Mitä lääkkeitä teille on määrätty epävakaaseen persoonallisuushäiriöön / rajatilapersoonallisuuteen, johon kuuluu myös masennusta? Onko kellään Zoloftia?
Mikä lääkitys: Rajtilapersoonallisuus/epävakaa luonnehäiriö?
sekoamassa vieressä
8
1111
Vastaukset
- Skitso.
Rajatila persoonallisuus on normaali ihminen jolla ilmenee lievää sekavuutta etteihäntä kyetä luokittelemaan mihinkään sairaus luokitukseen.epä vakaasta luonnehäiriöstä en tiedä, onkohan se semmonen? että suutut liian helposti?.
mutta tuotahan et kysyny mutta vastaan että joku lievä ssri lääke ja ehkä diapami/rauhoittava.- rajatilainen
sulle skitso;)
Rajatila on diagnoosi siinä missä muutkin mielenterveyshäröt...
mutta mutta, mulla meni aluksi masikseen ixeliä, remeronia, cipralexia ja sepramia, mutta eivät oikein auttaneet noihin masiksiin ja tyhjyysahdistuksiin.
Sitten sain seroquelin joka kummasti tasasi olotilaa, sopii mulle hyvin.
KEskustele eri vaihtoehdoista reippaasti lekurin kanssa. Hulluhan se on joka ehdoin tahdoin olostaan kärsii;)
Hyvää kesää! - vieressä sekoava
rajatilainen kirjoitti:
sulle skitso;)
Rajatila on diagnoosi siinä missä muutkin mielenterveyshäröt...
mutta mutta, mulla meni aluksi masikseen ixeliä, remeronia, cipralexia ja sepramia, mutta eivät oikein auttaneet noihin masiksiin ja tyhjyysahdistuksiin.
Sitten sain seroquelin joka kummasti tasasi olotilaa, sopii mulle hyvin.
KEskustele eri vaihtoehdoista reippaasti lekurin kanssa. Hulluhan se on joka ehdoin tahdoin olostaan kärsii;)
Hyvää kesää!Tämä ongelma ei ole minulla vaan puolisollani. Olen keskustellut puolisoni lääkärin kanssa ja tuntuu, ettei hänelle diagnosoida muuta kuin vakava masennus. Minä hänen kanssa kuitenkin elän ja kaikki piirteet viittaa rajatilatapaukseen. Miten sinulla tehtiin diagnoosi? Millaista apua ja hoitoa olet saanut itsellesi? Onko sinulla kumppania? Kuinka hän on jaksanut rinnallasi? Mitä odotat kumppaniltasi? Minulla meinaa voimat loppua kun kumppani muuttuu todella ilkeäksi ja kylmäksi ja sitä jatkuu viikon ja sitten taas menee toinen viikko rakastuneena olemisessa. Onko tässä mitään järkeä? Olen laittanut kumppanilleni rajat millaista käytöstä siedän ja millaista en ja rajan ylittyessä häivyn paikalta. En ole hänen syyttelyidensä sieni vaan peili, josta palautan hänen syyttelynsä hänen omalle vastuulleen. Ja hyvinä aikoina olen tukena ja kannustan ja kehun häntä. Toiminko ihan väärin, kun tilanne on silti koko ajan vaan huono tai erittäin huono?!?!?!
- rajatilainen
vieressä sekoava kirjoitti:
Tämä ongelma ei ole minulla vaan puolisollani. Olen keskustellut puolisoni lääkärin kanssa ja tuntuu, ettei hänelle diagnosoida muuta kuin vakava masennus. Minä hänen kanssa kuitenkin elän ja kaikki piirteet viittaa rajatilatapaukseen. Miten sinulla tehtiin diagnoosi? Millaista apua ja hoitoa olet saanut itsellesi? Onko sinulla kumppania? Kuinka hän on jaksanut rinnallasi? Mitä odotat kumppaniltasi? Minulla meinaa voimat loppua kun kumppani muuttuu todella ilkeäksi ja kylmäksi ja sitä jatkuu viikon ja sitten taas menee toinen viikko rakastuneena olemisessa. Onko tässä mitään järkeä? Olen laittanut kumppanilleni rajat millaista käytöstä siedän ja millaista en ja rajan ylittyessä häivyn paikalta. En ole hänen syyttelyidensä sieni vaan peili, josta palautan hänen syyttelynsä hänen omalle vastuulleen. Ja hyvinä aikoina olen tukena ja kannustan ja kehun häntä. Toiminko ihan väärin, kun tilanne on silti koko ajan vaan huono tai erittäin huono?!?!?!
Kyllä olen naimisissa ja elo puolisoni kanssa sujuu ihan mallikkaasti, itse oirehdin lähinnä lapsuudestani johtuvia ikäviä asioita juuri masennuksen ja ahdistuneisuuden kautta.
Kokemukset ovat olleet niin rankkoja, että lienee tulevaisuus eläkeläisenä siintävän horisontissa huolimatta aiemmasta työurasta jne.
Dg syntyi prosessinomaisesti mtt:ssä, jossa käyn säännöllisesti. Terapiaa en saa/halua, hyvä kun jaksan luottaa tähän nykyiseen työntekijään.
Hyvä että olet asettanut rajoja puolisosi käyttäytymiselle. Toisinaan ailahtelua on ymmärrettävistä syistä vaikeaa kestää. Mutta rajatila ilmenee niin monella tavalla kun on sitä sairastaviakin.Odotan kumppaniltani inhimillisyyttä ja selkärankaa ja pyrin antamaan hänelle vastavuoroisesti aivan samaa.
Jos tunnet tarvetta vertaistukeen ,ota selvää mielenterveysongelmista kärsivien omaisten ryhmistä.Tietenkin jossain tulee vastaan myös piste, jossa miettii koko parisuhteen mielekkyyttä.Rohkeutta sinulle näihin vaikeisiin pähkäilyihin. Toivottavasti päädyt sinulle onnelliseen lopputulokseen;)
Saako puolisosi terapiaa? Miten on hänen nykyisen hoitonsa laita?
Voimia sinulle - Juhana E
Epävakaa personaalisuutta kutsuttiin aiemmin rajatilksi. Eli on yksi ja sama asia.
Kyse ei muuten ole lievästä sekavuudesta vaan pohjimmiltaan rajatilassa on kyse identiteetin repaleisuudesta eli siitä että ihmisen käsitys itsestään on olematon.
Kuten pieni lapsi, häneltä puuttuu selkeä identiteetti, oma persoonaalisuus. Hän joutuu lainaamaan identiteeni palasia muilta ihmisiltä jotta tuntisi yleensäkkään olevansa olemassa ja pelkää kamalasti kokoajan että joku näkee hänen lävitseen ja huomaa tuon tyhjdyyden hänen sisällään. Ylensä peläten sitä että joku havaitsee tämän tyhjyyden ja siksi hylkäisi hänet.
Sinänsä olet oikeassa että on väärin sekoittaa rajatila/personaalisuushäiriö psykoosiin tai skitsofreniaan.
Skitsofreniassa esim. aivot käyvät ns. ylikierroksilla ja kehittävät enemmän ärsykkeitä kuin mitä ihminen pystyy käisttelemään. Sitä voi kuitenkin hoitaa lääkkeillä.
Rajatilassa kyse on ydinpersoonaongelmsta. Semmoista ei voi hoitaa lääkityksellä.
Mitä tulee "normaaliin" niin tahdompa vain sanoa että ihminen vailla selkeää identiteettiä ei voi mitenkään olla "normaali" sillä häneltä puuttuu "alusta" jolle rakentaa elämänsä.
Yhdessä psykologin ja terapeutin kanssa tämmöiselle ihmiselle kuitenkin on mahdollista rakentaa "alusta" jolle myöhemmin rakentaa kokonainen, ehjä, elämä. - Impulsinen tyyppi
Juhana E kirjoitti:
Epävakaa personaalisuutta kutsuttiin aiemmin rajatilksi. Eli on yksi ja sama asia.
Kyse ei muuten ole lievästä sekavuudesta vaan pohjimmiltaan rajatilassa on kyse identiteetin repaleisuudesta eli siitä että ihmisen käsitys itsestään on olematon.
Kuten pieni lapsi, häneltä puuttuu selkeä identiteetti, oma persoonaalisuus. Hän joutuu lainaamaan identiteeni palasia muilta ihmisiltä jotta tuntisi yleensäkkään olevansa olemassa ja pelkää kamalasti kokoajan että joku näkee hänen lävitseen ja huomaa tuon tyhjdyyden hänen sisällään. Ylensä peläten sitä että joku havaitsee tämän tyhjyyden ja siksi hylkäisi hänet.
Sinänsä olet oikeassa että on väärin sekoittaa rajatila/personaalisuushäiriö psykoosiin tai skitsofreniaan.
Skitsofreniassa esim. aivot käyvät ns. ylikierroksilla ja kehittävät enemmän ärsykkeitä kuin mitä ihminen pystyy käisttelemään. Sitä voi kuitenkin hoitaa lääkkeillä.
Rajatilassa kyse on ydinpersoonaongelmsta. Semmoista ei voi hoitaa lääkityksellä.
Mitä tulee "normaaliin" niin tahdompa vain sanoa että ihminen vailla selkeää identiteettiä ei voi mitenkään olla "normaali" sillä häneltä puuttuu "alusta" jolle rakentaa elämänsä.
Yhdessä psykologin ja terapeutin kanssa tämmöiselle ihmiselle kuitenkin on mahdollista rakentaa "alusta" jolle myöhemmin rakentaa kokonainen, ehjä, elämä.Olen ollut eläkkeellä 80-luvulta asti diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö. En ole koskaan ollut psykoottinen eikä kukaan uskoisi minun olevan eläkkeellä. Olen pitkästi yli neljäkymmentä. Kyllä minä ainakin tiedän mitä tahdon enkä ole minkään terapian tarpeessa.
Ei kaikki ole samasta muotista! - Juhana E
Impulsinen tyyppi kirjoitti:
Olen ollut eläkkeellä 80-luvulta asti diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö. En ole koskaan ollut psykoottinen eikä kukaan uskoisi minun olevan eläkkeellä. Olen pitkästi yli neljäkymmentä. Kyllä minä ainakin tiedän mitä tahdon enkä ole minkään terapian tarpeessa.
Ei kaikki ole samasta muotista!Nyt en tietysti tiedä tilanteestasi tai taustastasi mitään mutta oletko siis eläkkeellä nimenomaan personaalisuushäiriön takia?
Samalla mainitset ettet tarvitse terapiaa ... mutta jos personaalisuushäiriö on vieyt sinulta jopa työkyvyn niin eikö nimenomaan tuossa sinun tilanteessasi näin nopeasti ajateltuna se terapia voisi olla hyödyllinen?
Siinä olet oikeassa että kaikki eivät ole samanlaisia ja oireet tms. vaihtelevat.
Johonkin ne rajat on kuitenkin vedettävä ja välillä pitää yleistää. - vieressä sekoava
rajatilainen kirjoitti:
Kyllä olen naimisissa ja elo puolisoni kanssa sujuu ihan mallikkaasti, itse oirehdin lähinnä lapsuudestani johtuvia ikäviä asioita juuri masennuksen ja ahdistuneisuuden kautta.
Kokemukset ovat olleet niin rankkoja, että lienee tulevaisuus eläkeläisenä siintävän horisontissa huolimatta aiemmasta työurasta jne.
Dg syntyi prosessinomaisesti mtt:ssä, jossa käyn säännöllisesti. Terapiaa en saa/halua, hyvä kun jaksan luottaa tähän nykyiseen työntekijään.
Hyvä että olet asettanut rajoja puolisosi käyttäytymiselle. Toisinaan ailahtelua on ymmärrettävistä syistä vaikeaa kestää. Mutta rajatila ilmenee niin monella tavalla kun on sitä sairastaviakin.Odotan kumppaniltani inhimillisyyttä ja selkärankaa ja pyrin antamaan hänelle vastavuoroisesti aivan samaa.
Jos tunnet tarvetta vertaistukeen ,ota selvää mielenterveysongelmista kärsivien omaisten ryhmistä.Tietenkin jossain tulee vastaan myös piste, jossa miettii koko parisuhteen mielekkyyttä.Rohkeutta sinulle näihin vaikeisiin pähkäilyihin. Toivottavasti päädyt sinulle onnelliseen lopputulokseen;)
Saako puolisosi terapiaa? Miten on hänen nykyisen hoitonsa laita?
Voimia sinulleMieheni käy psykiatrian polilla kerran viikossa keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja nyt on ollut noin kuukauden välein lääkärikäynnit-
Kiitos vinkistäsi omaisten vertaistukiryhmään. Siitä voisi olla apua.
Tai no meillä tilanne on se, että minä sairastan läheisriippuvuutta, joten koen huononkin parisuhteen parempana kuin yksin olemisen. Käyn kyllä terapiassa, mutta vielä en ole valmis muutoksiin.
Mies sanoo, että hänellä on tunteet kaikkia ihmisiä kohtaan jäässä, eikä hän pohjimmiltaan tunne rakkautta enää minua kohtaan. Ydin on se, ettei hän rakasta itseään. On joskus tuntenut rakkautta minua kohtaan, muttei tunne tällä hetkellä. Hän haluaisi erota, koska ei kykene kunnioittamaan minun arvoa ja kohtelemaan minua rakkaudellisesti aina. Ei haluasi satuttaa minua enempää. Minulle ero on kauhistus. Sillä uskon, että kun mieheni pääsee voitolle masennuksesta, suhteemme voi toimia.
Tämä meni vähän tilitykseksi, mutta itsellä on niin paha olla. Suhde ei toimi, mutta erotakaan en halua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 781396
Toivotko koskaan mies...
Että nähtäis ja aloitettais alusta, puhtaalta pöydältä tutustuminen. Olit oikeassa ei me kunnolla tunnettu. Olin hölmö.1121335Tämän päivän puukotusuutinen
Epäillyn tuntomerkit? Nisti vai matu? Laittaisin betsit jälkimmäiselle.181100- 21996
Kyllä näin 45 vuotiaana miehenä pitää sanoo, että 40-50v naiset näyttää vanhoilta
Niin väsynyttä, silmäryppyä, harmaata hiusta jne jne114868Olisin valmis salaisiin tapaamisiin
Juuri sinun kanssasi mies. Olet saanut minun pääni pyörälle ja ajatukseni pyörimään ympärilläsi. Hittoon velvollisuudet45863- 17793
Olisit voinut olla...
....ihan tavallinen ihminen, terve mieleltään ja kropaltaan, hyvä seuraihminen ja luotettava kumppani. Mutta ei, olit n65777- 40667
YT skoda Transtech
Noin 200 saa potkut. Saksikäsipetturi ajoi suomen konkkaan ja tarkkikselle. Totaalinen Petosjytky..72652