Olen ollut avoliitossa kohta 5 vuotta eikä mieheni oli koskaan tehnyt aloitetta seksin suhteen.Ei ainakaan sellaista mikä mua sykähdyttäisi.:(
Tulee vaan näyttämään munaansa ja olettaa että siitä se lähtee?!
Itse olin ensimmäiset 3 vuotta aktiivinen koska muuten ei olisi herunutkaan.Nyt olen kyllästynyt, enkä tee itsekkään enää aloitteita...eli toisin sanoen seksielämämme on kuollut.
En jaksa enää yksipuolista yrittämistä.:(
Muuten suhde on loistava ja mies huomioiva, hellä ym, mutta tämä puoli hänelle ilmeisesti täysin merkityksetön.
Hän kyllä myöntää ettei seksielämä kovin tyydyttävä enää ole, eikä tiedä mitä hänen pitäisi tehdä...
Olen ohjeistanut häntä muutenkin tämän 5 vuoden aikana, mutta tässä asiassa en ala enää ohjeistamaan.En jaksa äiti-poikasuhdetta enää...:(
Onko muilla tälläisiä suhteita?
Itsekin olen muuttumassa tunteettomaksi seksiä kuin myös koko suhdetta kohtaan.:(
Näinkö käy kun tapaa unelmiensa prinssin?:(
Tulee vaan näyttämään munaansa ja olettaa että siitä se lähtee?!
Itse olin ensimmäiset 3 vuotta aktiivinen koska muuten ei olisi herunutkaan.Nyt olen kyllästynyt, enkä tee itsekkään enää aloitteita...eli toisin sanoen seksielämämme on kuollut.
En jaksa enää yksipuolista yrittämistä.:(
Muuten suhde on loistava ja mies huomioiva, hellä ym, mutta tämä puoli hänelle ilmeisesti täysin merkityksetön.
Hän kyllä myöntää ettei seksielämä kovin tyydyttävä enää ole, eikä tiedä mitä hänen pitäisi tehdä...
Olen ohjeistanut häntä muutenkin tämän 5 vuoden aikana, mutta tässä asiassa en ala enää ohjeistamaan.En jaksa äiti-poikasuhdetta enää...:(
Onko muilla tälläisiä suhteita?
Itsekin olen muuttumassa tunteettomaksi seksiä kuin myös koko suhdetta kohtaan.:(
Näinkö käy kun tapaa unelmiensa prinssin?:(
Vastaukset 28
Vanhimmat
niin ne muutkin naiset tekee kun tylsistyminen uhkaa
mun toimintatapoihin.
mitä oikein kirjoitit. Suora lainaus viestistäsi
"Olen ohjeistanut häntä muutenkin tämän 5 vuoden aikana"
Eli tässä jutun pointti, jos et ole löytänyt sellaista miestä joka kelpaa sinulle juuri sellaisena kuin hän on niin metsään menee ja pahasti ja silloin kun aletaan "ojeistamaan" saa juuri sitä mitä tilaa.
kovasti ohjeistusta.Hän vaatii sitä minulta kuin äidiltään.Välillä on jopa tunne että suojelen häntä itseltäni..
Onko tervettä?
Emme elä miesystäväni kanssa (vielä?) samassa taloudessa. Hän on ystävällinen, kiltti, rehellinen, rakastamme toisiamme, huumorintaju on samanlainen..
Ongelma on miehen oma-aloitteisuuden puute. Pelkään, että jos muutamme saman katon alle, hän luulee tulevansa täyshoitolaan: minä valitsisin solmiot ja paidat, tekisin vielä kravattisolmutkin. Pesisin pyykin, laittaisin ruuan ja siivoaisin talon. Ei kiitos, sitä en tahdo. Oma-aloitteisuutta ei miehellä ole kyllä juuri nimeksikään. Tapaamiset ja yhteiset lomat ovat minun suunnittelemiani ja järjestämieni, seksi tapahtuu myös minun aloitteestiani.
Mies on kyllä tunnustanut olevansa tällainen. Hän sanoo, että välittää kyllä minusta ja haluaa olla kanssani. Ei vain kertakaikkiaan osaa ottaa yhteyttä noin vain ja ehdottaa että meille vai teille. Hän kuitenkin oli se, joka aloitti suhteemme. Sen pidän mielessäni aina kun miehen käytös ärsyttää... Mutta mietin kyllä, että kannattaako tämä? Rakastan häntä. En halua erota hänestä. Mutta en jaksa tätä loppuelämääni.
Neuvoja minäkin tässä kaipailen.
tutulta kuulosti...
Mieheni kyllä hoitelee kaikki matkustamis ym jutut mutta aloite suhteessa ja siihen liittyvissä asioissa kuten seksissä jää minulle.
Omaa tahtoa ei meinaa löytyä eikä selkärankaa.
Meillä ei ole edes kunnon parisuhteeseen liittyviä tappeluja ...siis terveitä sellaisia.Vaikka hän tietäisi että olen väärässä hän on se joka tulee pyytämään anteeksi.:(
Hän myös antaa aina periksi kaikessa.
Kaxs vaihtoehtoo.
1) miehesi on homo(viihtyykö paljon kaveriden kanssa)
2)Olet rumatai ylipainoinen. Laihduta ja laita itseäsi.
valitettavasti kumpaakaan:)
oliski joku vastaus?
joka miehen puolelta on jatkuvaa.Otin salasuhteen.
ei se tunnu musta oikeelta eikä mun mies ansaitse sellasta..
Liian hyvä ja ihana mies ettei pysty edes pettämään.
valitettavasti elän tällä hetkellä juuri samanlaisessa tilanteessa. Ollaan oltu yhdessä kohta viisi vuotta ja ensimmäisten kahden vuoden aikana jaksoin vielä yrittää. Nyt en enää jaksa tehdä aloitteita, usein kun ne eivät edes johda mihinkään. Viimeisten kahden vuoden aikana ollaan harrastettu seksiä kerran vuodessa.. Itse olisin huomattavasti aktiivisempi (vaikka joka päivä!) mutta mies ei jaksa.. ? tai keksii muita syitä. Puhuttaessa asiasta hän kyllä myöntää ongelman mutta ei tiedä mistä asia johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Muuten suhde toimii loistavasti.. turhautuminen on vain välillä ajaa hulluuden partaalle.. :)
Onkohan se vaan yksinkertaisesti niin että liian hyvin muuten toimiva suhde tappaa seksin?
Ollaan mieheni kanssa tätä mietitty ja voihan se olla niin...
Ollaan myös tosi hyviä ystäviä mikä myös voisi vaikuttaa seksipuoleen.
Mä en kertakaikkisesti enää kohta kestä tätä!
kämppäkavereita..? mielestäni suhteemme on jo enemmänkin ystävyyden tasolla, mieheni ei asiaa kuitenkaan näin näe. Olen joskus sanonut hänelle, että mietipä jos olisimme vain ystäviä, mikä muuttuisi? EI MIKÄÄN!
Itse en myös pystyisi pettämään miestäni, en kiellä etteikö ajatus olisi käynyt mielessä, mutta koska suhde muuten toimii niin hyvin niin tuntuisi jotenkin kohtuuttomalta.
Yön pimeinä tunteina olen myös miettinyt mitä haluan elämältäni.. Riittääkö seksitön mutta muuten täydellinen suhde tulevaisuudessa??
Itse en varmaankaan seksittömässä suhteessa pysty elämään, mutta en osaa lähteä tästä.Tosi ahdistunut olo...
Siis uskomatonta. Olen luullut, että olen yksin tässä tilanteessa. Itse voisin harrastaa seksiä TOSI usein ja jotenkin naiivisti olen luullut, että miehetkin haluavat.. Mutta ei se nyt mennytkään nii.. Ainainen "ruinaaminen" ja aloitteiden teko vailla tulosta syö itsetuntoani ihan kamalasti. Aina ryhdyn miettimään, että mikä mussa on vikana...Vaikka avomieheni mukaan se on vain hänestä kiinni. Tiedän, ettei hän petä minua. Hän sanoo olevansa vain vähemmän seksuaalinen kuin minä. Sitten minusta tuntuu että seksin harrastaminen on hänestä "pakkopullaa", ja sitä tehdään vain siksi, että minä haluan. Jaan tuon ahdistuksen tunteen kanssasi!!!
Painimme saman ongelman kanssa avomieheni kera. Hän ei ole tehnyt aloitetta seksiin kahteen vuoteen... ilman omaa yrittämistä meillä ei olisi seksiä enää OLLENKAAN.
Unohdan välillä olevani nainen, kun en saa minkäänlaista intohimoa, kehuja tai kosketusta osakseni. Voiko tällaisessa suhteessa elää ja olla tyytyväinen?
Meillä on myös siinä mielessä sama tilanne, että mieheltä puuttuu oma-aloitteisuus kokonaan - jos en minä suunnittelisi vaikka matkaa, emme tekisi lomalla yhtään mitään (ja tämäkin on koettu).. Hoidan suurimman osan kotitöistä, sillä miestäni ei kuulemma sotku häiritse. Lisäksi tienaan vielä suurimman osan rahoistamme. Välillä tuntuu että mitä tässä suhteessa oikein on, mikä saa minut siinä pysymään? Toisaalta lähteminenkin tuntuu vaikealta, kun niitä hyviäkin puolia löytyy niin paljon (huumori, keskustelut, arvot jne.). Ikävää, mutta lohdullista kuulla että kohtalotovereitakin on. Miten olette ajatelleet jatkaa?
Me ollaan kuitenkin niin hyviä kavereita ja suhde muuten loistava.Hän on unelmieni prinssi jota en edes uskonut olevan olemassakaan..Siksi on vaikeaa ymmärtää kuinka on mahdollista että on sitten tälläinen ongelma.Kyllä tää itsetuntoa syö ja kovaa.En haluaisi tulla tunteettomaksi mutta millä suojaudun jatkuvalta torjumiselta?
En saa itseäni irti suhteesta.Luulin että se olisi iha helppoa mutta olin väärässä.Olen jopa yrittänyt alkaa psyykata itseäni ja nähdä vain huonoja puolia miehessäni.Kaikissahan niitä on...
Mietin että no eipä tarvitsisi tätä tai tuotakaan asiaa enää stressata kun tuo ihminen katoaisi elämästäni.Mä en ymmärrä miten muuten niin hyvä suhde voi mennä tälläiseksi.:(
En olisi koskaan uskonut että vastaani tulisi haluton mies..
En ole koskaan aiemmin kohdannut tälläistä ilmiötä omalla kohdallani.
Onko täällä ketään joka olisi saanut joko asiat selvitettyä ja suhde toimii, tai joka on eronnut tälläisessä tilanteessa?
Olisi kiva tietää ratkaisujen seurauksista...
Jeps. Tuntuu olevan ongelmia vähän kaikilla. Mulla 4 vuotta suhdetta takana ja itse saa puuhailla jos mielii seksiä harrastaa. Mies luulee myös, että heti kun muna vilahtaa kalsareista niin nainen on heti halukas.. Ei silleen ihan toimi. Itse se sanoo syyksi sen ettei jaksa aina saman kanssa kun on tottunut useisiin, mutta ei kuitenkaan halua käydä vieraissa. Tästähän se voi tietenkin johtua muillakin. Ei tosin ole välttämättä sellainen asia, jonka haluaa kumppanilleen kertoa. Olen itsekin miettinyt vieraita miehiä, mutta se tuntuu jotenkin julmalta. Saa nähdä mitä tapahtuu jos tässä vielä kymmeniä vuosia yhdessä ollaan.. Useat ystäväni vakkari suhteessa myös ilman seksiä. Toiset ymmärtää jos nainen on levähtänyt täysin, mutta itsekin huolehdin itsestäni ja olen täysin kivan näköinen ja siisti. Monelle muullehan kelpaisi, paitsi omalle. Kaikkea ei voi saada..
No pyydä että se sormettais sua samalla kun katsoo vaikka telkkua tai lukee jotain lehteä...heh. Eipä siitä luulis olevan miehelle kovaa vaivaa. Onko se kepin saaminen alapäähän niin hirveän tärkeää oikeesti? Meinaan sä saat hellyyttä ja kaikkea muuta mahdollista. Seuraava äijä voi kyllä antaa paljon munaa, mutta voi olla muuten idiootti ja ärsyttävä tyyppi, ja se suhde loppuu siihen. Sehän on miehelle keskittymistä vaativa, hikinen suoritus yleensä. Monissa suhteissahan seksi aikaa myöten aina vähenee.
Minun aikaisemmissa suhteissa seksi ei ole koskaan vähentynyt.Takana on myös 7 vuoden suhde.Jos sulla on tollanen asenne koko juttuun niin ei taida olla hajuakaan siitä miten kamala tilanne tälläinen voi olla?
Seksissä on kyse muustakin kuin kepin saamisesta alapäähän.
Se läheisyys, kosketukset ja muut lässynläät. Mutta hellyyttähän sä usein saatkin, vai etkö saa enää sitäkään?
Ja mites se liittyy taas tähän?Suhde on myös enemmän kuin pelkkää hellyyttä?vai?
Hellyyttäkin voi olla monenlaista...
Läheisyys ja se, että tuntee itsensä halutuksi on kai se idea siinä koko hommassa. Naiselle tai ainakin minulle on ongelma siinä, että tiedän mieheni haluavan moniakin naisia, jotka on ulkoisesti sellaisia kuin hän haluaa. Itse en halua käydä läpi montaa leikkausta näyttääkseni Jenna Jamesonilta. Tuntuu inhottavalta, että hän ei voi haluta minua seksuaalisesti sellaisena kuin olen. Muutoin meillä on loistava suhde ja kaikki on hyvin. Seksittömyys painaa kuitenkin mieltäni. Nytkin täällä töissä mietin vain sitä..
Niinqu sä haluut et se niinqu vähän silleen niinqu hiplais sun alastonta vartaloa...kihihi. Ota sit vaikka vapaa suhde puheeksi tai puhu erosta. Miehet yleensä säpsähtää ja herää kun loppu alkaa olemaan käsillä.
loppu lähellä.Ollaan muuttamassa erilleen.Olen myös vuosia sitten puhunut vapaasta suhteesta.Eli tää ei taida säpsähtää ennen kuin on liian myöhästä.Oisko muita hyvii neuvoi?:D
Onko ainut syy siis tämän seksinpuute, vai onko taustalla jotain muutakin kerran olette erillenne muuttamassa?
Kyllä siinä kuolee kaikki parisuhteesta kun seksikin kuolee ja toisinpäin.
Mä en enää tunne mitään, valitettavasti...
Uskomatonta että tunteet voi tosta vaa kadota.
Vai onko ne sitten kadonneet pikkuhiljaa huomaamatta?
Eipä kai se mies sitten ollutkaan niin hellä, huomioiva, loistava ja muuta vastaavaa, jos tunteesikin on kadonneet taivaan tuuliin. Vai mahtoiko se olla sitten liian hyvä ja kiltti sun makuun? Tai sitten vaan intohimosi ja puutteesi kourissa kumosit ne "monet" hyvätkin asiat mitä miehessä ja teidän suhteessa yleensäkin oli. Teidän suhteeseen oli tullut jo se arki, ja monissa suhteissa se tarkoittaa seksinkin vähenemistä. Riippuu pariskunnasta. Pistikö mies yhtään vastaan, vai oliko ihan "erotaan vaan" fiiliksillä myös? Meinaan voipi olla että hänkin taisi olla sinuun kyllästynyt, mutta oli tottunut elämään ja olemaan sun kanssa. Sellaista kaveri/kämppis meininkiä. Ehkä sä et viehättänyt häntä enää seksuaalisesti..jne