Äidilläni on paha alkoholiongelma ja vahvasti alkoholisoitunut mies. Ollut jo noin kymmenen vuotta jos ei ylikin.
Tänään jutellessani äitini kanssa hoitoon menemisestä ja juomisen lopettamisesta tajusin hänen puheistaan, ettei hän halua lopettaa, koska haluaa kuolla. Saada rauhan ja lopettaa kaikki kärsimyksensä.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen aivan järkytynyt asiasta, mikä ei auta minun tilaani sillä olen itse masentunut vakavasti. Sallinko hänen juoda itsensä hengiltä ja ajattelen kuoleman olevan hänelle helpotus, vai onko minun koetettava jaksaa taistella hoitoon menemisestä ja hänen hengissä pitämisestä.
En tietenkään halua että äitini kuolee, mutta mikä oikeus minulla on pakottaa häntä elämänkään?
Tänään jutellessani äitini kanssa hoitoon menemisestä ja juomisen lopettamisesta tajusin hänen puheistaan, ettei hän halua lopettaa, koska haluaa kuolla. Saada rauhan ja lopettaa kaikki kärsimyksensä.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen aivan järkytynyt asiasta, mikä ei auta minun tilaani sillä olen itse masentunut vakavasti. Sallinko hänen juoda itsensä hengiltä ja ajattelen kuoleman olevan hänelle helpotus, vai onko minun koetettava jaksaa taistella hoitoon menemisestä ja hänen hengissä pitämisestä.
En tietenkään halua että äitini kuolee, mutta mikä oikeus minulla on pakottaa häntä elämänkään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuollut alkoholisti on hyvä alkoholisti yhteiskunnalle.
Äitisi on sairas ihminen, alkoholistinen juominen on rankkaa puuhaa ja aiheuttaa masennusta ja jopa itsetuho-ajatuksia.
En kuitenkaan usko, että hän haluaisi kuolla juomalla, ainakaan jos hän tietäisi miten se teknisesti tapahtuu.
Juomalla kerralla paljon ja sammumalla hän ei kuole, vaan nukahtaa ja herätessään krapula on vaan kauheampi. Juomalla pitkään ja paljon kuolee kyllä varmasti, mutta kuolema ei tule olemaan rauhallinen (kuten sammuminen), vaan hyvin tuskalias.
Kokemuksistani uskon, että hänen puheensa saa laittaa masennuksen ja myös avunpyynnön piikkiin.
Apua hän myös tarvitsisi, ja nimenomaan alkoholismiinsa joka on se perussairaus. Masennukset , ahdistukset jne. katoavat sitten ajanoloon, kunhan juominen ensin loppuu.
Surullista vain on, että sinun on lähes mahdoton auttaa häntä. Sinun pitäisikin keskittyä oman itsesi hoitamiseen ja äitisi olisi saatava hoitoon. Paikkoja on useita ja niistä saa tietoa esim googlella.
seurakunnan diakonissoista olla apua jos pyytäisi heidät käymään.
Sivusta on niin mukavan helppoa neuvoa mutta ensi alkuun pesäero miehestä jo avittaisi. Itse olin joskus hieman samankaltaisessa tilanteessa ja kun kaksi juovaa juoppoa asustaa samaa kamaria niin kyllä siinä toivottomaksi tulee.
Minua eivät diakonissat tai muutkaan sosiaali-tädit olisi saaneet muuta kuin juomaan lisää.
Olen ennenkin ehdottanut jotain tuttua raitistunutta alkoholistia, joka osaisi puhua samaa kieltä juovan alkoholistin kanssa.
Se maailma, jossa juova alkoholisti elää on juuri niin kaukana todellisuudesta, ettei siellä järkipuhe tai rationaalinen käytös juurikaan päde.
Olen samaa mieltä tuosta mainitsemastasi pesäerosta. Jos kumppani jatkaa juopottelua, niin on vain ajan kysymys koska itsekin retkahtaa. Juova alkoholisti kämppäkaverina ei missään nimessä ole alussa ainakaan sopivaa seuraa. Ja jos raittiutta kertyy, niin eihän entinen juoppo suostu katselemaan juoppoa samassa kämpässä kovinkaan pitkään, kukapa tervejärkinen sitä tekisi.
...mutta et voi tehdä mitään. Päätös on äitisi. Äitisi on itse vastuussa omasta elämästään kuten me kaikki olemme. Alkoholistia ei kukaan muu voi pakottaa parantumaan saati tahtomaan hoitoon kuin hä itse.
Olet vastuussa vain ja ainoastaan omasta elämästäsi et äitisi. Minulla on ollut kaksi vastaavanlaista tilannetta enkä pystynyt pelastamaan kumpaakaan ja nämä henkilöt ovat nyt kuolleet, karua mutta totta. Et voi muuta kuin luovuttaa ja alkaa elään vain omaa elämääsi.
Minulla on aiheesta nettisivut osoitteessa: http://groups.msn.com/riippuvaiset/lheisriippuvuus.msnw