Kaipaisin hieman kokemuksianne & mielipiteitänne.
Olen tehnyn paljon rikollisia asioita menneisyydessä ja nähtävästi joitain vielä tulevaisuudessakin, en tiedä. Olen siis ns. paha.
Kaikesta tästä huolimatta olen ihastunut eräseen vanhoillis lestadiolaiseen tyttöseen ja tunne on molemmin puoleinen, vaikka olen hänelle kertonut kaiken tämän pahankin mitä olen elämässäni tehnyt.
Juon, poltan, sekoillut huumeiden kanssa jne...
Silti tämä ihana neito hyväksyy minut sellaisena kuin olen, niinkuin hän itse sanoi: kaikista vioistani huolimatta, olen ensimmäinen jonka hän voisi hyväksyä kokonaisuudessaan.
En kuitenkaan uskalla viedä asioita eteenpäin, vaikka kuinka järki ja tunteet niin sanoisivatkin. Tiedän että tulisin satuttamaan häntä todella pahasti, en kuitenkaan fyysisesti, en lyö naisia ellei minulle makseta siitä.
Itse elämän arvot ovat meillä silti todella saman laiset(voi kuulostaa kyl oudolle). Tosin yhteis kunnalliset arvot eivät ole läheskään samanlaiset.
Kaikesta tästä huolimatta vedämme toisiamme puoleemme kuin valo yöperhosia...
Onko teillä kokemuksia vastaavasta, tai kokemuksia/kommentteja asiaan liittyne. Entä kokemuksia ns. tavallisen Suomalaisen ja teikäläisten(jos näin voi/saa sanoa) liitoista/mahdollisuuksista?
Pahoitteluni hieman sekavasta viestistä, mutta hieman olen tämän neidin takia sekaisin.
Ja jos sinä satut tämän lukemaan, kiitos että olet olemassa, erillaisuudesta mutta samanlaisuuksistamme huolimatta ja erityisesti ymmärtämisestä, sekä siitä että et tuomitse, vaan ajattelet minua vain ihmisenä.
Olen tehnyn paljon rikollisia asioita menneisyydessä ja nähtävästi joitain vielä tulevaisuudessakin, en tiedä. Olen siis ns. paha.
Kaikesta tästä huolimatta olen ihastunut eräseen vanhoillis lestadiolaiseen tyttöseen ja tunne on molemmin puoleinen, vaikka olen hänelle kertonut kaiken tämän pahankin mitä olen elämässäni tehnyt.
Juon, poltan, sekoillut huumeiden kanssa jne...
Silti tämä ihana neito hyväksyy minut sellaisena kuin olen, niinkuin hän itse sanoi: kaikista vioistani huolimatta, olen ensimmäinen jonka hän voisi hyväksyä kokonaisuudessaan.
En kuitenkaan uskalla viedä asioita eteenpäin, vaikka kuinka järki ja tunteet niin sanoisivatkin. Tiedän että tulisin satuttamaan häntä todella pahasti, en kuitenkaan fyysisesti, en lyö naisia ellei minulle makseta siitä.
Itse elämän arvot ovat meillä silti todella saman laiset(voi kuulostaa kyl oudolle). Tosin yhteis kunnalliset arvot eivät ole läheskään samanlaiset.
Kaikesta tästä huolimatta vedämme toisiamme puoleemme kuin valo yöperhosia...
Onko teillä kokemuksia vastaavasta, tai kokemuksia/kommentteja asiaan liittyne. Entä kokemuksia ns. tavallisen Suomalaisen ja teikäläisten(jos näin voi/saa sanoa) liitoista/mahdollisuuksista?
Pahoitteluni hieman sekavasta viestistä, mutta hieman olen tämän neidin takia sekaisin.
Ja jos sinä satut tämän lukemaan, kiitos että olet olemassa, erillaisuudesta mutta samanlaisuuksistamme huolimatta ja erityisesti ymmärtämisestä, sekä siitä että et tuomitse, vaan ajattelet minua vain ihmisenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun elämäsi on kaaosta ja sekoilua, miksi haluat vetää tytön kanssasi tuhoon.
Ikävää että olet tuollainen viattomia uskovia hyväksikäyttävä possu.
Onko lestadiolainen 10 lapsen isä possu jos hän pettää vaimoaan (usean naisen kanssa), on aiheuttanut jo ainakin yhden avioparin eron, käyttänyt hyväkseen (siis silleen hyväkseen) työntekijäänsä ja nyt on jättämässä omaa perhettään. Lapset on 1-16 vuotiaita. Että silleen. Onko tämä possuilua?
tarkoitin samanlaisilla arvoillta.
En petä, olen rehellinen ja avoin, sekä uskollinen.
Ymmärrän sen, että mies ja nainen ovat erilaisia.
Minulla on nykyisin arvostettu työ(kaikesta huolimatta) ja päsrjään yritys maailmassakin todella hyvin. Olen arvostettu työntekijä jne...
Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa. Tosin roolit olivat toisinpäin. (Itse en omaa rikollista taustaa.) Minä olin uskomassa nykyinen vaimoni ei. Monet monet uskovaiset olivat olivat liittoamme vastaan, mutta loppukädessä heidän oli hyväksyttävä tapahtunut. Nykyisin myös vaimoni on vl, eikä häntä edes painostettu siihen millään tavalla. Uskon asiat vain aukesivat hänelle ja hän näki sen luonnollisena osana elämää.
kaikissa näissä keskusteluissa tulisi muistaa se, että jokainen ihminen on yksilö ja henkilökohtaisesti vastuussa maanpäällisistä tekemisistään. Kukaan ihminen ei voi tulla sanomaan, kuinka sun pitää toimia. Oikea uskovainen toimii omantunnon mukaan.
Sinulle elämässä ryvettynyt haluan ihmetellä, mitä sinä näet alkoholissa ja huumeissa tai ylipäätänsäkään paheiden tekemisellä? Ne ei tuo kuin huonoa laatua elämään ja pelkkää murhetta sekä lainsuojattomuutta. Vaikka uskon asiat eivät koskaan sinulle kirkastuisi, niin elämääsi ja läheisten elämää voit kuitenkin parantaa noiden paheiden hylkäämisellä. Se vie varmasti oman aikansa, harva asia kuitenkaan sormia napsauttamalla tapahtuu. Huomaat jälkeenpäin, että elämästä tulee paljon parempi ja iloisempi.
Säilytä kuitenkin persoonallisuutesi, sillä se tekee susta juuri sellaisen, jota toinen voi rakastaa. Arvosta samalla toista sellaisena kuin on ja niine arvoineen kuin toinen omaa. Rikollisen taustan omaavana tiedät myös sen, että naisen lyöminen ja haukkuminen tekee miehestä kaikkein alhaisimman, joka vankilassakin kuuluu alhaisimpaan ja hyljeksityimpään sakkiin.
Mä näen teidän suhteen sinulle mahdollisuutena päästä oikeaan elämään kiinni.
Vl:t eivät tässä ensisijaisesti ajattele asiaa ihmisyyden, vaan uskonnon kautta. Ei-uskovaisen (siis ei vl:n) kanssa seurustelua ei pidetä hyväksyttävänä.
Kirjoitit:
"Olen tehnyn paljon rikollisia asioita menneisyydessä ja nähtävästi joitain vielä tulevaisuudessakin, en tiedä."
Lopeta rikoksien teko tulevaisuudessa. Lopeta! Lopettamiseen, niin rikoksien kuin huumeidenkin osalta on saatavissa apua. Käytä se mahdollisuus! Kyse on kuitenkin omasta halustasi. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Niin voit tarjota hyvän elämän sekä itsellesi että tälle naiselle. Se, millainen suhde teille kahdelle muotoutuu on loppujen lopuksi ainoastaan teidän kahden välinen asia. Sitä voivat jotkut paheksua, mutta se on heidän ongelmansa.
Kiitos todella vastuksista.
Annoitte minulle jälleen hieman ajattelemisen aihetta.
Ehkäpäp otan tämän "riskin" ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sen verran kuitenkin vielä tuosta...
Tämä kyseinen neito alkoi jo miettimään uskosta luopumista vuokseni ja siinä vaiheessa puhalsin pelin poikki, koska en voinut moista sallia.
Nyt hänkin ymmärtää minkä virheen meinasi tuon asian suhteen tehdä, koska hän ei olisi varmastikkaan sama ihminen ilman uskoaan(luulen)?
Kunnioitan hänen vakaamustaan ja se on kaunis asia.
Oikeastaan olen teille kateellinen, koska voitte saada uskosta jotain noinkin voimakasta irti(sorry huono vertaus).
Itse en moiseen ole kyennyt, vaikka uskontoja olenkin tutkinut ja yrittänyt päästä siihen ns. sisälle.
Ehkä uskonto ei ole se "mun juttu", mut mene ja tiedä.
Uskon toki korkeampaan voimaan, mutta en vain näe asioita samassa valossa kuin moni muu.
Eiköhän se tästä johonkin suuntaan :)
Kiitos vielä vastauksista :)
Meillä olí aikoinaan hyvin samantyyppinen tilanne kuin teillä. Nykyinen mieheni ei ollut uskomassa ja oli uskonasioiden suhteen yleensäkin kuin pystymetsästä. Tilanne meni siihen, että lopulta, pitkien keskustelujen jälkeen mies teki parannuksen. Menimme naimisiin. Noin kahden vuoden avioliiton jälkeen mieheni kielsi uskonsa.
Tämä kaikki on ollut hyvin raskasta minulle ja oma usko on ollut koetuksella. Olen miettinyt monesti, miksi Jumala salli näin...
Haluaisin sanao Sinulle, etä olkaa hyvin varovaisia. Älkää tehkö mitään hätiköityä, koska siitä saattaa olla äärimmäisen raskaat seuraukset. Elämä avioliitossa, jossa aviopuolisoiden kesken vallitsevat erilaiset arvot, on jatkuvaa taiteilua kahden maailman välillä.
Jos Jumala saa Sinua puhutella ja olet heränneellä tunnolla, voi olla että saat parannuksen armon. Sen myötä myös rikollinen toimintasi jää, kun saat oikean rauhan sydämeen ja Pyhä Henki ohjaa oikeaan suuntaan. Ratkaisusi ei kuitenkaan saa missään tapauksessa riippua tytöstä, vaan on oltava henkilökohtainen. Tyttö voi olla se henkilö, jonka Jumala on johdattanut tiellesi jotta löytäisit Jumalan valtakunnan.
Oikein paljon voimia täman teidän kummankin elämään vaikuttavaan asian ratkaisemiseen. Muistakaa, että Jumala näkee ja tietää tilanteen, vaikkei ehkä siltä tunnukaan.
Itse olen joskus aikanaan ollut epäuskoinen ja viljelin suullani samoja VL:n harhaoppisuuteen liittyviä kommentteja kuin täällä on nähty. Koin kuitenkin, että elämäni ei ollut eheä ja siitä puuttui jotain. Kävin mm. erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa ja koin tarvetta Jumalan yhteyteen. Hengellisen kodin löysin lopulta VL:na. Tämä tuntui kaikkein luontevimmalta. Jumala on ollut elämässäni voiman ja lohdun antaja. Monenlaista koettelemusta on eteentullut ja uskon turvin olen jaloillani pysynyt. Uskovaisena ei ole helppo olla. Se on maanpäällisessä elämässä yksi vaikeimpia tehtäviä. Vaikeuden vastapainona on lohtu ja se lohtu on suurempi kuin mikään maanpäällinen mammona.
Minua ilahdutti ap että kunnioitat toisen vakaumusta niin paljon, että olet valmis luopumaan omistasi toisen hyväksi. Se on ilahduttavaa epäitsekkyyttä. Kun vaan pääsisit rikoksissasi ja elämäntavoissasi ojennukseen, niin omatuntosi kuorma tuntuisi myös kevyemmältä ja näin elämä olisi myös helpompi taivaltaa ko. naisen kanssa.