Kertokaapa hieman suhtautumisestanne sukupuolirooleihin.
Olen itse selvästi hetero; nautin seksistä naisten kanssa ja kauniiden naisten näkeminen kiihottaa minua, mutta muuten sukupuoli-identiteettini määritteleminen on aika hankalaa.
Oikeastaan minua lähinnä ärsyttävät sellaiset tilanteet, joissa sukupuolirooleja korostetaan. Baareissa näkee usein sellaisia tilanteita, joissa mies tai nainen korostamalla korostaa omaa sukupuolirooliaan (esim. mies pullistelee lihaksiaan tai elvistelee jollain saavutuksillaan ja nainen räpyttelee silmiään ja kikattaa miehen jutuille). Jotenkin nämä ihmiset tuntuvat kuin tahdottomilta, huumatuilta roboteilta, jotka eivät näe aitoa ihmistä viettely-yrityksen takana. Minulle sellainen keimailu ja flirttailu näyttäytyy pelkästään typeränä, pinnallisena ja valheellisena pelinä. Minulle on kyllä sanottu, että olen hyvä flirttailemaan, mutta en ole koskaan tehnyt sitä tietoisesti. Ilmeisesti en sitten vain osaa kontrolloida elekieltäni ja siksi minua tulkitaan väärin.
Minua ei muutenkaan kiinnosta juuri mitkään asiat, joita pidetään miehekkäinä. En ole kiinnostunut sotajutuista, pallopeleistä, moottoriurheilusta, enkä mistään vaarallisista ja vauhdikkaista extreme-lajeista. Kaikki kovaa pörinää ja pauketta pitävät laitteet suorastaan pelottavat minua. Minulla ei ole juurikaan kunnianhimoa eikä kilpailuviettiä. Lapsenakaan en koskaan tapellut tai painiskellut muiden poikien kanssa.
Ihan samalla tavalla naisten jutut tuntuvat pinnallisilta ja tylsiltä. Minua ei kiinnosta muoti, julkkikset, juorut, kotieläimet, sisustus, ihmissuhdekiemurat, TV-sarjat, shoppailu tai asioiden dramatisointi.
Oikeastaan tunnen oloni luontevaksi ainoastaan mahdollisimman sukupuolineutraaleissa tilanteissa. Tykkään jutella (keskustelukumppanini sukupuolesta riippumatta) sellaisista asioista kuin taide, psykologia, filosofia, historia, politiikka, uskonto, shamanismi, rajatieto ja salaliittoteoriat.
Olen itse selvästi hetero; nautin seksistä naisten kanssa ja kauniiden naisten näkeminen kiihottaa minua, mutta muuten sukupuoli-identiteettini määritteleminen on aika hankalaa.
Oikeastaan minua lähinnä ärsyttävät sellaiset tilanteet, joissa sukupuolirooleja korostetaan. Baareissa näkee usein sellaisia tilanteita, joissa mies tai nainen korostamalla korostaa omaa sukupuolirooliaan (esim. mies pullistelee lihaksiaan tai elvistelee jollain saavutuksillaan ja nainen räpyttelee silmiään ja kikattaa miehen jutuille). Jotenkin nämä ihmiset tuntuvat kuin tahdottomilta, huumatuilta roboteilta, jotka eivät näe aitoa ihmistä viettely-yrityksen takana. Minulle sellainen keimailu ja flirttailu näyttäytyy pelkästään typeränä, pinnallisena ja valheellisena pelinä. Minulle on kyllä sanottu, että olen hyvä flirttailemaan, mutta en ole koskaan tehnyt sitä tietoisesti. Ilmeisesti en sitten vain osaa kontrolloida elekieltäni ja siksi minua tulkitaan väärin.
Minua ei muutenkaan kiinnosta juuri mitkään asiat, joita pidetään miehekkäinä. En ole kiinnostunut sotajutuista, pallopeleistä, moottoriurheilusta, enkä mistään vaarallisista ja vauhdikkaista extreme-lajeista. Kaikki kovaa pörinää ja pauketta pitävät laitteet suorastaan pelottavat minua. Minulla ei ole juurikaan kunnianhimoa eikä kilpailuviettiä. Lapsenakaan en koskaan tapellut tai painiskellut muiden poikien kanssa.
Ihan samalla tavalla naisten jutut tuntuvat pinnallisilta ja tylsiltä. Minua ei kiinnosta muoti, julkkikset, juorut, kotieläimet, sisustus, ihmissuhdekiemurat, TV-sarjat, shoppailu tai asioiden dramatisointi.
Oikeastaan tunnen oloni luontevaksi ainoastaan mahdollisimman sukupuolineutraaleissa tilanteissa. Tykkään jutella (keskustelukumppanini sukupuolesta riippumatta) sellaisista asioista kuin taide, psykologia, filosofia, historia, politiikka, uskonto, shamanismi, rajatieto ja salaliittoteoriat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisin yhtyä mielipiteisiisi. Olen niin ikään hetero, vaikka jotenkin on vaikea sopeutua heteron miehen rooliin. : )
Käyttäytymiseltäni minua helposti tulkitaan väärin. Kerran kävi niinkin, että eräs uskoi minua homoksi, eikä uskonut, kun sanoin suoraan olevani täysin hetero.
Mielestäni monet miehen rooliin täysin sopeutuneet miehet ovat peräti tylsiä.
Tarkoitan, että se tappaa yksilöllisyyden ja saa ihmiset tuntumaan samalta massalta.
Se tuo vain lisää persoonallisuutta, kun pystyy toimimaan irrallaan perinteisistä ja sosiaalisten normien mukaisista tavoista.
Sukupuolineutraalit tilanteet ovat myös minulle sopivampia.
Pystyn kuitenkin puhumaan hyvin myös niistä pinnallsista aiheista, kuten urheilusta, sotajutuista jne.
Mutta myöskin nainen vaikuttaa melko tylsältä, jos hän ei pysty keskustelemaan muusta, kuin mainitsemistasi pinnallisuuksista.
En tiedä, missä menee bi-seksuaalisuuden raja, mutta assimainen ajattelu voisi helposti mennä bi-suksuaalisuuteen jo sinällään. Ajaa assin bi:ksi, koska siihen asemaan olisi helpompi mukautua.
Asseissa on kai selvästi enemmän bi-seksuaaleja, kuin normaaliväestössä.
Minuakin on luultu homoksi, niin naiset kuin miehetkin, vaikka olen uskoakseni olemukseltani ihan perushetero. Jostain syystä homot ovat myös yrittäneet lähestyä minua, jopa useammin kuin naiset. Ehkä se johtuu kuitenkin pikemminkin siitä, etten lähetä tyypillisiä heteromies-signaaleita kuin siitä, että lähettäisin jotain erityisiä homosignaaleita (mitä ne sitten lienvätkään). Lisäksi kaikki naiset jotka ovat rakastuneet minuun, ovat olleet jotenkin androgyynejä ja suuri osa heistä on ollut lisäksi biseksuaaleja. Tietääkseni kukaan heistä ei kuitenkaan ole ollut assi.
PS: Kyllä minäkin PYSTYN tarvittaessa keskustelemaan pinnallisista aiheista; en vain saa niistä yhtikäs mitään, vaan jään henkisesti kylmäksi.
.. ei siis aihe vaan sellainen itsensä tyrkyttäminen korostuneesti sukupuoliominaisuuksilla.. toki siis minun mielestäni.
Minä olen siis naaraspuolinen, ainakin nimestä ja ulkoisista seikoista päätellen. Olen myös kaiketi hetero kun en tunne seksuaalista vetovoimaa naaraspuolisa kohtaan.
Joskus on joku lesbian-suuntautunut koittanut pokata mutta ei nappaa.
Olen sitä mieltä, että sukupuolielimet ovat enemmänkin aivotoimintaa ja niin se lienee, että asseissa on enemmän bi:tä kuin nt. väestössä, jollei sit ole niin, että typerä häveliäisyys on luonut harhamoja tuonkin asian tiimoille. Niitähän tapakulttuurin muokkaamisen yhteydessä esiintyy aika paljonkin.
Minä olen siis liki 50v. naaras ja hetero.. mutta se ei ole minulle mikään erityisen olellinen juttu, ei ikä, ei sukupuoli tai sen suuntautuneisuus seksuaalisesti.
Seuranpidollisesti minulle kelpaa juttukaveriksi kuka tahansa ihminen, joka on samalla aaltopituudella kanssani. Itseäni älykkäämpää en ole vielä kohdannut joten siitä lähdetään liikkeelle =D
Tiedolliset vajeeni toki ymmärrän ja hyväksyn ja joskus hyvin älykästä seuraa voi olla vaikka joku skarppi pikkuipana.
Nyt kun olen ollut vakisuhteessa nykyisen kamuni kanssa, joka btw. on oman jälkeläiseni ikäinen.. en koe tarvetta enempää asiaa ruotia. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja se siitä omalta kohdaltani.
Muuan hupaisa yksityiskohta muistui just mieleeni.
Olin edelliskesänä naisystäväni kanssa viettämässä juhannusiltaa viihteellisissä merkeissä. Muuan homopariskunta tuli jutulle kun olivat olettaneet, että olemme naispari.
Pahoittelivat kun erehtyivät ja meinasivat mennä pois kun sain tilanteen ratkaistua hauskasti, kysyin riittääkö jos olen lesbo alenevalta polveltani.. ja meillä oli tosi rattoisaa seuranpitioa neljistään.. jostakin syystä omiin tuttavuuksiini mahtuu yllättävän paljon ei-heteroja, enkä ole koskaan kokenut seksuaalista poikkeavuutta minään erityisen merkittävänä juttuna.
Olin joskus suhteissa bi-tyyppiin jolla oli myös poikaystävä historiaa. Ajattelen seksualisuudesta jotenkin toisarvoisesti.. kiva juttuhan se on ja tykkään seksistä mutta ei se mikään elämän tärkein sisältö ole tai sellainen, että sen takia pitäisi ohittaa jotakin tärkeämpää ja kiinnostavampaa. Joskus joku muu voi olla paljon innostavampaa.. En tiedä.. tuli mieleeni, että voihan seksi olla jollekulle se yksi juttu johon voi jäädä koukkuun.. mut se sit on niin ja sotii kait vain hurskastelijoiden arvomaailmaa vastaan.
Onhan prostituutio "maailman vanhin ammatti" eikä se ole aina ollut jotakin kriminalisoitua yms. "tuhmaa". Kysehän on kulttuurikontekstista yms.
Voisin edelleen jatkaa tuosta, että miksi asseja luullaan homoiksi, tai lesboiksi.
Koska en tiedä toisten yksilökohtaisia tapauksia, voisin kertoa omia epäilyksiäni.
Mozartia pidettiin käsittääkseni jossain määrin homo-seksuaalina. Todellisuudessa hän oli kaiketi umpihetero, eikä hänellä ollut suhteita miehiin.
Hän oli sellainen melko iloinen hihhuli.
Luulen, että minäkin olen ajoittain sellainen lapsenomainen keppostelija, että se voi vaikuttaa asiaan. Joskus hihittelen kamalasti ja joskus joku asia alkaa naurattaa niin, että ei saa loppua tulemaan.
Kun kysyin eräältä, että vaikutanko jotenkin homolta, tai tyttömäiseltä, hän vastasi, että vaikutan enemmänkin poikamaiselta. Mutta en missään tapauksessa miehekkäältä.
Omalla kohdalla luulen, että ainakin kieltäytymiset yhdenyönsuhteista ovat johtaneet sellaiseen kuvaan, etten ole kiinnostunut naisista.
on niinkin, että kulttuurinormien muokkaama stereotypia-ajattelukin vaikuttaa osaltaan niin, että kaikkeen mikä jotenkin oleellisesti poikkeaa valtaväestön standardista, siihen on sutjakkaan helppoa liittä kaikkea mahdollista poikkeavuutta jota nyt sit ikinä onkin tarjolla.
Homous ja lesbous ei välttämättä näy yhtikäs mitenkään ihmisistä päällepäin. Kuin ei heterouskaan. Kun tuolla kadulla väenpaljoudessa kulkee ihmisten seassa niin heteroita ei voi tunnistaa mistään muusta varmasti kuin lapsista, joita heidän mukanaan kulkee, jos sekään sit on dokumenttia kenekään seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan. Tiedän homoja jotka ovat nuorena pariutuneet vastakkaisen sukupuolen kanssa, perustaneet perheen ja havahtuneet vasta vanhemmalla iällä siihen, .. kenties rakastumiskokemuksensa kautta, että samaa sukupuolta oleva voi olla parempi kumppani.. siis synkaa paremmin.
Voi olla että as-oireisten keskuudessa on enemmän bi seksuaalisia, tai homoja.. vaikea sanoa ja taitaa olla niinkin, että sellaisen viralliseen tutkimiseen ei kannata rahaa laittaa kun on tärkeämpiäkin tutkimuksia ja rahasta pulaa tutkijoilla. On niin paljon vieä mitä ihmisten neurologisesta poikkeavuudesta ei tiedetä.
Tässähän vois rykäistä pika-abstrahointina sellaisenkin teorian, että ehkä evoluution myötäisesti on tarkoituksenmukaista, että laillamme oirelehtivat yli tai ali keskivertoilun ikäänkuin säännöstelevät itse itsejään olematta sit niin voimakkaasti lisääntymisintoisia..
Jotkut as-oireiset eivät pääse ehkä ikänään jyvällekään siitä miten parisuhteiluun päästään puhumattakaan siitä, että olisivat valmiita irrottautumaan omista kiinnostuksistaan muksujen takia kokien moiset epelit jopa uhkaksi omalle itselleen meluisina kaiken sekasotkuun laittavina ja ties minä "epäilyttävinä olentoina".
Ehkä syvällinen pohdiskelevuus ja maailmantilan hyvinvoinnin laskelmointi, kuin myös tietoisuus omasta poikkeavuudesta ja elämänhallinnan henk. koht. ongelmoinneista asettavat lisääntymisen vakavaan harkintaan ja siitä luopuminen voi olla ns. hyvä teko potentiaalista lasta kohtaan ? Miksi ei siis myös homoseksuaalisuutta samantien ?
Tästä pitäisi nyt siirtyä pohdiskelemaan asiaa ihmisen tietoisen ja tiedostamattoman tominnan kannalata.. ihan mielenkiintoinen aihe.. muuta tämä ihminen menee nyt tuutilullaamaan. Pitäis aamulla taas kiitää kohti työmaata ja suoriutua edes siitä kunnialla kun muilla osa-alueilla on ihan riittävästi häikkää. :)
Turiskaamme tuonnempana lisää.
Luulin Sinuu itseäsi esiintuovaksi pojan koltiaiseksi.
Joudun perumaan Assi heteromiehenä ennakkoasenteeni.
Kirjoitat sujuvasti ja paljon asiaa. Uskon, että meiltä kaikilta a-kirjon ihmisiltä
tulee ainakin sanatonta kannustusta.
Assiuteni ehti melkein tuhota omat mahdollisuuteni, mutta myöhäinenkin dg
toi paljon varmuutta ja kaivattua itsetuntoa.
Avaaja käsitteli seksuaalisuutta ja parinmuodostumista.
Asseista on sanottu samaa mitä kaikista muistakin ihmisistä; parisuhde onnistuu
partnerin kanssa, joka joustaa tarvittaessa.
Vaimoni ottaa sopivassa tilanteessa omansa ja ´rapiat päälle´.
Sopeudu tai tuhoudu kuuluu rankka "11" laki.