onko elämää ilman ruokaa?

hirvee kuulla tollasta tekstiä, mutta toisaalata sydämmen avaaminen muille auttaa aina, vaikka sitä ei tiedäkkään että kuka täällä vastaa.. :) must on hienoa et sä oot löytänyt poikaystävän ja et muutat muualle asumaan koska tollasest menost mitä teil kotona tapahtuu ei seuraa mitään hyvää ja vielä ku oot 16-vuotias!Ymmärrän hyvin et tollasissa tilanteissa ainoa lohtu löytyy ruosta.. ootko miettinyt että erilaisiin tunnepurkauksiin auttaa myös ihmeen hyvin liikunta, liikkuminen ulkona, kavereiden näkeminen, kahvilla istumine,yksin, joka tapauksessa sun päästä tosta itkemisestä ja siitä et purkaat asioita syömiseen.. mulla on joskus ollut pieniä asioita ja oon sit purannut syömiseen, mut nyt oon saanu niin paljon energiaa pienemmistä asioista et iloitsen niistä.. ja oon samalla alkanut syömään terveellisesti.. kannattaa jos on muutenkin taipumusta syödä isoja annoksia niin syödä AINA terveellisesti, koska sillon se ei oo paha.. puuroa,keitettyjä kasviksia,perunaa,salaattia,hedelmiä,ja kevyitä hyviä kastikkeita...nii ja suklaat pois, jos haluut herkutella nii ostat vähän jotain,esim karkkia 50grammaa, ei mitään ylenpalttista ahmimista ja elämää ei todellakaan ole ilman ruokaa, muista että jos et syö oikein niin sillon myös hiukset ja iho ja kynnet alkaa voimaan todella huonosti...kokemusta nimittäin... mä toivon et saisit nyt potkua sun elämääs ja pääsisit nauttimaan elämästä!! Tsemppiä sulle :)

Elämäsi on nyt erittäin vaikeaa, mutta sulla on paljon hyviä muutoksia tulossa. Tosi hyvä että muutat kokonaan toiselle paikkakunnalle opiskeleen. Sieltä saat varmasti uusia kavereita ja kun saa muuta ajateltavaa niin varmasti suhteesi ruokaankin normaalisoituu. Ihana kuulla, että olet myös löytänyt itsellesi poikaystävän :)uskon, että hänkin auttaa ja tukee sinua. Uskon todella, että asiat sinun kohdallasi järjestyy. Sulla on vielä elämä edessä ja paljon kaunista nähtävää. Olen tähän asti nähnyt vain elämän ruman puolen, mutta hyvät puolet on vielä näkemättä.


Itse olen sua jonkin verran vanhempi (pian 24v.) ja kärsin itsekin ahmimisesta ja tiiän miten rankkaa se on. Mutta vaikeissa tilanteissa ihminen toimii niin, että hakee lohtua jostain, esim. ruuasta tai alkoholista tai mistä vaan, jotta olo ees vähän helpottais. Oikein paljon onnea ja menestystä alkavaan opiskelija elämään ja muuttoon :)