Te ketkä olette erikoistuneet mielenterveys- ja päihdetyöhön ja varsinkin opiskelleet sen oppisopimuksella, kaipaisin kokemuksianne. Mitä olet pitänyt työstäsi ja mitä yleensäkin kuuluu työnkuvaasi? Minkälaista oli opiskella oppisopimuksella kyseinen ammatti? Kiitos vastauksistanne.
Mielenterveystyö
12
3302
Vastaukset
- Resrvisti
Työ on henkisesti raskasta välistä ketuttaa aivan armottomasti. Työ on harvoin antoisaa ja harvoin autat todella ketään pysyvästi. Työn kuva riippuu onko laitos vai avopuolella.Perushoito/kuntouttava hoitotyö kuuluu päivittäiseen työhön(lääkityksen anto,rajojen asettelu,potilaiden kans tekeminen ja pelailu) Ite oon keriiny olla töissä: vaikeehoitosten nuorten kasvatuslaitoksessa,a-klinikalla,nuorisopsykiatrisella ,lasten psykiatrisella, akuutilla psykiatrialla,Pitkä-aikais osastolla ja nyt viimeset vuodet oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Työ on ihan ok. Ja pääsääntösesti mitä oon vierestä kattonu noita oppisopis opiskelioita kaikkilla jostain päin homma kusee koulun,työtekijän tai työpaikan puolelta. Aina sieltä löytyy joku ylitsepääsemätön byrokratinen kiemura.
- pohdiskeleva
Oletko joutunut työssäsi väkivallan kohteeksi tai joudutko pelkäämään sitä päivittäin? Mitä tarkoitit sillä että oppisopimusopiskelijoilla jokin homma mättää, millä tavalla? Kuuluuko tehtäviisi siis ainoastaan varsinainen hoivatyö, teetkö ollenkaan terapia ja keskustelu töitä?
- jaki
pohdiskeleva kirjoitti:
Oletko joutunut työssäsi väkivallan kohteeksi tai joudutko pelkäämään sitä päivittäin? Mitä tarkoitit sillä että oppisopimusopiskelijoilla jokin homma mättää, millä tavalla? Kuuluuko tehtäviisi siis ainoastaan varsinainen hoivatyö, teetkö ollenkaan terapia ja keskustelu töitä?
Hei!
Olen psyk.sairaanhoitaja ja miespuolinen. Olen ollut 17 vuotta aikuispsykiatrisella vastaanotto osastolla. 3. kertaa on yritetty veitsellä tappaa, 1.kerran jouduin itse tai potilas tilanteeseen( potilas kuoli). Jatkuvasti väkivaltatilanteita ja mieshoitajat ovat loppumassa. Olen onneksi sen verran isokokoinen, että jotenkuten pärjään mutta vielä tulee sekin aika, ettei pärjää. Olen pyytänyt siirtoa toiselle osastolle, mutta on kova pula hoitajista. Nämä kirjoitukset eivät ole tuulesta temmattuja ja vieläkön kirjoittaisin muista hoitajista, tästä tulisi kirja. HUUMEET lisääntyvät ja käyttäjät erittäin arvaamattomia!
Miettikää tarkoin mitä aiotte tehdä tulevaisuudessa. Hoitoala on vielä niin huonosti palkattu. Saan kaikilla ikälisillä ja jotka nyt on poistettu 1867e bruttona. En halunnut pilata ammattihaaveitanne mutta kirjoitan suoraan, mikä on tapani. Hienoa, että halusit selvää koko elämää koskevasta kysymyksestä! - Reservisti
pohdiskeleva kirjoitti:
Oletko joutunut työssäsi väkivallan kohteeksi tai joudutko pelkäämään sitä päivittäin? Mitä tarkoitit sillä että oppisopimusopiskelijoilla jokin homma mättää, millä tavalla? Kuuluuko tehtäviisi siis ainoastaan varsinainen hoivatyö, teetkö ollenkaan terapia ja keskustelu töitä?
Joudun tekemisiin väkivallan kanssa viikottain. Mua on yritetty tappaa semmonen 4 kertaa urani aikana tosissaan.En pelkää.On mulla hoitosuhteita ollut ja tulee olemaan terapeutti en ole mutta hoitosuhteethan ovat terapiaa.Suurin os mun hoitosuhteista o ollu keskustelu juttuja ja osa toiminnallisia
- jaki
Reservisti kirjoitti:
Joudun tekemisiin väkivallan kanssa viikottain. Mua on yritetty tappaa semmonen 4 kertaa urani aikana tosissaan.En pelkää.On mulla hoitosuhteita ollut ja tulee olemaan terapeutti en ole mutta hoitosuhteethan ovat terapiaa.Suurin os mun hoitosuhteista o ollu keskustelu juttuja ja osa toiminnallisia
Hei!
Kaikki riippuu millaisella osastolla on töissä. En oikein jaksa enää kehua väkivalta jutuilla. 17. vuotta tekee tehtävänsä ja annoin kuvan pahimmasta päästä. Psykoosissa oleva potilas ei kaipaa terapiaa vaan turvaa. Ja mitä hoitajien antamaan terapiaan tulee, riippuu mitä lasketaan terapiaksi. Supportiivi terapia on parasta, minkä oppii kokemuksen kautta. Usein potilaat eivät kaipaa hoitaajaa "hoitajaa puhumaan haista p. juttuja" kokenut hoitaja näkee potilaan voinnin sanomatta sanaakaan. Jopa pelkäävät omia hoitajia. Monta kertaa potilas on sanonut, että toivottavasti omahoitaja ei tulisi töihin. Ei jaksa jauhaa samoja juttuja. Terapia on yksi pahimmista keksinnöistä, jolla yritetään tehdä omasta työstä hienonpaa. kuin se on. - saman olen huomannut
jaki kirjoitti:
Hei!
Kaikki riippuu millaisella osastolla on töissä. En oikein jaksa enää kehua väkivalta jutuilla. 17. vuotta tekee tehtävänsä ja annoin kuvan pahimmasta päästä. Psykoosissa oleva potilas ei kaipaa terapiaa vaan turvaa. Ja mitä hoitajien antamaan terapiaan tulee, riippuu mitä lasketaan terapiaksi. Supportiivi terapia on parasta, minkä oppii kokemuksen kautta. Usein potilaat eivät kaipaa hoitaajaa "hoitajaa puhumaan haista p. juttuja" kokenut hoitaja näkee potilaan voinnin sanomatta sanaakaan. Jopa pelkäävät omia hoitajia. Monta kertaa potilas on sanonut, että toivottavasti omahoitaja ei tulisi töihin. Ei jaksa jauhaa samoja juttuja. Terapia on yksi pahimmista keksinnöistä, jolla yritetään tehdä omasta työstä hienonpaa. kuin se on.Olen ent. psyk. sair hoit. ja teen lastenohjaajan toitä nykyisin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. En suosittele kenellekkään alaa. Terapioista olen myöskin täysin samaa mieltä kanssasi.
- Reservisti
jaki kirjoitti:
Hei!
Kaikki riippuu millaisella osastolla on töissä. En oikein jaksa enää kehua väkivalta jutuilla. 17. vuotta tekee tehtävänsä ja annoin kuvan pahimmasta päästä. Psykoosissa oleva potilas ei kaipaa terapiaa vaan turvaa. Ja mitä hoitajien antamaan terapiaan tulee, riippuu mitä lasketaan terapiaksi. Supportiivi terapia on parasta, minkä oppii kokemuksen kautta. Usein potilaat eivät kaipaa hoitaajaa "hoitajaa puhumaan haista p. juttuja" kokenut hoitaja näkee potilaan voinnin sanomatta sanaakaan. Jopa pelkäävät omia hoitajia. Monta kertaa potilas on sanonut, että toivottavasti omahoitaja ei tulisi töihin. Ei jaksa jauhaa samoja juttuja. Terapia on yksi pahimmista keksinnöistä, jolla yritetään tehdä omasta työstä hienonpaa. kuin se on.Jes tämä kaikki myös totta.Mutta kuiteski kyllä keskustelu mahdollisuus pitää tarjota sitä haluuville.Harmi jos jäi kuva et yritän jotenkin pönkittää omaa ammattiylpeyttäni.Kokemus ja pelisilmä on tärkeitä tällä alalla.......
- pohdiskeleva
Onko ketään, joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa? Ensi- ja turvakodissa? Huostaanotettujen lasten kanssa? Millaista tälläinen työ on? Kieltämättä kirjoituksistanne tuli erittäin kielteinen kuva alasta, mutta kiitos vastauksistanne.
- Reservisti
Oon ollut huostaan otettujen nuorten kanssa töissä 2.5 v työ oli henkisesti rankkaa mutta muuten aika antoisaa. Pääs tekee nuorten kans kaikkee mitä ei ollut ite ees kokeillu.Työnantajana yksityinen puoli ei aina ole paras mahdollinen.Ehkä siinä työssä nuorten kanssa oli tärkeetä antaa terveen aikuisen malli. Työ on rankkaa ja siihe varmaa vittuuntuu jossain välissä mut jo kiinostaa kannattaa kokeilla....aina voi lähtee vaikka putkiasentajaks jos risoo.
- ohjaaja (perhekoti)
joka työskentelee yksityisellä puolella perhekodissa..olen ollut tässä paikassa n. 6w, valmistuin lähäriks (päihde- ja mielenterveys työ) reilu vuosi sitten.
Kävin oppisopimuksella ja siinä se hyvä pointti että välillä saa olla duunissa ja välillä sit koulun penkillä..näin käytäntö ja teoria nivoutuvat hyvin yhteen.
Työnkuvasta voin sanoa että paljon itsestä kii miten alalla pärjää ja miten lasten- ja nuorten kans tulee toimeen. Rajat ja rakkaus ovat tärkeintä vaikka niitä vastaan kapinoidaankin kovin. Työ on kasvatustyötä ja ohjaamista niin arjen asrareiden kun vapaa-ajan pariin. Tärkeää on luoda luottamuksellinen suhde niin nuoriin kun heidän perheisiinsä ja muihin yhteistyötahoihin kuten koulu..
- Anonyymi
Jopa pelkäävät omia hoitajia. Monta kertaa potilas on sanonut, että toivottavasti omahoitaja ei tulisi töihin. Ei jaksa jauhaa samoja juttuja. Terapia on yksi pahimmista keksinnöistä,
Bingo, menin terapiaan väkivaltaisen suhteen vuoksi. Traumojen purku keskeytettiin, hakattiin verbaalisesti ja ahdistettiin niin nurkkaan että tajusin, että tuo provosoi minusta kohta sellaisen, että se vie minut lepositeisiin hullujen huoneelle. Pelkäsin kuollakseni ja irtosin itsestäni, pystyin vain hymyilemään ja kehuin sekä kiitin elämäni sairaimmasta kokemuksesta. Tuumasin, että olen paljon parempi ja opin valehtelemaan. Supersiistiä, omatunto lähti. Rehellisyys on kuollut ja kuopattu. - Anonyymi
En suosittele koko hoitoalaa kenellekkään. Enkä viitsi sen enempää perustella. Se on henkisesti liian raskasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1135233
- 675034
- 904104
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753600Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603188- 432781
- 152287
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️521904- 391764
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.371628