko kivulias prosessi. Joillakin saattaa mennä helpommin, me olemme yksilöitä. Mutta kun koko ajattelu ja maailmankuva on luotava uudestaan. Näin on kyllä muillakin itsenäistyvillä nuorilla, mutta heitä harvoin pelotellaan helvetillä jos ei tee tai ajattele niinkuin äiti ja isä.
Omalla kohdalla kävi niinkin että "tervehdyskäyttäytyminen" muuttui kun en enää ajatellut samoin. Saattoi olla niin, että kaikkia huoneessa olijoita tervehdittiin kädestä pitäen ja minua ei lainkaan, hypättiin tervehtimisessä yli kokonaan. Tämä varmaan kertoo omasta puolestaan ulossulkemisen luonteesta.
"Itsellä on monesti ollut sellainen tunne, että olen kuin pakolainen omassa maassani,"
Todella osuvasti sanottu. Vaikka olin itse niin monta vuotta mielessäni sitä eroamista tehnyt, lopullinen lähtö aiheutti myös minulle kivuliaan prosessin.
Sellaiselle joka lähtee sen takia että pääsisi ryyppäämään, harrastamaan vapaata seksiä ja "elämään rennosti", ei eroaminen kenties ole yhtä kivulias. Minulle taas irrottautuminen oli hengellinen ja omantunnon kysymys, en voinut jatkaa hyvällä omallatunnolla koska hengelliset ja älylliset perusteet olivat kestämättömät. Koin liikkeen opetuksen epärehelliseksi.
Mutta tästä seruasi että koko maailmankuva piti itse luoda uudestaan, aivan kuten sinä kirjoitit:
"- kun koko ajattelu ja maailmankuva on luotava uudestaan."
Siinä auttaa kun on lukenut paljon, keskustellut hyvien ystävien kanssa ja yrittänyt ajatella niin rehellisesti kuin suinkin pystyy.
Sanoit: "Näin on kyllä muillakin itsenäistyvillä nuorilla, mutta heitä harvoin pelotellaan helvetillä jos ei tee tai ajattele niinkuin äiti ja isä. "
Tämä on totta. Jokainen itsenäistyvä nuori joutuu tottakai luomaan oman käsityksensä maailmasta, mutta yleensä kotiväki ei häntä tuomitse suoraan saatanan lapseksi eikä ala syrjiä jos aikuinen lapsi valitsee erilaisen elämäntavan kuin vanhemmat. Se on erittäin rankkaa, sillä oma lähtöperhe on vankassa asemassa taustatukena kaikille elämässä - jos on.
Ja yleensähän perheenjäsenet tukevat toinen toistaan.
Lestadiolainen tervehtimiskulttuuri on oma lukunsa. Tervehtimisen merkityshän on normaalissa kanssakäymisessä sillan rakentaminen toiseen ihmiseen, toisen ihmisen huomioiminen ainakin hetkeksi häneen keskittymällä. Lestadilaisuudessa kätellään paljon.
Omalla kohdallani ovat toimineet niin että yleensä ovat kätelleet minuakin ja mumisseet jotakin. Itse teen kättelykierroksen aina silloin kun tapaan lestadiolaisia, kun se on heillä tapana, vaikka tervehdinkin tavanomaisilla tervehdyssanoilla. Tuntuu järkyttävältä, että sinut on tosiaan ohitettu kuin olisit ilmaa. Se on törkeää käytöstä ja erittäin loukkaavaa tietenkin. Koeta jättää omaan arvoonsa.
"Tämä varmaan kertoo omasta puolestaan ulossulkemisen luonteesta. "
Juuri tuo perheenjäsenen tai kenen hyvänsä entisen ystävän tai tutun täydellinen sosiaalinen ulossulkeminen, josta voisi käyttäämyös nimitystä syrjiminen, on leimallista vl-uskolle. Se on julmaa. Siinä on jotain samaa kuin kiusaamisessa, sama kollektiivisen ryhmän suorittama toimenpide.
Tämä on asia jota toivoisi jonkun tutkivan.
on syynä. Miksi lestadiolaisille heidän uskonsa hylännyt on hankala kun tikku varpaassa? Miten se on heiltä pois?
Vieläkin täällä jatkuu sama meininki mikä vuosi sitten. Jauhetaan paskaa kun ei paremmasta ole tietoa. On se kumma kun kaikilla tuntemillani lestoilla on myös ei lestoja kavereina, ja joillakin jopa lähes sydänystävinä... Tosin on ihan ymmärrettävää että jos jollekin käy huonosti tavalla tai toisella siitä pidetään isoa ääntä, mutta ei sitä silti kannattaisi valehdella, että sellainen on jotenkin uskoon liittyvä normaalikäytäntö.
Joskus tällainen yksittäistapausten perusteella yleistäminen on jo täysin naurettavaa.
Jos esim. naapurissasi asuu lestaperhe, et heitä seuraamalla voi välttämättä päätellä miten valtaosa lestoista elää. Kuitenkin etenkin negatiivisista asioista revitään rankkoja yleistyksiä. kukaan ei kuitenkaan (ainakaan toivottavasti) tee naapurin 15-vuotiaasta tojotasta johtopäätöstä, että (kaikki)lestat ajjaa vanahoilla tojotoilla. Kuitenkin lähes samalle tasolle vaipuvia oivalluksia osataan tehdä.
Noh, ei kyllä varsinaisesti liittyny aiheeseen, mutta pitääpä käydä välillä avautumassa. Kaikkihan oikeasti tietää että nettipalstoilla ei paljon muuta kuin paskaa puhutakaan.
Ja "että mikä siihen" kysymykseen vastau: Hän ei ole, ja se ei ole heiltä pois. Toki hän voi olla jollekin tällainen tikku, mutta ei ainakaan suurimmalle osalle lestoista joita tunnen. Ja lestoja tunnen sentään enemmän tai vähemmän hyvin kymmeniä ellen jopa satojakin.