Niinpä niin, nyt on jousimiehen sydän aivan murtunut.=( 2 kk ajan tapailemani kaurismies ilmoitti maanantaina että haluaa olla vain ystäväni ;-(... ainakin toistaiseksi. Puhuimme asiasta pitkään ja hän ei halua ( ainkaan juuri nyt ) välillemme muuta kuin ystävyyttä. Samassa lauseessa kuitenkin totesi, että ei tiedä mitä syksyn pimeys tuo tullessaan. Meillä oli tapailujemme ajan seksiä vain pari kertaa, muuten kyllä viihdyimme toistemme seurassa hyvin, suorastaan loistavasti. Meillä oli ( ja on ) todella hauskaa yhdessä, huumorintajumme oli todella samanlainen ja ymmärsimme toisiamme puolesta sanasta.
Kavereilleen hän oli puhunut minusta... tosin kun maanantaina kysyin että mitä, niin kuulemma viiimeisen viikon ajan sen, että olen hänelle hyvä ystävä. Aluksi hän oli ajatellut meidän välille seurustelua, mutta viimeisen viikon ajan miettinyt, että ei halua pilata (!!!!?) tätä ainutlaatuista suhdetta seksillä. Hänen mielestään kun seksi kuulemma tuo kuvioihin sen, että sitten aletaan seurustella, tullaan mustasukkaisiksi ja hänelle tulee pallo jalkaan-fiilis... Eikä hän halua menettää minua sillä että jos ei homma sitten toimikaan ja erotaan riidoissa. Kaikki seksisuhteet kun ovat hänellä päätyneet siten..Kysyin, että eikö hänellä ole tunteita minua kohtaan.. Vastaus oli, että on yrittänyt pitää tunteet erossa tästä meidän jutusta ja ajatella järjellä.
Hän sanoi pitävänsä minua uskomattoman fiksuna ja mukavana naisena jonka kanssa on helppo olla ja puhua mitä vain. Itselleni tuli sellainen tunne, että tunteet olivat tulleet peliin ehkä liiaksikin ja nyt oli pakko iskeä jarrut päälle koska hän ei ole valmis vielä seurusteluun ( ts. hänellä ei ole minulle aikaa tai pelkäsi että minä alan liian vaativaksi että hän pysyy kotona jne ), tai mistäs minä tiedän. Viimeisin juttu kuulemma oli kaatunut siihen, kun hänen menojaan alettiin rajoittaa... ja siihen hän ei pysty, että nainen kitisee kotona ja hänelle tulee fiilis että pallo on jalassa.
Kertoessaan tätä juttua, hän kävi välillä hieromassa olkapäitäni, halailemassa yms.( hän myös kosketteli minua pitkin iltaa ennenkuin tämä keskustelu käytiin ) Jos hän haluaa olla vain ystäväni, niin miksi tuollainen????? Hän totesi vielä murheellisena, että nyt kun hän on kertonut mieilipiteensä, niin ei tietenkään enää kuule minusta enää ikinä ja vihaan häntä... Hän kun kuulemma haluaa edelleen tapailla minua aivan kuin ennenkin mutta juuri tällä hetkellä vain ystävänä. Sanoin, että miten voisin häntä vihata siitä että hän kertoo rehellisesti mielipiteensä enkä ketään voi tunteisiin pakottaa! Silloin vihaisin jos toinen häviäisi sanomatta sanaakaan, ei vastaisi viestihini, puheluihin jne. Saan kuulemma soittaa hänelle ihan koska vain aivan kuin ennenkin ja käydään kylässä ihan niinkuin tähänkin asti. Aika vaikeaa on, kun minulla on enemmän tunteita kuin hänellä... mutta en haluaisi hänestä luopua, ystävänä.. enkä kyllä muutenkaan.Hän vielä anoi ( kirjaimellisesti !! ) minua soittamaan seuraavana päivänä... minä aivan hölmistyneenä että miksi h’vetissä??? Tiesin että hän on kavereiden kanssa... Toinen siihen sitten vaan, että soittaisit... No, en soittanut, enkä tiedä että koska ”uskallankaan”.. Hän tässä tilanteessa tuskin uskaltaa ottaa yhteyttä.
Hänen mukaansa kuulemma olisi kiva että olisi näin fiksu mimmi kuin minä naisena, mutta nyt ollaan ihan ystäväpohjalla... Ihmettelin, että haluaako hän seurustelukumppanikseen sitten jonkun tyhjäpääkikattajan jolla ei ole mitään omia ajatuksia/mielipiteitä... vastausta en muista. Muutenkin hän ihmetteli, että olen hänestä kiinnostunut, kun hänellä ei kuulemma ole naismaailmassa ole menestystä juurikaan ollut. No, tässä olisi mukava ja fiksu nainen joka on hänestä vieläpä kiinnostunut eikä kelpaa – haloo!!!! Ja mielestäni ei tässä nyt ihan ystäväpohjalla olla oltu, vaikka seksi ei tosiaan ole päällimäisenä ollutkaan... ei kai ystävä koskettelisi koko ajan hiuksia,takapuolta jne, vai???
Olen aivan ymmälläni ja murheinen... Minä välitän tästä miehestä enemmän kuin ystävänä ( ja hän tietää sen ) ja silti ”vaatii” että pidetään ystävyys ennallaan, tapaillaan aivan kuten ennenkin. Vedättääkö kaurismies vain minua ja odottaa että syksy tulee... jospa silloin hänellä olisi enemmän aikaa myös minulle. Hajotanko tässä vain sydäntäni... jos jatkan tätä meidän ”suhdetta” kaveripohjalta??? Luulisi hänenkin tajuavan, että en olekaan enää ehkä se luonnollinen, iloinen jouskarinainen vaan varautuneempi kun tästä eteenpäin tajuamme...
Hän on 30-v. eli luulisi pikkuhiljaa niiden villien sinkkuvuosien olevan ohi eikä sitoutumiskammon niin suurta, ja minä 2 v. vanhempi.
Sanokaa mitä tuon kaurismiehen päässä liikkuu...jos mitään tästä sekavasta sepustuksesta ymmärsitte. Sen kyllä vaistoan että hän minusta pitää ja välittää... mutta miksi hän haluaa vain ystävyyttä!?!! Erotessakin halasimme varmaan pari minuuttia ja hän sanoi, ettei minun pidä ikinä epäillä ettenkö olisi haluttava ( kävihän sekin mielessä ).
Miten te kauriit asioita ajattelette... en tajua. ;-(
Kavereilleen hän oli puhunut minusta... tosin kun maanantaina kysyin että mitä, niin kuulemma viiimeisen viikon ajan sen, että olen hänelle hyvä ystävä. Aluksi hän oli ajatellut meidän välille seurustelua, mutta viimeisen viikon ajan miettinyt, että ei halua pilata (!!!!?) tätä ainutlaatuista suhdetta seksillä. Hänen mielestään kun seksi kuulemma tuo kuvioihin sen, että sitten aletaan seurustella, tullaan mustasukkaisiksi ja hänelle tulee pallo jalkaan-fiilis... Eikä hän halua menettää minua sillä että jos ei homma sitten toimikaan ja erotaan riidoissa. Kaikki seksisuhteet kun ovat hänellä päätyneet siten..Kysyin, että eikö hänellä ole tunteita minua kohtaan.. Vastaus oli, että on yrittänyt pitää tunteet erossa tästä meidän jutusta ja ajatella järjellä.
Hän sanoi pitävänsä minua uskomattoman fiksuna ja mukavana naisena jonka kanssa on helppo olla ja puhua mitä vain. Itselleni tuli sellainen tunne, että tunteet olivat tulleet peliin ehkä liiaksikin ja nyt oli pakko iskeä jarrut päälle koska hän ei ole valmis vielä seurusteluun ( ts. hänellä ei ole minulle aikaa tai pelkäsi että minä alan liian vaativaksi että hän pysyy kotona jne ), tai mistäs minä tiedän. Viimeisin juttu kuulemma oli kaatunut siihen, kun hänen menojaan alettiin rajoittaa... ja siihen hän ei pysty, että nainen kitisee kotona ja hänelle tulee fiilis että pallo on jalassa.
Kertoessaan tätä juttua, hän kävi välillä hieromassa olkapäitäni, halailemassa yms.( hän myös kosketteli minua pitkin iltaa ennenkuin tämä keskustelu käytiin ) Jos hän haluaa olla vain ystäväni, niin miksi tuollainen????? Hän totesi vielä murheellisena, että nyt kun hän on kertonut mieilipiteensä, niin ei tietenkään enää kuule minusta enää ikinä ja vihaan häntä... Hän kun kuulemma haluaa edelleen tapailla minua aivan kuin ennenkin mutta juuri tällä hetkellä vain ystävänä. Sanoin, että miten voisin häntä vihata siitä että hän kertoo rehellisesti mielipiteensä enkä ketään voi tunteisiin pakottaa! Silloin vihaisin jos toinen häviäisi sanomatta sanaakaan, ei vastaisi viestihini, puheluihin jne. Saan kuulemma soittaa hänelle ihan koska vain aivan kuin ennenkin ja käydään kylässä ihan niinkuin tähänkin asti. Aika vaikeaa on, kun minulla on enemmän tunteita kuin hänellä... mutta en haluaisi hänestä luopua, ystävänä.. enkä kyllä muutenkaan.Hän vielä anoi ( kirjaimellisesti !! ) minua soittamaan seuraavana päivänä... minä aivan hölmistyneenä että miksi h’vetissä??? Tiesin että hän on kavereiden kanssa... Toinen siihen sitten vaan, että soittaisit... No, en soittanut, enkä tiedä että koska ”uskallankaan”.. Hän tässä tilanteessa tuskin uskaltaa ottaa yhteyttä.
Hänen mukaansa kuulemma olisi kiva että olisi näin fiksu mimmi kuin minä naisena, mutta nyt ollaan ihan ystäväpohjalla... Ihmettelin, että haluaako hän seurustelukumppanikseen sitten jonkun tyhjäpääkikattajan jolla ei ole mitään omia ajatuksia/mielipiteitä... vastausta en muista. Muutenkin hän ihmetteli, että olen hänestä kiinnostunut, kun hänellä ei kuulemma ole naismaailmassa ole menestystä juurikaan ollut. No, tässä olisi mukava ja fiksu nainen joka on hänestä vieläpä kiinnostunut eikä kelpaa – haloo!!!! Ja mielestäni ei tässä nyt ihan ystäväpohjalla olla oltu, vaikka seksi ei tosiaan ole päällimäisenä ollutkaan... ei kai ystävä koskettelisi koko ajan hiuksia,takapuolta jne, vai???
Olen aivan ymmälläni ja murheinen... Minä välitän tästä miehestä enemmän kuin ystävänä ( ja hän tietää sen ) ja silti ”vaatii” että pidetään ystävyys ennallaan, tapaillaan aivan kuten ennenkin. Vedättääkö kaurismies vain minua ja odottaa että syksy tulee... jospa silloin hänellä olisi enemmän aikaa myös minulle. Hajotanko tässä vain sydäntäni... jos jatkan tätä meidän ”suhdetta” kaveripohjalta??? Luulisi hänenkin tajuavan, että en olekaan enää ehkä se luonnollinen, iloinen jouskarinainen vaan varautuneempi kun tästä eteenpäin tajuamme...
Hän on 30-v. eli luulisi pikkuhiljaa niiden villien sinkkuvuosien olevan ohi eikä sitoutumiskammon niin suurta, ja minä 2 v. vanhempi.
Sanokaa mitä tuon kaurismiehen päässä liikkuu...jos mitään tästä sekavasta sepustuksesta ymmärsitte. Sen kyllä vaistoan että hän minusta pitää ja välittää... mutta miksi hän haluaa vain ystävyyttä!?!! Erotessakin halasimme varmaan pari minuuttia ja hän sanoi, ettei minun pidä ikinä epäillä ettenkö olisi haluttava ( kävihän sekin mielessä ).
Miten te kauriit asioita ajattelette... en tajua. ;-(
Vastaukset 44
Vanhimmat
.. piti kirjoittaa sen verran, että näin ensimmäistä kertaa hänen hyvän ystävänsä tuolloin ma-iltana, jolloin kertoi minulle tästä että haluaa olla vain ystävä.
Kaurismies oikein pyysi, että tulisin käymään niin näkisin tämän kys. henkilön. Halusi kai ikäänkuin esitellä meidät ( näin ajattelin ennenkuin tiesin miten iltamme päättyy )
Jotenkin "huvitti" tuona iltana tämän kaurismiehen käytös.. Hän puhui minusta hyvin ylpeään ;-)sävyyn tälle ystävälleen, ammatistani, musiikkitietämyksestäni jne. Myöhemmin illalla kun sitten keskustelimme hän oli kuulemma ennen tuloani kertonut ystävälleen, ettei meidän välillämme ole mitään muuta kuin ystävyyttä( ja minä menen kylää tästä asiasta vielä autuaan tietämättömänä - hiukan hävettää )! tämäkin käytös vähän kummeksuttaa - eikö tuo mies oikeasti halua olla kuin ystäväni??? Jotenkin tuntuu, että pinnan alla on tunteita ja paljonkin ;( mutta vain ystävyyttä(kö)?? kertokaa kauriit... jousimiesnaisen pää ei riitä tajuamaan kai enää mitään.. :(
juu, kyllä silmäni suureni, kuin teevadit, kun luin tuota sun juttua. Siis mulla on ihan sama tilanne, jopa lähes samalla tavalla edenneet. Munkin kauris on 30v. ja itse 2v. vanhempi...
mut myös minä olen ihan ymmälläni. Mies on tunnustanut rakastavansa minua jo moneen kertaan...mut kun itse erehdyin ilmaisemaan samankaltaisia tunteita, hän hävisi. Mutta otti yhteyttä, kun oli saanut ajatuksiaan mietittyä. Oli kuulemma itkenyt vuokseni parhaimmalle ystävälleen, kun luuli menettäneensä mut.
Olen lukenut kauriista näiltä sivuilta paljon, ja ehkä alan vähän ymmärtääkin näitä todella vaikeaselkoisia, mutta niin ihania kaurismiehiä. Siitä huolimatta jään kuin ö aapisen laidalle ihmettelemään moista käytöstä. Rakastaa ja etsii itselleen elämänkumppania, mutta ei uskalla sitoutua. Eikä päästää elämäänsä liian lähelle ketään. Huh...en tiedä mitä ajatella, tai miten toimia.
Näiltä sivuilta ymmärsin sen neuvon kauriita kohtaan, että rakkaus odottaa...edetään hitaasti ja todellakin pidemmän kaavan kautta. Mitä ilmeisemmin juuri ystävyyspohjalta rakennetaan rakkautta ja ehkä yhteistä tulevaisuutta. Vai mitä mieltä itse kauriit ovat? Olenko oikeassa...
Välillä on kyllä tullut olo, että tunteillani pelataan ja haluttais heittää koko juttu sikseen. Meillä tilanne on nyt siinä, että kaurismies miettii jo toista viikkoa sitä, ollaanko pelkkiä ystäviä vai uhraako itsensä suhteelle...siltä tää nyt alkaa tuntua :(
mies on jo 40...eli onko näin ettei kauriit koskaan muutu ?!
Jos tätä lukee kaurismiehet, niin kertokaa mietteistänne ja arvoista ym
Itse uskon luonnehoroskooppeihin osittain, mutta jokainen ihminen on kuitenkin yksilö, eikä horoskoopin luulisi vaikuttavan niin paljon.
Tämän miehen kohdalla kävi kuten teillekin, tai on käynyt jo pidemmän aikaa - eli hän haluaa osittain pitää minut ainakin ystävänä, osittain ei, ei halua seurustella, mutta haluaa olla läheinen ystävä ja lähentelee, halailee, suukottelee kun tavataan. Olen ymmälläni, haluan unohtaa ja etsiä sellaista miestä, joka haluaa suhteen ja kykenee sellaiseen. Tämä kauris ei anna minulle kuitenkaan tällaist mahdollisuutta. Rankkaa....
Kiitos teille molemmille kommenteista... ehkei meillä kahdella kuitenkaan ole samasta miehestä kyse :). Me emme koskaan puhuneet rakkaudesta, hän kyllä puhui mm. yhteenmuutosta, naimisiinmenosta jne. Leikillään, mutta kai kuitenkin "puolitosissaan". Mene ja tiedä.
Tänä aamunakin ajattelin tuota meidän maanantai-iltaista keskustelua ja olen edelleen vakuuttuneempi että tällä miehellä on tunteita minua kohtaan. Ei kai kukaan muuten pyydä, että juttu jatkuu aivan kuin ennenkin, soitellaan, tapaillaan jne ihan kuin ei mitään. Eikö hän vain tajua, että sydämeni siinä särkyy..??!!! ei kai :(.
Miten on kauriit... kommentteja, pliis.
....sen verran, että mun KAIKKI vakavat suhteet on lähtenyt kaveruus -->ystävyys pohjalta. Ja kauan ne on kestäny. Kaurille täydellinen lause on hiljaa hyvä tulee ja hätiköimällä ei synny muuta kuin p...aa. Joten ihan rauhassa, kyllä se sieltä. Puoli vuotta ratkaisee asiaa jonkinverran :)
niin ja ps. ollaan sitoutumiskammoisia. Sitoutuminen johonkin joka tunnetaan on huomattavasti helpompaa..
*2 kk ajan tapailemani kaurismies...*
2kk on kauriille lyhyt tapailuaika.
*... mitä syksyn pimeys tuo tullessaan.*
Kesä on oikeastaan jo puolivälissä ja syksy tuota pikaa edessä. Kauriitten käsitys ajasta on melko poikkeava, kun kyseessä ovat ihmissuhteet.
*Meillä oli tapailujemme ajan seksiä vain pari kertaa...*
Seksi on jees juttu, mutta ei päällimmäinen (poikkeuksiakin löytyy) asia elämässä. (Seksin puute ei tapa kuten leivättömyys :) ja seksin varaan on turha ryhtyä rakentamaan.)
*...viimeisen viikon ajan sen, että olen hänelle hyvä ystävä.*
Jos kauris käyttää sanaa ystävä eikä esim. kaveri, niin olet päässyt hyvin lähelle kauriin sydäntä.
*...että on yrittänyt pitää tunteet erossa tästä meidän jutusta ja ajatella järjellä.*
*...hänellä ei ole minulle aikaa tai pelkäsi että minä alan liian vaativaksi että hän pysyy kotona jne *
Useimmiten ihmiset miettivät, tekeekö tuo toinen minut onnelliseksi. Eivät sitä, miten itse tekisin toisen onnelliseksi. Mitä ilmeisimmin kauriisi järkeilee, että juuri nyt hänen rahkeensa eivät riitä panostamaan sinuun tarpeeksi.
*...kävi välillä hieromassa olkapäitäni, halailemassa yms.*
Kuten sanottu, olet saanut paikan ainakin hyvin lähellä kauriin sydäntä.
*Saan kuulemma soittaa hänelle... *
Kauris ei pyytäisi soittamaan, jollei tarkoita sitä, joten rimpauta vaan silloin tällöin.
*Muutenkin hän ihmetteli, että olen hänestä kiinnostunut, kun hänellä ei kuulemma ole naismaailmassa ole menestystä juurikaan ollut.*
Vaikka olisi ollut menestystäkin kauris saattaa muuttua epävarmaksi ja mielessään itseään ja onnistumismahdollisuuksia vähätteleväksi juuri siinä tilanteessa, kun huomaa tunteittensa toista kohtaan alkavan olla vakavia. "Pako takavasemmalle" -ainakin joksikin aikaa- on silloin ihan tyypillistä.
että missä mennään...kiitos hirveesti. Piiritys jatkuu =D ja sehän sopii oinastypylle.
Jos asiat todella ovat noin kuin kirjoitit ( mitä olen kyllä vähän itsekin aikaisempien kauriskirjoitusten perusteella ounastellut ) niin tässä on vielä toivoa :) Hiljaa siis hyvää tulee ja jatketaan ystävyyspohjalla, koska en halua häntä menettää eikä hänkään kaikesta päätellen minua.
Kiitos tuhannesti antamistasi kommenteista! Kyllä te kauriit olette kamalia, mutta ah niin ihania samanaikasesti :)
Ennen kuin vastaan kaurismieheen ihastuneelle (rakastuneelle?)jousimiesnaiselle haluan kertoa hieman itsestäni ja omista kokemuksistani.
Olen kaurismies, 43 v., eronnut, yhden ihastuttavan 8 vuotiaan lapsen isä. Olen eromme jälkeen asunut jo yli 4,5 vuotta yksin ja etsin kuumeisesti sitä oikeaa.
Kun luin kirjoituksesi en osannut olla hämmästelemättä sitä miten samanlainen kokemuksesi viimeisten kahden kuukauden aikana on ollut kuin minullakin. Tapasin noin kaksi kuukautta sitten todella ihastuttavan minua hieman vanhemman jousimiesnaisen johon ensin ihastuin ja sitten rakastuin aivan suunnattomasti. Se ero kokemustemme välillä kuitenkin on, että vaikka molemmilla on saman suuntaisia toiveita/haluja/odotuksia tapaamamme ihmistä kohtaan niin minä olen se oman suhteeni kauris ja sinä se oman suhteesi jousimies. Olen varmaankin kohdannut tyypillisen jousimiesnaisen, joka haluaa kokea uusia suhteita (ainakin minulla on epäilys siitä) eikä halua sitoutua. Hän sanoo kuitenkin pitävänsä minusta paljon ja haluavansa tavata minua ja olla kanssani, mutta kuitenkin tuntuu enemmänkin poikkeukselta se, että hän tapaisi minua. Kaikki muut hänen rientonsa menevät minun edelle. Olen kertonut hänelle hyvin selkeästi ajatuksistani ja todella syvistä tunteistani häntä kohtaan, mutta en tunnu saavan haluamaani vastakaikua. Hän tuntuu siirtävän tapaamisiamme ajassa eteenpäin, lupailee sitä ja tätä peruakseen viime tingassa kuitenkin lähes kaikki suunnitelmat. Olen pikkuhiljaa tulossa siihen pisteeseen, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin sanoa hänelle suoraan, että jos hän ei voi/pysty antamaan minulle enemmän niin tulen lopettamaan suhteen/yhteydenpitonsa hänen kanssaan siitäkin huolimatta, että tiedän että se tulee sattumaan (minuun) tosi paljon. Onko sinulla mitään vinkkejä minulle mitä minun kannattaisi tehdä?
Ja sitten vinkkeihini sinulle. Muistan, kun itse olin noin kolmekymppinen miten en halunnut sitoutua kehenkään lopullisesti. Minä suorastaan pelkäsin sitä, koska en uskonut että kukaan voi suhtautua yhteiselämään samalla vakavuudella kuin minä. Vaatimukseni olivat kenties myös liian korkeat, eli en halunnut sitoutua ennen kuin olin täysin varma, että toinen osapuoli edustaa sitä ainoata oikeata. Pidin siitä, että sain liikkua vapaasti ja tavata uusia naisia. Näin niin kauan kuin en ajatellut sitä miten lyhyt elämä on ja miten nopeasti nuoruus jää taakse. Kauris myös kypsyy aikuiseksi hitaasti. Nyt runsaat nelikymppisenä ja useiden todella yksinäisten vuosien jälkeen vasta tiedän mitä haluan. Ehkä tuo tapaamasi kaurismies on samantyyppinen. Hän saattaa jatkaa tapaamistaan kanssasi, rakastella kanssasi ja nauttia sinusta ja antaa sinun nauttia hänestä. Mutta saattaa, valitettavasti sinun kannaltasi, mennä vielä jopa kymmenenkin vuotta ennen kuin hän on kypsynyt. Ja kypsyminen usein tapahtuu vasta yhden tai ehkä useammankin hänen kokemansa kriisin jälkeen. Eli, jos haluat odottaa häntä määräämättömän ajan, niin odota. Muussa tapauksessa etsi joku muu. Jos kaurista haluat niin valitse kypsempi (vanhempi) sellainen. Jos onnistut saamaan sellaisen, niin voit olla varma, että olet löytänyt 100%:sen luotettavan kumppanin ja ettet tule pettymään sänkykamarin puolella!
Vai että näin sinulla....
Itse jousimiehenä voin sanoa sen verran, että ihastun/rakastunkin todella nopeasti ja tulisesti... Haen kuumeisesti minäkin sitä oikeaa ja jos vähänkin oikealta tuntuva osuu kohdalle, niin meikäläinenhän miettii perheenperustamista =)... ei vaan, vakavasti ottaen... luulenpa, että jousimies on tässä vaiheessa ehkä säikähtänyt innokkuuttasi. tai niin minulle useinkin valitettavasti käy. Alussa miehen ihastuminen tuntuu todella imartelevalta, mutta nopeasti iskee ( omasta ihastuksestani huolimatta ) pieni pakokauhu ja jarru päälle, vapautta ei saa liikaa rajoittaa. Vaikka tulenpalavasti haluan löytää elämäni rakkauden niin silti vapaudenkaipuu kummittelee aina taustalla... tällaisia me ( suurin osa kai ) jousimiehet olemme, valitettavasti. En tiedä onko sinun jousimiesnaisesi samanlainen... hänellä kun on ikää jonkin verran enempi, mutta voisin luulla, että tästä on hänenkin kohdallaan kyse. Jos vain voit, niin yritä ottaa hieman etäisyyttä ja rajoittaa ”innokkuuttasi”.. itselläni se ainakin yleensä tehoaa. Tyhmää ihmissuhdepeliä, tiedän ;/ , mutta jos olet liian innokas niin jouskarinainen saattaa säikähtää ja ottaa takapakkia. tämä on minun mielipiteeni... joku toinen jouskarinainen voi korjata, jos on toista mieltä. Ja suorana luonteena jousimies ei osaa juurikaan valehdella ja varsinkaan mielistellä.. minä en ainakaan yksinkertaisesti osaa valehdella ja sanoa vastoin tahtoani. Jos hän on sanonut pitävänsä sinusta paljon, niin sillä lailla asiat 99% ovat! Jostain syystä hän vain on ottanut pakkia... ehkä pelästyen liiasta innokkuudesta.
vai että kaurismiestä pitää odottaa vielä 10 vuotta?? No, sitten saa olla...! ;) En pidä kolmekymppistä enää minään teininä ja hän itse on sanonut haluavansa alkaa seurustella, perustaa perheen jne. Ilmeisesti hänellä on menossa myös pahemman luokan kolmenkympin kriisi... haluaa vaihtaa rivarikolmionsa pieneen keskustayksiöön, autonsa urheiluautoon jne.
Tämän kaurismiehen kohdattuani olen itsekin tullut varovaisemmaksi ajatuksissani ( ei sitä normaalia kaikkitännehetimullenyt – asennetta ) ja ehkä hänen viileän pidättyväinen olemuksensa on rauhoittanut tätä tulista jouskarinaista, hih. Enkä todellakaan ole maalannut mitään ruusunpunaisia pilvilinnoja vaan ajatellut varovaisesti ”jos meistä tulee jotain”...
Mitäs mieltä sinä olet tuosta ” katsotaan mitä syksy tuo tullessaan” –lausahduksesta ja ollaan TOISTAISEKSI ystäviä...??? Olen sitä mieltä, että tuolla miehellä on tunteita minua kohtaan enemmän kuin ehkä haluaa myöntää ja nyt lyödään jarrua päälle oikein urakalla ;(. Koskettelut ja kaikki muu ”soita mulle huomenna, pliis”... eivät ne voi olla merkityksettömiä. Olitko itse samanlainen kolmekymppisenä? Ja se miten hän kehui minua ystävälleen sai melkein hämmennyksiin... haluaisi itselleen fiksun tyttöystävän, mutta kun tässä olen, en ( toistaiseksi ainakaan ) kelpaa :(... Onkohan kaurismies jo suuttunut minulle kun pyysi soittamaan seuraavana päivänä ( eli tiistaina ) enkä vieläkään ole soitellut... No, hän tuskin tässä tilanteessa uskaltaa ottaa minuun mitään yhteyttä, koska oli varma että aloin inhota häntä ja oli siitä todella masentuneen oloinen. Vakuutin monta kertaa, että en todellakaan häntä vihaa, päinvastoin... Ehkä on tehnyt ihan hyvää kaursimiehelle, että olen ollut hiljaa muutaman päivän. Kaipa minä illalla soitan... tai sitten en. Nyt jo haaveilen, että voisimme lähteä lomalla vaikka päiväksi Lintsille ( kaipaan hänen seuraansa – ihan ystävänä ) – meillä kun olisi takuuhauskaa yhdessä =)
Minulla on hyvin samanlainen tapaus täällä. Tosin ollaan paitsi hyviä ystäviä, myös harrastettu paljon villiä ja intohimoista seksiä, ihania helliä suudelmia, pitkiä keskusteluja jne.
Nyt hän sitten muutti rapakon taakse vähintään puoleksitoista vuodeksi. Sanoi haluavansa olla nyt ja tällä hetkellä vain ystävä, mutta toisessa lauseessa sanoi olleensa minun kanssani tosissaan, eikä leikkineensä minun tunteillani. Tulkitsenko siis, että minulla on vielä joskus mahdollisuuksia hänen suhteensa?
Hänen mahdollinen menetyksensä tuntuu siksikin tosi pahalta, sillä hän on ensimmäinen mies, jonka aidosti ja vilpittömästi ja epäitsekkäästi asetan itseni edelle ja, jonka puolesta olisin valmis tekemään kaikkeni.
Hän tietää minulla olevan tunteita häntä kohtaan. Hyvästiksi rakastelimme ja hän lohdutti minua. Onkohan kyseessä jonkinlainen testi siitä, haluanko todella pitää kiinni hänestä ja voinko todella olla uskollinen hänelle (hän ja minä olemme molemmat hyvin uskonnollisia, mutta myös hyvin seksuaalisia ihmisiä)? Kolmen kuukauden päästä hän tulee käymään kotimaassa.
Olen myös täysin ymmälläni näistä elkeistä: toisaalta tehdään todella selväksi, että ollaan vain ystäväpohjalta, toisaalta rakastellaan, suudellaan, hyväillään, välitetään, huolehditaan, kehutaan, nauretaan, vitsaillaan, keskustellaan yhdessä ja käyttäydytään ylipäänsä kuin seurustelevat parit.
Monimutkaista ja arvoituksellista :/
minun kauriini yritti samaa ystävyysjuttua alussa. Tein hänelle selväksi, että ystävien kanssa en harrasta seksiä eli jos pelkästään ystäviä ollaan niin seksiä ei tipu. Kerroin myös että minulla on ennestään ihan tarpeeksi ystäviä, että jos hän ei halua seurustella kanssani ja/tai pitää muitakin naisia samalla hän ei tule kuulemaan minusta enää koskaan mitään. Hyvin tepsi.
Tämä keskustelu käytiin aika alussa, jolloin en olisi mennyt aivan rikki jos hänelle minun sääntöni eivät olisi sopineetkaan. Nykyään seurustelemme onnellisesti.
Iiihan pakko on kertoa tänne oma kokemus Kaurismiehestä, kun näitä juttuja lukiessani koin jonkinmoisen "ahaa" -elämyksen ja hokasin, että kaipa se sitten on jotenkin kauriille luontaista toimintaa...
Siis, mä tapailin erästä vähän alle kolmekymppistä kaurismiestä muutaman kuukauden ajan. Meillä tuntui synkkaavan erittäin hyvin. Viihdyttiin toistemme seurassa ja kaikki tuntui olevan hyvin, ehkä sitten liiankin... koska sitten aivan yllättäin kaurismies ilmoitti minulle, että ei ole valmis sitoutumaan, koska häntä alkaa ahdistaa ja hän on tunnevammainen - ei pysty tuntemaan suuria tunteita. Ja pahin lause oli se, että ei pysty näkemään meitä perheenä. Mutta silti hän olisi halunut jatkaa "ystävinä" samaan malliin kuin aikaisemminkin... No itse en siinä nähnyt mitään järkeä, tuon "en voi nähdä meitä perheenä" lausahduksen jälkeen...
Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa satunnaisesti, mutta jatkoin elämääni omalla tahollani melko nopeasti. Tapasin uuden miesehdokkaan ja häntä tapailin. Kaurismiehen kanssa kuitenkin vaihdettiin kuulumisia ja kerroin uudesta ihastuksestani ja näin. Kaurismies oli mustasukkainen ja näytti sen selvästi eikä yrittänytkään peitellä - hän siis sittenkin tuntee ;)
Minun oli myönnettävä itselleni, että tunsin edelleen tätä kaurismiestä kohtaan lämpimiä tunteita... Nyt tämä kaurismies teki yllätysvisiitin luokseni (asutaan eri kaupungeissa) kaverinsa kanssa ja huomasin heti että nyt on jotain kummallista meneillään... Vierailun jälkeen kaurismies ilmaisi tunteitaan minua kohtaan. Ikävöi minua ja tajusi ihanuuteni vasta nyt, koska on kuulemma hitaasti syttyvä, mutta sitten palaakin ihan kunnolla -tyyppiä... Ja tänään synttäripäivänä sain onnentoivotus viestin, jossa luki että ens vuonna sitten juhlitaankin niitä yhdessä, hui ;) Eli tämä mies todellakin vain tarvitsi aikaa ja tilaa.. sitä kun hänelle annoin, niin hän palasi luokseni!
Tuntuu aika pelottavalta, enkä pysty asiaa oikein vielä ymmärtämään ja suhtaudun asiaan varauksella, koska olin melko rikki ensimmäisellä kerralla, koska olin itse jo ehtinyt elätellä suuria toiveita hänen suhteen... Pelottaa, että jos hän taas tälläkin kertaa lyö jarrun pohjaan juuri siinä vaiheessa, kun itse jo on ehtinyt heittäytyä juttuun mukaan... Mutta, mitään ei voi saada jos ei uskalla yrittää!! :)
Ihanaa kesää kaikille!
Hei,
No… jousimies sitten otti askeleen ja soitti muutaman päivän ”hannauksen” jälkeen kauriille. Tämä vaikutti erittäin iloiselta puhelustani mutta samalla varovaiselta... kuulosteli varmaan meikäläisen fiiliksiä. Kuulosti itse asiassa ”hempeämmältä” kuin koskaan aikaisemmin puhelimessa. Kaiken lisäksi kaveri oli kuulolla kun hän puhui puhelimessa. Maanantaina olimme taas yhteyksissä.. taas tosin minun aloitteestani kun laitoin hänelle tekstarin.Hän soitti heti perään ja puhuimme varmaan puolisen tuntia puhelimessa.. hän myös pyysi käymään luonaan ( en tainnut mainita, että asumme liki naapureina ), yksi videokasettini kun on hänen luonaan ( tikusta asiaa??) ... ilmoitti vielä iloisesti että hän on oikein kelannut sen alkuun :). En jaksanut lähteä häntä tapaamaan... Huomenna ehkä näemme, jollei hänellä ole muuta menoa. Jännittää tapaaminen ja se miten minä osaan suhtautua häneen nyt ensimmäisen kerran tuon meidän keskustelumme jälkeen. Eli minä se taas otan yhteyttä ensiksi ( kauris ei uskalla??) mutta mies on erittäin iloisen oloinen ja ehdottaa tapaamisia kun olemme yhteyksissä. Tällaista... saa nähdä miten tämä tästä etenee.
Tuo kaurismies yrittää aivan selvästi tulla vakuuttuneeksi siitä, että sinä olet luotettava ja haluat häntä. Kauriit haluavat ihmissuhteissaan kaiken näytön siitä, että toiseen osapuoleen voi luottaa. Jousimiehet ei ole niitä uskollisimpia tyyppejä...
No joo, tänään sitten tuli tavattua kaurismies ekaa kertaa "kaveri-ilmoituksen" jälkeen. En todella tiedä mitä ajatella...
Aluksi varmaan olin vähän varautunut... oikeasti jännitin reaktiotani aika paljon, miten suhtaudun häneeen. Mutta "alkujännityksen" jälkeen olin mielestäni ihan oma itseni ja meillä oli tosi hauska pv yhdessä ( oltiin lintsillä, jonne sain tämän miehen houkuteltua :)).
Kaikki oli kuin ennenkin paitsi että nyt oltiin ystäviä... silti se koskettelu ( ei mitään hipelöintiä mutta sellaista leikkimielistä koskettelua ) hämäsi...teki mieli huutaa pari kertaa että MIKSI TEET NOIN....?????
Ja pari kertaa hän "esitteli" minulle ohikulkevia naisia. "Katso mikä kissa" - tyyliin. Oliko tuo jotian V-ttuilua vaiko mitä? Yritin vain naureskella, että heh, eipä hirveästi kiinnosta - olen heteroseksuaali nääs. Mutta silti tuntui pahalta, en voi sille mitään :( .
Eroaminen tapahtui sekin kummallisissa merkeissä. Jotenkin minusta tuntui että hän halusi jatkaa iltaa kanssani ( ai sä olet nyt lähdössä kotiin ) , mutta silti ei sanonut sitä ääneen vaan heitti minut kotiini, sanoi vain että ollaan taas yhteyksissä. Hitto, pakko hänellä on olla tunteita, lähtikö hän niitä pakoon. Vai ymmärränkö kaiken väärin???!!! nyt en ota yhteyttä, en. Hänen lähellään on yhtäaikaa niin kamala ja ihana olla. Jospa voisin vain unohtaa hänet, mutta kun en voi :(
Miten se kaurismies on saanut jouskarinaisen pään ja ajatukset totaaliseen solmuun...??!? En tajua :(
se tyyppi ennen kuin sattuu....Jos hän haluaisi VAIN sinut hän olisi jo sitoutunut.Kyllähän ihminen aika nopeasti tietää haluaako enempää toisen kanssa.Hän jättää takaovia auki kokoajan.Sen verran paskoja tyyppejä ollaan.(kaikki)
Hih.. mä täällä tahtoisin kuulla Jouskarin ja Kaurismiehen tilannetietoja.. :D Ois hauska kuulla miten juttu etenee... ku itsellä melkolailla samanlainen tilanne päällä! :)
... heh, kiitos vaan että kyselit tilannetietoja. No, mitään ei ole tapahtunut. Viime torstaina nähty viimeeksi eikä olla oltu sen koommin yhteyksissä puolin eikä toisin. Tosin, herra kaurismieshän viettää lomaa, joten kavereiden kanssa se pörrää koko ajan eikä kai edes muista tämän "ystävänsä"(?) olemassaoloa.
Mulla on itse asiassa suunnattoman paha olo, vaikka yritän miten väittää itselleni muuta. Haluaisin ottaa yhteyttä, nähdäkin hänet jne. mutta kun hän ei ota yhteyttä, niin en ota nyt minäkään. Päivä lintsillä oli hauska, mutta jotenkin jäi aika paha maku suuhun siitä kun erottiin... en osaa oikein edes selittää miksi. Mies käyttäytyi jotenkin kummallisesti. Pelkäsi kai sitäkin kun pyysin häntä jäämään syömään luokseen, äkkiä piti lähteä kaverin luo käymään..
Sormet syyhyää että laittaisin tekstaria, mutta kun hän ei vaivaudu ottamaan yhteyttä, niin kai on parempi minunkin olla hiljaa. Kerron jos jotain tapahtuu...
juu tollasii me kauriit taidetaa olla. vähä sitoutumis kammosii kaikki ni mäki yleensä pakenen kun pidän jostaki ihmisest tosissaa. no jos odotat et kaurismies ottaa yhteyttä ni sitä tuskin tapahtuu mut soittele sille iha rohkeesti vaa sitä se kumminki odottaa:) ja kun esitteli muita naisia sulle niin halus varmaanki kattoo vaan sun reaktiota:)
... siis hitto että te kauriit olette outoja??? :) Pakenette jos tykkäätte jostain ihmisestä? Eihän siinä ole mitään järkeä!!! Joo, eipä tuo kaurismies ole ikinä ollut mitenkään kovin aktiivinen yhteydenottaja, mutta aina jos minä olen viestiä laittanut, niin silloin ollaan uskallettu tarttua puhelimeen.
Itse asiassa on tuo kaurismies ennenkin heittänyt jotain läppää naisista, mutta tämä oli oikeastaan eka kerta kun oltiin yhdessä ihmisten ilmoilla :). Yleensä ollaan oltu kylässä toistemme luona,liki naapureina kun asutaan. Mitä nyt joskus ollaan lähikaupassa käyty ostoksilla.. tod.näköisesti tuollaista "naistenesittelyä" olisi tapahtunut aikaisemminkin jos oltaisiin jossain yhdessä liikuttu.
Niinhän tuo kauris on väittänyt että saan soittaa hänelle koska vain haluan. Miksi hitossa hän ei vain voi soittaa minulle???! On niin vaikeaa... :(
olen se vastaaja, jolla oli sama tilanne. Siis joo oli...en enää kestänyt tilannetta ja lopetin ns. "suhteen" ja sitä ennen sattui juuri näin, kuin sinulle on nyt sattunut. Ehti ilmoittaa hyvissä ajoin, että kesäloman viettää sit kavereitten kanssa, eikä myöskään jäänyt syömään, vaan oli kiire kavereille. Ja olihan siinä paljon muutakin..mut mulle riitti. Enää ei oo paha olo.
Kuulostaa kuin oltaisi tapailtu samaa miestä :). No tuskin sentään.
Olen pahoillani... mutta toisaalta, jos sinulla on nyt parempi olo niin se on pääasia. Itse rimpuilen ajatusteni kanssa koko ajan. Yritän vakuutella itselleni että tämä kaurismies ei tajua mitä menettää jos ei kerran minua halua!
Toisaalta itsetuntoni on sen verran huono, että en uskalla edes sanoa hänelle (vielä) suoria sanoja vaan odotan, että hän tajuaa ihmeellisen ihanuuteni =) ja että hän ei voi elää ilman minua.
Mikä teitä kauriita vaivaa..? :( Naiset jotka olisivat valmiit suhteeseen, haluaisivat vain teitä ja ovat ilmaisseet kiinnostuksensa mutta teille kaverit tulevat etusijalle. Eikö jokainen tarvitse/halua elämäänsä rakkautta? Ymmärrän että ihmisellä on menovaiheensa mutta kolmekymppisenä sitä luulisi elämässään pikkuhiljaa muiden arvojen painavan kuin kavereiden ja bilettämisen...
Voi tätä elämää...:(
tuhlata energiaa siihen mieheen. Ite koin saman ja mies "alkuinnostuksissaan" sano et millä saadaan roudattua sun tavarat mun luo, joopa joo, tyhjiä sanoja, petettyjä lupauksia, sitä kauris ainakin osaa. Itelle oli kova pala irrottautua miehestä, koska ihastuin jo, samanlainen huumori, mies kivan näkönen jne. Mutta ei siitä koskaan valmista tuu, kuten täällä on kerrottu kauris ei uskalla sitoutua(silti ironista että tämäki mies etsii tällä palstalla sitä jotakuta rinnalleen, mutta haluaa vaan kaveripohjalta silti) Minullekki jossain kevään korvilla otti jopa oma-alotteisesti yhteyksiä ja kyseli että eikös voitais olla VAAN ystäviä. Ikävä kyllä ei voida, koska olen oikeesti etsimässä aikuista miestä, joka kykenee suhteeseen, leikkimättä ja pelleilemällä toisen tunteilla.
Joten vaikeeta tulee olemaan sulle irtautuminen, mutta se on tehtävä!
...toimi täysin samalla tavoin kuin mitä tässä olen lueskellut muiden naisten juttuja. Ekaks seurusteltiin noin 8kk, sen jälkeen ehdotti että oltaisiin fuckbuddyja, kun en suostunut tähän, halusi olla kaveri; ehdottikin että oltaisiin yhdessä menty molempien lasten kanssa esim. laivareissulle. Huomasin etten kykene olemaan kaverikaan, loukkasin miestä tahalteni, ajattelin sen vain leikkivän mun tunteillani. Nyt sitten ei olla enää missään tekemisissä...
auta vaikka nainen yrittää antaa takas kauris miehelle, koska ei tämä välitä ollenkaan sellasesta. Itekki oon yrittänyt antaa takas kokemani karvaat pettymykset, tyhjät ja petetyt lupaukset. Sillon kun nainen koittaa tehä saman kauriille eli vaikenee, ei vastaa mahdolliseen viestiin, niin kauris vähät välittää siitä. Kauris ei koskaan lähtis kyselemään että miksi et oo vastanut mulle, miksi et oo kirjottanut enää sähköpostia. Ei tätä kauris ei todellakaan harrasta, ja näinhän hänen kuuluis tehdä jos ois ollut kiinnostunut ja jos ois välittänyt. Tai sit kaurismies vaan on niin täysin tunteeton ja välinpitämätön että elää elämän who cares mentaliteetillä. Ja se jos mikä loukkaa naista vieläki enemmän, ettei mies kysele perään, kun nainen on tehny sitä jatkuvasti
tuo ton totta, kauris ei kysele perään. Mutta jos loukkaa kaurista jotenkin sanoin, esim sanoo että hän on aivan outo, haukkuu hänet, niin silloin kauris kyllä reagoi ja loukkaantuu. Näin on tapahtunut minun kauriini suhteen pariin kertaan ja varsinkin noista tapahtumista hänestä ei kuulunutkaan pitkään aikaan - kunnes sitten taas viestitteli - ja minä lankesin...
eli kun kerrot kauriille totuuden hänestä itsestään, niin ilman muuta suututaan ja otetaan nokkiin. Ja tottakai kauris ite tietää olevansa hankala ja vaikea, joten ei pitäis millään lailla suuttua moisesta, vaan pitäis päinvastoin ite todeta nuo asiat ja miettiä et minkähän takia käyttäytyy tällä lailla! Kauriille jo niinki pieni asia kuin tekstariin vastaaminen on hyvin vaikeeta, ja mulle taas itsestäänselvyys jos joku viittii laittaa viestiä, että siihen vastataan, oli sitten viestissä kysymyksiä tai ei. Se nyt vaan kuuluu peruskohteliaisuuten ja fiksuuteen vastata toisen laittamaan viestiin. Mutta niinpä vaan ne jotka jättävät jatkuvasti vastaamatta on olleet kauriita(sekä miespuolisia että naispuolisia)Toisinaan on tehny mieli kysyä että hei ymmärrätkö että olen laittanut sulle tekstiviestin ja siihen niinku kuuluis vastata.
On todella vaikeeta ymmärtää kauriin vaikeeta ja hankalaa luonnetta, kun asioitten pitää heille olla niin äärettömän monimutkaisia ja itelle taas tällaset asiat maailman helpoimpia
... Joo, kerronpa viimeisimmät kuulumiset kaurisrintamalta jos kiinnostaa =).
Laitoin tekstaria tälle miehelle viime viikon torstaina, kysyin lomakuulumiset ja laitoin lyhyesti omasta lomastani. ( on muuten NIIIIIN totta, että kaurishan ei vastaa tekstariin, jos ei siinä ole kysymystä!! Tämä kauris sentään on ainakin tähän asti vastannut jos olen kysymyksen laittanut viestiini )No, vastaus tuli ja pyyntö että tulisin joku ilta hakemaan musiikkia. Justjust! Miksi hän ei voi koskaan laittaa ensin viestiä ja pyytää kylään. No, vastailin että voin joku ilta tulla - lomalla kun on vain aikaa.
Ja sitten - perjantai-iltana menen lähikauppaani juuri ennen sulkeutumisaikaa ja siellähän tämä kaurismieheni on kavereidensa kanssa ( mehän asumme lähes naapureina joten ei mikään ylläri että törmätään ) ostamassa grillattavaa. Itse asiassa huomasin hänet ennenkuin hän minut, mutta tutkailin muka coolina pakastehyllyjä niinkuin en olisi huomannut häntä.. Pikkuhiljaa alkaa kuulua kun tämä mies huutelee nimeltä ( ja tässä vaiheessa sydämeni hakkaa sataatuhatta ) ja tervehtii iloisesti. juttelen hänen ja kavereiden kanssa ihan muina miehinä, kauris pyytää että lähtisin heidän kanssa grillaamaan, flirttailee avoimesti ja minähän punastelen kai kuin pikkutyttö. Kassalla toivottelen pojille hauskaa iltaa ja siinä kaikki toivottelevat kuorossa samoin. Pasmat edelleen sekaisin lähden kaupasta kun kuulen kaurismieheni huutavan perääni moimoi. Kun käännyn ympäri hän katsoo syvälle silmiini, hymyilee ( nytkin kun ajattelen sitä katsetta niin heikottaa - sanoisinko että siitä oli "kaverillisuus" kaukana ) ja hyvä etten kävele päin ovia kun olen niin sekaisin.
Ja kuinka ollakkaan, lauantaina päivällä menen jälleen lähikauppaan ja TAAS törmään kaurismieheeni joka pienessä krapulassa on hakemassa kaverinsa kanssa syötävää. Naureskeltiin vain että täällä taas törmätään. Mainitsin hänelle ystävällisesti piruillen että loma lähenee loppuaan jolloin kaurismies tarttui minua olkapäästä ja tuli aivan kiinni ja huokaili korvaani ettei tarvitse muistuttaa.Meikäläisen pönttö on taas täysin sekaisin ja hyvä että ajatukset edes kulkivat tuossa vaiheessa!
Siis kamalaahan tämä on :( - kaikki jutut mitä täältä olen lukenut kaurismiehistä senkun vahvistavat tilanteen epätoivoisuutta.
Romantika ja Hunajainen, Raputyby jne...
Miten ihmeessä me olemme ajautuneet noiden miesten pauloihin noin pahasti???!!! Itse asiassa 2 muutakin miestä "piirittää" minua tällä hetkellä mutta aina jota osaan ajatella on tämä kauris! Ja ( täysin ) typerää kyllä odottelen tässä syksyä tulevaksi... jospa tämä kauris tajuaa, että haluaa minut?! Pilaanko tässä vain elämääni kun jätän nämä ( ihan ok ) miehet huomiotta,koska kauris on täyttänyt ajatukseni aivan kokonaan. Pitäisikö minun sanoa hänelle, että jos hän vielä odottelee, niin tämä nainen ei taida pysyä enää kauaa sinkkuna.
Se minulle on tässä viikonlopun aikana ( ja näiden kahden kohtaamisen jälkeen ) selvinnyt, että pakko minun on sanoa hänelle tunteistani ja todeta, että joko aletaan seurustella tai sitten jätetään kaikki ystävyys meidän väliltä. En voi ymmärtää hänen signaalejaan niin väärin, etteikö hänellä olisi jotain muitakin kuin kaverillisia tunteita minua kohtaan. Ihmisillä on vain yksi elämä ja hän ei voi siinä mitään menettää jos kokeilemme seurustelua. Jos emme ole toisillemme oikeita, niin sitten emme... Mutta en haluaisi miettiä loppuelämääni "mitä jos"...
Jouskarinainen jatkaa elämäänsä sydän sykkyrällä ja kaurismiehestä haaveillen... :( - turhaan(ko?)
"ettei mies kysele perään, kun nainen on tehny sitä jatkuvasti"
En ihmettele, jos kauris ottaa etäisyyttä joutuessaan jatkuvan pommituksen "uhriksi".
Olen joutunut ottamaan vastaan päällekäyvän innokkaan naisen päivittäin tai useammin, kellonaikaan katsomatta lähettämiä vuodatuksia ja soittoja. Orastava kiinnostukseni loppui, sillä musta moinen jatkuva viestittäminen oli ahdistavaa ja tukahduttavaa.
Musta on myös dramatisointia, jos joku kertoo ehtineensä kokea peräti karvaita pettymyksiä vain kolmen kuukautta kestäneen tuttavuuden aikana. Selityksenä musta voi olla, että elät jonkinlaisessa mielikuvitus- tai leikkimaailmassa, jossa heti täytyisi tapahtua paljon ja mielesi mukaan.
Katsoin gallerian puolelle, jossa kerrot, että jos voittaisit miljoonan hurvittelisit ja shoppailisit joka päivä, mikä vahvisti käsitystäni.
juuri tyypillinen kaurismiehen vastaus ! :)
ajatuksistasi ja kokemuksistasi. Itse pommitin myös erästä miestä, kauris hänkin, ja kun lopetin niin yllätyksekseni hän jonkin ajan päästä otti yhteyttä viestillä. Olemme tällä hetkellä ihan ystäviä vain, vaikka minulla on tunteita häntä kohtaa. Pidän matalaa profiilia.
Luuletko että tästä voisi joskus vielä jotakin kehittyä, voisiko tämä mies unohtaa minun pommittelun ja kiinnostua uudestaan ?! Miten sinä ajattelisit. Olen päättänyt etten ota häneen yhteyttä, hän saa olla se joka osoittaa kiinnostuksen mikäli sitä on.
Sekavaa nämä ihastumis-/rakkaussuhteet...
Voi kuule, ei meitä kaurismiehiä ole kloonattu yks yhteen jostain peruspässistä, vaikka jotkut taitavat tai haluavat niin uskoa.
Mulle ei ole myöskään luotu näkijän lahjoja:) joten en voi ennustaa kauriisi tulevaa käytöstä ja luulemaan/luulottelemaan ei kenelläkään ole syytä ryhtyä.
Sä sanoit, että olette nyt ystäviä, joten miksi et soittaisi ja kyselisi "muina naisina" kuulumisia. Vinkki: Jos olisit mun ystävä, tietäisit, etten pidä pitkistä, "puhumista puhumisen vuoksi"- puheluista.
Jutustelut käyn mieluiten tavattaessa.
Itsestäni voin kertoa, että vaikka olen jo 35, mulla ei ole pakkomielteistä pariutumisen tarvetta, mikä naisilla näyttää olevan melko yleistä. Näin ollen en ole etsimällä etsinyt naista rinnalleni. Tulee jos on tullakseen ja käy hyvä tuuri, mutta maailmassa/elämässä on niin paljon mielenkiintoisia asioita ja mielenkiintoista pohdittavaa ja tekemistä, ettei mulle olis mikään katastrofi, vaikka jäisin ikisinkuksi.
Kauriitten kohdalla mainitaan usein sitoutumiskammo, mutta sitä fobiaa mulla ei ole, enkä usko että on loppujen lopuksi monella muullakaan kauriilla. Musta koko sana on täällä jo puhkikulutettua fraseologiaa. (Ja anteeksi nyt hyvät naiset; jotkut teistä käyttävät sanaa lähes miettimättä, selitellessään, miksi suhde kaurismiehen kanssa meni puihin.)
Esimerkki naistyypistä, josta en pidä.( Kyseessä mahdollisen suhteen alkumetrit )
Kun menemme vaikka taidenäyttelyyn nainen roikkuu kuin pikkulapsi koko ajan kyljessä kiinni ja nauraa ihastellen tai kikattaa kaikelle, mitä satun tauluista sanomaan. Muhun ei totisesti tee vaikutusta, että ohitan -muka- kiinnostavuudessa taideteoksetkin ja musta osoittaa epäitsenäisyyttä, että nainen ei kerro etukäteen, ettei näyttelyt kiinnosta.
Lähes sama juttu konsertissa. Otan kyllä herkästi ja mielellään fyysisen kontaktin seuralaiseeni väliajalle mentäessä ja väliajalla, mutta musiikkiin keskittyessä en kaipaa kädestä pitäjää.
Joskus mietityttää, onko joillain naisilla pakottava tarve lopettaa joksikin aikaa omilla aivoilla ajatteleminen hullaantuessaan miehistä. Vai onko osa-aika-aivottomuus jokin käyttämänne iskemistaktiika, jotta uros pääsisi "loistamaan".
Itsenäisiksi ihmisiksihän suurin osa meistä horoskooppimerkkiin katsomatta on perheitten ja koulujen toimesta opetettu ja sellaiset ovat ainakin meikäkauriin mieleen.
hymystä (kaikesta huolimatta) ja siitä, että maltoit olla yhtymättä kaurismiesten jättämien, pettämien, hylkäämien ja kaltoin kohtelemien naisten passiiviseen parjauskuoroon.
Siitähän täällä useissa kirjoituksissa on ollut kysymys.
Pistetään ranttaliksi ja manataan ynnä luokitellaan totuutena monstereiksi koko sarvipääpopula, vaikka "terveiset" kuuluisivat vain joillekin tietyille yksilöille.
Kiusa se on pienikin kiusa :))
Ja toisaalta, yhtään vähättelemättä, tää saattaa kyllä olla ihan tarpeellinen purkautumiskanava joittenkin henkilöitten pettymuksistä tointumista ajatellen.
ja niin kaurismaista (vaikka ei saanut lokeroida ja niputtaa ;)) Tunnen kaltaisesi k-miehen, 10 vuotta vanhemman, ja tuntuu että ensi kertaa olen oikean miehen seurassa. Kaikki pisteet kaurismiehille, jotka minun puolestani saatte vaikka kaikkikin olla samankaltaisia taustoistanne riippumatta. Olisi silloin meillä o-naisilla hyvää seuraa. O-nainen kun ei itsenäisenä takerru mieheen eikä tarpeettomasti mene toisen tontille, ymmärtää erillisyyden periaatteen ja antaa toiselle tilaa olla ja hengittää. Hätähousun kärsivällisyyskin on kasvanut hienosti k-miehen kanssa. Kaurismies saa tästä oinasnaisesta kaikki parhaat puolet esille, koska sellaisessa miehessä on todellista haastetta :)
Joo, nyt alkaa olla mitta täysi... En jaksa tätä "ystävyysleikkiä" enää kauriin kanssa, koska ilmeisesti me emme ole mitään ystäviä. Soittelin hänelle äsken ( saan soitella aina kun vain haluan hänelle - näin hän sanoi ) ja herra oli todella ynseä ja lyhytsanainen puhelimessa.
No, jokaisella on kai huonot päivänsä, mutta kuulosti tosiaan siltä, että olipa huono juttu että soitin. Aina kun olen aikaisemmin hänelle soittanut ( ja hän on ollut kavereiden kanssa ) niin äänensävy on ollut iloinen ja puheluiden jälkeen on ollut mukava olo.
Nyt herra haukotteli koko puhelun ajan ja oli aivan outo, mielestäni. Lisäksi hän oli kavereiden kanssa... Niin, ainahan hän on ystäviensä kanssa ja he ovat hänelle tärkeitä - ymmärrän aivan täysin sen! Mutta jos minä olen hänen ystävänsä ( kuten hän on sanonut ) miksi hän ei koskaan ota minuun yhteyttä?!!! Joo, kyllähän sitä silloin kun minä laitan viestiä ja kyselen kuulumisia tulee kyläänkutsuja, mutta koskaan aloitetta ei tule häneltä! Kovin on yksipuolista :(. Kaurismiehet nyt varmaan sanovat, että joo-o, kyllä yhteydenpito yms. kannattaa.
Syksyn pimeneviin iltoihin on vielä aikaa, joten "ystävälinjalla" tässä jatketaan... ja meikäläinen on aina se yhteydenottaja. Pitäisi kai tajuta ja luovuttaa, mutta kun en osaa. "Pelkään" että näen hänet viikonloppuna ( kummallakin on juhlat omilla tahoilla mutta saatamme päätyä jatkoille samaan ravintolaan ) ja pienessä humalassa en kyllä tiedä mitä tulee sanottua..
Sanokaa "uskallanko" avautua hänelle jo tässä lähiaikoina tunteistani ( mitkä kyllä hänelle on hyvin selvät! ) vaikka syksyyn onkin vielä aikaa ( milloin se syksy nyt sitten alkaa - syyskuustako!?). Vai sinnitelläänkö tässä vielä ystävinä?!
Älkää pliis olko kauhean tuomitsevia minua kohtaan... tiedän, että tässä on lyhyestä ajasta kyse ja jouskari varmaan etenee hätiköidysti mutta olen ymmälläni että mitä teen?! Olen oikeasti syvästi ihastunut tähän mieheen ja pelkään että menetän hänet jos teen väärin ( no, ehkä olen hänet jo menettänyt ja hän ei oikeasti halua minua ikinä )
Kyllähän sitä tästäkin päästään yli ( niinkuin kaikista suhteista ) mutta en haluaisi vielä "luovuttaa"...
kannata enää tuhlata energioita häneen. Itselleni on yleensäki erittäin helppoa vastata ihmisten soittoihin, viesteihin, sähköposteihin ym. Ei tulis mieleenkään jättää vastaamatta kenellekkään, ja kyllä tämä kauris ois voinut vaikka kuinka monesti jo ottaa yhteyksiä jos vaan ois viitsinyt.
Täällä eräs kaurismies kerto oman näkemyksensä asioihin, mutta ei ilmeisesti huomioinut sitä että moni muukin nainen kuin minä, haluan kuulla siltä toiselta jotain positiivista ja kivaa joko tekstari tai sähköpostimuodossa. Mulle vaan on itsestäänselvää kun aletaan pitämään yhteyksiä toisen ihmisen kanssa, että ainaki päivän päätteeks voi laittaa sen yhen "ihanan" tekstarin, kysellä toisen päivästä ja päättää se jollain välittävällä lauseella. Jos ihminen on tunteellinen ja välittävä, tällaiset asiat on itsestäänselviä, mutta jos taas on välinpitämätön ja tunteeton, niin eihän sillon tällaiset asiat merkkaa mitään. Myös sekin on mulle itsestäänselvää että kyselen ystäviltäni heidän viikostaan ja muistan heidän tapahtumista ja kyselen miten on se ja se mennyt. Se on ensinnäki erittäin kohteliasta ja fiksua, saati sitten ainaki omasta mielestäni antaa vastaanottajalle sen tunteen että toinen välittää tästä. Taas niille kaurismiehille joitten kanssa olen ollut tekemisissä, tällaiset asiat eivät ole olleet itsestäänselviä eikä tärkeitä.
Lue tuolta ylhäältä aiemmin kirjoittamani viesti.
Lisäksi minun kauris on alusta asti ottanut enempi yhteyttä minuun. Itse en ole soittanut hänelle kuin pari kertaa edes silloin kun hän puheli vielä että oltaisiin vain kavereita. Miehet monesti sanoo että ollaan kavereita, mutta ei ne sillä mitään tarkoita. Onko tällä miehellä muita naispuolisia kavereita? Jos on niin ehkä sitten saattaa tarkoittaa, muuten se oli vain kohteliaisuus.
Jeps,
Eipä tarvitse enää kaurismiehellä päätä vaivata! Herralla nimittäin olikin sitten tyttöystävä, on ollut nyt n. kk ajan! Mehän nääs olimme vain ystäviä... mutta ei sitten sen vertaa vaivautunut minulle kertomaan ja sanomaan että hän on varattu jos kerran "ystäviä" olimme!
Kumma juttu... seurustelu tuo pallon jalkaan ja nyt ei olla valmiita seurusteluun yms. paskanjauhanta kk sitten!!! Herra oli siis suurimman luokan vedättäjä! Hän ei vain ollut kiinnostunut minusta, piste. Olisi sanonut asian suoraan...
No, nyt tämä "show" on ohitse enkä ole kauriiseen enää missään yhteyksissä ( vaikka edelleen eilen hän puhui, että ollaan edelleen ystäviä ). Olihan se vain kiva nähdä tämä mies ravintolassa toisen naisen kanssa ja todeta että jaahas, sitä seurustellaan.
Jouskarinainen vaikenee ja kiittää kaikkia kommenteista yms. Paska maku jäi koko jutusta, mutta elämä jatkuu ja ei kun uutta miestä kehiin ;), joka toivottavasti ei ole kauris!
no niin, totuushan tulee ennen pitkään julki. Mutta hyvä tässä vaiheessa jo. Eiku uutta putkeen, miehiä on vapaana pilvin pimein. Sellainenkin jossain vaiheessa löytyy, jonka päivän ja yön ajatukset täytät 110%:sesti. Ja se on tunteista ihanin. Tsemppiä sulle ja mulle!
mikä tyyppi ja toivon mukaan pääset nyt tästä tapauksesta eroon. Että vielä kehtas alkaa vikiseen tota yhtä ja samaa ystävänä olemista. Kuvitteliko se tosiaan että yhtä "mahtava" ystävyys vaan jatkuis ja jatkuis ja mikä tarkoittais hänelle ettei mitään yhteydenpitoja kuitenkaan. Joten nyt vaan nokka pystyyn ja jätä kauris omaan arvoonsa, kuten minäki vihdoinki pystyi vaikka se vei aikaa ja tuntuu pitkään pahalta kaikki kauriin valheet ja tyhjät lupaukset. Myös minä pysyn jatkossa erossa kaurismiehistä. Hyvää jatkoa sinulle!
niin tämä munki kauris muutamaan otteeseen niin hehkutti tolla ystävyydellä, kun ekana kuitenki oltiin sovittu et me aletaan tutustuun ja pikkuhiljaa siitä eteneen. Ja tää "ystävyys" oli miehelle ihan samaa kuin sun kauriille elikkä ei mitään yhteydenpitoja kuitenkaan. Kerran oli kulunut 3 kuukautta siitä kun herra pyyteli ystäväkseen eikä tietenkään mitään yhteydenottoja hänen puoleltaan, niin kyselinki ja sanoin että turha tällastaki vielä heittää, jos kerran ei oo aikomustakaan pitää ite mitään yhteyksiä. Tää nyt vaan oli tollasta turhaa ystävyystohinaa hänen puoleltaan, halus varmaan ettei vaan mee hänen piikkiin mitään negatiivista kun oli jo alkuun pahoittanut toisen mielen, mut ei tietenkään pyydellyt mistään anteeks, niin tällä tietty yritettiin jollain lailla lieventää jotain
Kiitos molemmille kannustuksesta! Itse asiassa olen sen mulkeron aika täysin pystynyt unohtamaan... Ihmettelen oikeasti itsekin miten hyvillä fiiliksillä olen viime päivät ollut. No, iloinen olen siitä että silmäni aukenivat näin varhain! Jos en olisi häneen sattunut viikonloppuna törmäämään, haikalisin varmaan edelleenkin perään. Tempun törkeys kyllä lopetti kaikenlaiset ystävyysajatuksetkin hänen suuntaansa!
Elämä jatkuu ja löydän takuulla paremman tyypin ja sellaisen miehen joka ei kuseta...
Mukavaa loppukesää kaikille :)
Luin koko viestiketjun ja kuulosti NIIN tutulta! Tosin tuota viimeistä niittiä ei vielä mun kohdalla ole tullut...
Parisen kuukautta ollaan kans "tapailtu" pässinpää-kauriin kanssa. Kaikki aloitteet näkemisiin ovat tulleet minun puoleltani. Ja muutenkin se olen yleensä minä,joka ottaa yhteyttä. Aina hän kuitenkin kuulostaa ilahtuneelta, kutsuu käymään jne. On myös ilmaissut kiinnostustaan/ihastustaan.
Yhteiseltä kaverilta olen kuullut, että tämä kauris haluaisi löytää ítselleen tyttöystävän. Eli käsitin hänen hakevan muutakin kuin vain "kaveria".
Meillä tuntuu synkkaavan tosi hyvin yhteen, samanlainen huumoritaju, hauskaa yhdessä, samantyyppiset arvomaailmat, puhutaan ja pussataan paljon...
Mutta tutustuminen tuntuu vain olevan niin hidasta ja vaikeaa. En ole kuitenkaan sortunut mielestäni liialliseen pommitukseen, kaverillisia yhteydenottoja silloin tällöin. Hän on joitain kertoja yllättänyt ottamalla itsekin yhteyttä (ooh!!). Paitsi nyt, kun hän on lomalla: ei pihaustakaan.
Päätin, että hän saa luvan seuraavaksi antaa kuulua itsestään. Varsinkin, kun ITSE ehdotteli viime puhelussa näkemistä. Mutta olen todennäköisesti eläkkeellä ennenkuin se yhteydenotto tulee...
Olen itsekin kauris ja pidän siitä että edetään rauhassa ja kaavan mukaan. Mutta tämä menee jo yli minunkin ymmärrykseni! Eikö hän vain ole yksinkertaisesti kiinnostunut vai onko taustalla sama selitys kuin alkuperäisen kirjoittajan sarvipäällä?