Mitä sinun lapsesi tekee

lapsesi on saanut opin tietokoneelle ,jotenkin ajattelis että,että, ;D

Mieleeni on jäänyt yksi amerikkalainen ihmissuhde- ja kasvatusalan guru, jonka tapasin vuosia sitten Suomessa. Hän oli täällä luennoimassa ja vietti myös 50-vuotispäivänsä. Hän kertoi riemuissaan, että poikansa oli soittanut hänelle syntymäpäivänsä aamuna ja ilmoittanut, että oli vihdoin löytänyt itselleen oman asunnon. Kun kotona oli kysytty, mitä hän haluaisi syntymäpäivälahjakseen, hän oli kuulemma sanonut ainoaksi toivomuksekseen, että poika muuttaisi jo pois kotoa. Pojan ikää en enää muista, vaikka alan asiantuntijan ja isän ongelma on jäänyt mieleen.

Et siis todellakaan ole yksin oman ongelmasi kanssa. Ehkä sen tarkoitus on pehmentää lapsesi maailmalle lähtemistä. ;))

otetaampa hieman rauhallisemmin.

Ensinnäkin, huuto on yleensä huono tapa hoitaa asioita nuorten kanssa.
Luulisin, että paras tapa ratkoa niitä arkipäivän "möykkyjä" on rauhallinen, ja ennen kaikkea vuorovaikutteinen keskustelu, jossa asiat puidaan selviksi ilman tunnekuohuja.

Mahdollisista sopimuksista ei kannata lipsua, puolin eikä toisin, vaan niistä otetaan "kiinni" joka kerran ja keskustellaan jatkosta.

Sitten jos nuori ei haluakaan missään tapauksessa noudattaa kodin yhteisiä sääntöjä, on kai parasta antaa vain nuoren yrittää elää omillaan, mutta mielestäni ei kannata päästää välejä rikkoontumaan kokonaan; nuori tarvitsee aikuisen tukea ja hyväksyntää vielä "aikuisenakin".

Olisin sinuna tosi iloinen ja ylpeä, kun hän on muuten kunnollinen nuori - hän on vain tämän nettiajan lapsi - niinku mekin :)

ps. eikä lapsilisän loppumisikä ole vielä ikä eikä mikään.

Anna lapsesi olla omissa oloissaan sen hetken kuin tätä välivaihetta kestää, äläkä tee hänestä rikollista ja huumeidenkäyttäjää räyhäämällä ja huutamalla. Jos on tuollainen terve lapsi ja menestyy koulussa, niin kyllä hän itse huomaa muuttua kun aika tulee.

Ei me kaikki olla samanlaisia, emmekä saa vaatia toista elämään elämäänsä tietyn kaavan mukaan. Ole onnellinen kun olet saanut terveen lapsen kyllä se muutoskin sieltä tulee, ja täytyy ajatella että asiat voisivat olla huonomminkin.

Ensin on hyvä, kun lapsesi ei ryyppää eikä rieku muualla. on kotona sinun silmiesi alla! Hän voi olla ujo ja arkakin, jos kaverit ovat vähissä. Aika kummallista, jos et tunne yhtään hänen kaveria? Tottakai sinulle rähjää takaisin mallisi mukaisesti. Sinä olet aikuinen, kokeneempi. Lisäksi et sinä vanhemman velvollisuudesta pääse mihinkään, olet loppuelämäsi hänen ainut oikea äiti. Onneksesi.
Sitten, raamit kotioloihinne on vain ja ainoastaan keskustelemalla ja sopimalla saatava. On huomioitava että tämän ikäiset ovat yleensä "moment"- tyyppiä, hommaa ei tehdä heti ja laulellen. Jos olet yksinhuoltaja, raha-asiat on noin ison lapsen kanssa puhuttava auki. Ei raha puussa kasva kenelläkään. Mistä ihmeestä hän saa rahaa karkkiin, ja pitsoihin? Tyhjä sinun on niistä huutaa jos hänelle rahaa annat.
Jos sinulla ei ole laajakaistaa, niin selvät ajat netissä olemiseen.
Aina murkkuikäiset ovat muka viisaampia, tietäväisempiä, jne., letkauttelevat välillä ilkeästi, ja sanovat: "ei kenenkään muun kaverin äiti tee noin kuin sinä..." Muista vaan että älä vastaa tuleen tulella, anna sen hiipua. Halaa joskus ja kehu häntä, kun on aihetta.. Tsemppiä!

Samantapaisissa seikoissa tallaa omakin elämäni. Murrosikäinen lapseni on hyvin paljon tietokoneella, tosin nyt jo vähentänyt. Murrosikäinen vaikuttaa saamattomalta ja hitaalta. Tekee pitkin hampain vain ne työt mitkä on hänelle kuuluvia - ajan kanssa :). Syö milellään kaikenlaista muuta kuin kotiruokaa. Nämä ovat tähän ikäkauten kuuluvia juttuja.


Meillä ei ole riidelty, onhan hän jo neljäs tässä vaiheessa oleva nuori. Tosin aika oli erilainen, kun vanhemmat lapseni olivat murkkuja.

Tietyt asiat pitää hoitaa, nuorenkin. Omallani on myös "työ", jota hän tekee pari iltaa viikossa ja saa siitä korvauksen mikä on nuorelle hyvin tärkeätä. Äitinä en enää maksele elokuvissa käyntejä enkä muuta hilpehööriä.

Myös harrastus tulisi olla sellainen jossa nuori viihtyy, ainakin yksi sellainen mukava.

Omani alkoi "tyhmittelemään" tuossa 13 vuotiaana, johon otin kantaa. Nyt, 15v, ei enää tyhmittele, vaan osaa puhumalla hoitaa asioita melko hyvin, molemmat olemme kasvaneet, murkku- ja vaihdevuosi-ikäiset.

Tokihan lapsi on kotona siihen asti, kun pystyy itsensä elättämän tai menee kauemmaksi opiskelemaan. Jaksamista nuoresi kanssa, tämäkin aika menee ohi :)

Nämä nuorten kanssa käytävät kinat ja riitelyt kasvattaa meitä vanhempiakin, ihmisinä.

Meillä lapsukainen läksi kokeilemaan maailmalle siipiään jo 16 vuotiaana ja on hoitanut hommansa todella mallikkaasti ja näin hyvä. Me ei olla koskaan patisteltu häntä lähtemään kotoa, mutta kun luonto vetää niin vaikea se on pidätelläkään.
Kuitenkin meillä pidetään aina ovet auki jos maailma sattuu kolhimaan, nimittäin mielestäni vanhemmilla on lapsesta elinikäinen vastuu.
Mutta jokainen lapsihan on tietysti yksilö, kuten me vanhemmatkin joten pitäisi vain koittaa ymmärtää ja elellä sovussa, kun kuitenkin tämä elomme lastenkanssa on aika lyhyt.

vihaat että lapsesi istuu koneella kaiket vapaa-ajat? (no mitäs itse teet siinä?) Siinä oli jo se ristiriitaisuus siis.
Ensin sä puhuit kuin minun lapsestani, erotuksella että hän istuu koneella just silloin kun minua huvittaa antaa hänelle siihen lupa!
(hänhän kyllä istuis nykyään vaikka koko vuorokauden, jos lupa heruisi, pelaamassa kaikenmaaiman pelejä) mutta sitä lupaa ei aina heru ja silloin sen on keksittävä jotain muuta ihan pakosti! (kielto koskee tällöin myös äxboxia).
Kesätöihin en pakota, on vielä aika nuori siihen, vaikka ei liian nuori kuitenkaan, etteikö voisi).
Et kertonut minkä ikäinen tämä aikapoika jo on:

"Mutta; nyt alkaa kärsivällisyyteni täyttyä, aurinko paistaa ja ulkona olisi kiva olla, niin ei - tämä vaan sisällä nyhvää kaiket päivät...
Nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen käskenyt kaverin etsiä itselleen oman ´boksin´."

Heittäisit pihalle siis minkä ikäisen ja vainko sen takia etEI hän ryyppää, räyhää, tupakoi, vaan pelaa vain tietokoneella?????????????
Oisit nyt hitto vie onnellinen sellaisesta lapsesta! Monilla muilla lapset just ryyppää, tupakoi ja räyhää ja soittelee stereoita kaiket yöt ja sä niuhotat siitä että se pelaa tietokoneella?
Mun täytyy vaan ihmetellä että kuinka paljon sinun palsta-aikaasi hän viekään sillä tietokoneella istumisellaan, että siitä kehtaat valittaa täällä!!!!!!!!!!!! Tänään ainakin olet päässyt tänne niuhottamaan keskellä päivää kello 15.42!
Halloo hei! Onks valoo???
Mä olen sitä mieltä että SINUN se on hankittava oma elämä! Sulla ei taida sitä paljoa olla nykyään ainakaan?
Miten joillekin lapsille, vielä niin kilteille, jotka ei juo eikä tupakoi (kuten ei minunkaan) suodaan noin itsekäs äiti, että yhden tietokoneen takia ois lapsensa pihalle heittämässä? Hanki hittovie oma tietokone, että kerkiit palstoille, eikä tarvitse riidellä tietsikka-ajoista!!! Pankista saa lainaa, jollei omat senttiset riitä...

Olitpa hyvin kuvannut omat tunteeni, joskus 25 v sitten kun tietsikka oli uutta nuorten keskuudessa!
Pojallani oli mallilentokoneitten rakentaminen ja lennättäminen harrastuksena. Eräänä päivänä hän sanoi laittaneensa lehteen ilmoituksen ja aikoi myydä koneet pois ja ostaa niillä rahoilla tietokoneen. Siitä se sitten alkoi "murvelin elämä". Sälekaihtimet aina alhaalla ja siellä puolihämärässä hän istui kaiket vapaa-aikansa ja opetteli tietokoneen salaisuuksia. Koulussa oli muutamia kavereita, joitten kanssa oli pitkiä puhelinkeskusteluja eri ohjelmista.
Sanoin hänelle etten maksa mitään pitkiä puhelinlaskuja, vaan hän saa laittaa ylös kuinka kauan on puhunut ja maksaa itse viikkorahoistaan.
Lisää rahaa hän sai joistakin ulkotöistä, esim. ruohonleikkuusta, aidan maalaamisesta ym.
Ja kesätyöpaikasta sai myös lisää rahaa ostaa tarvikkeita tietsikkaan.

Hänen huoneensa oli kuin kaatopaikka ja tietysti epäjärjestys tahtoi levitä ympäri koko talon, mutta sitten sanoin hänelle että olkoon hänen huoneensa minkälainen tahansa, mutta muissa tiloissa pidämme järjestyksen ja hänen on siivottava jälkensä. Likapyykit hän jaksaa viedä itse pyykkikoriin, eikä minun tarvitse etsiä pyykkiä joka nurkasta.
Sitten laitoin vaan oven hänen huoneeseensa kiinni ettei tarvinnut katsella hänen kaaostaan.

Oli kyllä välillä kauhea huoli siitä ettei hän halunnut mennä ulos huvittelemaan ikäistensä kanssa. Kun joskus yritin hoputtaa niin hän vaan sanoi ettei häntä kiinnosta kun pitäisi juoda olutta ja ruveta polttamaan tupakkaa, muuten on raukkis, hän on mieluummin kotona.

Mutta nyt kun hän aikaihminen, itsellinen ja sitäpaitsi järjestyksen mies kaikella tavalla, niin hän muistelee kuinka meillä oli aina kivaa yhdessä kun lähdimme laskettelemaan tai lomalle, elokuviin, co-cartilla ajelemaan, katseltiin TV:tä jne.

Teini-ikäiselle ei kannata käyttää isoa ääntä, päättäväistä kylläkin ja tärkeätä on pysyä rauhallisena, ettei vaikuta siltä kuin kaksi murkkua huutaisi toisilleen. Toisen on oltava aikaihminen.
Murkullensa voi selittää että koti ei ole kuin hotelli, ilmainen sitäpaitsi, vaan se on paikka missä kaikkien on viihdyttävä ja jokaisen on yritettävä auttaa.
Lintsaaminen ei kannata, siitä on siinä tapauksessa jotakin seurausta. Esim. sakkoa viikkorahasta. On oltava johdonmukainen, koska lapset käyttävät kaikkia porsaanreikiä hyväkseen heti kun tilaisuutta tulee.

Ja noista syömisistä! "Taasko tuota samaa"...
Kyllä nyt kelpaa tavallinen kotiruoka ja ruoan jätteetkin lähtee hyvin kevyesti "dog bagissä" mukaan!

Muista: tämä aika menee ohi! Pysy rauhallisena ja vahvana!

nuorimmaiseni, 15 v. tyttö täyttää samat tunnusmerkit, paitsi että on sosiaalinen ja kavereita lappaa meillä jatkuvasti. Olen ajatellut, että tuossa vaiheessa kerätään voimia aikuisuutta ja vanhemmuutta varten - tuo on ainoa ikä elämästä, kun eivät huolet vielä varsinaisesti paina!
Kyllä siitä lapsestasi hyvä aikuinen tulee!