Kirjoitin tämän myös nuortenpalstalle...
Minulla on jatkuva huonommuuden tunne. Kestänyt jo vuosia. Koulu menee huonosti ja ne vähäisetkin ihmissuhteet kärsivät, koska en osaa muuta kuin epäillä läheisten toivovan pahaa minulle. Olen 18-vuotias nainen. Älkää sanoko, että osta nättejä vaatteita tms. ei se itsetunto niillä parane. Käytän paljon rahaa ulkonäköön, mutta silti tuntuu pahalta. Tunnen olevani ruma. Varsinkin pienet tissit aiheuttavat todella pahaa mieltä, ei ole kunnolla edes A-kuppi. E-pillerit ei kasvata niitä, en ole alipainoinen enkä tiedä muutakaan syytä niihin kuin huonot geenit. Nykymaailmassa nainen ei ole mitään jos ei omaa ainakin B-kupin tissejä. Muuten olen ihan nätti, mutta miinusta tulee myös rilleistä. Psykologille olen puhunut, antoi lähetteen lääkärille ja sitä kautta pääsen ehkä psykiatrille. Mutta se on vasta syksymmällä sitten. En tiedä miten jaksaa :\
Silikonitissit olleet harkinnassa jo 14-vuotiaasta lähtien. Raha vaan on ongelma. Säästän nyt implantteihin, jos menevät päin persettä niin painan liipasimesta.
Minulla on jatkuva huonommuuden tunne. Kestänyt jo vuosia. Koulu menee huonosti ja ne vähäisetkin ihmissuhteet kärsivät, koska en osaa muuta kuin epäillä läheisten toivovan pahaa minulle. Olen 18-vuotias nainen. Älkää sanoko, että osta nättejä vaatteita tms. ei se itsetunto niillä parane. Käytän paljon rahaa ulkonäköön, mutta silti tuntuu pahalta. Tunnen olevani ruma. Varsinkin pienet tissit aiheuttavat todella pahaa mieltä, ei ole kunnolla edes A-kuppi. E-pillerit ei kasvata niitä, en ole alipainoinen enkä tiedä muutakaan syytä niihin kuin huonot geenit. Nykymaailmassa nainen ei ole mitään jos ei omaa ainakin B-kupin tissejä. Muuten olen ihan nätti, mutta miinusta tulee myös rilleistä. Psykologille olen puhunut, antoi lähetteen lääkärille ja sitä kautta pääsen ehkä psykiatrille. Mutta se on vasta syksymmällä sitten. En tiedä miten jaksaa :\
Silikonitissit olleet harkinnassa jo 14-vuotiaasta lähtien. Raha vaan on ongelma. Säästän nyt implantteihin, jos menevät päin persettä niin painan liipasimesta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voi kun tuntui tutulta tuo juttu. Reilut 10 vuotta on kulunut mun lukioajoistani, mutta ujous ja syrjäänvetäytyvyys eivät ole kadonneet minnekään. Yksi hyvä keino tavata uusia ihmisiä ja kohentaa omaa oloa, on kesätyöpaikka. Ei mitään väliä mitä tekee, siivoaa tai hoitaa vanhuksia tai leikkaa nurmikkoa, mitä tahansa, että pääsee ihmisten ilmoille. Sitten vaan pitää uskaltaa hymyillä ja yrittää sanoa sana tai parikin, niin kummasti olo kevenee. Kirjastoissa tapaa kivoja ihmisiä ja keskiaikamarkkinoilla, vähän liiankin kivoja...ja vaikka kaupassa. Kun tänään uskaltaa sanoa pari sanaa jollekin tuntemattomalle, huomenna on jo paljon helpompaa, usko minua. Ja unohda jo ne sun rintojen surkuttelu! Käytä jotain kevyesti topattuja liivejä ja jos joku mies susta kiinnostuu, se ei tosi paikan tullen pahemmin pohdi rintojen kokoa. Eihän me naisetkaan kurkita miesten housuihin ja tehdä päätöksiä heidän varustetasonsa mukaan. Tai en minä ainakaan. Entä mikä silmälaseissa on vikana, nehän tekee naisen viisaamman ja kauniimman näköiseksi. Ja ei kaikki vaan yksinkertaisesti ole ulospäinsuuntautuvia ja railakkaita ihmisiä, jotkut on ujompia ja varauksellisempia kuin toiset. Voisiko tässä olla kyse siitä?
Toiset on läskejä,toiset liian laihoja jne..Elämä ei ole pelkkää hienoa persettä,tissejä,naamaa...Tärkeintä on sisin,luonne,sielu ja sydän.Eli ole ylpeä siitä mitä olet ja millaseksi jumala on sinut luonut.olet yksilö ja ainutlaatuinen,toista samanlaista,ei löydy.Minne jumala on sinut luonu,siellä sinun tulee kukoistaa,ja sellaisenaan miksi sinut on luotu.Ole ylpeä itsestäsi, yksilö.:)
"unohda jo se sun rintojen surkuttelu! Käytä jotain kevyesti topatuja liivejä ja jos joku mies susta kiinnostuu.."
"Entä mitä silmälaseissa on vikana, nehän tekee naisen viisaamman ja kauniimman näköiseksi"
EI VITTU!
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu kun ei ole sinut oman vartalonsa ja ulkonäkönsä kanssa!
Tiedän tasan tarkaan miltä tuntuu ostaa niitä vitun kevyesti topattuja rintaliivejä!
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu löytää mies jolle olen kaunis, ihana ja täydellinen nainen vajavaisuuksistani huolimatta!
Tiedän tasan tarkkaan että nuo sun neuvos on perseestä!
Jos et tiedä mitä on olla rinnaton niin ole hiljaa!
Kyllä tyhmäkin tajuaa että ihmiset on erilaisia jee jee!
Se ei silti muuta minun käsitystäni itsestäni.
Tuskin muuttaa aloittajankaan käsitystä itsestään!
Vihaan teitä vitun tsemppaajia!
Naurettavaa jos ei tsemppaus kommentit kelpaa! Mitähän vittua joku sit uikuttaa täällä voi voi ku kaikki niin huonosti.. pitäiskö kaikkien sit yhtyä siihen.. joo oot ihan paska ja perseestä! Niinkö? TYHMÄ!!
Nea puhu tossa äsken järkeä!! Asiat on kiinni omasta itsestään. Asialle ja sille omalle huonommuuden tunteelle ei voi kukaan muu tehdä mitään kun sinä itse! Se on nimenomaan susta itestäs kiinni. Jos rypee itsesäälissä ja itkee kuinka huonosti asiat on niin vajoaa siihen vaan syvemmälle! Ottakaa hyvät ihmiset itteänne niskasta kiinni!! Se tarvii aikaa että löytää sen varmuuden, mutta se on mahollista jos vaan ite haluaa. Eikä jatkaa kieriskelyä siellä itsesäälissä.. voi ku mul on pienet rinnat, voiku oon ruma, voiku sitä voiku tätä. Elämässä on PALJON tärkeämpiäkin asioita!! Jollain ihmisillä ei ole yhtään mitään.. ne on menettäny perheensä sodassa, tai elää kadulla kerjäämässä, tai näkee nälkää...!Omat pikkuviat, ne PIENET MITÄTTÖMÄT asiat ei ole mitään tämän rinnalla!!Täällä uikutetaan että voi että ku on pienet rinnat ja oon ujo plaaplaa.. niin on mullakii pienet rinnat ja olin joskus kiusattu, TODELLA ujo ja masentunu mut ei se mun mieltä enää alas saa. Elä sen kanssa!! Get over it! Miten on niin tyhmiä ihmisiä jotka luulee et ne on maailman napa! Miettikää nyt edes vähän!!! Olkaa hölmöt onnellisia siitä mitä teillä on!! Koska on niin paljon ihmisiä joilla ei ole mitään!! Hankkikaa ELÄMÄ!! KAIKKI ON ITESTÄ KIINNI!!
Sullakin on ollu pienet rinnat ja kiusattu? Jännä miten et sitten tajua.
Ei tässä kukaan yritä olla "maailman napa"! Miten sä voit verrata pieniä rintoja johonkin nälkäänäkeviin? Järki käteen. Se että joillakin on asiat paljon paskemmin ei tarkota että ite ei sais sanoa kun joku asia vaivaa tai on huonosti!
"Get over it!" Voi luoja, ei siitä vaan päästä noin vain ylite. Varsinkaan kun sä tulet huutamaan ja CAPSLOCKAAMAAN ja HUUTOMERKKEILEMÄÄN!!!!
Sun viestis antaa tosi lapsellisen kuvan.
Todella hyvin sanottu!! Olen täysin samaa mieltä! Minäkin kokeillut topattuja liivejä mut niitä on vaikea löytää varsinkaan hyviä jotka ei painais ihoon jälkiä(en ole löytänyt), joten en käytä sit liivejä ollenkaan. taitaa se A-kuppi olla liian isokin. ja on mullakin mies jonka mielestä olen kaunis vaikka itse VIHAAN ulkonäköäni.
Ei se kuitenkaan auta jos ei ITSE ole itseensä tyytyväinen.
Pahalta tuntuu olla rinnaton, ruma ja tyhmä.
Rintojen koolla ei ole juuri mitään merkitystä sen suhteen miten ns. "hyvät" rinnat on. Ja se puolestaan on kunkin kiihkeän naisenrakastajan makukysymys. Ei kaikki miehet ole saaneet fantasioitaan jostain pornomaailman standardimalleista (onneksi; aika runkusti menisikin, jos niin olisi...). Joten jatkakaa naiset kauniit elämäänne, ja me miehet rakastetaan teidän rintojanne varmasti niinä itsenään eikä kokotaulukkoina. Älkää eksykö hömpötyksiin. Toivottavasti tämä tuli nyt selväksi.
hei,
olen kokenut itsetunto-ongelmista kanssa vuosia. neuvon kun olen selvinnyt hyvään kuntoon.
Ensinnäkin. Sun pitää jatkuvasti psyykata itseäsi sanomalla itsellesi alitajuisesti, että mä en ole huono ja mua ei aliarvioida. Sitä pitää hokea usein ja erityisesti kun tuntuu että kaikki menee päin puuta.
Toiseksi, vältä niiden ihmisten seuraa ketä ei arvosta sua. ei kannata olla silloin niiden kanssa tekemisissä.
Kolmanneksi. Muista se, että sä et ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan. Tee myös niitä asioita mitä nautit, ihan mitä vaan, jotta ajatukset ei pyöri jatkuvasti saman aiheen ympärillä.
Neljänneksi, hae sellaiset ystävät tai sukulaiset(veli, sisko) lähelle juttukaveriksi jotka arvostaa sua. Ja muista se, että mitä enemmän puhut asiasta, sen helpompi on mutta vain niille jotka ymmärtää sua.
Äidille olen koittanut puhua, mutta se ei pahemmin ymmärrä :\
Olen koittanut psyykata itseäni, mutta esim. toi yksi persreikä soittaa koko ajan (kaveri), koska tietää, että mulla menee hunosti. Joku ongelma silläkin. Haluaa tuntea itsensä paremmaksi?
Oma avomies on ollut paras apu tässäkin asiassa. Päivä kerrallaan koitan mennä ja katson mitä tapahtuu.
No ei täällä nyt kaikki "tisseistä roiku". Omassa ulkonäössäni ei ole mitään "vikaa", eikä siltikään ole kaikki "mennyt putkeen" enkä ole "maailman palvotuin nainen" tms.
Miksi joku haluaisi sinulle pahaa. Jos et ole loukannut toisia, sinulla ei ole syytä huoleen. Kaikki ajattelee omia asioitaan ja etuaan, tälläiseen käytökseen ei kuulu toisten luokkaaminen, koska siitä on pidemmän päälle haittaa. Usko positiivisuuden voimaan, se kantaa pidemmälle kuin negatiivisuus.
Hoida kouluasiasi kuntoon, olet iässä, jossa koulutus on tärkeätä tulevaisuuttasi ajatellen. Keskity, hae apua, kyllä sinä onnistut.
Jos sinulla on tarkoitus ryhtyä strippariksi tai pornonäyttelijäksi, silikonit parantaa mahdollisuuksiasi. Mutta jos sinulla on tarkoitus löytää itsellesi hyvä aviomies, silikoneilla ei ole juurikaan merkitystä. Parisuhteet ovat henkipuolen juttuja, ihminen rakastuu toisen mieleen eikä ruuminosaan. Ja sitä mieltä kannattaa kehittää, hoida kouluasiasi kuntoon.
Itsetuntoa voi parantaa jonkun harrasteen kautta, kun kokee onnistumisia. Ratsastus, tanssi, kuorolaulu jne. Kokeile.
Pienet tissit voi olla todella seksikkäät ja eroottiset !!!! Itselläni oli aiemmin kaksikin "tyttöystävää" eli naista deittinetin kautta tavattuja joiden kanssa sitten olin pidempäänkin...molemnmilla oli todella pienet rinnat kummatkin noloili niitä mutta kumpikinoli tosi ihania ihmisiä ja niin haluttavia !!!!
Isot tissit on nuorena kivat mutta sitten painovoima alkaa voittaa...silloin sinä olet pystyine rintoinesi paremmassa asemassa.Tiedän..näillekkin mun kavereille oli jotkut törkimykset letkautelleet ilkeyksiä,idiootteja on aina.
Ymmärrän sinua siksikin hyvin kun itselläni on pieni penis...siis levossa se on pieni vaikka sit taistelukunnossa onkin aivan käyttökelpoisen kokoinen...mutta aina saunassa esim uimahallissa kärsin siitä.Kukaan nainen ei mulle ole sanonut koskaan et se olis pieni mut se vaan on mielessä aina niinkuin sun rinnat sulla.
Itsetunnon kohotukseen on pyöräily tai lenkkeily hyvä...ne vaan vaikuttaa päähän positiivisesti ja tuntemaan olon paremmaksi,kokeile !!!
Onpas mukava kerrankin kuulla miehen suusta noin sympaattisia asioita. Ei kaikki miehet sittenkään ole kusipäitä. En sitä luullutkaan, mut silti tuntuu uskomattomalta että tuollaisiakin ihania miehiä löytyy.
Sinulle, mies, kertoisin ettei sillä peniksen koolla tosiaan ole väliä naisille, niin kuin tiesitkin jo. Tosin sitä ei minusta voi verrata pieniin rintoihin, koska se ei näy ulospäin, rinnat näkyy. Mutta hyvää tarkoitit, ymmärrän sen.
Kiitos viestistäsi!
Siis luin miesten kommentteja silikoneista.Eivät tykänneet pätkääkään niistä.Kovat ja kylmät kuin kumipallot.Sanoivat että luomut on parhaat,oli sitten koko mikä tahtoo.
Minä olen kateellinen pienirintaisille,kun minulla on nuo mokomat isot säkit tuossa edessä roikkumassa.Olen ajatellut pienennysleikkausta.
Ihan terveydellisistä syistä.
Heissan vaan kaikki itsetunto-asioiden kanssa kamppailevat. Olen 46 ja elänyt monenlaisia vaiheita, milloin pitänyt itsestäni enemmän ja toisinaan vähemmän. Tärkeintä olisi muistaa että kaikilla on oma mielipide siitä millainen pitäisi olla jotta kelpaisi, mutta mietipä että kelle pitää kelvata; pitääkö miellyttää ystävää, kumppania, vanhempia, naapureita vai ketä?
Aina on joku joka arvioi meitä omasta näkökulmastaan käsin, mutta huomaa se on vain tämän ihmisen mielipide, jonka hän on luonut omasta kokemuksestaan käsin. Meidän ei pidä kelvata kellekään muulle kuin itsellemme. Aina on myös niitä, jotka kunnioittavat meitä juuri sellaisena kuin olemme.
Suhtaudun itseeni ristiriitaisesti. Olen usein saanut ilmauksia että minulla on kauniit kasvot ja toisinaan uskonkin siihen. Tosin se ei paljon lohduta jos kuitenkin pääasiassa saa olla yksin. En tiedä mistä syystä, onko niin että muut luulevat että tuolla on paljon kavereita ilmankin kun on tuon näköinen ja tuntuu pärjäävän(olen kehittänyt sellaisen itsetietoisen kuoren). Tämä pinnallisuuteen tähtäävä nyky-yhteiskunta on myrkkyä jos siihen menee sielullaan mukaan. Jossain vaiheessa olen itse tajunnut että ainoa mihin voin omassa elämässäni vaikuttaa on oma asennoitumiseni ympäröivään todellisuuteen. En halua antaa mitään neuvoja, koska en itsekään tiedä mihin elämäni on menossa ja neuvojia riittää muutenkin. Elän elämäni päivä kerrallaan periaatteella ja aina joskus kohtaa katseen tai peräti keskustelutuokion jonkun kanssa, joka elävöittää koko päivää. Joten uskotaan itseemme ja omaan oikeuteemme olla juuri sellaisia kuin olemme ja opetellaan olemaan ylpeitä siitä. Voimia kaikille..........
Kiitos sinullekin viestistäsi. Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Kunpa minäkin joskus viisastuisin, niin kuin sinä teit. Olen 28, eli pitäisi jo olla järkeä päässä, mutta en voi mitään itseinholle ja tyytymättömyydelle omaan itseeni. Kirjoituksesti antaa kuitenkin toivoa. Hyvää kesää sinulle!
Kaikilla ihmisillä on epävarmat hetkensä. Se on ihan normaalia.
Mutta jos niistä ei pääse yli, vajoaa helposti syvälle itseinhon ja epätoivon maailmaan. Nykyään tämä on aika monen ihmisen kohtalo eikä lähimmäiset usein tiedä sopivaa tapaa auttaa.
Esim minulla on ollut tuollainen kausi jolloin olin "se luokan syrjäytynein ja hiljaisin". Vaihdoin koulua ja pääsin siitä yli vaikka olinkin aluksi hieman syrjäänvetäytyvä.
Äiti ei osannut auttaa ja vaikka en äidille ikinä mitään puhunutkaan tiedän että hän huomasi avuttomuuteni.
Nyt olen ylpeä siitä mikä olen, koska tiedän itse mitä olen saavuttanut. Minulla on ystäviä, uskallan tutustua uusiin ihmisiin ja kaiken lisäksi vielä nautin siitä.
Se on kohottanut itsetuntoani ja olen nyt jotenkin iloinen että sain kulkea tuon pitkän ja vaikean tien.
Liikuntakin on ollut avuksi, menin tanssitunneille ihan outoon ryhmään ja tutustuin siellä uusiin ihmisiin. Tunneilla on ollut kivaa ja aion käydä siellä jatkossakin.
Nyt kun muistelen mennyttä, en toivoisi kenellekkään samaa koska tiedän miten vaikealta yksikin päivä voi tuntua.
Joka tapauksessa vain sinä pystyt itse itseäsi auttamaan ja toivon että
onnistut siinä ja pystyt taas nauttimaan elämästä.
En tiiä auttaako tää yhtää kohentamaan fiilistä , mutta mä ainakin rakastan naisia jolla on pienet rinnat. ja rilleistä sen verran että ne yleensä auttaa näyttämään seksikkäältä =)
mä en ymmärrä miks joku pitää PAHANA asiana et joku haluaa ottaa jonkun leikkauksen suurentaakseen rintojaan??! mä kyllä itsekkin tiedän miltä tuntuu vihata omaa vartaloaan, oikeastaan vihaan itseeni jo nytkin! läskiläskiläski soi päässäni koko ajan.. se on melkein sama asia..
parhaiten tässä sen sanoo, että:
"voit vaikuttaa siihen miltä näytät, kunhan vain toimit sen eteen."
ei kaikkien tarvitse ola tyytyväisiä kroppaansa, ja jos ei ole tyytyväinen niin voi yrittää tehdä sen eteen jotain (:.. itse en jaksa, masentaa liikaa, ettei jaksa oikein tehdä yhtään mitään.
off//
ja lopettakaa toi riiteleminen, jokaisella on helvetti kyllä mielipiteitä :) entä sitten jos joku ajattelee eri tavalla kuin itse, so what?
turha täällä riidellä, parempi kun kukaan ei riitelis ollenkaan. Täällähän on tarkoitus neuvoa ja auttaa, eikä riidellä mielipiteistä?! hyvät ihmiset, ajatelkaa nyt käytöstänne!?
ei herranjumala...
Aloittaja kirjoitti: "Nykymaailmassa nainen ei ole mitään ilman b-kupin tissejä."
Minä en siis olekaan arvokas nainen. No. Nythän sekin selvisi sitten ...
Hei aloittaja!
Mitä minun pitäisi siis ajatella itsestäni. En olekaan tullut ajatelleeksi, että pitäisi olla joku paikka jonkunlainen tai jonkunkokoinen, että olisin naisena - jotain .... Mitä?
Entä nainen, jolta syövän vuoksi on leikattu molemmat rinnat. Mitenkäs hänen ihmisarvonsa tai arvonsa naisena nyt sitten mitataan?
Onko rinnat tai ulkonäkö todellakin naisen tärkein omaisuus tai ominaisuus?
Joku aiemmin yritti ilmeisesti, jos oikein ymmärsin, vakuuttaa sinulle, ettei kukaan halua sinulle pahaa? - Valitettavasti niitäkin ihmisiä on, jotka haluavat meille pahaa ilman, että olisi mistään riidasta kysymys. On myös ihmisiä, jotka haluavat sinulle hyvää! Hakeudu heidän seuraansa ja vältä heitä, joiden koet haluavan jotenkin vahingoittaa sinua!
Olet arvokas rintoinesi ja kaikkine piirteinesi! Kanna itsesi tietoisena siitä, että olet juuri oikeanlainen ja hyvä ihmisenä ja naisena! Opettele tuntemaan itsesi ja sitä kautta hyväksymään ja rakastamaan itseäsi ainutlaatuisena ihmisenä. Sinä olet sinä, muita sinunlaisiasi ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.
Haluan vielä korostaa: opettele luottamaan vaistoihisi! Jos vaistoat, että joku tahtoo sinulle pahaa, olet oikeassa! Vältä tuota ihmistä!
On paljon enemmän ihmisiä, jotka haluavat sinulle hyvää. Ihmisiä, joiden seurassa voit rakentua ja kasvaa ainutlaatuiseksi omaksi itseksesi. Aikuiseksi, joka ymmärtää, mikä elämässä on tärkeintä.
Ihmisen elämä on hyvin lyhyt. Elämää ei kannata käyttää hukkaan. On ajantuhlausta kritisoida vartaloaan. On ajantuhlausta viettää aikaa ihmisten seurassa, jotka eivät rohkaise tai kannusta sinua. Joiden seurassa tunnet itsesi jotenkin vajavaiseksi naisena. Hakeudu ihmisten seuraan, jotka arvostavat sinua, joiden seurassa sinulla on hyvä olo.
Suosittelen, että alat harrastamaan jotakin liikuntaa. Hyväkuntoinen ja iloinen nuori on AINA KAUNIS. Positiivinen olemus säteilee ympäristöön valoa, jonka muut kokevat viehättävänä. Liikunnan myötä itsetunto paranee, pysyt terveenä ja pirteänä, jaksat opiskella. Liikunta myös kaunistaa.
Psykiatrikäynti voi olla hyväksi. Psykiatreissakin on ihmisiä moneen lähtöön, toiset osaavat ohjata ihmisiä eteenpäin toiset taas tuntuvat olevan hyvin hukassa itsekin. Vaikka menisit psykiatrillekin, älä silti vähättele omaa ymmärrystäsi, vaan kehitä sitä lisää.
tärkein asia tytössä/naisessa on se mitä löytyy korvien välistä.
Ja mitä ulkonäköseikkoihin tulee, niin minua eivät rillit haittaa ja pienet tissit ovat itse asiassa varsin söpöjä. Paljon kauniimpia kuin luonnottomat maitotynnyrit.
Hei!
Tekstisi on kuin suoraan minun päiväkirjastani kymmenisen vuotta sitten. Minulla oli - ja on edelleen tissit kokoa AA tai A75. Minä vihasin niitä kun ymmärsin etteivät ne enää kasva!
Tapasin 18-vuotiaana ensimmäisen "oikean" poikaystäväni ja muistan vieläkin kuinka minua hävetti ajatus näyttäytyä hänelle alasti. Halusin sänkyyn hänen kanssaan aika pian seurustelumme alettua ihan vain sen takia, että halusin tietää hyväksyykö hän minut vielä nähtyäni tissini. Ja tottakai hän hyväksyi!
Mutta se miten sain itse tissiasiani pääni sisällä lopulta kuntoon, oli kuntosaliharjoittelu. Minulla on muutenkin poikamainen kroppa enkä ole pitänyt siitä lainkaan. Mutta kun aloin käydä salilla, pystyin muokkaamaan vartaloani jänteväksi ja kiinteäksi. Tissit eivät varsinaiseti juuri kasvaneet, mutta ne muuttivat hieman muotoaan ja tuolloin aloin oikeasti tykkäämään niistä.
Niin ja ennen saliprosessia minäkin kokeilin useampaa e-pillerimerkkiä ja jotain hormoni-geeliäkin - tuloksetta.
toinen asia, joka minua myös vaivasi nuorempana, olivat silmälasini. Minulla oli voimakkuutta -5 molemmissa silmissä ollut ihan muksusta asti. Minulle oli hirmuinen järkytys kun silmälääkäri ilmoitti minulle, että en voisi käyttää enää piilolinssejä sillä silmäni eivät kestäneet niitä. Olin tuolloin vähän yli 20. Olin vuoden kättämättä niitä, sitten turhauduin ja menin opintolainalla silmien laser-leikkaukseen. Näkö parani, mutta on sittemmin huonontunut takaisin jotain -1:een toisen silmän korjausleikkauksesta huolimatta, minulle on tullut hajataittoa enkä näe pimeässä kunnolla. Että enpä lähde suosittelemaan mikäli sinulla ei ole ongelmia piilolinssien kanssa.
Että sellaisia kokemuksia täältä. Nykyään painitaankin jo ihan toisenlaisten ongelmien kanssa. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Hienoa, että pääset ammattilaiselle juttelemaan ajatuksistasi.
Kirjoituksesi kosketti minua, tunnistin itsen vuosien takaa. Kärsin vuosia itsetunto-ongelmista ja riittämättömyyden tunteista sekä paniikkihäiriöstä, mutta ne ovat poistuneet, kun elämä alkoi järjestyä.
Mitä sinun henkiseen ongelmaasi tulee, lähiomaisesi hyväksyvät/ hyväksyisivät sinut, mutta et taida riittää itse itsellesi. Minä nousin itsesäälin suosta, kun tsemppasin itseäni, etten suostu kyllä olemaan huonompi kuin toisetkaan. Päinvastoin, aloin tuomaan esille ja vahvistamaan niitä puolia itsestäni, mistä olin saanut kehuja ja missä tiesin olevani hyvä. Onnistuminen ruokkii itse itseään, enkä tänä päivänä juurikaan murehdi puutteitani. Jos joku ei tykkää, niin omapa on asiansa, minua se ei hetkauta, tiedän olevani itselleni tarpeeksi hyvä. Alku oli sitä luokkaa, että olin intohimoinen sisustaja, kun sain palautetta, että kotini on kaunis. Sitten sain kiitosta kadun kauneimmasta parvekkeesta, minkä laittaminen veikin jonkin aikaa kaikki liikenevät rahani. Kun halusin vihdoin käydä ihmisten ilmoilla, sain kuulla, miten kanssani on ilo tanssia ja että olen paras tanssija pitkään aikaan...Sekös kuulosti mukavalta!
Kerron esimerkin huonosta itsetunnosta. Minulla on juoppo pikkuveli, hänellä ei ole enää elinvuosia rajun ryyppäämisen takia montaa jäljellä, on jo niin alhaalla. Hän haluaisi tulla hyväksytyksi omana itsenään ja tuleekin, mutta alkkis on alkkis, aivan eri ihminen. Hän pitää itseänsä maailman huonoimpana ja surkeimpana ihmisenä, jopa niin, ettei enää suostu tapaamaan meitä sisaruksiansa eikä muitakaan sukulaisia, kun muka kaikki pitävät häntä huonona. Niinpä hän makaa mitä-lie-juoneena pitkin katuja, eikä enää selvää päivä nää.
Hän ei edes tiedä. kuinka kauniisti me häntä hänenä itsenään, alkuperäisenä veljenä muistelemme. Meidän muistoissamme hän on se ihana nauravainen, iloinen ja huumorintajuinen koko perheen lellikki, josta piti tulla söpöydessään oikea naistenkaataja, mutta toisin kävi. Hän olisi tanssitaitoinen ja hyvä laulamaan karaokea, muttei enää pääse sellaisiin paikkoihin. Hän olisi lempeä ja auttavainen, muttei enää lähesty muita kuin toisia alkkiksia niinkauan kuin jollakin on jotain juotavaa. Hän olisi hyvä ja hauska seuranpitäjä, nauru raikui aina siellä, missä hän jutusteli, mutta nyt ei enää ketään naurata.
Etsi sinä itsestäsi ne hyvät puolet, pyydä vaikka lähipiiriäsi luettelemaan ne paperille, ota talteen ja lue säännöllisesti, että vahvistuisit. Usko myös se hyvä mitä he sanovat. Rakasta lähimmäistäsi---aloita itsestäsi, olet itsesi tärkein ihminen!
En tiedä millaista on olla pienitissinen nainen, mutta voin miehenä sanoa että tissien koolla ei suurimmalle osalle ole mitään merkitystä. Lisäksi moni, mukaanlukien minä itse, pitää pienemmistä.
Ja mielestäni silikonien hankkiminen on suuri virhe, koska ainakin omien kokemusteni perusteella ne ovat poikkeuksetta rumat ja luonnottomat. Kannattaako oikeasti pilata kaunista vartaloaan sellaisella?
Ja vielä kerran, en voi varmaan ymmärtää kuinka suuri asia tissit ovat naiselle, mutta olen aivan varma että löydät miehen, jolle olet kaunein.
Ja jos haluat kerätä ihailevia katseita, niin se onnistuu treenaamalla hieman pakaroita. Paljon parempi vaihtoehto kuin mikään leikkaus.
Tuo on kyllä kuin omasta kynästäni vuosia sitten. Itsekin mietin tissien kokoa, en tuntenut olevani ollenkaan haluttava saati sitten nainen ollenkaan. Tunsin huonommuutta kaikkia naisia kohtaan, erityisesti niitä joilla oli näyttävä povi. Tunsin itseni mitättömäksi.
Asiaa ei auttanut minun oma kritiikki itseäni kohtaan, ei sitten ollenkaan. Se oli pahinta myrkkyä päällä maan. Ja on edelleen. Vieläkin saatan katsella peilistä rintojani ja ajatella että kylläpä ne on rumat ja kertakaikkiaan pienet. Toisena päivänä saatan taas katsoa, että kylläpä ne on nätit pienet tissit :)
Mutta rehellisesti myönnettäköön, että vielä tänäkin päivänä mietin silikoneja. En kenenkään muun takia kuin minun itseni, ja vain minun itseni. En tiedä olenko niin itserakas vai mitä, mutta olisi mukava katsella peilistä vaikkapa b kupin rintoja. En kuitenkaan tiedä, ottaisinko ennemmin silikonit vai poistaisinko raskausarpeni jos se olisi mahdollista, luultavasti poistaisin raskausarpeni, olen muuten niin sopusuhtainen pienien tissien ja siron vartaloni kanssa. Ja olen kuitenkin sinut pienten tissieni kanssa, rahallisesti minulla olisi ollut mahdollisuus silikoneihin jo vuosia mutta olen laittanut ne rahat mieluumin johonkin muuhun :)
Eli tässä noin 10 vuoden aikana olen päässyt ylös siitä pahimmasta kuopasta, itseinhosta. Miten se sitten tapahtui?
Ainakin olemalla lempeä itselleen, lempeämpi kuin ennen, nauttimalla niistä positiivisista kommenteista mitä miehiltä ja naisilta saa (oletpa sinä kaunis, sinulla on ihanat silmät, sinä olet todella mukava ihminen..), opettelin sanomaan KIITOS enkä kohauttanut olkapäitä kohteliaisuuksille, opettelin siis luottamaan siihen, että toinen todella tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Olin aiemmin enemmän ujo kuin puhelias ja uskalias, en uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin. Nyt rakastan sitä, minulle ei tuota ongelmia lähteä esim. sokkotreffeille, ja harvemmin on tullut edes vastaan miestä joka ei minusta ulkoisesti olisi pitänyt, sanotaanko, että 98% tapaamistani (joiden kanssa olen tavannut treffien merkeissä) miehistä on pitänyt minua viehättävänä. Ja tämän muistaminen on minun mielelleni hunajaa, aina kun mieltä kalvaa jokin ulkonäköseikka, ajattelen tuota 98prosenttia. Tämän takia olenkin mielelläni menossa treffeille, voisinpa sanoa sen olleen jopa terapeuttista minulle. Aikaisemmin minua ei saanut kirveelläkään treffeille, perumisia perumisten jälkeen..
Myöskin tieto siitä, että hyvällä itsetunnolla varustettu nainen kauniin hymyn kera, on aina haluttava ja varmasti ilo silmälle muutenkin, oli sitten rinnat kuppia A tai B.
Minulla on ollut paljon miehiä ja varmasti enemmän kuin joillakin isompi rintaisilla, ei ne miehet oikeasti niin tyhmiä ole, että rakastuvat pelkästään rintoihin. Kyllä se on edelleen se persoonallisuus joka meitä ohjaa parivalinnoissa. Olisihan esim. itsestäni täysin naiivia jos asettaisin tulevalle miehelleni ulkonäkökriteerejä, ei se rakkaus katso ulkonäköä, sisimpään rakastutaan, ulkonäköön vain ihastutaan. Koko aikuisiän minulla onkin ollut elämässäni mies joka on rakastanut minua, vaikka valitettavasti minä en ole ollut rakastunut kuin kaksi kertaa.
Miehet jotka on olleet mielestäni todella hyvännäköisiä, eivät ole olleet sen oikeampia minulle kuin ihan tavallisenkaan näköiset. Käännettäkön tämä päinvastoin, tuleva mieheni saattaa olla seurustellut jonkun todella kauniin isopovisen naisen kanssa, joka ei kuitenkaan ollut hänelle se oikea, vaan se oikea olen minä, minä joka en ole missin mitoissa vaan tavallinen kaunis nainen pienillä rinnoilla varustettuna.
Lisäksi on ihana katsoa kun mies kiihkon vallassa kiemurtelee kun kiusottelen, eikä muuten ole tullut vastaan yhtään miestä joka ei olisi minusta kiihottunut, ei vaikka olisi kuin pienet rinnat :)
Myös onnistumiset työelämässä on auttanut eteenpäin. Olen pirun hyvä työssäni, sekä työtovereideni kanssa. Minä olen se tsemppari joka saa muut yrittämään parastaan. On ihanaa olla jossakin todella hyvä! :)
En ajattele olevani parempi kuin muut vaan olen yhdenvertainen, kaikilla, joka ikisellä ihmisellä on jotain mitä toivoisi muuttavansa tai josta tuntee huonommuutta. Mutta kaikesta huolimatta kaikki on yhdenvertaisia.
Ylipäätänsä kaikki onnistumiset, onnellisuuden tunteet, ilon aiheet, jne. auttavat eteenpäin. Ei varmasti auta asiaan jos panettelet itseäsi; "en ole missään hyvä, olen ruma, olen hirveän näköinen, olen huonompi kuin muut.." Totuttele sen sijaan sanomaan; "olen hyvä tässä, tästä minä tykkään, olen kaunis, onpas minulla kivat rinnat, minulla on kyllä todella kauniit kasvot.." Kyllä sen oppii kun aikaa käyttää, jos ihminen saa nujerrettua itsetunnon niin kyllä sen korjauskin onnistuu! Tsemppiä, äläkä ole niin ankara itsellesi, sinä olet hyvä sellaisena kuin olet! :)
Voisit kokeilla piilolinssejä, josset pidä laseista. Itsellä ainakin toimi ja tunsin heti olon paljon paremmaksi. Se on tietysti vain pieni osa tästä kaikesta, mutta askel sekin! :) Ja muut ovatkin varmaan vastanneet muihin ongelmiisi =)
Mulla ei tota tissiongelmaa ole, oon kai saanut hyvät geenit kun lihotessakin kaikki menee ekana tisseihin. Kompekseja mulla aiheuttaa makkaramaha ja ylipäätään keskivartalolihavuus. Kerran päätin toden teolla laihduttaa ja kuihdutin itseni 54 kiloon. Olen 170 cm pitkä joten olin tosi hoikka. Lihakset oli kuihtunut olemattomiin ja koko ajan oli kylmä ja väsy. Ja kaikki ihan turhan takia, en nimittäin ollut sen tyytyväisempi ulkonäkööni kuin ennenkään. Jos on heikko itsetunto, on ihan sama vaikka olisi maailman seksikkäin nainen, kun ei kuitenkaan pysty hyväksymään itseään. Nykyään painan melkein 70 kiloa, mutta olen tyytyväisempi itseeni kuin tuolloin luuviulu-aikoina. Ikäkin tekee tehtävänsä, alkaa ymmärtää että elämässä on muutakin kuin ulkonäkö. Itsetuntoni on tosin vieläkin huono, mutta se ei enää kohdistu ulkonäköön. Olen vuosikausia yrittänyt hokea itselleni että olen riittävän hyvä, kelpaan sellaisena kuin olen, kaverit oikeesti välittää eikä halua vain hyötyä jne. Tulokset ovat kuitenkin laihoja.
Sun arvomaailmas on ihan perseestä, eikä se tekotisseillä parane! Anteeksi kovat sanani, mutta se on totuus ja sun pitäs miettii nyt mikä on arvokasta ja mikä ei. Itsensä arvostus on korvien välissä ei kuppikoossa!