Olen Äiti, nuorikin sellainen, mutten mikään teiniäiti. Pidän "nuorta äitiä" 19-25-vuotiaana, teiniäitiä taas alle 18v.
Olen yhdelle lapselle Äiti, 2-vuotiaalle tyllerölle joka on vallan suloinen yksilö. Hoidan häntä hyvin, "pidän kuria" ja rajoista huolen, mielestäni se kasvattaa lapsesta sen että hän tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Kasvatus asioita.
Tullessani raskaaksi ja lapsemme synnyttyä, oli se niin sanottu "hups" eli yllätyksenä sanoisinko... Pikkuruisen kriisin jälkeen päätimme että antaa tämän ihmeen syntyä, jokainen lapsihan on ihme. "Meistä" tuli Äiti ja Isä...
Voi sitä ihmettä kun juuri SINUN oma lapsesi kääntyy ensimmäisen kerran selältä vatsalteen, ensimmäiset hampaat, istumaan opimiset, ensimmäiset askeleet ja hei, nyt minun lapseni puhuukin jo..... Tuo tekee kenet vain vanhemman onnelliseksi, ainakin minut!!!! Myös Isän!!!....
Hyvin, hyvin suuri todennäköisyys että tämä samainen lapsi, rakas ja rakastettu lapsemme, oppi tulevaisuudessa monia, monia muitakin asioita. Eikö totta?
Me nautimme tästä huimasta ihmeestä kun lapsi kasvaa ja oppii asioita koko ajan, niin ainakin mieheni....
Mutta jokin unohtuu... Jokin sellanen joka tekee kipeää, surettaa ja raivostuttaa.... Hei, olen täällä, olen Äiti... olen myös ihminen ja NAINEN!!! Rakastan sitä että saan olla tuollaisen ihmisen äiti, mutta rakastan myös sitä että olen NAINEN!!! Sitä hän ei vain huomaa, kaikki se mitä haluan NAISENA on unohdettu odottamaan...
Kyllähän hän kasvaa, onhan hän vasta 2-vuotta... Entä sitten kun tuo 2-vuotias muuttaa pois kotoa parinkymmenen vuoden kuluttua?? Ihmetteletkö sitten "ihmeitä" mitä hän osaa?
Raivostuttaa!!!
Olen yhdelle lapselle Äiti, 2-vuotiaalle tyllerölle joka on vallan suloinen yksilö. Hoidan häntä hyvin, "pidän kuria" ja rajoista huolen, mielestäni se kasvattaa lapsesta sen että hän tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Kasvatus asioita.
Tullessani raskaaksi ja lapsemme synnyttyä, oli se niin sanottu "hups" eli yllätyksenä sanoisinko... Pikkuruisen kriisin jälkeen päätimme että antaa tämän ihmeen syntyä, jokainen lapsihan on ihme. "Meistä" tuli Äiti ja Isä...
Voi sitä ihmettä kun juuri SINUN oma lapsesi kääntyy ensimmäisen kerran selältä vatsalteen, ensimmäiset hampaat, istumaan opimiset, ensimmäiset askeleet ja hei, nyt minun lapseni puhuukin jo..... Tuo tekee kenet vain vanhemman onnelliseksi, ainakin minut!!!! Myös Isän!!!....
Hyvin, hyvin suuri todennäköisyys että tämä samainen lapsi, rakas ja rakastettu lapsemme, oppi tulevaisuudessa monia, monia muitakin asioita. Eikö totta?
Me nautimme tästä huimasta ihmeestä kun lapsi kasvaa ja oppii asioita koko ajan, niin ainakin mieheni....
Mutta jokin unohtuu... Jokin sellanen joka tekee kipeää, surettaa ja raivostuttaa.... Hei, olen täällä, olen Äiti... olen myös ihminen ja NAINEN!!! Rakastan sitä että saan olla tuollaisen ihmisen äiti, mutta rakastan myös sitä että olen NAINEN!!! Sitä hän ei vain huomaa, kaikki se mitä haluan NAISENA on unohdettu odottamaan...
Kyllähän hän kasvaa, onhan hän vasta 2-vuotta... Entä sitten kun tuo 2-vuotias muuttaa pois kotoa parinkymmenen vuoden kuluttua?? Ihmetteletkö sitten "ihmeitä" mitä hän osaa?
Raivostuttaa!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.