Tälläinen tilanne täällä.Ollaan yritetty lasta jo melko kauan ja olen polttanut tupakkaa jo monta vuotta.No nyt tärppäsi ja olen raskaana.
Tiedän että mun pitää lopettaa tupakointi,mutta ihan mielenkiinnosta kysyn miten muilla on lopettaminen sujunut? Onko polttaminen jatkunut? vähentynyt? Loppunut heti raskaus uutiseen?
Mulle tulee olemaan vaikeaa ja vielä tänään on tupakkaa kulunut ja on kamala olo kun tietää sen olevan pahasta :(
Kertokaa kokemuksia.
Tiedän että mun pitää lopettaa tupakointi,mutta ihan mielenkiinnosta kysyn miten muilla on lopettaminen sujunut? Onko polttaminen jatkunut? vähentynyt? Loppunut heti raskaus uutiseen?
Mulle tulee olemaan vaikeaa ja vielä tänään on tupakkaa kulunut ja on kamala olo kun tietää sen olevan pahasta :(
Kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..jos googlettaisit raskaus tupakointi ja kävisit vielä kertaalleen lukemassa aiheesta, vaikka sanotkin tietäväsi haitat. Itse lopetin heti plussattuani kun yksinkertaisesti tuntuisi hirveältä vetää tupakkaa, kun tietää miten se vaikuttaa kehittyvään vauvaan. Vaikka se fyysinen tupakan himo monesti on esiintynytkin, ei ole tarvinnut edes harkita että oikeasti polttaisi yhtään. Ja nyttemmin on kyllä huomannut, miten tupakan haistaa jo kaukaa ja se haisee tosi pahalta eikä enää tee mielikään. Tarkoitus olis jatkossakin olla polttamatta, kun en itse polttais esim. vaunuillessa koska se haju on tosi ällöttävä.
Itse lopetin viikko plussan jälkeen. Täysin seinään ja sen jälkeen en ole tupakkaa polttanut.
En ymmärrä odottavia äitejä, jotka tahallaan myrkyttävät sisällään kasvavaa lastaan OMIEN MIELITEKOJENSA TAKIA. Tupakka sisältää yli 1000 myrkkyä ja myrkky-yhdistelmää, ja tulisi kieltää huumeena ja ympäristöhaittana kokonaan.
Tupakan myrkyt kulkeutuvat AINA sikiön verenkiertoon - haitat eivät vain synnytyksen jälkeen aina ole tarpeeksi selkeitä.
Tupakointi on raskausaikana itsekästä ja vaarallista puuhaa, ja ilmentää yhteiskuntamme hedonistista ja vastuutonta ilmapiiriä. Jos ei äiti pysty suojelemaan lastaan aiheuttamaltaan vaaralta ENNEN lapsen syntymää - miten syntyneen lapsen kanssa toimitaan?
Olen itsekin nuorena ja tyhmänä tupakoinut, mutten koskaan voisi edes kuvitella tekeväni sitä lasten lähettyvillä. Ennen raskauden todellista suunnittelua olen lopettanut, kertaheitolla enkä koskaan palannut tuohon tuhoisaan tapaan.
Kuvittele, että sylissäsi on pieni, avuton vauva. Tupakoisitko se lapsi sylissäsi? Jos vastauksesi on kyllä, anna siis palaa. Muuten muista, että kohdussasi on oikeasti kehittyvä ihminen, joka kasvaa kehitysvaurioiden ja keskenmenon vaaran varjostamassa, myrkytetyssä ympäristössä. Itseään hitaasti tappavan äitinsä vatsassa.
Mä sain lopetettua tupakoinnin yllättävän helposti...kax päivää sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana tumppasin viimeisen tupakkani. Ensinnäkään tupakka ei maistunu enää ja toiseksi tunsin kauheaa syyllisyyttä jokaisen tupakan jälkeen.Nyt oon ollu puoli vuotta polttamatta, mutta yhä edelleen tulee tilanteita jolloin tekee aivan tajuttomasti mieli tupakkaa...aion kuitenkin pysyä erossa ainakin raskauden ajan..sitä en pysty vannomaan etten koskaan enää alottaisi uudestaan. Sen kuitenkin oon huomannu et aikaa jää paljon enemmän kaikkeen muuhun kun ei polttele.
Tsemppiä sulle lopettamiseen..pystyt kyllä siihen! =) ja ihanaa odotusaikaa..nauti jokaisesta päivästä!
Miksi et lopettanut tupakointia ennen kuin aloit lasta yrittämään? Ja jos vastaus on, en pystynyt, olisi pitänyt alkaa yrittämään vauvaa vasta sitten kun oikeasti pystyy lopettamaan tupakoinnin.
En yhtään ymmärrä sitä, että ihmiset polttavat siihen asti kun saavat tietää olevansa raskaana ja sitten valittelevat täällä, kun eivät saa lopetettua. Kuinka ihmeessä joku voi oikeasti pakottaa sikiön polttamaan tupakkaa??? Eikai kukaan vauvallekaan tupakkaa tarjoa, päinvastoin yrittää kaikin keinoin suojella häntä sen vaaroilta. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja lopeta, sinulla ei ole oikeutta tuhota pientä sisälläsi kasvavaa elämää. Ja se elämähän voi loppua hyvin lyhyeen, jos jatkat polttamista, tupakointihan lisää keskenmenonriskiä ja kätkytkuolemia.
Sanon asiat näin suoraan, koska kuten itsekin tiedät, lopettaminen on nyt tärkeää ja sinun on itsekin paras koko ajan ajatella kuinka väärin teet ja kuinka vaarallista se on alkiolle ja sikiölle. Jos sinulla on koko ajan huono omatunto, tupakkakin toivottavasti alkaa tuntua vähemmän ja vähemmän hyvältä. Älä anna itsesi nauttia siitä myrkystä vaan opi pitämään sitä vihollisenasi.
Kiitos kaikista viesteistä.Tuli paljon ajattelemisen aihetta.Tänään olkoon ensimmäinen päivä mun uudessa savuttomassa elämässä :)Tupakkaa tekee todella mieli,mutta tällähetkellä ajtus lapsen menettämisestä,keskenmenosta pelottaa sen verran paljon että tän on pakko onnistua!
omaan arvoosi nuo moraalisoijat! Mä olen lopettanut 2,5 kk sitten eli poltin vielä muutoman viikon sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana! lopettaminen ei ole todellakaan helppoa...mutta päätös pitää tulla sinusta itsestäsi kukaan ei sua voi käskeä lopettamaan jos haluat että päätös pitää!!!
Itse lopetin niin että ostin miedointa tupakkaa mitä kaupasta saa ja vähensin tupakointi kertoja kunnes lopetin muutoman päivän päästä kokonaan...kun teki tiukkaa söin nikotiini purkkaa muutoman päivän ja sitten sekin jäi..eli päivä kerrallaan eteenpäin vaan kyllä se siitä!
(astmaatikkona ei saa todellakaan lopettaa seinään)
saa lopettaa kerralla ? Itsellä keskivaikea astma ja lopetin seinään heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Vähän limaisuutta, mutta ei muuta ongelmaa. Nyt todella tyytyväinen.
oma astmalääkäri kielsi syystä että olen yhden kerran ollut sairaalassa kun lopetin seinään eikä se ollut kaukana nytkään. Lopetin keväällä pahimpaan allergia aikaan jolloin henki ei kulkenut muutenkaan hyvin. Lääkäri oli huolissaan sikiön hapensaannista!
Mä sain lopettaa niin että poltin 1 savuketta ja sitten lopetin eli tiputin sinisestä L&M:sta 1:n ja sitten sain lopettaa!
Mutta hyvä sulle että sait lopetettua seinään!!!! :)
no, minä poltin. raskauden aikana tupakointi väheni tosi paljon, mutta kuitenkin. samaan aikaan, kun sain tietää olevani raskaana, paras ystäväni (=käytännössä ollut kuin sisko minulle) kuoli täysin yllättäen. hänestä olisi tullut vauvan sylikummi. ihmettelen vielä nytkin, etten saanut keskenmenoa järkytyksen vuoksi. olimme tuolloin myös mieheni kanssa erossa, eli olin tilanteessa yksin.
olen aiemmin joutunut käyttämään masennuksen takia mieliala- ja unilääkkeitä. tuona aikana myös neuvolan ihmiset pitivät tärkeimpänä sitä, etten kovin paljoa lääkkeitä joutuisi syömään. kuvioissa on myös nuorempana ollut (lapsuudenkodista perintönä?) päihdeongelma, johon uudelleen sortumista pelkäsin suunnattomasti itsekin, kun koko elämä tuntui hajoavan ympäriltä.
koko raskausaika - kaksi ensimmäistä kolmannesta ainakin - meni kuin sumussa. en oikein edes osannut ymmärtää olevani raskaana, vaunut ja muut tarvikkeet ostin vasta aivan loppuaikoina.
selityksiäkö? moralisoikoon kuka haluaa, mutta minä ainakin tiedän selvinneeni tuosta tilanteesta niin hyvin kuin suinkin pystyin. yksinkertaisesti kymmenvuotisen tupakoinnin lopettamisen stressi olisi ehkä ollut liikaa - varsinkin kun olen itse aina käyttänyt tupakkaa rauhoittumiseen ja edes hetken verran "ajattelematta olemiseen". ja sain kuin sainkin terveen, ihanan ja kiltin tyttövauvan. tavallaan sitä ymmärsi olevansa ÄITI ja tuon pienen ihmisen olevan vastuullani vasta, kun hänet annettiin ensimmäistä kertaa syliini.
toki tunnen ajoittain jonkinlaista syyllisyyttä tupakoinnistani nyt, kun tilanne on parempi. ehkä jotain tuosta ajasta kertoo kuitenkin se, että minulle ei kertaakaan neuvolassa, lääkärissä tai psykologilla käydessäni edes puhuttu tupakoinnin lopettamisesta. kaikki siis tiesivät tilanteeni. kerroin kyllä yrittäväni, mitä pidettiin varsin positiivisena asiana.
totta kai vauvan terveys on tärkeintä, mutta siihen vaikuttaa kyllä äidinkin terveys/tila todella paljon. kuinka paljon on sellaisia odottajia, jotka ottavat viikoittain ne "sallitut" alkoholiannokset - tai enemmänkin - vaikka riskirajaa vauvalla ei tiedetä? entä lääkkeet, saasteet, "tapporuokavalio" jne.? tupakointi on tietysti paha asia, mutta on niitä muitakin mörköjä, ne vain jäävät vähemmälle huomiolle kun tupakasta meuhkataan niiden kustannuksellakin nykyään.
alkuperäiselle: lopeta ihmeessä. omalla tarinallani en todellakaan halua kehottaa ketään polttamaan raskausaikana, vaan kertoa sen, ettei aina kaikki ole sellaista mitä ensinäkemältä /-kuulemalta ajattelee. enpä itsekään ymmärrä kaikkia muiden valintoja. jos joku on niin vahva, että voi vannoa tekevänsä toisin kuin minä vaikka tilanne olisi mikä, niin onnittelen mitä lämpimimmin.
Olen ollut vuoskymmeniä pahemmanlaatuinen ketjupolttaja. Vuonna 2004 tulin raskaaksi ensimmäisen kerran, vuosien yrityksen jälkeen. Tämä raskaus päätyi keskenmenoon ja kahta kauheampaan tupakointiin ja mässäilyyn. Tulehdus joka raskausaikana vaivasi selkääni vei minut viimein leikkauspöydälle. Makasin kolme kuukautta sängypotilaana pystymättä kunnolla liikkumaan. Jatkoin tupakointia joka osaltaan hidasti leikkaushaavan paranemista. Ja keskenmenon surun syövereissä jatkoin mässäilyä. No tietäähän sen jokainen, ettei tälläisestä seuraa mitään hyvää. Kolme kuukautta myöhemmin olin 10kiloa lihavampi ja kolesteroli ja sokeriarvot olivat ihan pyllyllään. Muutin siis elämässäni kaiken muun paitsi mieheni pysyi, muu sai mennä. Ja viimeinen asia jonka muutin oli tupakoinnin lopettaminen. Lopetin tupakoinnin viime jolukuun 17päivä ja yhtään apukeinoja en ole käyttänyt enkä yhtään tupakkaa ole polttanut. Kirjahyllyssä on yksi tupakka ikään kuin muistona meinneiltä ajoilta. Kaksi viikkoa tupakoinnin lopettamisen jälkeen huomasin alevani raskaana, ajoitus oli siis mitä mainioin. Ja omalla kohdallani uskoisin, että päätös pysyä erossa tupakasta on ollut paljon helpompaa nyt raskausaikana, kuin jos en olisi ollut. Huomenna onnelliset 31viikkoa kasassa. Sinulle monniponni laittele vaikka palstalle viestii jos kaipaat tukea tupakoinnin vähentämiseen/lopettamiseen et ole yksin. Mullakin on päiviä jolloin tekee tupakkaa ihan hirveesti mieli, varsinkin silloin kun olen ystävien luona kylässä jossa poltetaan. Luojankiitos tupakka haisee nykyään tosi pahalle, en itse enää ikinä halua haista yhtä pahalle. Toivottavasti saitte kirjoituksesta selvää. luki-kirjoitushäiriö tuppaa häiriköimään välillä mun kirjoituksia, mutta pääasiahan on, että tekstistä saa selvää ei niinkään se, että onko pilkut/pisteet ja yhdyssanat kohdallaan. Onnellista odotusta kaikille.
pystynyt heti lopettaa. Vähensin kuitenkin ja pikkuhiljaa lopetin n. viikolla 14-16 (en muista tarkkaa) Lopetin kuitenkin ja olen siitä ylpeä!
tarkemmin kun muistelin saattoi lopettaminen mennä oikkasen pitempään , mutta ennen kun viikkoja oli 20 kasassa
alussa, heti kun sain tietää odottavani. molemmilla kerroilla käytin nikotiinipurkkaa apuna.
ensin tietoisesti koko ajan vähensin ja vähensin viikon ajan. menin tupakalle vasta kun todella teki mieli. sitten sallin enää ruoan jälkeisen tupakan. ja sitten kokonaan pois ja nicorette tilalle.
ihan hyvin onnistui, parin vähän hermostuneemman päivän jälkeen nicoretten ottokin väheni kuin itsestään ja kahdessa viikossa olin irti tupakasta ja purkasta.
ja polttanut olen 12 vuotiaasta asti pari askia päivä... nyt on ikää 20 vuotta enemmän. mut se tietoisuus siitä vauvelin jatkuvasta hapenpuutteesta ihan turhan takia antaa voimia.
kyllä mä ehdin sitä röökiä vetää niin et takamuksestakin savu nousee vielä monen kymmentä vuotta jälkeenkin jos siltä tuntuu vielä synnytyksen jälkeen.
Minun "onneni" oli niin voimakas pahoinvointi molemmissa raskauksissa että tupakka jäi pois rv6. Ilman pahoinvointia lopettaminen olisi takuulla ollut todella vaikeaa!!! Nykyään harmittaa ihan valtavasti se että aloin taas uudestaan polttamaan kun kuopus oli puolivuotias ja imetys loppui. Olin ihan satavarma etten koskaan enää polta, mutta toisin kävi. Mites muilla, oletteko pystyneet jättämään sauhuttelun kokonaan vai onko imetyksen jälkeen himo taas iskenyt?
ps. meillä lapset niin pienellä ikäerolla että olin polttamatta ekasta raskaudesta toisen imetyksen päättymiseen eli yli 2,5v.
tulisi poltettua, vaan niin siinä kävi että kun synnytys ja imetys oli takana ja hormonitoiminta normalisoitunut niin kas kummaa, sieltä se tupakanhimo nosti päänsä.
ja ekan kerran kun tuli otettua muutama siideri niin oli sitten menoa =/ vaikka miten kuvittelin et poltan vaan pari niin jäipä päälle sauhuttelu. ja ekakin tupakka oli niin kuin ei olisi 1,5 vuotta ilman ollutkaan....
Ei ihan liity ehkä tähän, mut mieheni tupakoi 7-8 vuotta ja aski tai pari meni helposti päivän mittaan. Nyt kun parin kk päästä odotellaa vauvelia syntyväksi, hän päätti lopettaa.. On ollut reilu kuukauden ilman yhtään savua:) nikotiinipurkkaa on pureskellut silloin tällöin. Nikotiinipurkat on kuulemma parantunu siitä mitä oli aiemmin, on eri makuja ja ei ärsyttävän sitkeitä.. leivoin ihanan mansikkakakun tuoreista mansikoista sen kunniaks ku kuukaus savutta tuli täyteen. Tsemppiä sulle lopettamisen kanssa:) Tahdon voimalla se onnistuu!
Jep, poltan vielä, raskaus on ihan alussa ja tiedän että jossain vaiheessa lopetan. Mutta helppoa se ei mulle ole koskaan.
Ensimmäisen lapseni aikaan taisin polttaa pari ensimmäistä kuukautta.
Toista odottaessani taisi mennä yli puolenvälin ennen kuin pääsin irti, vaikka käytin kaikennäköisiä korvaushoitoja.
Ja nyt... ääh... aina yhtä vaikeeta...
Ja moralisoijille tiedoksi että tupakoiva äiti TIETÄÄ polttamisen vaarat. Silti se ei ole helppoa , ei ainakaan mulla ole. Edellisessä raskaudessa istuessani tupakilla ajattelin että nyt se vauva siellä tupakki suussa masussa pyörii... ja omatunto kolkutti joka kerta...
Onneksi molemmat lapseni ovat terveitä eivätkä todella olleet pieniä syntyessään. Ensimmäinen on hyvä koulussa... joten... niin puolusteluahan tämä on. Tiedän että lopetan tässäkin raskaudessa. Mutta se tapahtuu ilman ressaamista. Sillä stressi on myös vauvalle pahaksi... Ja mikäpä tässä nykyelämässä ei olisi...
Lääkärini kanssa keskusteltiin tupakoinnin lopettamisesta raskauden alettua ja kommentti häneltä oli, että jos alkuvaiheessa ei pysty tupakointia lopettamaan seinään ilman stressiä ja kovia vieroitusoireita, kasvaa keskenmenon riski vähintään kuusin kertaiseksi juuri näistä stressihormoneista johtuen. Sain kehotuksen vähentää tupakointia pikkuhiljaa, jotta vauvan kasvumahdollisuudet turvataan (eikö kuulostakin hassulta?!). Ja se vähentäminen onkin onnistunut hyvin.