Olen vakavan masennuksen partaalla, syynä siihen on paljolti tämä oma elämä joka on lapsuudesta saakka ollut hyvin vaikeaa. On myös tullut itse tehtyä paljon virheitä, ja niistä joudun tälläkin hetkellä maksamaan kovaa hintaa niin henkisesti kuin muutenkin.
Minua on vain pitkään ihmetyttänyt eräs asia. Miksi en kelpaa mihinkään ns. 'porukkaan'. Jo pienenä minua kiusattiin harrastuspaikassa, koulussa, kaveripiirissä. Sittemmin se jatkui aikuisiässä opiskelupaikassa, työelämässä ja jopa nykyisessä harrastupaikassa. Minusta puhutaan pahaa, haukutaan, katsotaan ylimielisesti ja naureksuen vaikka olen suht normaalipainoinen ja ihan ok näköinen. Luonteeltani olen mukava ja empaattinen, mutta myös hieman ujo ja joskus syrjäänvetäytyvä, siis en halua kovasti olla esillä. Tottakai vaadittaessa minusta löytyy esiintymistaitoa ja sanotaan että omaan kyllä omat mielipiteet asioista ja maailmasta. Itsetunto-ongelmia on ollut johtuen lapsuudesta ja omista virheistä joita en anna itselleni anteeksi. Olen myös luonteeltani sellainen, etten herkästi puhu pahaa kenestäkään, en hauku selän takana ja yritän olla tasapuolinen ihmisille. Lähiystävä kyllä sanoo, että olen vahva ihminen ja kyllä tottakai minulla on henkisiä voimavaroja kun olen vielä 'hengissä' selvinnyt kaikista suruista ja murheista.
Osaako joku sanoa, mikä minussa on kun en kelpaa, miksi aina joudun ihmisten silmätikuksi? Jopa tuntemattomat, puolitutut vihaavat minua. Eräskin puolituttu mies haukkuu jatkuvasti 'lehmäksi, läskiksi, harpuksi, lesboksi vaikka olen umpihetero. Mikä minussa on niin pahasti pielessä ja mitä pahaa olen näillekään ihmisille tehnyt?! Edes kaveripiirissä en voi olla rauhassa, vaan kaikki muiden virheet, nekin kaadetaan omaan niskaani ja minua arvostellaan jatkuvasti tehdyistä ja tekemättömistä asioista. Joskus tuntuu, ettei sellaista aina jaksa, tässä on menty jo 30 vuotta näin ja tunnen oloni kyllä apeaksi, surulliseksi ja täysin kelpaamattomaksi. Miksi lyödään jo lyötyä!? Olisko kenelläkään mitään ohjeita minulle?! Kiitos jo etukäteen ja kaikille hyvää ja aurinkoista kesää!!
Minua on vain pitkään ihmetyttänyt eräs asia. Miksi en kelpaa mihinkään ns. 'porukkaan'. Jo pienenä minua kiusattiin harrastuspaikassa, koulussa, kaveripiirissä. Sittemmin se jatkui aikuisiässä opiskelupaikassa, työelämässä ja jopa nykyisessä harrastupaikassa. Minusta puhutaan pahaa, haukutaan, katsotaan ylimielisesti ja naureksuen vaikka olen suht normaalipainoinen ja ihan ok näköinen. Luonteeltani olen mukava ja empaattinen, mutta myös hieman ujo ja joskus syrjäänvetäytyvä, siis en halua kovasti olla esillä. Tottakai vaadittaessa minusta löytyy esiintymistaitoa ja sanotaan että omaan kyllä omat mielipiteet asioista ja maailmasta. Itsetunto-ongelmia on ollut johtuen lapsuudesta ja omista virheistä joita en anna itselleni anteeksi. Olen myös luonteeltani sellainen, etten herkästi puhu pahaa kenestäkään, en hauku selän takana ja yritän olla tasapuolinen ihmisille. Lähiystävä kyllä sanoo, että olen vahva ihminen ja kyllä tottakai minulla on henkisiä voimavaroja kun olen vielä 'hengissä' selvinnyt kaikista suruista ja murheista.
Osaako joku sanoa, mikä minussa on kun en kelpaa, miksi aina joudun ihmisten silmätikuksi? Jopa tuntemattomat, puolitutut vihaavat minua. Eräskin puolituttu mies haukkuu jatkuvasti 'lehmäksi, läskiksi, harpuksi, lesboksi vaikka olen umpihetero. Mikä minussa on niin pahasti pielessä ja mitä pahaa olen näillekään ihmisille tehnyt?! Edes kaveripiirissä en voi olla rauhassa, vaan kaikki muiden virheet, nekin kaadetaan omaan niskaani ja minua arvostellaan jatkuvasti tehdyistä ja tekemättömistä asioista. Joskus tuntuu, ettei sellaista aina jaksa, tässä on menty jo 30 vuotta näin ja tunnen oloni kyllä apeaksi, surulliseksi ja täysin kelpaamattomaksi. Miksi lyödään jo lyötyä!? Olisko kenelläkään mitään ohjeita minulle?! Kiitos jo etukäteen ja kaikille hyvää ja aurinkoista kesää!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
oot ihan varmasti hyvä tyyppi, sun pitää vaan löytää ne oikeat ihmiset ketkä arvostaa sua
tässä maailmassa vaan monet ihmiset ovat kieroja, ilkeitä...pitää vaan tajuta se että ne oikeasti on sellaisia koska on sellaisia eikä siksi että itsessä olisi jotain vikana
Itse en kärsi tuollaisesta ongelmasta, mutta tuo toisten harjoittama halveksunta, sekä muut ihmisen itsetunnolle käyvät kohtelut johtuvat yleensä toisen ihmisen typerästä ylemmyyden/paremmuuden tunteesta, sekä huonosta itsetunnosta. Itselläni on hyvä itsetunto, mutta olen syrjäänvetäytyvä ja olen huomannut toisten ihmisten tahallaan joskus "nokittavan", kun tuo tuossa on olevinaan muita "parempi". Se kuuluu ihmisen luonteeseen tuo itsensä pönkittäminen tuolla tavalla, kun muita keinoja siihen ei enää ole.
must kyl kirjottaja vaikutti tekstiensä perusteella hyvältä tyypiltä eikä miltään tavattomalta muiden ihmisten halveksijalta joka ansaitsee moista kohtelua
varmaan sekin voi vaikuttaa siihen että muut ihmiset kiusaa jos on henkisesti puolustuskyvytön, siis jos joku sanoo pahasti niin ei pysty itseä suojaamaan siltä
jotkut kiusaajat tuntuvat toimivan juuri tällä logiikalla että kiusaavat niitä jotka tosissaan pahoittavat mielensä heidän sanomisistaan
Pihvi2, käsitit edellisen väärinpäin. Itsekin tulkitsin kirjoittajan olevan ns. "hyvä tyyppi". Puhuinkin tovereista "hyvän tyypin" ympärillä
Tuohon auttaa se että hyväksyt heidät semmosina kuin he ovat, sinusta se lähtee kullakin mielipiteensä.
kokeileppa seuraavan kerran kun haukutaan niin anna mennä toisest korvast sisään ja toisesta ulos niin huomaat että oho! kaikkia ei tarvikkaan ottaa tosissaan.. minua kaverit kutsuu millon apinaksi millon loiseksi, tehneet aina ja tulevat tekemään..
apina sillon kun koitan olla kuin he, ja loinen sillon ku en ole.
"-- ja omista virheistä joita en anna itselleni anteeksi--"
Ihmiset vaistoavat, että olet armoton itseäsi kohtaan, ja saat samaa armottomuutta vastaasi. Anna itsellesi anteeksi ja ole itsellesi armollinen. Siitä kaikki lähtee.
Itse opettelin ensin hyväksymään muut ihmisinä. Olen luonteeltani kiltti ja hyvä ihminen. Kun sekään ei enää riittänyt, että olin sitä ihan tosissani ja oikein myös muille, otin asiaan aivan toisen kannan.
Toiset meistä ulkoistavat tunnehaavansa, he vaikuttavat marttyyreilta, katkerilta yms. Syy tähän on yksinkertainen. Heitäkin on satutettu. He purkavat sen usein aivan syyttä viattomiin ihmisiin.
Toivon sydämestäni sinulle hyvää jatkoa.
En ole syyttänyt itseäni enää turhaan sen jälkeen kun tajusin, että jokainen meistä ilmentää omia tunteitaan. Jokainen päättää ja kantaa vastuun itse asenteistaan ja niiden muokkaamisesta.
Aikuiseen ikään ehtineellä ihmisellä on itsellään tämä vastuu. Jokainen aikuisikään ehtinyt ei kuitenkaan ole sisäistänyt tätä vastuuta, joten he ikäänkuin jäävät henkisesti kesken.
Kuitenkin,vaikka kuinka yrittää niin ei aina osaa olla hyvä. Silloin on parasta myöntää, että on tehnyt väärin, eikä kantaa siitä enää myöhemmin syyllisyyttä.
On hyvä ymmärtää myös itseään ja antaa itselle anteeksi.
Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus muuttua ja pyrkiä parempaan.
On raskasta kantaa vanhoja mukanaan, kun ikää tulee lisää.
Kiitos kaikille kannustuksesta!! Sosiaaliset suhteet ovat vaikea taitolaji, joissa voi aina petrata! Olen joskus kyllä sanonut ihmisille vastaan, aikani suoranaista 'paskaa' kuultuani. Silloin vain näkee ihmisistä, että alkavat katsoa entistä enemmän niinsanotusti 'kieroon'. Että 'ompas se nyt muuttunu' ja sitten pidetään entistä vähemmän. Minä yleensä ottaen pidän ihmisistä ja ymmärrän kaikenlaisia, kokoisia ja näköisiä immeisiä, ainoastaan murhamiehet(naiset), pedofiilit jne ovat ihmisiä joita en koskaan hyväksyisi lähelleni. Varmasti olen tehnyt sosiaalisissa suhteissani virheitä, enkä minä todellakaan ole täydellinen ihminen. Joku sanoi, että 'itseni armottomuus' saa muut olemaan armottomia minua kohtaan, mutta eikö ole parempi olla oma itsensä, sellainen kuin on ja myöntää myös heikkoutensa, eikä esittää kovempaa, vahvempaa ja paremmin menevämpää kuin onkaan. Eikö aitous ihmisissä ole juuri se hienous, ei se millaista 'kulissia' pitää yllä.