Heti ekaks, sefulle konjakkia. (Ei, tää ei ole perseen nuolemista, ihan aitoa lahjontaa..)
Mitä rangaistuksia olet käyttänyt/vanhempanne käytti kun lapset ovat tuhmia? Mikä on tehonnut parhaiten jos muksu lyö sisarusta, kiroilee tai nimittelee? Vai oletko katsonut toiseen suuntaan? Taivaaseen?? Onko rankaisemisen ehkä sinusta hyödytöntä?
Mitä rangaistuksia olet käyttänyt/vanhempanne käytti kun lapset ovat tuhmia? Mikä on tehonnut parhaiten jos muksu lyö sisarusta, kiroilee tai nimittelee? Vai oletko katsonut toiseen suuntaan? Taivaaseen?? Onko rankaisemisen ehkä sinusta hyödytöntä?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Jos lapsi kiroilee kielloista huolimatta niin mä laitan pippuria suuhun. Eikä muuten sit syletä niitä ulos. Siihen loppuu, kun kerran saa maistaa pahaa pippuria (pippurisekoitusta). Tietysti riippuu lapsen iästä, minkälaisia kurituskeinoja käyttää. Mun mielestä jos kiroiluun ei puutu niin lapsi voi myöhemmin sen hyväksyä, että eihän vanhemmat mitään sanonut vaikka kiroilin.
Olemme joskus kyselleet omilta lapsilta, että onko parempi että ei puututa erilaisiin riidanaiheisiin, vai onko tarpeellista että niihin puututaan. Lapsilta saatiin vastaus, että niihin pitää puuttua, koska silloin lapsi kokee että hänestä välitetään.
Mielestäni nykyajan vapaakasvatus ei todellakaan ole hyvä juttu. Nykyajan lapsista tulee epärehellisiä ja tehdään mitä halutaan ja senhän tietää mitä siitä seuraa.
Jos lastensuojeluviranomaiset saisivat vihiä käyttämästäsi rankaisutoimenpiteestä, olisit keltaisessa nesteessä.
tiedätkö, siinä vois käydä niin että tuffella on suu täynnä cayennea :))) Sitten ois helppoa sytyttää grilli...
Olet ihan oikeassa että se on paljon myös iästä kiinni. Sehän tässä mättää.. ne konstit mitkä olen aikaisemmin käyttänyt ei tehoo enää :/ Tuo on hyvä pointti tuo keskustelu, sitä harrastan kyllä liian vähän. Jotenkin lapsillekin helpompaa hyväksyä tiettyjä sääntöjä jos he ovat itse saanut keksiä mihin niitä tarvitaan. Kiitos :)
itse saanut keksiä mihin... tuli mieleen vinkki jonka eräs tuttavani kertoi. Kun lapset olivat lähdössä "hunningolle" ja alettiin neuvotella kotiintuloajasta, kysyi hän lapselta mitä itse piti sopivana aikan? Koskaan ei vastaus ollut mitään "aamuun asti" vaan ihan asiallinen aika sieltä tuli. Sitä aikkaa oli kuulemma helppo noudattaa, kun oli sen itse määritellyt!
Juuh, tiedän ettei teillä vielä näistä hunningolta palaamis ajoista neuvotella :))) mutta ideana voi soveltaen olla hyvinkin toimiva??
ehdottomasti. Ei siinä rukoilu auta eikä kukaan muukaan, itse on rajat lapsille laitettava ja niistä pidettävä kiinni! Lepsuilla ei kannata ja ajatella, että kyllä tuo vaihe ohi menee kohta... Eikä varsinkaan saa nauraa, vaikka kuinka välillä touhu itseä naurattaisikin kun jälkikasvu känkkäränkkäpäivänään keksii mitä ihmeellisimpiä ilmaisuja iso/pikkusisaristaan.
kertaus on kaikkien oppien äiti :) Vaikka tuntuukin että jankuttaa aina samaa levyä; älä nimittele, äläkä näytä sitä keskaria eikä varsinkaan pyllyä.. :/
Toivon kyllä aina välillä salaa että tämä vaihe menee ohi, vaikkei pitäis :) Varmaan on jotain vielä pahempaa edessä.. älä ota sitä nappia, äläkä nyysi mun viinoja. Jätä se kettinki kotiin kun meet ulos ://
tai itseasiassa isäni kyllä heilutti remmiä kun olimme vanhempien mielestä tuhmia.
Itselläni on yksi lapsi jotenka vaikean heitit.
Sivusta seuranneena olen havainnut seuraavanlaisia käytäntöjä:
Saippualla suun pesu
Ulkonaliikkumiskieltoa
Ei kavereita kotiin tai ei kavereille
Tiukat puhuttelut, jätkät seisseet asennossa
Jokainen tapaus on omanlaisensa, on löydettävä se oikea tapa.
Mutta muista: Lasten kasvatuksessa on sallittua. Kiristys, uhkaus ja lahjonta...=))))
Eipä ollut tyttäreni kanssa mitään ongelmia. Vähän joutui välillä vääntämään, silloin sanoin: "Täällä mennään minun sääntöjen mukaan ja kun olet aikuinen silloin mennään sinun sääntöjen mukaan". Nyt tytär asuu omillaan, eikä tähän päivään mennessä ole minulla ollut ongelmia tyttäreni kanssa.
Mutta täytyy tähän lisätä, aivan samaa ei voida sanoa kun tytär oli äitinsä kanssa. Ja minäkin, olin vain viikonloppuisä.
Nykyajan lapset tietävät, että ruumiillinen- sekä henkinen kurittaminen on poliisiasia.
Esim. kiristys, uhkaus, aresti.
etteivätkö he tiedä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tietävät tasan tarkkaan. Mutta jotakin on tehtävä tai homma menee överiksi.
Ei muksu saa hallita sinun elämää vaan sinun pitää hallita muksun elämää.
Ja sitä myös käytetään sumeilematta hyväksi.
Kerrankin yks lapsi oli puhelimessa tähän auttavaan linjaan samalla kun neuvotteli äidin kanssa.
Tulee se kiristys sittenkin mieleen...jotenkin kummasti...tupsahtaa ;)
aivan samanlainen kokemus, siinä kyllä tuli mullekim mieleen kuka kiristi ketä.
Sekin peli täytyi viheltää poikki, muksu pikahuostaanotettiin pariksi viikoksi.
Ehkä se olikin hänen avunhuutonsa, niinkuin ystäväni asian näki.
ja varsinkin jos säännöt on yhdessä sovittu. Velvoittaa kai vähän pitämään niistä kiinni..
Tuo lahjonta-kiristys-rangaistus on kyllä tehokas. Pitäisi vaan aina osata keksiä niitä sopivia sellaisia.
oli omat ensi alkuun. Niitä vastaa sodittiin. Mutta sitten kun sovittiin yhdessä. Istuttiin pöydän äärelle, kummatkin oli esittänyt omat toivomukset. Sen pohjalta sitten väännettiin kultaiselle puolitielle säännöt. Kun on ottanut edes pikkuisen huomioon muksun toiveita säännöistä. Toimi ne tosi hyvin. Vaikka niistä pitääkin välillä muistuttaa.
Lahjonta-kiristys-uhkaus toimii... mutta siinä saa olla varuillaan ettei muksu huomaa vedätystä.
Ja mitä vanhemmaksi muksu tulee sitä vaikeampaa lahjonta-kiristys-uhkaus on.
lahjoin sefun hymyllä....;)(Meni muutes läpi helposti....mut älä kerro tätä ainaskaan sefulle...;)) )
Nii,sitten asiaan....Arestia käytän paljon,jos lapset ei tottele....tehoaa hyvin.
Mutta en puutu näiden kahden tappeluihin,jos ne ei mene liian kovakouraseks..mut jos menee,on pakko rauhoittaa tilanne :)
Niin, voiskohan se juju olla että käyttää aina samaa rangaistusta? Lapset tottuu siihen että näin meillä.. Kuinka pitkää arestia annat? Minkä ikäisille?
pituus riippuu siitä,mitä kossi on tehnyt...ja enempi tulee tuota arestia tuolle nuoremmalla,pian 8v täyttävälle...:)
mulla on 1 tytär jo 17v.. mä en oo koskaan joutunu kurittamaan häntä..me ollaan juteltu pienestä pitäen mikä on väärin ja mikä on oikein.. ja se on meillä tehonnu...
eikä hänellä oo ees ollu murkku ikää.. (onneks)
mut ei mun mielestä oo väärin jos lastaan joutuu jollain tavalla ojentamaan..(on se sit nk tukkapölly.. tai joku muu keino.)...
Tukkapöllystä voi saada väkivaltamerkinnän sosiaalitoimen - ja poliisinkirjoihin.
puhdas rikosrekisteri:)))
no onneks ei oo tarvinnu antaa hänelle tukkapöllyä...
saati sit arsenikkia:)))
ja onhan tuo tietty myös luonnekysymys. Sekä kiinni lapsen kokemuksista. Tytär ei kovin herkästi lyö koska hän tietää miltä se tuntuu joutua kohteeksi :/ Veli meinaan lyö.. Toisaalta en haluaisi ottaa käyttöön mitään tukkapöllyjä, koska mun mielestä silloin näyttäisin että sellainen käyttäytyminen on ok..
lapsethan ottavat mallia aikuisesta..jos aikuinen esim..( lyö lasta.)saattaa lapsi mieltää sen oikeaksi tavaksi. käyttäytyä kodin ulkopuolella.mikä on totaalisen väärin.sit mun tyttärestä,
ehkä hän on yhtä rauhalinen kun mä oon.. sillä mä tosi harvoin ees suutun kehenkään.. yleensä mä sanon kerran ja piste.
niin kait mun tytär on samanlainen..
me ihmiset ollaan niin erilaisia.. mut sehän on elämän rikkaus:))
paikalta. Meillä on toiminut hyvin tällainen.
Kun lapsonen käyttäytyy huonosti/sopimattomasti
vien tyynesti (ärrrräpäitäni pidätellen) omaan huoneeseen ja kerron, että noin käyttäytyvän on parempi olla yksin – en sinänsä kiellä käyttäytymistä, vaan siirrän sen sopivampaan paikkaan. Kerron, että on tervetullut muiden mukaan heti kun on rahoittunut tai osaa puhua nätimmin. Kun palaa, ei asiaa enää puida. Jos ei tehonnut, lähtee uudestaan miettimään…
Toinen keinoni on, että poistun itse - kun kiukuttelu käy sille tasolle, etten osaa edes leipää leikata oikealla tavalla… Vetäydyn huoneeseeni, ovi kiinni ja odotan… kyllä se ovi hetken päästä aukeaa ja vienosti hiipien saapuu halaaja ;)
mutta jos muksu pistää kädet ristiin ja päättää ettei mene? :(( Jossain pitää selvästi rauhoittua, liian kiihkeenä ei pysty selvittämään tilannetta, ei ole vastaanottavainen. Kaksin en pysty muksuja jättämään, jää vaan tyllerö uhriksi :/ Ehkä mun pitää vaan pitää siitä käytännöstä kiinni, laitta raketti peppuun, että pääsee ilman apua yläkertaan :)))
Totta se on että liian kiukkuisena ei tee muuta kuin hallaa. Siinä lapset ovat samassa kastissa koiran kanssa :) Niinhän sitä sanotaan, ettei suutuspäissään sais kouluttaa koiraa :))
ei välttämättä toimi toisella ollenkaan - siinäpä vinkkien antamisen vaikeus.
On ihan eri asia olla kahdestaan yhden työtön kanssa, jolla ei ole sisarusta jota
takoa :)
Meillä on onneksi harvoin ollut tilanteita joissa on sinne huoneeseensa teljettävä,
mutta jos sinne komento käy, en anna sitä vaihtoehtoa ettei menisi - oon kyllä
paikoitellen aikas ankara :///
Meillä on nyt ihan pelottavan seesteinen vaihe menossa, mihin lie kerää voimiaan?
Vaikeinta oli eron alkuaika ja silloin oli monenmoista mittelöä tässäkin huushollissa.
Yksin kasvattaminen on kieltämättä haasteellinen homma. Ne kahakathan tulee aina
silloin, kun on oma takki tyhjä ja tarvis sen toisen joka jaksaa miekkailla.
Ootko muuten koskaan kokeillut sitä, että heittäydyt lasta hölmömmäksi?
Esim. kun kenkä ei mene millään siihen väärään jalkaan ja kiukku on kamala
eikä kuuntele puhetta ollenkaan. Alkaakin itse tehdä jotain vielä älyttömämpää
jota lapsi jää ihmettelemään ja lopulta nauraa, unohtaen oman kiukkunsa.
Tätä käytin joskus kun tyttö oli pieni, muistaa niitä juttuja vieläkin. Ei tarvi ku
joissakin tilanteissa kysyä: haluutko, että mäkin aloitan – yleensä ei halua :DD
Raketti on hyvä ratkaisu, kunhan kattorakenteet kestää :))
Ja nyt lähden taas pesemään mattoja!!
Lähinnä kai yritän "ohjata" oikeaan suuntaan...
Puhumalla, joskus huutaen, joskus karjahtaen - jos ei muu auta niin poistuen itse takavasemmalle... yleensä tulevat perässä ;D otetaan käsistä kiinni ja hierotaan neniä vastakkain - RAKASTAN!
Karjuminen on henkistä väkivaltaa.
tuntuu minustakin oikealta :) Välillä tuntuu ettei rangaistuksista ole mitään hyötyä, kasvattaa vain uhmaa. Ainakin jos ovat suhteettomia.
Minua komennettiin ilman oppikirjojen neuvoja eli käyttäen tervettä maalaisjärkeä. Selkään en saanut, mutta sanoja ei säästelty kun asiaa oli :)
Itse olen käyttänyt samaa menetelmää. Ihan suht hyvin tuloksin :)
Joku meidän tuttavista sanoi sitä samaa, heidän lapsille oli pahin rangaistus kun joutui käymään läpi mitä oli tehnyt, ja tavallaan itse sanomaan että teki väärin.
Ja keltainen kortti on toimivia;)Tosiasiassa meillä on aika paljon selvitty puhumalla ja huutamalla,siis ensin koitan puhua järkeä ja jollei se tehoa niin korotetaan ääntä.Minulla kun on vissiin niin kova ääni että lapsista se tuntuu pahalta.Tyttärelle ehkä pahin rangaistus on kännyn takavarikointi,sitä ei onneksi ole tarvinnut tehdä,uhkailla vain;)Itse olen saanut aika tiukan kasvatuksen,uhmannut kyllä kovasti mutta jälkikäteen ajateltuna olen vanhemmilleni kiitollinen;))
Kännykällä kiristäminen ja huutaminen ovat henkistä väkivaltaa.
...ei tähän enää muuta voi...
Varmasti,jatkuvasti käytettynä,mutta luulen vielä osaavani puhua normaalistikin;)
voin kuvitella että jossain vaiheessa kännykortti on hyvä valtti näissä keskusteluissa :)))
Pitääks lapsia kasvattaa? Hyvinhän nuo näyttää kasvavan, ikätovereita päätä pidempiä ja vielä ilman aamupuuroa ;)
Lahjonta, kiristys ja uhkailu! Siinä lastenkasvatuksen a ja o. Nykyään noilla esiteineillä tehokkainta kotiaresti ja kuukausirahasta pidätys. Mutta aika harvinaista. Neuvotteluvälit edelleen (toistaiseksi).
Toi tahallinen toisen satuttaminen on jäänyt meillä vähiin.
Lahjonta, kiristys ja uhkailu..hmm
Jos lapsesi ymmärtää tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, joudut vähintään psykologin juttusille ja sosiaalitoimen mustalle listalle kasvatusmetodeistasi.
itse toimisit??????
Huumori on mun elämän suola ja sokeri ja kaikki siltä väliltä. Sulla ei taida olla :DD
kastelua ja lannoitusta :) Pitää kai sanoa onneksi, jos ovat kuitenkin päätä pidemmät muita :))
Kyllä nuo kolme kasvatuksen peruspilarit ovat tärkeät :) Minusta ne kuvaa samaa kuin (positiivisesti ajatellen) neuvottelukykyä. Ja joku viisastelijakin on sanonut että nimenomaan joustamattomuudella kasvatetaan lapsia jotka osaa joustaa :))) Joltain voi kai tuo iva tuossa jäädä huomaamatta :/
Kaikki (KAIKKI!) vanhemmat tekevät virheitä.
Kukaan ei ole täydellinen.
Lapsi kestää aika paljon virheitä jos saa ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Lapsi antaa virheet anteeksi. Ja näin koko perhe voi paremmin: vanhemmat ei kaadu syyllisyystaakkansa alle ja lapset oppivat elämäntotuuksia.
Vanhempien tarkoitus on kasvattaa lapset elämään ilman vanhempiaan.
Isäni äiti kuoli lapsivuodekuumeeseen, isänisäni avioitui uudelleen ja sai kaksi poikaa.
Isääni kohdeltiin kuin tuhkimoa - töitä, sianruokaa ja selkäsaunoja. Isänisäni oli täysin uuden vaimonsa tossun alla, eikä puolustanut esikoistaan.
Sain ensimmäiset selkäsaunani (remmiä kintuille) jo n. nelivuotiaana ja "tahti parani" vielä muutaman vuoden ajan.
Äitini yritti selittää isäni käytöstä alussa kertomallani tarinalla. (Isäni ei ollut humalassa tekoja tehdessään.)
Ollessani teini-iässä hän otti käyttöön henkisen väkivallan - haukkui kaikki kaverini huoriksi (olin 13 v.) ja myöhemmin vihasi poikakaveriani (oli mustasukkainen).
Arvata saattaa, etten ole vanhempieni eron (26v sitten) ollut kovinkaan läheinen isäni kanssa.
Itse en ikinä ole halunnut tehdä fyysistä pahaa omalle pojalleni tai yleensä kenellekään.
Syvä halveksuntani mokomille teoille ja tekijöille!
Menkööt hoitoon!!!
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Hoitoon moiset. Ei sitä kurittamislakia turhaan ole keksitty..
Joskus tuntuu että lapset joutuu kestämään kohtuuttomia. Hyvä ohjenuora minusta on miettiä, kestäiskö itse (aikuisena) sellaista kohtelua jota lapsia kohtaan harjoittaa.
ja pelkäämätön mielipiteissään.
Isäni ei tainnut kestää suorasanaisuuttani, vaikka olikin ylpeä, kun opin lukemaan nelivuotiaana ihan itsekseni (Juicekin?) - Kauan kesti, että opin ymmärtämään lukemani..;))
Pikkuisen kauemmin kesti se, että opin tuntemaan myötätuntoa isääni kohtaan...
Perheenäiti työskenteli keittiössä ja sivukorvalla kuunteli, kun hänen 5-vuotias poikansa leikki olohuoneessa uudella sähköjunallaan. Äiti kuuli junan pysähtyvän ja poikansa sanovan: "Kaikki perslävet, jotka haluavat poistua junasta, lähtekää helvettiin nyt, koska tämä on vitun päätepysäkki! Ja kaikki ne laardiperseet, jotka ovat nyt nousemassa junaan, hilatkaa perseenne sisälle, koska juna vittu lähtee nyt!" Kauhistunut äiti meni olohuoneeseen sanomaan pojalleen: "Meidän huushollissa ei tuollaista kieltä suvaita. Nyt menet huoneeseesi ja pysyt siellä 2 tuntia. Ja kun tulet pois sieltä voit leikkiä junallasi. Mutta tuollaista kieltä et enää käytä !" Kaksi tuntia myöhemmin poika tuli pois huoneestaan ja jatkoi junalla leikkimistä. Pian juna taas pysähtyi ja äiti kuuli poikansa sanovan: "Arvoisat matkustajat, olkaa hyvä ja muistakaa ottaa tavaranne mukaan junasta poistuessa. Kiitämme teitä matkasta ja toivomme, että matkanne oli miellyttävä." Äiti kuuli kullannuppunsa jatkavan: "Junaan nouseville matkustajille tiedoksi, että junassa ei ole tupakkavaunua. Toivomme, että vietätte miellyttävän ja rentouttavan matkan kanssamme." Äidin jo alkaessa hymyillä tyytyväisenä, lapsi lisäsi: Tiedoksi niille matkustajille, jotka ovat vittuuntuneita kahden tunnin viivytyksestä, pyydämme valittamaan tuolle paksulle valurautapermanenttikotkalle keittiössä."
Nauratti , oli tosi hyvä
Justiinsa... eipä tuo paljon kommenttia tarvi :)))
En yhdessäkään vastauksessani kirjoittanut ajatusten olevan omiani. Surullista, mutta virallinen kasvatusoppi pitää sisällään nuo väitteeni.
Niin kauan kuin olet vain itsellesi vastausvelvollinen lastenkasvatustavoistasi; kiristys, lahjonta ja uhkailu ovat oikein hyviä metodeja,,,mutta,,,jos kuka tahansa haluaa tehdä huoltajalle jäynää (lapsi mukaan lukien) laki on tiukasti kaikenlaista kurittamista vastaan ja kasvatustyösi joutuu suurennuslasin alle.
Periaatteessa kai näin on, mutta jos perheessä kaikki on kohdallaan, luulen kyllä että vanhempia kuunnellaan. Osataan katsoa kokonaisuutta.
Voin tietty olla väärässäkin :/ Joskus harvoin sekin tapahtuu ;)
Kun lastensuojelusta tehdään pallopeli, silloin ei ole mitään väliä, onko kohdallaan vai ei.
Perhe on karsinoitu. On laadittu hyväksytyt toimintatavat, ja jos poikkeat hyväksytystä, joudut tapetille. Lasten harrasteet ovat nykyajan yksi normi; lapsen kuuluu harrastaa. Jos ei harrasta, se kirjataan kasvattajalle isoksi miinukseksi.
Vasta itse myllyrattaiden jauhettavaksi joutunut ymmärtää, miten pienestä kaikki on kiinni.
"Normaalit" perheethän eivät silmätikuksi joudu, vai kuinka? ;)
...ole vain itselleen vastausvelvollinen kasvatustavoistaan. Suurinpana tuomarina toimii lapset itse: jos ne on kasvatettu omanarvontuntoisiksi, rehellisiksi ja aidoiksi, eikä vanhempia PELÄTÄ, saa välillä kuulla kunniansa epäreiluista päätösistä ;) Silloin pitää osata neuvotella. Oon joskus joutunu hymyssä suin pyörtämään päätökset koska perustelu on ollut niin mahdottoman pätevä.
Vai kuuluu lasten harrastaa sosiaalitanttojen mielestä...huoks...kertoo aika hyvin missä nykyään mennään ja minkälaisiin vääristyneisiin arvoihin lasta pitäis kasvattaa...uh.
vain liian vaikea juttu. Edelleenkin olen sitä mieltä, että maalaisjärki on paras. Vai pitäisikö ongelman tullen, pyytää lasta odottamaan hetki, "Odotas, niin mamma katsoo kirjasta, mitä nyt pitää tehdä".
Muutkin asiat tehdään nykyään liian monimutkaisiksi. Työllistävä vaikutus ehkä, mutta ihmiset menee loppujen lopuksi ihan sekaisin;/
Kasvatuksellisesti paras keino minulla on ollut se,
että olen luvannut olla suuttumatta. Olen sanonut lapsilleni että jos he tekevät jotain pahaa tai sattuu vahinko niin minä en suutu jos he tulevat kertomaan sen minulle ensimmäisenä.
Tämä tieto että en suutu on ollut ihmeellinen.
Tyttäreni lintsasi liikuntatunnilta ja tuli kaverinsa kanssa paistamaan kotiin lättyjä. Tietysti lapsi jäi kiinni opettajalle. Opettaja sanoi soittavansa minulle. Tyttäreni pyysi opettajaa odottamaan iltaan että ehtii ensin kertoa.
Itkuinen tyttö kertoi vilppinsä ja asiasta keskusteltiin. Kun sitten opettaja soitti niin asialle naurettiin yhdessä.
Näin on minulle tunnustettu niin ensimmäiset huppelit ja niin kuin kaikki muukin nuorten elämään liittyvä.
Mulla kans käytössä sellanen periaate et jos ite kertoo ensin, en välttämättä suutu, mut jos kuulen muualta suutun silmittömästi. Siinä mielessä olis parempi kertoa heti. Toimii. Aina en tosin pysty olee suuttumatta jos on tehty tosi tyhmyyksiä, mutta yritän...