Haluaisin tetää mielipiteitänne läheisriippuvuudesta. Yritän kovasti ymmärtää ystävääni.
Ystäväni ei mene yksin edes kauppaan. Hän soittaa aina kaikille mahdollisille ihmisille, että joku lähtee hänen seurakseen. Hänellä on ollut useita poikaystäviä aika välillä 18v-21v. Ja aina kun suhde on loppunut niin se on maailman loppu. Vaikka he olisivat tunteneet kuukauden ja mies olisi ollut kuinka inhottava tahansa häntä kohtaan. Hän on ihminen. joka ei lähde suhteesta vaikka se olisi kuinka huono tahansa, koska parempi huonossa suhteessa kuin yksin. Yksinäisyyttä hän pelkää varmasti kamalasti. Hänen pitää aina miellyttää. Hän ei aina uskalla sanoa rehellistä omaa mielipidettään, koska joku voi olla erimieltä eikä välttämättä pidä hänestä. Hän on ihana ihminen ja todella tärkeä minulle. Mutta nytkin elää suhteessa, jossa hänen ei kuuluisi olla. Mies välittää kaikesta muusta enemmän kuin tyttöystävästään. Tähän lähesrippuvaisuuteen vaikuttaa varmaan isän alkoholismi ja perheen terrorisointi. Mielestäni kukaan ei ole häntä kuitenkaan ainakaan vuosiin tuominnut mielipiteiden, tapojen tai halujen mukaan. Mutta minusta alkaa tämä alkaa menemään vähän liiallisuuksiin, kun hän ei voi missä olla yksin eikä osaa toimia yksin. Pelkää. Minusta hänelläkin olisi oikeus nauttia elämästä itselleen.
Kaipaisin siis mielipiteitä, ajatuksia ja mahdollisesti omia kokemuksia asiasta. Kiitos
Ystäväni ei mene yksin edes kauppaan. Hän soittaa aina kaikille mahdollisille ihmisille, että joku lähtee hänen seurakseen. Hänellä on ollut useita poikaystäviä aika välillä 18v-21v. Ja aina kun suhde on loppunut niin se on maailman loppu. Vaikka he olisivat tunteneet kuukauden ja mies olisi ollut kuinka inhottava tahansa häntä kohtaan. Hän on ihminen. joka ei lähde suhteesta vaikka se olisi kuinka huono tahansa, koska parempi huonossa suhteessa kuin yksin. Yksinäisyyttä hän pelkää varmasti kamalasti. Hänen pitää aina miellyttää. Hän ei aina uskalla sanoa rehellistä omaa mielipidettään, koska joku voi olla erimieltä eikä välttämättä pidä hänestä. Hän on ihana ihminen ja todella tärkeä minulle. Mutta nytkin elää suhteessa, jossa hänen ei kuuluisi olla. Mies välittää kaikesta muusta enemmän kuin tyttöystävästään. Tähän lähesrippuvaisuuteen vaikuttaa varmaan isän alkoholismi ja perheen terrorisointi. Mielestäni kukaan ei ole häntä kuitenkaan ainakaan vuosiin tuominnut mielipiteiden, tapojen tai halujen mukaan. Mutta minusta alkaa tämä alkaa menemään vähän liiallisuuksiin, kun hän ei voi missä olla yksin eikä osaa toimia yksin. Pelkää. Minusta hänelläkin olisi oikeus nauttia elämästä itselleen.
Kaipaisin siis mielipiteitä, ajatuksia ja mahdollisesti omia kokemuksia asiasta. Kiitos
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrä että ystävälläsi on sairaus josta hän ei parane ilman apua. Minä olen läheisriippuvainen mutta siksi onnellisessa tilassa että minulla on turvallinen parisuhde. Kuitenkin vaikka tiedostan että se on turvallinen, ripustaudun tähän ihmiseen kuin hän olisi koko ajan lähdössä ja jättämässä minut. Olen läheisriippuvainen koska lapsuuteni oli turvaton. Kun hän lähtee ulos kavereiden kanssa, siitä riidellään, matkoille, ja siitä riidellään. Se rasittaa suhdettamme mutta pyrimme yhdessä parantumaan siitä.
Ystäväsi tarvitsee tukea ja hänen täytyy tiedostaa oma tilansa, se on jo puolet paranemisesta. Mutta yksin hän ei siihen pysty.
Pidä huoli ystävästäsi. Vaikka hän kokee luultavasti asian niin että ei joko tarvitse apua tai sitten hänen pitäisi auttaa sinua.