Tuossa alempana nimimerkki THR ehdotteli porvaripuolueiden sotakirveen hautaamista, vastineeksi yhdentyvälle vasemmistolle.
Noinhan perinteisesti ajatellaan poliittisten valtakuvioiden hoituvan: Lähimpänä minua oleva puolue on se, joka v. 1918-sisällissodassa oli samalla puolella kannattamani poliittisen suuntauksen kanssa. Toki maaseudun väestö sisällissodassa oli hajaantunut molempien taistelevien puolten taakse (tai olivat kokonaan sivussa kannanotosta), mikä tilanne osaltaan on aikojen saatossa ollut luomassa nykyisen keskustalaisuuden monikasvoisuutta?
Kokoomus on kehittynyt hallitummin. Paasikivi hieman mursi jäykkää kokoomuslaista ulkopoliittista "selkärankaa", Rihtniemi antoi ymmärtää, että palvelusväelläkin on ihmisoikeuksia ja Niinistö pakotti kaikki ajattelemaan järkevästi.
Demareissa on Tannerin ja Kuusisen alkuajoista lähtien ollut uudistussiipi ja vanhoillis-radikaali siipi. Tannerilaiset ovat halunneet kehittää yhteiskuntaa lakikirja kädessään ja oikeudenmukaisuus mielessään aina näihin päiviin asti.
Maalaisliitossa tehtiin veretön vallankaappaus, kun Kekkosen vaikutusvalta ylitti Viljami Kalliokosken laillisuusperiaatteen. Myöhemmin Kekkonen kaappasi sisä- ja ulkopoliittisen vallan vieraan vallan avulla. Totaalinen mädättyminen sai huipennuksensa v. 1978 vaaleissa, joissa suomettuneiden puolueiden johtajat kilvan vaativat dementoitunutta Kekkosta ehdokkaakseen. Kalevi Sorsa oli myynyt sielunsa.
Kaikissa puolueissa on uskomaton määrä väärässäolijoita. Normaalin länsimaisen demokratian kehittymiselle olisi ensiarvoista, että vähemmistöön jääneet saataisiin ulostettua vallassaolijoiden jaloista. Kaksipuoluejärjestelmä ei mielestäni tarvitse jarrua, vaan reipasta uusanalyysiä.
Noinhan perinteisesti ajatellaan poliittisten valtakuvioiden hoituvan: Lähimpänä minua oleva puolue on se, joka v. 1918-sisällissodassa oli samalla puolella kannattamani poliittisen suuntauksen kanssa. Toki maaseudun väestö sisällissodassa oli hajaantunut molempien taistelevien puolten taakse (tai olivat kokonaan sivussa kannanotosta), mikä tilanne osaltaan on aikojen saatossa ollut luomassa nykyisen keskustalaisuuden monikasvoisuutta?
Kokoomus on kehittynyt hallitummin. Paasikivi hieman mursi jäykkää kokoomuslaista ulkopoliittista "selkärankaa", Rihtniemi antoi ymmärtää, että palvelusväelläkin on ihmisoikeuksia ja Niinistö pakotti kaikki ajattelemaan järkevästi.
Demareissa on Tannerin ja Kuusisen alkuajoista lähtien ollut uudistussiipi ja vanhoillis-radikaali siipi. Tannerilaiset ovat halunneet kehittää yhteiskuntaa lakikirja kädessään ja oikeudenmukaisuus mielessään aina näihin päiviin asti.
Maalaisliitossa tehtiin veretön vallankaappaus, kun Kekkosen vaikutusvalta ylitti Viljami Kalliokosken laillisuusperiaatteen. Myöhemmin Kekkonen kaappasi sisä- ja ulkopoliittisen vallan vieraan vallan avulla. Totaalinen mädättyminen sai huipennuksensa v. 1978 vaaleissa, joissa suomettuneiden puolueiden johtajat kilvan vaativat dementoitunutta Kekkosta ehdokkaakseen. Kalevi Sorsa oli myynyt sielunsa.
Kaikissa puolueissa on uskomaton määrä väärässäolijoita. Normaalin länsimaisen demokratian kehittymiselle olisi ensiarvoista, että vähemmistöön jääneet saataisiin ulostettua vallassaolijoiden jaloista. Kaksipuoluejärjestelmä ei mielestäni tarvitse jarrua, vaan reipasta uusanalyysiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikö Hannu Rautkallio, Jukka Seppinen, Lasse Lehtinen jne. riitä uusanalyysiksi?
Nyt olisi aika tehdä uusuusanalyysiä, missä asiat kerrottaisiin jälleen niin kuin analyysissä faktaa säästämättä ja laadusta tinkimättä.
(Khihihi)...
*Ittepäisten Lakeuren Körtti-Kepulaasten Aviisi - ILKKA pääkirjoitus 10.2.-94:
“Suomesta ei tule EU:n jäsentä”
vain sitä vanhaa aikaa!
”… Totaalinen mädättyminen sai huipennuksensa v. 1978 vaaleissa, joissa suomettuneiden puolueiden johtajat kilvan vaativat dementoitunutta Kekkosta ehdokkaakseen. Kalevi Sorsa oli myynyt sielunsa…”
Kalevi Sorsa ei myynyt sieluaan, hän oli nerokas taktikko ja toimi kylmän harkitusti. Demarit laskivat, että heille saattaisi olla vaarallisempaa jos Kekkosen tilalle tulisi joku nuorempi henkilö, mahdollisesti ei-demari. SDP:n vallan paaluttaminen, valtarakenteiden haltuunotto oli vielä kesken. Kekkosen tilalle tullut tarmokas henkilö saattaisi onnistua pysäyttämään SDP:n hiljaisen vallankaappauksen.
Sorsa teki upean taktisen vedon varmistaessaan hiljalleen taantuvan ja väsyneen Kekkosen jatkamisen presidenttinä. Poliittinen kenttä oli nyt rauhoitettu, ja SDP:n hiljainen vallankumous sai jatkua rauhassa. Kaikki saatiin ajoissa valmiiksi ja loppu onkin historiaa. SDP on siitä lähtien ollut vallankahvassa kenenkään voimatta estää. Ne, jotka ovat yrittäneet, on murskattu säälimättä demarien väkivahvan valtakoneen toimesta.
...
valvoa täällä!
...
Sorsa oli tietenkin taktikko, pelasi Karjalaista ja Väyrysläisyyttä vastaan poistamalla kaiken mahdollisen vastakkainasettelun. Kekkonen nostettiin taas uuteen ennätyskorkeuteen, kotimaisille ja ulkomaisille stalinisteille vakuutettiin ikuista ystävyyttä. Sorsa toki halusi presidentiksi, mikä oli henkilökohtainen pinttymä. Uskoisin puolueen edun strategisena ja taktisena toimenpiteenä tulleen ensisijaiseksi vasta Koiviston presidentiksi valinnan jälkeen?
... puolue se on lähinnä sinua. Kirjoitukksesta päätellen se on kokdem.
Mutta sinunkin pitää muodikkaasti mollata Kekkosta. Kekkonen sai suuren vallan kansalta. Hänen valtakautensa loppupuolella tosiaan nuo kokdemien johtajat olivat kilvan häntä tukemessa. Viimeisissä vaaleissa Kekkonen sai 86 % valitsisjamiehistä.
Kekkosen vallankäytön peruslinjana oli pitää tuo vieras valta, jonka etupiiriin olimme sodassa joutuneet, käsivarren päässä. Pikkuasioissa hän antoi periksi ja loi tällä "ystävyyden" ilmapiirin ja johti suomettuneen maan läpi kylmänsodan suuremmitta vaurioitta. Etäisyyttä venäläisiin hän keksi ruveta korostamaan Suomen puolueettomuutta, jonka aluksi Neukkukin hyväksyi, kun luuli sen avulla saavan Norjan ja Tanskan eroon Natosta.
Maastamme kehittyi maailman vauraimpiin kuuluva pohjoismainen hyvinvointivaltio, missä vallitsi markkinatalous, alueellinen ja sosiaalinen tasapaino ja demokratia. Ainoa rajoitus oli, että avoimesti neuvostovihamieliset tannerilaiset, junnilalaiset, vennamolaiset ja ehrnroothilaiset eivät päässeet suomen hallitukseen.
Kekkosella oli myös suuri osuus kommunismin kaatamisessa maanosassamme. Hän ajoi innolla ETYKiä, joka antoi kommunistimaiden kansalaisille sananvapautta. Näissä maissa syntyi ns. Helsinki-liikkeitä, jotka murensivat vähitellen silloisen hallinon ja kansat karistivat neukkuikeen niskoiltaan ja lopulta koko N-liitto hajosi. Näin Suomikin pääsi eroon YYA-sopimuksesta ja Pariisin rauhansopimuksen eräistä pykälistä, jotka sitoivat meidät N-liiton etupiiriin.
Ei kekkosen aktiivisuus ETYK-kuvioissa ihan niin kauskantoista varmaankaan ollut, että siinä Neuvostoliittoa olisi lainkaan haudattu. Etyk oli alun perin Neuvostoliiton hanke, jolla pyrittiin laillistamaan Neuvostoliiton miehitys keski-euroopan maissa. Äänekkäät ihmisoikeuksien vaatijat olivat kiusallisia suomettuneiden suomalaisten kannalta. Kekkosen suurimmat primitiivireaktiothan tulivat aina silloin, kun joku ajatteli länsimaisesti, vapaasti.
Kekkosen aikaisesta talouspolitiikasta voi todeta sen vanhan vertauksen: Kun kusee pakkasella housuun, hetken lämmittää. Talouden jähmettäminen poliittisin päätöksin tehtyihin lippalakkien vuosikiintiöihin ei ole tervettä taloutta, usko pois!
Maastamme kehittyi maailman vauraimpiin kuuluva pohjoismainen hyvinvointivaltio, missä vallitsi markkinatalous, alueellinen ja sosiaalinen tasapaino ja demokratia.
------------
Kekkosen aikana Suomessa vallitsi suljettu suunnitelmatalous, jonka historiallisista jäänteistä emme ole vieläkään päässeet irti. tasapainosta voidaan sanoa mitä tahansa, mutta demokratia oli puoluediktatuuria, jossa Kekkonen valitsi hallitukset piittaamatta tippaakaan eduskunnan kokoonpanosta ja kansanvaltaisesti syntyneistä puolueiden voimasuhteista.
Ainoa rajoitus oli, että avoimesti neuvostovihamieliset tannerilaiset, junnilalaiset, vennamolaiset ja ehrnroothilaiset eivät päässeet suomen hallitukseen.
--------------------
Tuo oli juuri sitä Kekkosen peliä, jota edellä kuvasit "Ystävyyden ilmapiiriksi", kun kekkonen demonstroi itsevaltiaasti neukuille, että Suomen "oikeisto" (jota ei ollut olemassakaan) pidettiin hallitusvastuusta paitsiossa Kekkosen mahtikäskyillä.
>>>Ainoa rajoitus oli, että avoimesti neuvostovihamieliset tannerilaiset, junnilalaiset, vennamolaiset ja ehrnroothilaiset eivät päässeet suomen hallitukseen.
--------------------
Tuo oli juuri sitä Kekkosen peliä, jota edellä kuvasit "Ystävyyden ilmapiiriksi", kun kekkonen demonstroi itsevaltiaasti neukuille, että Suomen "oikeisto" (jota ei ollut olemassakaan) pidettiin hallitusvastuusta paitsiossa Kekkosen mahtikäskyillä.
Kekkonen on suurin ja Keskusta paras.
http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/