Isälle neuvoja

lapsensa suhteen. Valitettavan usein kuitenkin äiti saa olla melko huonokin äiti, ennenkuin lapsi annetaan isälle. Isä on lapselle aivan yhtä tärkeä, kuin äitikin.

Minkä ikäinen lapsi on? Tai sillä ei sinällään ole merkitystä. Lasta pitää hänen iästään huolimatta osata kuunnella ja kunnioittaa myös hänen mielipiteitään ja ottaa ne huomioon päätöksiä tehdessä. Pienemmällä lapsella on toki mahdollisuus, että häntä on myös taitavasti manipuloitu. Kuitenkin lapsen sanoista, eleistä, käyttäytymisestä jne. huomaa sen. Kuitenkaan teidän tapauksessanne ei ole siitä kyse. Lapselle olisi parhaaksi asua luonanne. Se ei silti tarkoita sitä, että hänen pitäisi luopua äidistään, joka varmasti on siitä huolimatta tärkeä lapselle, oli sitten alkoholisti tai ei. Lapset ovat yllättävän lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka olisivat millaisia. Tapaamisoikeus on olemassa.

Kannattaa ottaa yhteyttä esim. Mannerheimin lastensuojeluliittoon tai sosiaalihuoltoon esim. ja kysyä neuvoa sieltä, miten lähteä purkamaan tilannetta. Hankalaa siitä voi tulla ja helposti lapsi joutuu pelinappulaksi ja omalla tavallaan hyväksikäytetyksikin ( tässä tapauksessa äitinsä puolelta ).

kyllä isällä on oikeus hakea huoltajuus! varsinkin jos äidillä on alkoholi ogelma! nimittäis kokemusta on! äitini oli alkoholisti ja isäni sai minut! äidillä karkasi tosi pahoin mopo käsitä ja kuolikin siihen! hae ihmeessä huoltajuutta! ja kysy kärsiikö lapsi äidin alkohoin käytöstä luulet että vastaus on myöntävä!

Hei, ihana poikamme täytti juuri 5 vuotta.
Joka kerta kun saamme hänet meille, hän ryntää isänsä syliin ja halaa niin lujaa, että sydän meinaa pakahtua...
Missään tapauksessa emme halua mieheni kanssa väheksyä hänen äitiään ja hänen asemaansa pojan elämässä,äiti on aina äiti, maailman tärkein ihminen lapselle.
Mutta silloin kun alkoholi tai mikään muu menee pojan hyvinvoinnin edelle, asiat eivät ole kunnossa.....
Poika on selvästi muuttunut, haluaa koko ajan että joko isänsä tai minä olemme hänen vierellään tai hän on jommankumman sylissä, koko ajan hänen tulee nähdä toinen meistä tai tulee hätä. Surullisuus ja turvattomuus paistaa ihanasta pojastamme.
Sydäntäni kouraisi, kun hän kysyi viimeksi meillä olleessaan, että saako hän täällä kotona ilta-palaa, kun äiti ei aina muista antaa ilta-palaa!!!!!?
Hänen isänsä on tuskissaan ja hädissään poikansa puolesta, mutta me olemme aloittaneet prosessin, joka tähtää siihen, että poika saa turvallisen kodin luotamme.
Tie on pitkä, mutta periksi emme anna.
Olisi kiva saada vastaavassa tilanteessa olevilta tai jo saman kokeinelta neuvoja, kommentteja.
Vara-äiti