Heippa, rakkaat lukijat!
Kesäillan ratoksi päätin ottaa haasteen vastaan ja kirjoittaa tarinan, jollaista Jenni, melkein kaimani, oli pyytänyt. Toivottavasti se viihdyttää teitä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, koska vain palautteenne avulla voin yrittää kehittää tekstejäni sellaisiksi, että ne olisivat lukijoille nautittavampia.
Mutta oikeasti koulu- ja kaikki muu kiusaaminen on raukkamaisimpia tekoja, mitä voi olla. Sovitaanhan, että jätetään kaikki sellainen korkeintaan tarinoiden tasolle, jooko?
Iloisia ja lämpimiä kesäpäiviä rannalla ja muuallakin!
Jenny
ILLASTA RANNALLA (JA TYTTÖJEN VÄLISESTÄ "YSTÄVYYDESTÄ")
"Kato, pikku Pähkinänsärkijä ja Pelastakaa Jokinorsut är yy."
"Joutsenlammen jokinorsut, hihih..."
Henna kuuli sanat, mutta ei halunnut kiinnittää niihin huomiota. Petra ja Sara suhtautuivat samoin, vaikka heitä tässä halvennettiin pahemmin. Maaseutukaupungin hiljaisemmalle uimarannalle ei jäänyt heidän jälkeensä kuin nuo kaksi siiderinsä nauttinutta tyttöä, jotka arvatenkin odottivat Johannan poikaystävää Nicoa hakemaan heidät kotiin hienolla kesäautollaan. Henna oli jättänyt uimapuvun ylleen, koska arvasi, että kotona isä oli lämmittänyt saunan. Vaikka iltapäivä rannalla oli ollut rentouttava, Henna kaipasi silti saunaa.
"Moikka, nähdään taas", Henna sanoi ystävilleen näiden noustessa Saran autoon.
"Moi moi! Ja yritä tsemppaa huomenna duunissa! Viikonloppu on kohta."
Saran auto oli hänen veljensä ilmaisesta kolariautosta ensin korjaama ja sitten viimeistelemä, niin että juuri ajokortin saamassa olevat lukion kakkoset ja jopa kaikenlaista autonrakentelua harrastavat amitsut kadehtivat sitä.
Saran auton römeä ääni oli häipynyt metsän taa, kun Henna vielä etsiskeli laukustaan oman autonsa avaimia. Ajokortin hänkin oli vasta saanut, ja isä oli ostanut joltakin kaveriltaan auton tyttärelleen. Se oli kuulemma hyvä ja luotettava, vaikka ei juuri miltään näyttänyt.
Henna alkoi hätääntyä, kun kaikki laukun taskut oli kertaalleen kokeiltu. Hän suori uimapuvun päälle pukemaansa hametta kokeillakseen olisiko hän vahingossa muistanut siinä olevan taskuja ja sullonut avaimen hameen poimuihin. Ei, ei sielläkään.
Hennan huolestuminen alkoi kääntyä hätäännykseksi, kun hän tajusi, että kännykkäkään ei ole laukussa. Hän lähti nopeasti kävelemään takaisin pukuhuoneelle toivoen jättäneensä avaimet ja puhelimen sinne.
"Mitä pikku Pähkinänsärkijä etsii?" Luokkakaveri Johanna, tai Josi, kuten häntä kutsuttiin, makasi yhä nurmella vatsallaan viltillään ja näytti mustissa bikineissään vaanivalta pantterilta. Henna ei pitänyt hänen äänensävystään. Hän ei pitänyt koko tytöstä, joka ei jättänyt hyödyntämättä pitkää ja klassisen kaunista olemustaan esiintymällä Hennaa ja oikeastaan kaikkia muitakin paremman luokan ihmisenä. Josin itserakkaus oli noussut uusiin sfääreihin, kun luokalle oli viime syksynä tullut Minsku eli Minna, joka USAssa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen omittiin Josin ja muiden pienen lukion suosituimpien tyttöjen seurapiireihin. Josi ja Minsku näyttivät olevan ylimpiä ystäviä, eivätkä he salanneet halveksuntaansa Hennan kaltaisia taviksia kohtaan.
Hennan tilanteen teki Josin ja Minskun silmissä erityisen pahaksi se, että Henna tanssi naapurikaupungissa klassista balettia. Tyttö, jolle oli ollut vielä ala-asteella kiva nälviä kömpelyydestä ja jota oli ollut kiva töniä joukkuepeleissä, päihitti nykyään voimistelussa suurimman osan luokan tytöistä ja sai jatkuvasti kehuja vanhoilliselta liikunnanopettajalta. Kaikkein pahinta oli se, että tanssitunneilla ja nimenomaan klassisella puolella kävivät myös ne tytöt, joiden rinnalla edes Josi tai Minsku eivät olleet juuri mitään; ne gasellit, jotka yhdellä sanalla tai katseella pystyivät osoittamaan näille paikkansa. Ja Henna oli niidenkin kaveri samalla tavalla kuin se kaveerasi oman koulun jokinorsujen kanssa.
Kanssakäyminen oli sujunut normaalin viileissä merkeissä kevätlukukauden päättäjäispäivään saakka. Silloin balettikoulun tanssiryhmä oli esiintynyt lukion juhlassa. Josin poikaystävä Nico oli ihaillut esitystä ja esiintyjiä, kuten niin moni muukin. Niitä tyttöjä, joihin pojat varmastikin olivat katseensa ensimmäisenä kiinnittäneet, eivät Josi ja Minsku uskaltaneet uhmata. Mutta Hennaa oli helppo vihata.
"Onko pikku Pähkinänsärkijältä pudonnut jotain Ankkalampeen?" Josi heilutti kädessään Hennan autonavaimia. Minskulla näytti olevan kännykkä.
Henna yritti selvitä tilanteesta ystävällisyydellä: "Ai kiitos, te ootte löytäny mun avaimet. Mä tohelo varmaan pudotin ne." Henna ei halunnut edes ajatella, miten hänen omaisuutensa oli joutunut tyttöjen käsiin. Oli mukavinta uskoa, että hän oli vain pudottanut ne.
"Musta tuntuu, että meidän balettihuora ei tarvii näitä avaimia. Sehän voi pummia kyydit joltain kundilta pillua vastaan." Josi oli heittävinään avaimet järveen. Minsku nauroi.
"Hei pliis, Josi", Henna yritti.
"Hei pliis, anna mulle Nico vai? Vittu mä vihaan sua ja sunkaltaisia huoria."
Kyyneleet nousivat Hennan silmiin. Sitä hän olisi viimeksi halunnut näyttää, mutta Josin sanat viilsivät syvältä. Hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa Nicoa kohtaan. Jos Henna olikin johonkin koulunsa poikaan ihastunut, niin nämä olivat jotain aivan muuta kuin kiiltokuva-Nicoja. Vaikka sitten Veeti, joka oli keväällä ainoana koko luokasta avannut suunsa Hennan avuksi, kun Henna oli äidinkielentunnin keskusteluharjoituksessa koko sydämestään väitellyt seksinostokiellon puolesta. "Femakkohoro ja hinttipoju... seksuaalinen tasavertaisuus jeejee", oli välitunnilla kuiskittu, kun he Veetin kanssa kaksin olivat jatkaneet keskustelua. Mutta isokokoiselle ja juniorikaratekoita ohjaavalle ja itsekin kilpailevalle Veetille ei kukaan uskaltanut sanoa mitään suoraan, joten Hennakin sai jäädä rauhaan.
"Balettihuora meinaa itkee. Hei siis vähän liikuttavaa", Minsku nauroi ja jatkoi lässyttävällä äänellä: "Isi tykkää pahaa, jos isin ostaman auton avaimet putoo järveen."
"Mä en todellakaan tykkää, että sä ja sun jotkut kaverit huoraa pitkin kylii ja yrittää varattuja jätkii. Enkä mä nyt tarkota pelkästään niitä kahta jokinorsuu, jotka lähti just." Hennan lähimmistä ystävistä varsinkin Petra oli niin oman koulun kuin kaupunginkin poikien suosiossa iloisen ja mutkattoman luonteensa ansiosta. Se herätti tavallaan kateutta, mutta toisaalta Petralla alkoi olla jo aika hurja maine, joka ei ollut pelkästään myönteinen asia. Häntä ei Josin tai Minskunkaan tarvinnut vihata. Halveksunta riitti.
Henna ei uskaltanut sanoa mitään. Hänen päässään takoi vain yksi ajatus: miten saada saada autonavaimet ja kännykkä noilta kahdelta.
"Mun mielestä balettihuora tarvii pikku opetuksen", Josi aloitti pahaenteisesti, tuli seisomaan aivan Hennan eteen, kohotti tämän leukaa ja silmiin katsoen jatkoi: "Eikö niin?"
"Niin kai", Henna kuiskasi.
"Hyvä", Minsku vastasi. Hän ja Josi olivat varmasti sopineet kaiken edeltäkäsin ja jääneet vain odottamaan Hennan jäämistä yksin.
"Sä haet nyt itselles piiskan tuolta pusikosta. Sellasen vitsan."
Hennan henki oli salpautua. Aikoisivatko nuo lyödä häntä? Satuttaa ja nöyryyttää piiskaamalla? Toisaalta asiassa oli jotakin, mikä soitteli Hennan mielikuvituksen kaikkein salatuimpia kieliä. Mutta ei hän olisi tahtonut mitään sellaista näin eikä varsinkaan noiden kahden kanssa. Joku luotettava ja ystävällinen leikkikaveri olisi aivan toista, mutta nyt Hennaa pelotti.
"Me annetaan sulle vaan pieni opetus siitä, että huoraaminen ei kannata. Sä saat avaimes ja kännykkäs takaisin sen jälkeen. Tää on sulle sitä helpompaa, mitä yhteistyöhaluisempi sä olet."
Sanaakaan sanomatta Henna nyökkäsi ja haki tien laidasta käsivarren mittaisen taipuisan pajunoksan. Josi ja Minsku kuuluivat hihittelevän. Henna oli erottavinaan lauseen "Se on ihan kehityskelponen tollaseks huoraks". Enemmän kuin tulossa oleva kipu ja nöyryytys häntä satutti jatkuva huorittelu.
Henna palasi ja ojensi vitsan Josille. Josi otti sen, mutta heitti Hennan taakse: "Sä niiaat mulle, kun ojennat tän. Onks selvä?" Minsku katseli vieressä ihaillen nuoremman mutta rohkeamman ystävättärensä häikäilemättömyyttä.
Henna nosti vitsan maasta ja niiasi, lähes maahan saakka, Josin edessä sen ojentaessaan. Hän halusi vain mahdollisimman pian pois ja toivoi, että voisi unohtaa kaiken. Vaikka silti jokin tässä kiehtoi, vain aivan vähän, mutta silti...
"Balettihuora niiaa nätisti vai mitä, Minsku?"
"Niin se tekee. Mut mennäänkö opettaan sille vähän lisää käytöstapoja?"
Ystävykset käskivät Hennan mukanaan tyttöjen pukukoppiin. Henna ei vastustellut, vaan yritti näyttää mahdollisimman kiltiltä ja nöyrältä. Se ei ollut vaikeaa.
"Risu hamees ja kumarru eteenpäin tota penkkiä vasten", Josi komensi. Henna totteli. Josi kosketti vitsalla Hennan reittä ja käski ottaa leveämmän haara-asennon. Minsku istuutui penkille.
Svishh. Ensimmäinen isku sattui pakaroiden ja reiden välissä siihen kohtaan, jossa uimapuvun kangas loppui.
"Aauh!" Hennaa sattui ja pelon ja kivun tuoma kyynel vierähti silmäkulmasta.
"Hiljaa, horoperse!", Josi kivahti ja löi uudelleen, nyt vielä kovempaa.
"Aaauuaa!"
"Ole nyt vittu hiljaa!"
Minsku kohotti Hennan leukaa, sipaisi kyyneleen tämän poskelta ja huulensa aivan Hennan huulten eteen tuoden sanoi hiljaisella, teennäisen lempeällä mutta samalla uhkaavalla äänellä: "Yritä nyt pikku idiootti tajuta, että sua sattuu sitä enemmän, mitä enemmän sä kiljut."
Henna puri huultaan ja kykeni oleman hiljaa parin seuraavan lyönnin ajan. Sitten Josi selvästi vähensi lyöntiensä voimaa. Hennaa ei enää sattunut, mutta hän mietti, miten selittäisi kotona reisille lyönneistä jääneet jäljet. Ainakin muutama ensimmäinen oli taatusti niitä jättänyt. Kun Josi oli antanut kymmenkunta iskua, hän kumartui Hennan ylle ja takaapäin koetteli tämän rintoja.
"Ihan kivat, mut tosi pienet", hän sanoi arvostellen ja nipisti kevyesti Hennan molemmista nänneistä. Uimapuku vaimensi kosketuksen niin, että se ei tuntunut Hennasta pelkästään epämiellyttävältä.
"Ootsä joku vitun anorektikko, kun ei tissitkään oo kasvanu aikuisen kokoon?"
"Kaikki noi wannabe-ballerinat on tollasia", sanoi Minsku tylysti. Henna tiesi, että vaikka hänen vartalonsa oli pieni ja näppärä ja hän piti itsestään sellaisena kuin oli, olivat pitkät ja hoikat mutta silti sporttisella tavalla sopivan kurvikkaat Josi ja Minsku paljon lähempänä sitä, mitä pojat palvoivat.
"Ei sulla kyl paljon muotoja oo", Josi totesi tunnustellessaan yhä kumartuneena olevan Hennan vartaloa ensin vyötärölle ja siitä lantiolle. "Sä oot siis ihan teini."
Henna ei voinut sille mitään, mutta Josin kosketus tuntui hänestä hyvältä. Siksi toiseksi häntä tunnusteleva tyttö todellakin hyväili, ei kourinut. Hennan pohjaton hellyydenkaipuu ei ollut saanut täyttymystään aikoihin. Hän halaili ystävättäriensä kanssa niin paljon kuin kehtasi. Hän nautti siitä, kun koulussa hyvin pärjäävää tytärtään palvovat isä ja äiti hieroivat hänen hartioitaan, jotta hän jaksaisi tehdä läksyjään entistä ahkerammin. Mutta kaiken intiimin hellyydenkaipuun tyydyttämisessä hän oli oman itsensä varassa.
Josi tunnusteli hyväillen Hennan pakaroita. Henna pelästyi omaa luonnollista reaktiotaan, joka purkautui hänen huuliltaan vaimeana ynähdyksenä. Hän ei toivonut mitään niin paljon kuin että Josi ei ulottaisi hyväilyitään niin pitkälle, että huomaisi Hennan reaktion.
Mutta toivo oli turha. Josin pitkät kapeat sormet etsiytyivät uimapuvun alle vartalon herkimpään kohtaan.
"Vittu, tää huora on ihan märkä!"
"Ei oo totta! Se on ihan pervo!"
"No tuu vaikka koklaan!"
"No en todellakaan tuu! Se on ihan sairas!"
Henna olisi halunnut kadota maan alle silkasta häpeätä. Mutta mitään ei ollut tehtävissä. Hän oli täysin tyttöjen ja tilanteen armoilla. Hän soperteli: "Anteeks... mä oon kauheen pahoillani."
"Olishan se pitänyt arvata, että tää huora onkin lesbo. Femakkolesbo."
Josi istuutui myös penkille ja kohotti Hennan leukaa tuoden sormensa tämän suun eteen: "Nyt sä nuolet mun sormet puhtaaks, kun kiimassas sotkit ne." Henna huomasi, miten Josi oli taitavasti lakannut jokaisen kyntensä hieman eri sävyiseksi. Mutta sormet maistuivat hyvin tutulta. Hän hyväili niitä kielellään yrittäen tehdä kaiken mahdollisimman hellästi ja Josia miellyttävällä tavalla. Pelko oli silti edelleen päällimmäinen tunne. Ja häpeä.
"Nouse ylös ja riisu itses alasti", Minsku käski.
Kun Henna nousi, mutta ei heti vetänyt uimapukua yltään, Josi löi vitsalla kipeästi reiden etupuolelle: "Sä kuulit, mitä Minsku sanoi!"
Henna veti nopeasti uimapuvun yltään. Häntä hävetti mitätön vartalonsa noiden kahden jumalattaren rinnalla, mutta se oli nyt häpeän aiheista pienimpiä.
"Ihan kiva joo, mut on se tosi lauta. Ei mikään ihme, että se on lesbo. Eihän tollanen ketään saa." Minsku puhui kuin itsekseen, mutta sanat oli tarkoitettu satuttamaan Hennaa.
"Minsku hei, sullehan jäi se banaani?"
Henna tajusi kauhistuneena Josin sanat vasta, kun Minsku jo kaivoi reppuaan: "Hei, mä rukoilen teitä, että antasitte mun olla..."
"Minsku toi jälleen huulensa aivan Hennan huulille ja kuiskasi: "Me vaan ajatellaan sun parasta. Sä saat nyt jotain, mitä sä ihan selvästi oot vailla."
"Ja sit se saa lopuks syödä ton banaanin, että sais vähän muotoja ittelleen."
Hennaa itketti. Hän polvistui tyttöjen eteen ja anoi: "Ihan totta, mä oon valmis vaikka mihin, kun ette tekis mulle mitään sellasta... kun mä oon vielä...", Hennan itkuinen ääni aleni kuiskaukseksi, "... neitsyt".
"Ihan tosi?", Josi ja Minsku kysyivät lähes yhteen ääneen. Jos se olisi totta, ei Hennasta varmasti olisi huolta heidän miesrintamallaan. Ja miksei olisikin totta. Hennaa ei oikeastaan ikinä nähty missään bileissä, eikä hän tyttöjen kuuleman mukaan ollut käynyt baarissakaan, vaikka oli ollut täysi-ikäinen jo pari kuukautta.
"Mä haluun koklata sit kanssa. Siitä on pik-ku-sen aikaa, kun oon koskettanu neitsytpillua", Minsku nauroi ivallisesti ja jatkoi käskien Hennaa: "Mee kontilles!"
Henna teki, kuten käskettiin, ja hänen hienoiseksi yllätyksekseen Minsku ei koskettanutkaan häntä rajusti, vaan hyväili hellästi selkää ja pakaroita. Sitten, aivan kevyesti, hän vei kätensä Hennan herkimmille alueille ja antoi kosketuksen muuttua hitaaksi hyväileväksi liikkeeksi. Mutta Minskun sanat eivät olleet sopusoinnussa hyväilyn kanssa: "Kyllä tää horo on ihan kiimassa."
"Minsku, älä vielä sormeta sitä loppuun. Etkä sit puhu tästä kelleen." Josi riisui bikiniensä yläosan ja kyykistyi Hennan eteen tuoden kiinteät ja täyteläiset rintansa tämän kasvojen eteen.
"Vaik mä en ookaan mikään lepakko, niin saat suudella mun tissejä. Ja sä pidät sitten kanssa turpas kiinni, tai sulle käy todella huonosti."
Josi huomasi, miten Hennan oli vaikea suudella häntä tässä asennossa. Hän pudottautui selälleen lattialle: "Tuu mun päälle, huora."
Henna totteli. Hän tiesi itsensä kömpelöksi. Ei hän ollut koskaan hyväillyt naisen rintoja, vaikka salaisissa toiveissaan sitä joskus halusikin. Mutta Josi näytti ja kuului nauttivan. Ehkäpä Nico oli hyväilyissään suoraviivainen ja kovakourainen. Sellaisen kuvan poika itsestään antoi, vaikka Henna ei häntä sen paremmin tuntenut.
"Teet sä tätä usein niiden jokinorsujen kanssa? Tai niitten muitten ballerinahuorien?"
"En mä ikinä..."
"Aijaa. Ei uskois. Sä teet tän hyvin". Josin äänensävy oli nautinnon vuoksi pehmentynyt, vaikka sanat olivat vielä tylyjä.
"Kiitti. Musta on aika ihanaa olla sulle tälleen hyvä. Sä oot niin kaunis ja ihana..." Henna halusi miellyttää Josia, mutta ei hän pelkästään valehdellut.
"Älä yritä, neitsythuora. Mä en oo mikään lepakko, etkä sä musta sellasta tee."
Josi nousi ylös ja käski Hennan polvilleen eteensä.
"Riisu mun uikkarit... hampaillas."
Hennan rinnassa sykähti. Tämä oli yksi niitä fantasioita, joilla hän viihdytti itseään lievittäessään hellyydenkaipuutaan yksin. Josin bikinien alaosa nuoli tiukasti tytön kauniin lantion muotoja. Josi vaihteli hiukan asentoaan auttaen Hennaa. Kun Henna oli saanut housuja hiukan laskettua, hän tunsi tytön herkän tuoksun.
Josi huokasi syvään ja keinautti itseään niin, että Henna sai riisumistyön viimein päätökseen. Josi istuutui penkille ja levitti jalkansa: "Nuole mua, neitsythuora!"
Ja Henna aloitti. Tämäkin oli hänen unelmiensa täyttymyksiä. Kaunis, puhdas tyttö avoimena hänen kömpelöille mutta parasta tarkoittaville hyväilyilleen.
"Ooh... ahhh... sä oot aika hyvä, mun oma pikku horo..." Josi hyväili käsillään vuoroin omia rintojaan, vuoroin Hennan niskaa.
"Minsku, mä haluun katsoo, kun sä piiskaat tota huora samalla kun se nuolee mua. Jooko?"
Henna ynähti, mutta päätti tyytyä kohtaloonsa. Hän halusi tyydyttää Josin mahdollisimman hyvin, satutti Minsku häntä sitten tai ei.
Minsku oli heti valmiina. Hän ei lyönyt kovaa. Ehkä hän ei halunnut satuttaa Hennaa enempää, vaan ainoastaan olla apuna ystävänsä fantasian tyydyttämisessä. Henna oli Minskulle kiitollinen.
"Uuhh... mä tuun... mun pikku horoni.. mun ihku lepakkoneitsyt.. Minsku, lyö sitä... nuole mua, mun pikku huora, anna mulle....ah... Aahh, aaaahh, uaaaahhhhh!"
Josi huohotti pitkään pystymättä katsomaan kumpaakaan tyttöä. Minsku oli lopettanut Hennan lyömisen heti, kun huomasi ystävänsä laukeavan. Hän seisoi Hennan takana. Henna oli yhä polvillaan lattialla, ja Minsku hyväili tämän niskaa.
Josi nousi, ojensi kätensä Hennalle ja auttoi tämän ylös: "Kiitos, ihan oikeesti. Mä en oo ikinä saanu näin ihanasti."
"Ihanaa, että sä nautit."
"No todellakin mä nautin."
"Mä halusin koklata tota samaa sulle. Saanko mä?"
"Tota..."
Josi ei odottanut vastausta, vaan suuteli Hennaa. Henna vastasi suudelmaan niin hyvin kuin osasi, peläten jälleen kokemattomuuttaan. Ei hän ollut suudellut montaa kerta elämässään. Mutta Josi nautti. Henna oli yhä varmempi, että Josi ei saanut poikaystävältään läheskään niin paljon huomiota ja hellyyttä kuin kaipasi.
Josi taivutti Hennan lattialle pyyhkeen päälle makuulle jatkaen suudelmaansa. Hänen oikea kätensä etsiytyi kohti Hennan vartalon herkimpiä paikkoja, ja varovasti hän aloitti hyväilyn. Kun Henna ääntelyllään ilmaisi olevansa jo muutaman kosketuksen jälkeen pitkällä, Josi siirtyi taaksepäin ja suuteli Hennan reisiä. Kun tytön viileät huulet osuivat siihen kehtaan, johon vitsa oli jättänyt jälkensä, Henna oli kuulevinaan: "Anteeks, mun ihana lepakkoraksu."
Minsku istui lattialla Hennan pään vieressä ja silitteli toisella kädellään tämän otsaa. Henna oli huomaavinaan, että toisella kädellään tyttö hyväili itseään punaisen tiukan uimapukunsa päältä.
"Mä haluisin kans, mut mul on kuukkarit", hän kuiskasi nopeasti Hennan korvaan kuin asia olisi häntä hävettänyt. Hetken mietittyään ja todettuaan, että pian Josin kiusoittelevat huulet ovat vieneet Hennan perille hän jatkoi: "Autat sä mua vähän?"
Jäämättä odottamaan vastausta Minsku pudotti uimapukunsa olkaimet alas, istuutui polvilleen jalat harallaan Hennan ylävartalon päälle ja tarjosi rintansa Hennan suudeltaviksi. Henna oli niin lähellä täyttymystään, että vain hämärästi tajusi saaneensa nyt Minskun kauniit rinnat hyväiltäväkseen, yritti suudella ja kevyesti näykkiä niitä samoin kuin hän oli hetki sitten hyväillyt Josia.
Minsku hyväili itse itseään rajusti uimapuvun päältä, hänen hengityksensä kiihtyi, ja kun hän huomasi, että Hennan oli vaikea pidätellä huutoaan, vapautui hänkin huutamaan nautintonsa täyttymystä.
Vaiteliaina tytöt lepäsivät hetken lähekkäin. Kukaan ei kieltänyt toista puhumasta kokemuksesta. Kaikki tiesivät sanoittakin, että tästä ei puhuttaisi.
Josi antoi Hennan autonavaimet omistajalleen samalla pyytäen anteeksi. Minsku ojensi kännykän pyytäen anteeksi hänkin. Henna osasi vastata vain: "Ei se mitään, kaikki on ookoo."
Nico tuli noutamaan tyttöään ja olisi tarjonnut Minskullekin kyydin. Mutta Minsku kysyi, voisiko Henna viedä hänet kotiin. Henna suostui.
"Mitä sä teet viikonloppuna", kysyi Minsku katkaisten painostavan hiljaisuuden. Kun hän näki, että Hennan käsi lepäsi vaihdekepin päällä, hän arasti otti sen omaansa ja käänsi katseensa kohti Hennaa...
Henna havahtui, kun kotitien risteys tuli yllättäen vastaan. Nolostuneena hän siirsi kätensä tyhjältä etuistuimelta takaisin rattiin. Hän joutui jarruttamaan nopeasti, mutta onneksi takanatulijoita ei ollut. Ultra Bra lauloi radiossa. Henna piti bändistä, mutta nyt tämäkin hyvä biisi oli mennyt ihan ohi.
Hän oli ajanut koko matkan täysin omissa ajatuksissaan. Ja millaisissa! Jokin sellainen, mitä hän ei ikinä ollut kuvitellutkaan toivovansa, oli vallannut hänen mielensä niin, että hän tiesi linnoittautuvansa saunan jälkeen loppuillaksi omaan huoneeseensa muka kertaamaan saksaa tai matikkaa abisyksyä varten...
Henna oli yllättynyt omien ajatustensa mielettömyydestä. Ja varsinkin siitä, miten ne kaksi bimboa iänikuisine nälvimisineen olivat saaneet mielikuvituksen laukkaamaan. Mutta nyt hänellä oli fantasia, jota voisi kehitellä yksinäisten iltojen iloksi vaikka millaiseen muotoon.
Kesäillan ratoksi päätin ottaa haasteen vastaan ja kirjoittaa tarinan, jollaista Jenni, melkein kaimani, oli pyytänyt. Toivottavasti se viihdyttää teitä. Otan mielelläni vastaan kommentteja, koska vain palautteenne avulla voin yrittää kehittää tekstejäni sellaisiksi, että ne olisivat lukijoille nautittavampia.
Mutta oikeasti koulu- ja kaikki muu kiusaaminen on raukkamaisimpia tekoja, mitä voi olla. Sovitaanhan, että jätetään kaikki sellainen korkeintaan tarinoiden tasolle, jooko?
Iloisia ja lämpimiä kesäpäiviä rannalla ja muuallakin!
Jenny
ILLASTA RANNALLA (JA TYTTÖJEN VÄLISESTÄ "YSTÄVYYDESTÄ")
"Kato, pikku Pähkinänsärkijä ja Pelastakaa Jokinorsut är yy."
"Joutsenlammen jokinorsut, hihih..."
Henna kuuli sanat, mutta ei halunnut kiinnittää niihin huomiota. Petra ja Sara suhtautuivat samoin, vaikka heitä tässä halvennettiin pahemmin. Maaseutukaupungin hiljaisemmalle uimarannalle ei jäänyt heidän jälkeensä kuin nuo kaksi siiderinsä nauttinutta tyttöä, jotka arvatenkin odottivat Johannan poikaystävää Nicoa hakemaan heidät kotiin hienolla kesäautollaan. Henna oli jättänyt uimapuvun ylleen, koska arvasi, että kotona isä oli lämmittänyt saunan. Vaikka iltapäivä rannalla oli ollut rentouttava, Henna kaipasi silti saunaa.
"Moikka, nähdään taas", Henna sanoi ystävilleen näiden noustessa Saran autoon.
"Moi moi! Ja yritä tsemppaa huomenna duunissa! Viikonloppu on kohta."
Saran auto oli hänen veljensä ilmaisesta kolariautosta ensin korjaama ja sitten viimeistelemä, niin että juuri ajokortin saamassa olevat lukion kakkoset ja jopa kaikenlaista autonrakentelua harrastavat amitsut kadehtivat sitä.
Saran auton römeä ääni oli häipynyt metsän taa, kun Henna vielä etsiskeli laukustaan oman autonsa avaimia. Ajokortin hänkin oli vasta saanut, ja isä oli ostanut joltakin kaveriltaan auton tyttärelleen. Se oli kuulemma hyvä ja luotettava, vaikka ei juuri miltään näyttänyt.
Henna alkoi hätääntyä, kun kaikki laukun taskut oli kertaalleen kokeiltu. Hän suori uimapuvun päälle pukemaansa hametta kokeillakseen olisiko hän vahingossa muistanut siinä olevan taskuja ja sullonut avaimen hameen poimuihin. Ei, ei sielläkään.
Hennan huolestuminen alkoi kääntyä hätäännykseksi, kun hän tajusi, että kännykkäkään ei ole laukussa. Hän lähti nopeasti kävelemään takaisin pukuhuoneelle toivoen jättäneensä avaimet ja puhelimen sinne.
"Mitä pikku Pähkinänsärkijä etsii?" Luokkakaveri Johanna, tai Josi, kuten häntä kutsuttiin, makasi yhä nurmella vatsallaan viltillään ja näytti mustissa bikineissään vaanivalta pantterilta. Henna ei pitänyt hänen äänensävystään. Hän ei pitänyt koko tytöstä, joka ei jättänyt hyödyntämättä pitkää ja klassisen kaunista olemustaan esiintymällä Hennaa ja oikeastaan kaikkia muitakin paremman luokan ihmisenä. Josin itserakkaus oli noussut uusiin sfääreihin, kun luokalle oli viime syksynä tullut Minsku eli Minna, joka USAssa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen omittiin Josin ja muiden pienen lukion suosituimpien tyttöjen seurapiireihin. Josi ja Minsku näyttivät olevan ylimpiä ystäviä, eivätkä he salanneet halveksuntaansa Hennan kaltaisia taviksia kohtaan.
Hennan tilanteen teki Josin ja Minskun silmissä erityisen pahaksi se, että Henna tanssi naapurikaupungissa klassista balettia. Tyttö, jolle oli ollut vielä ala-asteella kiva nälviä kömpelyydestä ja jota oli ollut kiva töniä joukkuepeleissä, päihitti nykyään voimistelussa suurimman osan luokan tytöistä ja sai jatkuvasti kehuja vanhoilliselta liikunnanopettajalta. Kaikkein pahinta oli se, että tanssitunneilla ja nimenomaan klassisella puolella kävivät myös ne tytöt, joiden rinnalla edes Josi tai Minsku eivät olleet juuri mitään; ne gasellit, jotka yhdellä sanalla tai katseella pystyivät osoittamaan näille paikkansa. Ja Henna oli niidenkin kaveri samalla tavalla kuin se kaveerasi oman koulun jokinorsujen kanssa.
Kanssakäyminen oli sujunut normaalin viileissä merkeissä kevätlukukauden päättäjäispäivään saakka. Silloin balettikoulun tanssiryhmä oli esiintynyt lukion juhlassa. Josin poikaystävä Nico oli ihaillut esitystä ja esiintyjiä, kuten niin moni muukin. Niitä tyttöjä, joihin pojat varmastikin olivat katseensa ensimmäisenä kiinnittäneet, eivät Josi ja Minsku uskaltaneet uhmata. Mutta Hennaa oli helppo vihata.
"Onko pikku Pähkinänsärkijältä pudonnut jotain Ankkalampeen?" Josi heilutti kädessään Hennan autonavaimia. Minskulla näytti olevan kännykkä.
Henna yritti selvitä tilanteesta ystävällisyydellä: "Ai kiitos, te ootte löytäny mun avaimet. Mä tohelo varmaan pudotin ne." Henna ei halunnut edes ajatella, miten hänen omaisuutensa oli joutunut tyttöjen käsiin. Oli mukavinta uskoa, että hän oli vain pudottanut ne.
"Musta tuntuu, että meidän balettihuora ei tarvii näitä avaimia. Sehän voi pummia kyydit joltain kundilta pillua vastaan." Josi oli heittävinään avaimet järveen. Minsku nauroi.
"Hei pliis, Josi", Henna yritti.
"Hei pliis, anna mulle Nico vai? Vittu mä vihaan sua ja sunkaltaisia huoria."
Kyyneleet nousivat Hennan silmiin. Sitä hän olisi viimeksi halunnut näyttää, mutta Josin sanat viilsivät syvältä. Hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa Nicoa kohtaan. Jos Henna olikin johonkin koulunsa poikaan ihastunut, niin nämä olivat jotain aivan muuta kuin kiiltokuva-Nicoja. Vaikka sitten Veeti, joka oli keväällä ainoana koko luokasta avannut suunsa Hennan avuksi, kun Henna oli äidinkielentunnin keskusteluharjoituksessa koko sydämestään väitellyt seksinostokiellon puolesta. "Femakkohoro ja hinttipoju... seksuaalinen tasavertaisuus jeejee", oli välitunnilla kuiskittu, kun he Veetin kanssa kaksin olivat jatkaneet keskustelua. Mutta isokokoiselle ja juniorikaratekoita ohjaavalle ja itsekin kilpailevalle Veetille ei kukaan uskaltanut sanoa mitään suoraan, joten Hennakin sai jäädä rauhaan.
"Balettihuora meinaa itkee. Hei siis vähän liikuttavaa", Minsku nauroi ja jatkoi lässyttävällä äänellä: "Isi tykkää pahaa, jos isin ostaman auton avaimet putoo järveen."
"Mä en todellakaan tykkää, että sä ja sun jotkut kaverit huoraa pitkin kylii ja yrittää varattuja jätkii. Enkä mä nyt tarkota pelkästään niitä kahta jokinorsuu, jotka lähti just." Hennan lähimmistä ystävistä varsinkin Petra oli niin oman koulun kuin kaupunginkin poikien suosiossa iloisen ja mutkattoman luonteensa ansiosta. Se herätti tavallaan kateutta, mutta toisaalta Petralla alkoi olla jo aika hurja maine, joka ei ollut pelkästään myönteinen asia. Häntä ei Josin tai Minskunkaan tarvinnut vihata. Halveksunta riitti.
Henna ei uskaltanut sanoa mitään. Hänen päässään takoi vain yksi ajatus: miten saada saada autonavaimet ja kännykkä noilta kahdelta.
"Mun mielestä balettihuora tarvii pikku opetuksen", Josi aloitti pahaenteisesti, tuli seisomaan aivan Hennan eteen, kohotti tämän leukaa ja silmiin katsoen jatkoi: "Eikö niin?"
"Niin kai", Henna kuiskasi.
"Hyvä", Minsku vastasi. Hän ja Josi olivat varmasti sopineet kaiken edeltäkäsin ja jääneet vain odottamaan Hennan jäämistä yksin.
"Sä haet nyt itselles piiskan tuolta pusikosta. Sellasen vitsan."
Hennan henki oli salpautua. Aikoisivatko nuo lyödä häntä? Satuttaa ja nöyryyttää piiskaamalla? Toisaalta asiassa oli jotakin, mikä soitteli Hennan mielikuvituksen kaikkein salatuimpia kieliä. Mutta ei hän olisi tahtonut mitään sellaista näin eikä varsinkaan noiden kahden kanssa. Joku luotettava ja ystävällinen leikkikaveri olisi aivan toista, mutta nyt Hennaa pelotti.
"Me annetaan sulle vaan pieni opetus siitä, että huoraaminen ei kannata. Sä saat avaimes ja kännykkäs takaisin sen jälkeen. Tää on sulle sitä helpompaa, mitä yhteistyöhaluisempi sä olet."
Sanaakaan sanomatta Henna nyökkäsi ja haki tien laidasta käsivarren mittaisen taipuisan pajunoksan. Josi ja Minsku kuuluivat hihittelevän. Henna oli erottavinaan lauseen "Se on ihan kehityskelponen tollaseks huoraks". Enemmän kuin tulossa oleva kipu ja nöyryytys häntä satutti jatkuva huorittelu.
Henna palasi ja ojensi vitsan Josille. Josi otti sen, mutta heitti Hennan taakse: "Sä niiaat mulle, kun ojennat tän. Onks selvä?" Minsku katseli vieressä ihaillen nuoremman mutta rohkeamman ystävättärensä häikäilemättömyyttä.
Henna nosti vitsan maasta ja niiasi, lähes maahan saakka, Josin edessä sen ojentaessaan. Hän halusi vain mahdollisimman pian pois ja toivoi, että voisi unohtaa kaiken. Vaikka silti jokin tässä kiehtoi, vain aivan vähän, mutta silti...
"Balettihuora niiaa nätisti vai mitä, Minsku?"
"Niin se tekee. Mut mennäänkö opettaan sille vähän lisää käytöstapoja?"
Ystävykset käskivät Hennan mukanaan tyttöjen pukukoppiin. Henna ei vastustellut, vaan yritti näyttää mahdollisimman kiltiltä ja nöyrältä. Se ei ollut vaikeaa.
"Risu hamees ja kumarru eteenpäin tota penkkiä vasten", Josi komensi. Henna totteli. Josi kosketti vitsalla Hennan reittä ja käski ottaa leveämmän haara-asennon. Minsku istuutui penkille.
Svishh. Ensimmäinen isku sattui pakaroiden ja reiden välissä siihen kohtaan, jossa uimapuvun kangas loppui.
"Aauh!" Hennaa sattui ja pelon ja kivun tuoma kyynel vierähti silmäkulmasta.
"Hiljaa, horoperse!", Josi kivahti ja löi uudelleen, nyt vielä kovempaa.
"Aaauuaa!"
"Ole nyt vittu hiljaa!"
Minsku kohotti Hennan leukaa, sipaisi kyyneleen tämän poskelta ja huulensa aivan Hennan huulten eteen tuoden sanoi hiljaisella, teennäisen lempeällä mutta samalla uhkaavalla äänellä: "Yritä nyt pikku idiootti tajuta, että sua sattuu sitä enemmän, mitä enemmän sä kiljut."
Henna puri huultaan ja kykeni oleman hiljaa parin seuraavan lyönnin ajan. Sitten Josi selvästi vähensi lyöntiensä voimaa. Hennaa ei enää sattunut, mutta hän mietti, miten selittäisi kotona reisille lyönneistä jääneet jäljet. Ainakin muutama ensimmäinen oli taatusti niitä jättänyt. Kun Josi oli antanut kymmenkunta iskua, hän kumartui Hennan ylle ja takaapäin koetteli tämän rintoja.
"Ihan kivat, mut tosi pienet", hän sanoi arvostellen ja nipisti kevyesti Hennan molemmista nänneistä. Uimapuku vaimensi kosketuksen niin, että se ei tuntunut Hennasta pelkästään epämiellyttävältä.
"Ootsä joku vitun anorektikko, kun ei tissitkään oo kasvanu aikuisen kokoon?"
"Kaikki noi wannabe-ballerinat on tollasia", sanoi Minsku tylysti. Henna tiesi, että vaikka hänen vartalonsa oli pieni ja näppärä ja hän piti itsestään sellaisena kuin oli, olivat pitkät ja hoikat mutta silti sporttisella tavalla sopivan kurvikkaat Josi ja Minsku paljon lähempänä sitä, mitä pojat palvoivat.
"Ei sulla kyl paljon muotoja oo", Josi totesi tunnustellessaan yhä kumartuneena olevan Hennan vartaloa ensin vyötärölle ja siitä lantiolle. "Sä oot siis ihan teini."
Henna ei voinut sille mitään, mutta Josin kosketus tuntui hänestä hyvältä. Siksi toiseksi häntä tunnusteleva tyttö todellakin hyväili, ei kourinut. Hennan pohjaton hellyydenkaipuu ei ollut saanut täyttymystään aikoihin. Hän halaili ystävättäriensä kanssa niin paljon kuin kehtasi. Hän nautti siitä, kun koulussa hyvin pärjäävää tytärtään palvovat isä ja äiti hieroivat hänen hartioitaan, jotta hän jaksaisi tehdä läksyjään entistä ahkerammin. Mutta kaiken intiimin hellyydenkaipuun tyydyttämisessä hän oli oman itsensä varassa.
Josi tunnusteli hyväillen Hennan pakaroita. Henna pelästyi omaa luonnollista reaktiotaan, joka purkautui hänen huuliltaan vaimeana ynähdyksenä. Hän ei toivonut mitään niin paljon kuin että Josi ei ulottaisi hyväilyitään niin pitkälle, että huomaisi Hennan reaktion.
Mutta toivo oli turha. Josin pitkät kapeat sormet etsiytyivät uimapuvun alle vartalon herkimpään kohtaan.
"Vittu, tää huora on ihan märkä!"
"Ei oo totta! Se on ihan pervo!"
"No tuu vaikka koklaan!"
"No en todellakaan tuu! Se on ihan sairas!"
Henna olisi halunnut kadota maan alle silkasta häpeätä. Mutta mitään ei ollut tehtävissä. Hän oli täysin tyttöjen ja tilanteen armoilla. Hän soperteli: "Anteeks... mä oon kauheen pahoillani."
"Olishan se pitänyt arvata, että tää huora onkin lesbo. Femakkolesbo."
Josi istuutui myös penkille ja kohotti Hennan leukaa tuoden sormensa tämän suun eteen: "Nyt sä nuolet mun sormet puhtaaks, kun kiimassas sotkit ne." Henna huomasi, miten Josi oli taitavasti lakannut jokaisen kyntensä hieman eri sävyiseksi. Mutta sormet maistuivat hyvin tutulta. Hän hyväili niitä kielellään yrittäen tehdä kaiken mahdollisimman hellästi ja Josia miellyttävällä tavalla. Pelko oli silti edelleen päällimmäinen tunne. Ja häpeä.
"Nouse ylös ja riisu itses alasti", Minsku käski.
Kun Henna nousi, mutta ei heti vetänyt uimapukua yltään, Josi löi vitsalla kipeästi reiden etupuolelle: "Sä kuulit, mitä Minsku sanoi!"
Henna veti nopeasti uimapuvun yltään. Häntä hävetti mitätön vartalonsa noiden kahden jumalattaren rinnalla, mutta se oli nyt häpeän aiheista pienimpiä.
"Ihan kiva joo, mut on se tosi lauta. Ei mikään ihme, että se on lesbo. Eihän tollanen ketään saa." Minsku puhui kuin itsekseen, mutta sanat oli tarkoitettu satuttamaan Hennaa.
"Minsku hei, sullehan jäi se banaani?"
Henna tajusi kauhistuneena Josin sanat vasta, kun Minsku jo kaivoi reppuaan: "Hei, mä rukoilen teitä, että antasitte mun olla..."
"Minsku toi jälleen huulensa aivan Hennan huulille ja kuiskasi: "Me vaan ajatellaan sun parasta. Sä saat nyt jotain, mitä sä ihan selvästi oot vailla."
"Ja sit se saa lopuks syödä ton banaanin, että sais vähän muotoja ittelleen."
Hennaa itketti. Hän polvistui tyttöjen eteen ja anoi: "Ihan totta, mä oon valmis vaikka mihin, kun ette tekis mulle mitään sellasta... kun mä oon vielä...", Hennan itkuinen ääni aleni kuiskaukseksi, "... neitsyt".
"Ihan tosi?", Josi ja Minsku kysyivät lähes yhteen ääneen. Jos se olisi totta, ei Hennasta varmasti olisi huolta heidän miesrintamallaan. Ja miksei olisikin totta. Hennaa ei oikeastaan ikinä nähty missään bileissä, eikä hän tyttöjen kuuleman mukaan ollut käynyt baarissakaan, vaikka oli ollut täysi-ikäinen jo pari kuukautta.
"Mä haluun koklata sit kanssa. Siitä on pik-ku-sen aikaa, kun oon koskettanu neitsytpillua", Minsku nauroi ivallisesti ja jatkoi käskien Hennaa: "Mee kontilles!"
Henna teki, kuten käskettiin, ja hänen hienoiseksi yllätyksekseen Minsku ei koskettanutkaan häntä rajusti, vaan hyväili hellästi selkää ja pakaroita. Sitten, aivan kevyesti, hän vei kätensä Hennan herkimmille alueille ja antoi kosketuksen muuttua hitaaksi hyväileväksi liikkeeksi. Mutta Minskun sanat eivät olleet sopusoinnussa hyväilyn kanssa: "Kyllä tää horo on ihan kiimassa."
"Minsku, älä vielä sormeta sitä loppuun. Etkä sit puhu tästä kelleen." Josi riisui bikiniensä yläosan ja kyykistyi Hennan eteen tuoden kiinteät ja täyteläiset rintansa tämän kasvojen eteen.
"Vaik mä en ookaan mikään lepakko, niin saat suudella mun tissejä. Ja sä pidät sitten kanssa turpas kiinni, tai sulle käy todella huonosti."
Josi huomasi, miten Hennan oli vaikea suudella häntä tässä asennossa. Hän pudottautui selälleen lattialle: "Tuu mun päälle, huora."
Henna totteli. Hän tiesi itsensä kömpelöksi. Ei hän ollut koskaan hyväillyt naisen rintoja, vaikka salaisissa toiveissaan sitä joskus halusikin. Mutta Josi näytti ja kuului nauttivan. Ehkäpä Nico oli hyväilyissään suoraviivainen ja kovakourainen. Sellaisen kuvan poika itsestään antoi, vaikka Henna ei häntä sen paremmin tuntenut.
"Teet sä tätä usein niiden jokinorsujen kanssa? Tai niitten muitten ballerinahuorien?"
"En mä ikinä..."
"Aijaa. Ei uskois. Sä teet tän hyvin". Josin äänensävy oli nautinnon vuoksi pehmentynyt, vaikka sanat olivat vielä tylyjä.
"Kiitti. Musta on aika ihanaa olla sulle tälleen hyvä. Sä oot niin kaunis ja ihana..." Henna halusi miellyttää Josia, mutta ei hän pelkästään valehdellut.
"Älä yritä, neitsythuora. Mä en oo mikään lepakko, etkä sä musta sellasta tee."
Josi nousi ylös ja käski Hennan polvilleen eteensä.
"Riisu mun uikkarit... hampaillas."
Hennan rinnassa sykähti. Tämä oli yksi niitä fantasioita, joilla hän viihdytti itseään lievittäessään hellyydenkaipuutaan yksin. Josin bikinien alaosa nuoli tiukasti tytön kauniin lantion muotoja. Josi vaihteli hiukan asentoaan auttaen Hennaa. Kun Henna oli saanut housuja hiukan laskettua, hän tunsi tytön herkän tuoksun.
Josi huokasi syvään ja keinautti itseään niin, että Henna sai riisumistyön viimein päätökseen. Josi istuutui penkille ja levitti jalkansa: "Nuole mua, neitsythuora!"
Ja Henna aloitti. Tämäkin oli hänen unelmiensa täyttymyksiä. Kaunis, puhdas tyttö avoimena hänen kömpelöille mutta parasta tarkoittaville hyväilyilleen.
"Ooh... ahhh... sä oot aika hyvä, mun oma pikku horo..." Josi hyväili käsillään vuoroin omia rintojaan, vuoroin Hennan niskaa.
"Minsku, mä haluun katsoo, kun sä piiskaat tota huora samalla kun se nuolee mua. Jooko?"
Henna ynähti, mutta päätti tyytyä kohtaloonsa. Hän halusi tyydyttää Josin mahdollisimman hyvin, satutti Minsku häntä sitten tai ei.
Minsku oli heti valmiina. Hän ei lyönyt kovaa. Ehkä hän ei halunnut satuttaa Hennaa enempää, vaan ainoastaan olla apuna ystävänsä fantasian tyydyttämisessä. Henna oli Minskulle kiitollinen.
"Uuhh... mä tuun... mun pikku horoni.. mun ihku lepakkoneitsyt.. Minsku, lyö sitä... nuole mua, mun pikku huora, anna mulle....ah... Aahh, aaaahh, uaaaahhhhh!"
Josi huohotti pitkään pystymättä katsomaan kumpaakaan tyttöä. Minsku oli lopettanut Hennan lyömisen heti, kun huomasi ystävänsä laukeavan. Hän seisoi Hennan takana. Henna oli yhä polvillaan lattialla, ja Minsku hyväili tämän niskaa.
Josi nousi, ojensi kätensä Hennalle ja auttoi tämän ylös: "Kiitos, ihan oikeesti. Mä en oo ikinä saanu näin ihanasti."
"Ihanaa, että sä nautit."
"No todellakin mä nautin."
"Mä halusin koklata tota samaa sulle. Saanko mä?"
"Tota..."
Josi ei odottanut vastausta, vaan suuteli Hennaa. Henna vastasi suudelmaan niin hyvin kuin osasi, peläten jälleen kokemattomuuttaan. Ei hän ollut suudellut montaa kerta elämässään. Mutta Josi nautti. Henna oli yhä varmempi, että Josi ei saanut poikaystävältään läheskään niin paljon huomiota ja hellyyttä kuin kaipasi.
Josi taivutti Hennan lattialle pyyhkeen päälle makuulle jatkaen suudelmaansa. Hänen oikea kätensä etsiytyi kohti Hennan vartalon herkimpiä paikkoja, ja varovasti hän aloitti hyväilyn. Kun Henna ääntelyllään ilmaisi olevansa jo muutaman kosketuksen jälkeen pitkällä, Josi siirtyi taaksepäin ja suuteli Hennan reisiä. Kun tytön viileät huulet osuivat siihen kehtaan, johon vitsa oli jättänyt jälkensä, Henna oli kuulevinaan: "Anteeks, mun ihana lepakkoraksu."
Minsku istui lattialla Hennan pään vieressä ja silitteli toisella kädellään tämän otsaa. Henna oli huomaavinaan, että toisella kädellään tyttö hyväili itseään punaisen tiukan uimapukunsa päältä.
"Mä haluisin kans, mut mul on kuukkarit", hän kuiskasi nopeasti Hennan korvaan kuin asia olisi häntä hävettänyt. Hetken mietittyään ja todettuaan, että pian Josin kiusoittelevat huulet ovat vieneet Hennan perille hän jatkoi: "Autat sä mua vähän?"
Jäämättä odottamaan vastausta Minsku pudotti uimapukunsa olkaimet alas, istuutui polvilleen jalat harallaan Hennan ylävartalon päälle ja tarjosi rintansa Hennan suudeltaviksi. Henna oli niin lähellä täyttymystään, että vain hämärästi tajusi saaneensa nyt Minskun kauniit rinnat hyväiltäväkseen, yritti suudella ja kevyesti näykkiä niitä samoin kuin hän oli hetki sitten hyväillyt Josia.
Minsku hyväili itse itseään rajusti uimapuvun päältä, hänen hengityksensä kiihtyi, ja kun hän huomasi, että Hennan oli vaikea pidätellä huutoaan, vapautui hänkin huutamaan nautintonsa täyttymystä.
Vaiteliaina tytöt lepäsivät hetken lähekkäin. Kukaan ei kieltänyt toista puhumasta kokemuksesta. Kaikki tiesivät sanoittakin, että tästä ei puhuttaisi.
Josi antoi Hennan autonavaimet omistajalleen samalla pyytäen anteeksi. Minsku ojensi kännykän pyytäen anteeksi hänkin. Henna osasi vastata vain: "Ei se mitään, kaikki on ookoo."
Nico tuli noutamaan tyttöään ja olisi tarjonnut Minskullekin kyydin. Mutta Minsku kysyi, voisiko Henna viedä hänet kotiin. Henna suostui.
"Mitä sä teet viikonloppuna", kysyi Minsku katkaisten painostavan hiljaisuuden. Kun hän näki, että Hennan käsi lepäsi vaihdekepin päällä, hän arasti otti sen omaansa ja käänsi katseensa kohti Hennaa...
Henna havahtui, kun kotitien risteys tuli yllättäen vastaan. Nolostuneena hän siirsi kätensä tyhjältä etuistuimelta takaisin rattiin. Hän joutui jarruttamaan nopeasti, mutta onneksi takanatulijoita ei ollut. Ultra Bra lauloi radiossa. Henna piti bändistä, mutta nyt tämäkin hyvä biisi oli mennyt ihan ohi.
Hän oli ajanut koko matkan täysin omissa ajatuksissaan. Ja millaisissa! Jokin sellainen, mitä hän ei ikinä ollut kuvitellutkaan toivovansa, oli vallannut hänen mielensä niin, että hän tiesi linnoittautuvansa saunan jälkeen loppuillaksi omaan huoneeseensa muka kertaamaan saksaa tai matikkaa abisyksyä varten...
Henna oli yllättynyt omien ajatustensa mielettömyydestä. Ja varsinkin siitä, miten ne kaksi bimboa iänikuisine nälvimisineen olivat saaneet mielikuvituksen laukkaamaan. Mutta nyt hänellä oli fantasia, jota voisi kehitellä yksinäisten iltojen iloksi vaikka millaiseen muotoon.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet mestari. Todella hyvä tarina tyttöjen välisestä leikistä.
Todella hyvä tarina kirjottaisitko sellasesta kun kaks naispoliisia ottaa jonkun 19w naisen kiinni liikenteessä jne ;P
Ei hullumpaa tosiaankaan. Erosi selvästi edukseen massasta, ja massaan ei edes lasketa sitä normaalia roskaa mikä tämän palstan on harmi kyllä vallannut. Kiitoksia!
Hieno tarina. Taas kerran.
Todella upea novelli! Ehkäpä yksi kaikkien aikojen parhaista kinky-tarinoista Suomi24:n sivuilla! Toivottavasti jatkat kirjoittamista täällä, tuolla lahjalla saat varmasti faneja kasapäin. Erityisesti tuo "psykologinen nöyryytys" aspekti miellytti allekirjoittanutta.
Tämä oli hieno! Loppuratkaisu oli todella yllättävä ja suorastaan nerokas. Oli miten oli, melkoista sanataidetta kaiken kaikkiaan.
Olen ahminut novelleitasi ennenkin. Olenko ihan väärässä, kun muistelen, että Hennan hahmo on tuttu joistain aiemmistakin?
Tämmöisestäkö ne kiltit tytöt oikeasti haaveilee? ;)
Kiitos palautteista, rakkaat lukijat. Kiva, että piditte tästä.
Slave, sitä poliisitarinaa en ikävä kyllä lupaa ainakaan tältä istumalta kirjoittaa. Ensiksikin kunnioitan ja arvostan poliisin työtä niin paljon, että en osaa kuvitellakaan heitä sen kaltaisissa toimissa, jotka liittyisivät tämän palstan aihepiiriin. Siis ainakaan virantoimituksen yhteydessä. Toiseksi en tiedä kovinkaan paljon poliisin käytännön työstä, joten tarinasta tulisi varmaan naurettava.
GrandeRio, minulle taas psykologinen puoli tuntui kaikkein vieraimmalta. Henkilökohtaisesti en voi sellaista sietää, mutta tähän tarinaan se soveltui. Ja niin, tästä syystä Hennan hahmokin ehkä oli tuttu jostain vanhemmista jutuistani. Eräänlainen alter egohan se on, koska en olisi halunnut nimenomaan tätä psykologista nöyryytystä kohdistettavan johonkin täysin viattomaan hahmoon.
Lopuksi, tästäkö ne kiltit tytöt haaveilevat? Se, mistä kukin haaveilee, on tietysti aivan yksilöllistä. Mutta uskokaa pois, kyllä siellä kiltin ja tylsänkin kuoren alta voi löytyä vaikka minkälaisia ajatuksia, joita sitten, sen oikean kumppanin löydyttyä, voi soveltuvin osin vaikka kokeilla käytännössä ;)
!!!!!!!!! eiköhän jo riitä noi huutomerkit--mut senverta HYVÄ tarina oli, notta ne ansaitsee!!!!
äkkiä lisää aivan mahtava tarina
yksinkertaisesti:JATKOA!!!! LISÄÄ!!! PIAN!!!! kiitos.
Mitä sille banskulle kävi?
Tervehdys, Jenni P. Kirjoitat todella hienostuneesti ja kauniisti. Olisin kiinnostunut kirjoittamaan kanssasi novellin yhteistyönä, sähköpostivaihdon välityksellä.
Olisi mielenkiintoista kokeilla, miten ideoita voisi luoda ja vaihtaa. Olen aiemmin kirjoittanut tänne yhden novellin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=709&posting=22000000008972164#22000000008972164
Kerro ihmeessä, mitä olet mieltä.
Ystävällisin terveisin
Vincent
Hyvin kirjoitettu. pidin.
Kiitoksia, rakkaat lukijat.
Sinä, joka kannoit huolta viattomasta hedelmästä, joka tähän oli sotkettu, ihanan liikkistä :) Ehkä banaanikin haihtui Hennan mielestä unohduksiin, kun hän illalla huoneessaan ryhtyi jalostamaan mielikuvitusleikkiään itselleen miellyttävämpiin asiayhteyksiin? Tai ehkä Henna halusi iltapalalla syödä vain banaanin? Vai tuliko hänelle yöllä yhtäkkiä vastustamaton himo syödä sellainen ja hän hipsi keittiöön, jonne äiti herättyään huolestuneena ryntäsi: "Kulta pieni, et kai sinä ole jäänyt illalla nälkäiseksi?" Vai mahtoiko syyslukukauden alettua hänen mieleensä tulla jokin kiusallinen ajatus, kun hän alkusyksyisen, vielä lämpimän, päivän viimeisellä välitunnilla näki inhoamansa Minskun syömässä välipalakseen banaania?
Vincent, olen aivan imarreltu ehdotuksestasi, mutta ikävä kyllä minusta ei ole siihen. Sinä kirjoitat tiettyjä alatyylin ilmaisuja lukuunottamatta kuin nuori Waltari. Jotain lähes goethelaistakin tarinassasi on. Haet aitoa kaunokirjallista ilmaisua. Minun juttuni taas ovat kuin jostain SinäMinästä tai Reginasta. Ei, me emme saisi aikaan yhtenäistä tarinaa. Kiitos kuitenkin ehdotuksestasi.