Niin, mitä se tarkoittaa kun lapsi sanoo että "pahat enkelit veivät enkä meinannut päästä takaisin ja ne yritti vallata mun ruumiin sillä aikaa kun mä leijuin". Lisäksi lapsi on huono syömään, on usein omissa maailmoissaan, pelkää erityisesti miehiä ja muita lapsia. Kodissamme olemme vain me kaksi vaihdettuani lukon oveen sen jälkeen kun lapseni isä paljastui jonkinasteiseksi kriminaaliksi ja kokopäiväjuopoksi. Myöskin eriasteisia mielenterveyshäiriöitä on ilmennyt, koko suvulla, aina alkaen insesmistä ties mihin. Voiko isänsä yliherkkyystaipumus (?) siirtyä tyttäreeni perimässä? Onko hän voinut jollain tavalla tietämättäni vahingoittaa tyttöä? Murehdinko turhia? Pelkään että hänestä tulee kovin erilainen...
Joskus pelkään hänen tunteitaan sillä kun hän itkee tai on pois tolaltaan häntä ei saa lopettamaan millään ja kun hän on onnellinen tuntuu että hän on sitä yli kaiken. Tiedän että on turha mennä terveyskeskukseen koska hän kuitenkin piilottaa pahan olonsa arkuuttaan. Kissaa hän on minulta kärttänyt mutta sanon ettei se käy sillä hän on atooppinen. Kaiken lisäksi hän puhuu ufoista ja kaikenmaailman hirviöistä, sanoo nähneensä pienempänä serkuilla ollessaan piisin päällä hehkuvasilmäisen pirun. Myöhemmin ilmeni että siinä talossa asui aiemmin kummaa väkeä.
Mitä voin tehdä? Ei kai ekaluokkalaista voi lääkityksellekään laittaa?
Joskus pelkään hänen tunteitaan sillä kun hän itkee tai on pois tolaltaan häntä ei saa lopettamaan millään ja kun hän on onnellinen tuntuu että hän on sitä yli kaiken. Tiedän että on turha mennä terveyskeskukseen koska hän kuitenkin piilottaa pahan olonsa arkuuttaan. Kissaa hän on minulta kärttänyt mutta sanon ettei se käy sillä hän on atooppinen. Kaiken lisäksi hän puhuu ufoista ja kaikenmaailman hirviöistä, sanoo nähneensä pienempänä serkuilla ollessaan piisin päällä hehkuvasilmäisen pirun. Myöhemmin ilmeni että siinä talossa asui aiemmin kummaa väkeä.
Mitä voin tehdä? Ei kai ekaluokkalaista voi lääkityksellekään laittaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos tämä ei ole huonoa pilaa, toivon että menette molemmat tapaamaan lääkäriä mahd.pian.
Ongelma on siinä että olen käynyt lääkärillä puhumassa asiasta mtta hän sanoo vain lapseni olevan "hieman yliherkän" ja tiedän sen että lapseni ei vieraille avaudu vaan alkaa todennäköisimmin itkeä. Itse koin lääkärillä käynnin nöyryyttävänä tapahtumana sillä omista vaikeuksistani huolimatta väitän olevani paras mahdollinen äiti ja jotenkin en voi uskoa lapsen isän vahingoittaneen häntä. Tyttöni on älykäs, herkkä, taiteellinen ihmistaimi. En halua että häntä riepotellaan enkä varsinkaan että hänet otettaisiin minulta pois. Siihen ei kenelläkään ole oikeuttakaan. Itse en juo, käy kapakoissa eikä kotonamme käy koskaan miespuolisia. Omaan puoleeni sukua meillä on hyvät välit ja siskoni luo olemme aina tervetulleita. Tyttärenikin on kuin eri ihminen siellä ollessaan. Viettää reipasta maalaiselämää, syö kunnolla ja nukkuu yönsä hyvin. Olen ajatellut että ehkä muutto kotiseudulleni olisi paras ratkaisu muuten, mutta silloin minun pitäisi elää päivärahaelämää, enkä toisaalta halua sinne kuppikuntaiseen kyläpahaseen takaisin, jos totta puhutaan.
No, ehkä tämä tästä. Ja ei, tämä ei ollut huonoa pilaa. Melkein toivoisin että olisi. Ehkä mietin vielä sitä lääkärilläkäyntiä. Itselleni en ainakaan mitään pillereitä halua sillä pitäähän minun saada työni hoidettua.
Jos lähdet käyttämään lääkärissä tai oikeastaan missä vain, uskon että ainoastaan hyvällä onnella löydät jonkun joka osaa sanoa jotain hyödyllistä.
Lääkkeet (siis psyykenlääkkeet) tuntuvat minusta huonolta vaihtoehdolta, koska on niin paljon mielestäni parempia vaihtoehtoja. Tarkoitan vaihtoehtohoitomuotoja, sellaisia jotka auttavat, eivätkä jarruta/typistä/tapa kuten lääkkeet. Suosittelen.
Erilaisuudesta älä niin välitä, on meitä.
Tuosta kun pelkäät hänen tunteitaan... Saattaisi itselläsikin olla työstettävää.
ihmeessä hurahtako mihinkään vaihtoehtohoitoihin, ne on pelkkää huuhaata. lapsellasi vaikuttaisi olevan vakavia ongelmia ja suosittelen että menette tapaamaan lastenpsykiatria mahdollisimman pian! siis psykiatria, ei tavallista lääkäriä. ennen kuin tilanne pääsee todella pahaksi!!!lääkkeitä ei pidä pelätä, jos psykiatri niitä määrää. ne ovat silloin lapsesi hyväksi. kannattaa ajatella hänen tulevaisuuttaan ja hakea apua ennenkuin on liian myöhäistä.
Ei tuo nyt ihan tasapainoiselta kuulosta. Äitinä olet itsekin huolestunut, ja uskon että kannattaa kuunnella vaistoaan. Terveyskeskuslääkärit eivät välttämättä ota asiaa tosissaan, mutta ehkä kannattaisi harkita lasten psykiatrian erikoislääkärillä käyntiä. He osaavat varmasti käsitellä tapahtumaa ja neuvoa mitä eteenpäin. Toivottavasti lapsesi saa avun. Sillä hyvinvoivalta hän ei selvästi kuulosta. Oli syys sitten mikä tahansa.
Vielä lääkkeistä. Käsittääkseni lapsille ei kovin helposti psyykelääkkeitä edes ehdoteta. Terapia lienee ensisijainen hoitomuoto.
Kysyit voiko isän yliherkkyys taipumus periytyä?
Jos toisella vanhemmista on ollut mielenterveysongelma, vakava masennus, niin lapsen herkkyys,taipumus, on tutkimusten mukaan 27 % (H.Naukkarinen, Mielitaudit 1998)Tämä tarkoittaa vain, että on altistunut normaali-ihmistä enemmän, eikä se sinänsä sairastuta ketään vielä. Tarvitaan monia lisätekijöitä vielä lisäksi.
Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä lapsipsykiatriaan erikoistuneeseen psykiatriin. Näitä on ainakin keskussairaaloissa ja tietenkin myös yksityispsykiatreja, riippuen paikkakunnasta.
Lapsi psykiatrille, JA ÄKKIÄ
STOP!!!!!
Et varmana vie (ok oot jo vienyt ja pilannnut, on vuosi 2010) lastasi lääkäriin.
Itse herkkänä ihmisenä voin sanoa että lääkärit ( psykiatrit ym ym) määrää vaan psyykenlääkkeitä ym kuraa joka tappaa kaikki tunteet, ja KYLLÄ, myös lapsille niitä määrätään.
ÄLÄ TEE SITÄ, JOS RAKASTAT LASTASI..........
Älä tee sitä! En voi muuta sanoa!
Älä pilaa lapsesi mieltä. Käy henkiparantajalla lapsesi kanssa, hän osaa kertoa mistä oikeasti on kysymys, ja näin lapsesi, ja myös itse ymmärrätte asioista enemmän. itse en jaksa asiasta kirjoittaa tänne.
Loput tiedätkin jo itse, kunhan joku tuo ajatukset ja tiedostamisen päähäsi.
Muistan itse pienenä poistuneeni ruumiistani, mutta palasin takaisin nopeasti kun pelästyin tunnetta. Ja päätin että en anna koskaan itseni enään tehdä niin. Toinen kerta tapahtui aikuisiällä. Nukuin olohuoneessa missä oli paljon ihmisiä. Erkanin taas katselemaan katonrajaan perhettäni ja sama reaktio yritin herättää itseni ja jouduin tehdä siihen vielä aikalailla töitäkin.
Enneunia olen nähnyt yleensä pahoja missä ihmiset kuolevat. Olen kieltänyt nekin itseltäni. Koska useammat niistä toteutuivat.
Haluan olla tasapainoinen tavallinen ihminen, ilman mitään kummia.
Tämä tyttö on vielä niin pieni. Aivan kun hänen elämäänsä olisi häirinnyt joku pahasti. Minullakin oli oma painajaiseni, oma isäni, mutta hän oli vaan todella ankara, ei muuten paha. Ehkä ne toi herkän ihmisen alitajuntaset asiat pintaan.
Minusta tuntuu että tämä lapsi tarvisi tasapainoisen kodin ja rasittavat ihmissuhteet kokonaan pois elämästään.
Hei,älä mieti heti lääkitystä,ota yhteys koulun terv.hoitajaan ja vaadit häntä tilaamaan ajan perheneuvolan psykologille.Tai pyydät tarkat yhteystiedot ja soitat itse.Älä pitkitä asiaa hetkeäkään.Ota myös yhteys lapsesi opettajaan.Geeniperimään uskon vahvasti itse.Huolestunut sinun tulee olla,mutta murehtia liikaa et saa,koska mitään ei ole vielä selvinnyt.Tyttäresi on vielä kovin nuori ja moni asia hakusessa.Uskon myös jonkinlaiseen ruumiistapoistumiseen ja syyksi ajattelisin mahd.kätkettyjä tunteita,epävarmuutta,epäluottamusta,hyljätyksitulemisen pelkoa.Pakoa normaalista elämästä,myöskin se voi olla älyllistä lahjakkuutta,jota ei ihan jokainen ymmärräkkään.Kuitenkin näen tunne-sekä sosiaalisella puolella olevan jotain,mihin pitäisi nyt paneutua ja hoitaa.Se voi olla vaikka hyinkin pieni juttu ja kaikki kääntyy parhain päin.Voimia teille ja ole hänelle läsnä niin paljon kuin mahd.ja kuuntele.
Et ole maininnut lapsesi ikää.
Kun tuollaista tapahtuu on kysymys meitä suuremmista asioista joita ei aina edes asian tuntia osaa auttaa. Itse en usko perimään vaan malliesimerkkiin.Matkimalla esim. alkoholisti vanhempia meistä tulee juoppoja kun emme paremmasta tiedä.
Lapsesi ikä on tässä tärkein pointti. Psyykelääkitystä en suosittele kenellekään. -Etkö voisi siunata kotisi jokaisen nurkan ja komeroita myöden. Ihan yksinkertaisin sanoin. Tee ristinmerkki ja sano Jeesuksen Kristuksen nimeen kaikki paha ja alhainen pois täältä. Siunaa myös lapsesi ihan vaikka kätten päälle panemisella ja lue rukous,voit tehdä sen myös lapsen nukkuessa.
Olette liian paljon kahdestaan. Jotkin yksinäiset lapset saavat nähdä avaruus ystäviä (tiedän sellaisista) myöskin heillä saattaa olla näkymätön leikki kaveri.-Mutta kaikki alemmantason henget sinun on häädettävä.
Älä kuitenkaan tee kuten minä aikoinani. Sanoin tulkaa minuun olen voimakas ja voitan teidät.
Siinä käytiin sitten sellainen taistelu, että huomasin luulleeni itsestäni liikoja.
Rukous ja ymmärtävä keskustelu, sekä luottamus äidin ja lapsen välillä on tärkeätä. Jos lapsi puhuu näistä niin kirjoita ne ylös. Puhu hänelle nätisti sekä varovasti kysyen.
1 Hyvä asia olisi hankkia sänkynsä päätyyn tämä suojelus enkeli taulu.
-Kerro mitä mieltä olet ehdotuksistani.
Mainitsin lapseni olevan ekaluokkalainen, jotenka nyt helmikuussa täyttää seitsemän, kun oli kuulemma testien mukaan koulukypsä (ja minä kotiäitikypsä...). Ongelma hänen yksinäisyydessään on siinä että hän kyllä leikkisi mielelläänkin toisten kanssa mutta hän on niin hiljainen ja toisaalta viihtyy paremmin kirjojen parissa, opittuaan lukemaan hän ei ole muuta tehnytkään. Koulussa on kiltti ja tottelevainen, kuuntelee opetusta mielellään ja tekee pyydetyt asiat. Kotona ei sitten tosin välitä tehdä ei niin mitään ja kärsii useasti päänsäryistä koska ei syö kunnolla. Lahjakkaaksi häntä kai nyt lähinnä on lähipiirissä kuvattu. Ainakin verbaalisesti ja musikaalisesti(absoluuttinen nuottikorva) juu, matemaattisesti ja sosiaalisesti taas... Pääasialliset lausahdukset ova "minun", "minä itte" ja "enkä tee"... On niin laiska ettei roskapussia ulos vie, pelkää hoopoja juttuja.
Rukouksista, olen opettanut häntä laittamaan kädet ristiin ja levolle lasken mutta hän aina sanoo ettei se mitään auta. Silti hänen mieliaineensa koulussa on uskonto ja hän sanoo uskovansa Taivaan Isään. Sen sanoessaan hän aina rauhoittuu. Oma äitini on hyvin uskontoon tukeutuva ihminen, isäni kuoli kaksi vuotta sitten. Sisaruksia on muttei niin kauheasti pidetä yhteyttä. Kesäisin olen antanut hänen olla sukulaisissa hemmoteltavana jolloin saan itsekin hoidettua asioitani ja ladattua akkuni.
Olen miettinyt kaikkia näitä saamiani neuvoja pääsemättä vielä sen kummempaan tulokseen. On niin vaikeaa edes miettiä mitään kun hän vaatii saada tietää minun ajatukseni ja välillä tuntuu vaistoavankin kaikenlaista, saattaa vain katsoa minuun ja alkaa itkeä muttei vastaavasti kerro hänkään mitä ajattelee.
Kummia asioita on elämän aikana tullut koettua ja nähtyä.
Itselläni on lastasi vuoden vanhempi poika, joka hysteerisesti pelkää pimeää, ja yksin jäämistä.Poika on täynnä mielikuvitusfantasioita ja niin kiinni niissä että niihin juttuihin on vaikeaa puuttua.Ainakaan minun, kun olen viikonloppuisä, ja ex-vaimolla yksinhuoltajuus.
Muutama vuosi sitten tapahtui:
Asuimme talossa jossa oli patio jonka suuntaan kaikki asunnon ikkunat olivat.Istuimme iltaa pihalla, poika pelasi koneella huoneessaan. Kukaan muu ei ollut sisällä talossa.
Yhtäkkiä näimme verhon varjoissa aikuisen hahmon joka hiljaa eteni olohuoneen kautta työhuoneelle jossa poika pelasi.Juoksimme perään sydämet pamppaillen. Ketään ei sisällä ollut pojan lisäksi.Hieman pelästyi kun kaksi aikuista pölähtää yhtäkkiä huoneeseen. Emme olleet juoneet, tai mitään muutakaan. Varmaan viikko tuosta poika kerran spontaanisti kysymään, kuka se vanha nainen on joka meillä käy melkein joka päivä? Silloin kyllä karmaisi...
Eli, kuten maagikko tuossa jo neuvoi..en näe siinä mitään haittaa, jos "häädät" pahjoja henkiä tuon annetun ohjeen mukaisesti..mutta älä jätä myöskään psykiatriaa väliin.Käy terveyskeskuksen lääkärillä, ja VAADI LÄHETE PSYKIATRISELLE POLILLE!!
Koita jaksaa..Asioilla on tapana lutviutua!!
Isä
älä enää mieti vaan vie lapsesi psykiatrille. ajattele hänen parastaan ja tee se!
Jos olisin ammatti-auttaja kehoittasin sinua kaikesta huolimatta pitämään omat ajatuksesi ja mietteesi ominasi,sillä lapsesi niitä kysyessä en suostuisi kertomaan. Te olette 2 eri sielua.
Olen omalla kohdallani aikoinaan käynyt helvetin läpi lapseni kanssa,siksi ymmärrän ja tuen sinua neuvoillani.
Illalla laita vesilasi pöydälle ja aamulla ensimäisenä anna lapsen juoda se= aivot tarvitsee nestettä = estää osaltaan päänsärkyä.
-Vaikka hän ei uskoisikaan niin rukoile sinä pulestaan ja pyydä myös itsellesi johdatusta sekä voimia.
Oma kokemukseni lääkäreistä aikoinaan oli huono. Pyydä siinäkin että sinulle ohjattaisiin se paras mahdollinen apu joka tässä tilanteessa on auttava.
Lapsen kasvukipuiluun ei ole muuta lääkettä kuin aika. Tässä on helppo kirjoittaa noin kun omalla kohdallani ne on takana päin.
Muuten olisiko mahdollista saada hänet koulun iltapäivä kotiin tai johonkin kerhoon. Voitko pyytää lastasi piirtämään tunteensa.
Valitsemasi tie ei ole helppo. Minä ja moni muu rukoilemme selkeyttä tilanteeseesi.
Voimia.
Äiti kiltti, olethan toimittanut tyttäresi hoitoon. Tuntui siltä, että olisin lukenut oman elämäni kuvausta tekstisi ensimmäisestä kappaleesta.
ja mikä minusta tuli? Masentunut, itsemurhaa yrittänyt, ahdistunut harhoja kuuleva ja näkevä, pakko-oireinen ja epäsosiaalinen ihminen.
Yritithän hakea tyttärellesi apua? minun vanhempani eivät yrittäneet.
vaikka olisi atooppinen.Eläimistä on lapsille paljon enemmän iloa ja hyötyä kuin haittaa (aikuisille myös)
Minusta tyttäresi kuullostaa yksinäiseltä ja hyvän mielikuvituksen omaavalta.Tottakai hän on arka jos teillä ei kukaan käy.On eristyksessä.Ehkä myös pikkuvanha.
Toivottavasti et ole omilla puheillasi saanut häntä pelkäämään miehiä ja muita lapsia.
Ja mikä ihme se on jos nykyajan lapset tietää ufoista jne.Ehkä hän myös tahallaan manipuloi sinua kun huomaa saavansa sinut huolestuneeksi.
PS.Miksi sinulle tulee lääkitys ekana mieleen?Kuullostaa sairaalta.Mitä lääkkeitä käytät itse?
Hieman tekopyhää olla huolissaan kissan mahdollisesti aiheuttamasta kutinasta ja harkita maksan ikuisesti pilaavaa lääkitystä:
hyvä isä vaikka onkin juoppo ja rikollinen.
Ehkä tyttäresi kaipaa häntä.Ei ole vielä oppinut kuinka tärkeänä sosiaalista sopeutuvaisuutta pidetään.
Onko isällä edes tapaamisoikeutta?
Oliko ulosheitto meluisa?
Tyttö oli silloin paljon pienempi, tuskin muistaa koko asiaa. Vaihdoin vain lukon oveen, yksinkertaista. Exäni yritti palata mutta vähäisen omaisuutensa olin vienyt poliisiasemalle ja oltuaan mielisairaalassa lataamassa akkujaan päätti hän jäädä vähäksi aikaa kotiseudulleen. Kävimme kyllä katsomassa tyttöni kanssa häntä hänen siellä ollessaan muuta eipä tainnut tuntea isäänsä kun vain oli oviaukossa ja tuijotti ja alkoi itkeä jolloin piti lähteä pois. Eniten pelkään sitä että tyttärestäni tulee samanlainen kuin isästään, niin samanlaisia ovat.
Anteeksi vain mutta ei noin rikkinäisestä miehestä olisi ollut isäksi, miehestä nyt puhumattakaan. Pidän viisaampana olla sekaantumatta enää vaikka joitain yösoittoja on tullutkin. Väkivalta ja juopottelu eivät kuulu minun harrastuksiini, mieluummin luen hyvää kirjaa, teen talokauppaa ja kierrän kirpputorit ja huutokaupat. Ei minun kuulu elättää aikuista ihmistä ja vielä saada haukkumiset kiitokseksi. Anti olla.
Lemmikkiasiassa saatan antaa periksi jossain vaiheessa, mennään nyt ensin mummolaan ja mietitään sitten. Siellä elukoita ainakin piisaa.
Hyvää ja rauhaisaa joulua! Ja kiitos kaikille huolenpidostanne, tuli monta hienoa asiaa esille mitä en itse ehkä tullut ajatelleeksi, aivojeni tämänhetkisen "käyttörajoitteisuuden" takia...
kysymyksiin jotka asetin eli ilmeisesti jossain on vikaa.
Jos tyttäresi ja hänen isä ovat niin samanlaisia niin luultavasti pelkäät heidän löytävän toisensa.
Sinun harrastuksesi ovat kovasti kapitalistisia.
Toivottavasti tulet ajatelleeksi, että tyttäresi ei välttämättä haluaisi viettää aikaansa huutokaupoissa.Niissä on lasten aika tylsä olla.