Olenko mielestänne ahne ja röyhkeä, kun odotan ja toivon vanhemmiltani taloudellista apua opiskeleville täysi-ikäisille lapsilleni?
Itse olemme pienituloisia työläisiä, onneksi kuitenkin on työpaikat, ja autamme parhaamme mukaan opiskelukustannuksissa.Nuorimmainen on vielä kotona(10v.)
Omaisuutemme meni 90-luvun alun hullujen vuosien takausvelan maksuun, mutta selvisimme siitä ja kaikki on maksettu, mutta vuokralla asutaan siitä syystä, eli tiukkaa on.
Vanhempani ovat todella varakkaita, perittyä rahaa ja itse tienattua tietenkin myös.
Nauttisivat vaan itse, mutta kun ei, vaatteet ostetaan kirpparilta, eivätkä ole ikinä käyneet kirkonkylää kauempana,kahvikuppia baarissa ei heillä tulisi mieleenkään ostaa.
Osakkeita, määräaikaistilejä yms. mutta ainoita lapsenlapsiaan eivät auta, muuta kun jonkun kympin jouluna.
Itselleni raha ei enää paljon paina, kunhan laskuista selviää ja ruokaa saa, sen se velkahelvetti ainakin opetti.
Itse olemme pienituloisia työläisiä, onneksi kuitenkin on työpaikat, ja autamme parhaamme mukaan opiskelukustannuksissa.Nuorimmainen on vielä kotona(10v.)
Omaisuutemme meni 90-luvun alun hullujen vuosien takausvelan maksuun, mutta selvisimme siitä ja kaikki on maksettu, mutta vuokralla asutaan siitä syystä, eli tiukkaa on.
Vanhempani ovat todella varakkaita, perittyä rahaa ja itse tienattua tietenkin myös.
Nauttisivat vaan itse, mutta kun ei, vaatteet ostetaan kirpparilta, eivätkä ole ikinä käyneet kirkonkylää kauempana,kahvikuppia baarissa ei heillä tulisi mieleenkään ostaa.
Osakkeita, määräaikaistilejä yms. mutta ainoita lapsenlapsiaan eivät auta, muuta kun jonkun kympin jouluna.
Itselleni raha ei enää paljon paina, kunhan laskuista selviää ja ruokaa saa, sen se velkahelvetti ainakin opetti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Useimmat isovanhemmat auttavat lapsenlapsiaan vaikka eivät olisi edes normaalia varakkaampia, ja vanhemmat olisivat tavallisesti toimeen tulevia. Mielestäni voisivat kyllä hiukan avustaa, kun apu menisi opiskeluun! Tietysti voivat olla niitä joiden mielestä omillaan on tultava toimeen vaikka sitten pahvilaatikossa asuen... "Ei sitä meidänkään ollesa nuoria..."
vanhempasi odottavat että sinä yrität ensin omin voimin ja jos menee "persiilleen" niin ovat kuitenkin valmiita auttamaan sinut suosta?
omatkaan vanhempani (rikkaita) eivät ole suoranaista rahaa koskaa antaneet minulle tahi lapsilleni mutta selväksi on tehty että jos hommat menee selälleen niin siinä sitten autetaan jottei loppuelämä mene piloille....se vaan voi olla että odottavat sinulta nyt oma-aloitteista tekemistä hyvinvoinnin saamiseksi?
voisit mielestäni keskustella asiasta vanhempiesi kanssa. Jos sinulla on sisaruksia, niin asia on monimutkaisempi, mutta ilm. ei ole, koska ei ole muita lapsenlapsiakaan.
Minulla ei ole sisaruksia ja vanhempani olivat aivan kuin sinun vanhempasi. Siihen aikaan ei kuitenkaan yleisesti ollut tapana, että vanhemmat olisivat lahjoittaneet esim. rahaa lapsilleen tai lastenlapsilleen.
Nykyään tilanne on toinen. Kuten sinunkin vanhmpasi, monet nykyiset, aikuisten lasten vanhemmat, ovat perineet suuriakin summia.
Eläkkeet ovat myös eri luokkaa kuin muutama vuosikymmen sitten, joten se tuo turvallisuutta ikääntymistä ajatellen.
Kyllä minun tuttavapiirissäni, mikäli on varaa, vanhemmat ovat lahjoittaneet asuntoja, kesämökkejä, autoja ja suoranaista rahaa, lapsilleen ja lastenlapsilleen hyvinkin paljon. Monet perustelevat lahjoituksiaan sillä, että perintöveroihin se muuten uppoaa, jos kerralla kaiken saa. He myös tuntevat iloa voidessaan auttaa silloin, kun tarve on todellinen ja niitä tarpeitahan on ollut mitä erilaisimpia.
Olemme itsekin antaneet lapsillemme ja lapsenlapsille monenlaista ja mikäli ei mitään katastroofia satu, autamme varmasti heitä myös opinnoissa.
Joten et mielestäni ole ahne, etkä röyhkeä, toivoessasi taloudellista apua lapsillesi vanhemmiltasi. Toinen asia on saada heidän ajatusmaailmansa muuttumaan.
sen minkä pystyn, ostan tyttären pojille kenkiä haalareita.... pyörät... tytär saa tehdä normaalia työpäivää ja elättää lapsensa itse, minulla kuitenkin on paremmat mahdollisuudet ostaa suuremmat hankinnat.
mielelläni autan ja pojat myös pyytävät että mummi ostatko uudet housut.
on hienoa että voin olla avuksi, ei se ole mitään lypsämistä vaan näin saa tytär olla enemmän itse lastensa kanssa, ei tarvii tehdä ylitöitä. pienituloinen kun on.
Kukaan ei kiellä odottamasta ja tuskin se kovin röyhkeääkään on. Normaalisti isovanhemmat pitävät lastensa ja lastenlastensa auttamisesta. Monelle se on elämäntarkoitus ja sisältö.
Vanhempasi vaikuttavat niin sairaalloisen saidoilta, että tuskin tulevat lastasi auttamaan.
Säälin heitä, sillä he eivät ole huomanneet, mikä on todellista rikkautta.
Antaessaan saa, ja se Raamatun lause pitää paikkansa.
Vanhempasi ovat rahakasan päällä istuessaan köyhääkin köyhempiä. Oikea rikkaus on ihmisellä sydämessä. Nyt he ovat sulkeneet sydämensä oven. "Köyhyyttä" tuntiessaan, he säästävät yhä enemmän ja luulevat sillä tyhjyyden täyttävänsä.
Mikä voisi olla säälittävämpi tapa elää!
huh! autoja ja asuntoja!
minunkin isovanhempani olivat rikkaat. minulle vaan on lapsesta saakka kasvatettu periaate, että itse täytyy pärjätä. joten en huolinut rahaa isovanhemmiltakaan. kun he antoivat rahaa laitoin sen salaa takaisin mummoni käsilaukkuun lähtiessämme.
tiukilla ollaan oltu. mutten siltikkään huoli omien vanhempieni avustuksia joita he yrittävät tyrkyttää. niin kauan kun lapseni voi hyvin ja hänellä on ruokaa ja vaatteita, meillä on kaikki kunnossa, eikä lainoja(paitsi pankin) tarvita.
minua suorastaan loukkaa, jos joku on rahaa meille tyrkyttämässä.
opiskelin mieheni kanssa ihan omilla rahoilla ja pankin lainalla. vanhemmiltani en rahaa silloinkaan huolinut. kun säästäväisesti opiskele ja elää niin kyllä ne rahat riittää!
ei mummojen pappojen tarvitse olla mitään raha-automaatteja!
tuttavapiirissäni ovat ihan tosia.
Mutta niinkuin sanoin, vanhemmat ovat saaneet niitä perintöinä. Tuskin niin suuria lahjoituksia olisi tehtykään, mikäli ne olisi jouduttu itse maksamaan.
Minä esim. olen onnellinen, että olen voinut antaa tyttärelleni asunnon, jonka perin vanhemmiltani. Hän on vakavan sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä olisi koskaan pystynyt hankkimaan omaa asuntoa niin hyvältä paikalta. Se taas on hänelle liikkumisen vuoksi tärkeää.
Jokainen voi tietenkin menetellä periaateidensa mukaan, ja jos rahan vastaanottaminen loukkaa, niin sitä ei tietenkään pidä ottaa. Kukaan minun ystävieni lapsista ja lastenlapsista ei vaan ole kieltäytynyt. Viimeksi hyvä ystäväni myi kesämökkinsä ja jakoi rahat viidelle lapsenlapselleen, neljälle opiskelurahoiksi, ja viidennelle ulkomailla asuvalle, pidemmän äitiysloman pitämistä varten, koska siellä edut ovat huonommat kuin Suomessa. Kaikki olivat todella kiitollisia, eikä kukaan loukkaantunut.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei mummojen ja pappojen tarvitse olla mitään raha-automaatteja. Ei kuitenkaan meiltä, eikä tuttaviltanikaan ole koskaan pyydetty mitään.
Kyllä jokaisen tulee pärjätä omillaan. Siinä sitä oppii. Itse olen työläisperheessä kasvanut, ja isäni kuoli, kun olin vielä lapsi. Äiti pärjäsi pienellä palkalla kun kituutti ja laski menot tarkkaan. Näin siinä mallin, miten elämässä pärjää. Raha ei kasva puissa. Opiskelin ja valmistuin korkeakoulusta, kuka olisi arvannut, työläisperheen puoliorpo kakara. Olen oppinut, että rahan eteen tulee tehdä töitä, pitää olla tavoitteita ja niiden eteen miettiä, miten etenee ja että sitten tietää, mitä on mahdollisuus hankkia ja mitä ei. Jokaisen tulee oppia huolehtimaan itsestään.
Minä en ainakaan ole edes ajatellut että isovanhemmat voisivat auttaa lapsia opiskeluaikana. Omat isovanhemmat ovat kuolleet ennen kuin olen itse ollut opiskelemassa. Vaimon isoäiti eli pidempään ja isoäiti pyysi käymään joskus kaupassa tai muilla asiolla ja antoi sitten rahaa vaivanpalkaksi ja kyllähän se köyhillä opiskelijalle kelpasi, mutta kyse oli lähinnä taskurahoista eikä jokapäiväiseen elämiseen liittyvästä rahoituksesta. Asuttiin kaukana ja tavattiin havoin.
Opiskelijathan saavat opintotuen, opintolainan ja asumistuen. Nämä riittää minimitoimeentuloon. Töitä tekemällä saa lisäansioita ja jos isovanhemmat avustaa, niin kivaahan sekin on. Itse en kyllä odota sellaista.
on auttaa täysi-ikäisiä lapsiaan rahallisesti mikäli näin haluavat. Näiden lasten isovanhemmat ovat jo omat lapsensa aikuisiksi saattaneet, rahalla tai ilman.
Eli aika itsekästä on olettaa, että isovanhemipen pitäisi auttaa. Ehkä sitä rahaa sen pierinnön lisäksi isovanhemmille on kertynyt juuri kituuttamalla, joten ota mallia heidän elämäntavastaan äläkä arvostele...
omia läheisiään. Varsinkin jos sitä rahaa on kertynyt perintöjen kautta paljonkin. Auttamisen vain pitäisi tapahtua omasta halusta eikä painostuksesta.
Joskus on vaikea ymmärtää hyvin iäkkäitä ihmisiä, jotka keräävät ja keräävät sitä rahaa. Eivät raaski edes itselleen mitään ostaa. Eihän täältä mitään mukaansa saa, kun lähtö tulee. Käärinliinoissa kun ei taskuja ole.
Mielestäni vähän liikaakin paapotaan tänä päivänä opiskelevia nuoria. Eivät viitsi mennä hankkimaan kesätöistä myöhemmin työnsaannin kannalta tärkeää työkokemusta, koska rahaa tulee muutenkin vanhemmilta/isovanhemmilta.
Kaikkien pitäisi joutua kerran elämässään edes kituuttamaan rahojen kanssa ja miettimään miten sitä hankkisi, niin pärjäisi myöhemmin elämässään paremmin.
Kaikki tuntemani opiskelijat ovat todella hakeneet kesätöitä. Useimmiten he ovat sitä saaneetkin.
Esim. oma poikani, joka tosin ei enää ole opiskelija, oli vähän toisella kymmenellä, kun taloyhtiömme muiden poikien kanssa hoksasivat pienen tienestin mahdollisuuden.
Muutaman kilometrin päässä oli tavaratalo. Siihen aikaan kärryt jätettiin pihalle ja liikkeelle tuotti vaikeuksia niiden kerääminen. Silloin keksittiin lappu, johon sai leiman palauttaessaan kärryt ja niistä maksettiin pieni korvaus. Eivät asiakkaat niitä silti palauttaneet, joten pojat saivat mukavat taskurahat, kun hoitivat homman. Tätäkään mahdollisuutta ei ole enää.
Seuraava työ, minkä poikani hoiti kaverinsa kanssa, oli erään liikkeen mainostenjako.
Sen jälkeen seurasikin sitten jo isompi homma. Poika otti hoitaakseen ilmaisjakelulehden ja sen mukana jaettavien mainosten jakelun kaverinsa kanssa kahdesti viikossa. Piiri oli melko kaukana, joten piti mennä isoäidin asuntoon lajittelemaan mainokset lehtien sisään.
Sitten hän sai kannettavakseen lähipiirin lehdet yksin. Se aiheutti sen, että keittiön lattia oli pari kertaa viikossa täynnä lehtiä ja mainoksia. Toisinaan koko perhe auttoi lajittelemisessa, koska pojalla oli kokeita ja jakelu vei aikaa monta tuntia.
Lukion toisella luokalla poika pääsi työhön ATK-alan liikkeeseen ja myöhemmin sinne perustettuun tietokonemyymälään. Siellä hän sitten työskentelikin osa- ja kokopäiväisesti yliopistoaikanaan, kunnes jo ennen valmistumistaan sai vakituisen paikan tietokonefirmasta. Opintotukea hän ei tietenkään tulojensa vuoksi ollut hakenut enää moneen vuoteen.
Miniäni taas siivosi opiskeluaikanaan kaiket illat ja oli eri liikkeissä myyntihommissa ym. kesäisin.
Poikani ja miniäni eivät missään tapauksessa ole mitään poikkeuksia. Kyllä kaikki tuntemani nuoret ovat käyttäyttyneet suunnilleen vastaavasti.
Esim. mieheni veljentytär siivosi kaiket illat lukioaikana, että sai elätettyä hevosensa.
Yleisesti en voisi sanoa, etteivät nykynuoret viitsi mennä hakemaan kesätöitä. Miten ihmeessä he kaikki voisivat sitä saada, kun työttömiä on kortistot täynnä. Se, että vanhemmat tai isovanhemmat ovat heitä auttaneet, ei ole millään lailla tukahduttanut heidän yritteliäisyyttään. Joskus oikein ihmettelen, kuinka fiksuja he ovat oman aikani nuorisoon verrattuna. Vaikka meillä ei ollut heidän mahdollisuuksiaan, eivät vaatimuksetkaan totisesti olleet tämän päivän luokkaa.
Tulin todella iloiseksi, kun luin viestisi. Nuorison joukkoon (kuin myös esim. vanhusten) tietysti mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta valtaosa on yritteliäitä ja vastuullisia juuri kuten kirjoitit.
Omien nuorteni puolesta usein harmittaa sellainen totaalinen nuorten vähättely ja halveksuntakin, että eihän ne mitään ja sellaisia saamattomia vätyksiä nuoret ovat.
Yleistykset ovat aina pahasta ja menevät suurelta osin harhaan. Toisaalta myenteisistä yleistyksistä ei liene haittaa kenellekään.
Itsekkin menin työhön 14 vuotiaana. Tein yöt töitä viikonloppuisin ja viikolla olin yläasteella koulussa. Ja samaa rataa jatkoin 13 vuotta. Valmistuin ammattiini "vasta" 27 vuotiaana, kuten monet muutkin ikäkauteni ihmiset. Siihen mennessä olin ehtinyt nähdä aika monta taloudellisesti heikkoa vuotta ja kuukautta, vaikka päivät menivät yhdessä työssä (=koulussa) ja illat toisessa.
Tuntuu siis melkoisen ...kohtuuttomalta(!) kuulla, että opiskelijat eivät viitsi tehdä töitä ja liikaa paapotaan. Mitäs se opiskelu on, jos ei työtä? Valitettavasti se tieto ei monellakaan mene päähän itsestään, vaan melkoisesti hommaa saa tehdä. Lisäksi "työpaikan" ovea ei voi koskaan sulkea illalla perässään, vaan thtävät, esseet, raportit ja esitelmät seuraavat kotiin joka ilta. Opiskelijoiden saamat tuet jäävät kirkkaasti alle minimitoimeentulon. Opiskelijan saama tuki korkeimmillaankin on huomattavasti vähemmän kuin peruspäiväraha työttömälle. Joten sillä ei mitenkään pelkästään elä. Ei, vaikka ottaisi lainaakin. Etenkin pk-seudulla yksistään asuminen syö budjetin.
Osasitpa sanoa naulan kantaan, asia on juuri näin.
Miksi tässä ajassa kadehditaan kaikkia, jopa vähäosaisimpia, työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä yms.???
Eräs ikuiseksi yliopisto-opiskelijaksi leimattu nainen käytti röyhkeästi hyväksi eläkeläisvanhempiaan. Ei kertaakaan mennyt kesätöihin, haki eläkeläis-vanhemmiltaan rahaa. Nytkään ei ole mennyt mihinkään töihin, vaikka valmistui pari vuotta sitten. Eläkeläiset myyvät jo tavaroitaan, että saavat tyttö-kullalleen rahaa antaa.
Karhunpalveluksen tekivät vanhemmat kyllä tässä tapauksessa.
Tyypillinen tapaus, kun käenpoika on kasvanut liian suureksi.
Näitä on... toisekseen vanhemmat itse ovat opettaneet ja mahdollistaneet pummiksi valmistumisen. Siinä ei olisi kyllä tarvittu yliopistoa käydä.
Köyhyys ei jalosta ketään, se tuo monesti tullessaan monenlaisia lieveilmiöitä; masennusta, huonoa itsetuntoa, rikollisuutta yms. yms.
Uskaltaisin väittää, että meidän suomenruotsalaisten yhteisöllisyys ja positiivisuus on peräisin siitäkin kun panemme hyvän kiertämään.
Eli autamme läheisiämme niin henkisesti kuin rahallisestikkin.
Miksi sitä rahaa jemmaamaan, jos ei itse edes osaa nauttia siitä, valtiolle perintöveroja menee vaan kohtuuttoman paljon jo moneen kertaan maksettuna.
Kyllä se tahtoo olla niin että köyhyys periytyy..
Raha on luotu liikkumaan!
toisella paikkakunnalla,ehdota vanhemmillesi sijoitusasunnon ostoa kyseiseltä paikkakunnalta. Opiskelija voisi asua siinä ilmaiseksi,tai pientä korvausta vastaan.Esim.yhtiövastike. Olisi hyötyä sekä vanhemmillesi että opiskelijalle.