- Uusin Bond-elokuva on täyttä soopaa -
No niin, nyt se sitten tapahtui, Bond on saanut lusikan perseeseen. Tuolla metaforalla tarkoitan sitä, että uusin James Bond -elokuva on surkein ja naurettavin tekele, mitä muuten niin loistokkaassa Bond-sarjassa on nähty. Se mikä mättää, on kuitenkin onnistuttu tuotannon loppuvaiheessa kätkemään kulissien ja tietokone-efektien taakse niin, että katsojalle saattaa jäädä hieman tyhjä olo elokuvan jälkeen.
Kuolema saa odottaa elokuvan henkilöt ovat suhteellisen onnistuneet yleiseen tasoon verrattuna. Mutta, ainoa henkilö, joka on koko elokuvan ajan epäuskottava on itse James Bond, eli Pierce Brosnan. Hän on kasvanut yli jo siitä uskottavuudesta, jota Bondilta vaaditaan. Varsin laimeahkot ja tuulesta temmatut repliikit kuulostavat herran suusta ammennettuina vieläkin laimeammilta. Harmi vaan, että seuraavassakin Bondissa nähdään Brosnan pääosassa. Brosnanin heikkous Bondina on eittämättä se, että hän ei yllä karismaattisuudessaan ja näyttelijälahjoissaan lähellekään Roger Mooren tai Sean Conneryn tasolle, jotka molemmat ovat niitä parhaita Bond-näyttelijöitä. Moore omasi huikean tyylinsä ja Connery oli karismaattinen sekä samalla toiminnallisesti pätevä henkilö. Mutta muistoista nykyaikaan. Muina tähtinä Die Another Dayssa nähdään Halle Berry, joka esittää länsimaista naisagenttia Jinxiä. Hänen roolisuorituksensa on aivan toista luokkaa verrattuna Brosnaniin. Ennakko-odotukset hänen soveltuvuudestaan Bond-tytöksi olivat varsin maassa, mutta hän näytti osaamisensa tason - joka oli mielestäni kiitettävä - jo heti ensimmäisessä kohtauksessaan. Pahikset tulevat sitten Pohjois-koreasta. Heidän hahmonsa jää eittämättä Brosnanin varjoon, mikä ei ole uutta Bond-sarjassa. Eräs sivuhahmo on pakko nostaa esiin, nimittäin uusi Q. Hän on perinyt arvonsa edesmenneeltä Desmond Llewelyniltä. Uusi Q hallitsee vanhat repliikit täydellisesti, eikä Q:n vaihtumista huomaa kunnolla. Tästä paljon kiitoksia.
Elokuvan juoni kulkee jälleen samaa vanhaa kaavaa, paikat vain muuttuvat ajan myötä. Aluksi James on suorittamassa tehtävää Pohjois-koreassa. Hän joutuu vaikeuksiin ja lopulta hänet vangitaan. MI6 vapauttaa hänet pahojen kommunistien kynsistä, jonka jälkeen MI6 vapauttaa Bondin tehtävästään. Varsin yllättävää. Bond alkaa selvittää asioita omien suhteidensa avulla ja hän päätyy Kuubaan, missä hän tapaa Jinxin. Bond saa selville asioita eräästä terroristista. Nämä tiedot ovat arvokkaita MI6:lle, ja niinpä Bond pestataan jälleen takaisin töihin. Hänen tehtävänsä suuntautuu Islantiin, missä elokuvan kliimaksi alkaa kehkeytyä. Lopputaistelu käydään lentokoneessa, ja näin ollen Bond on taas pelastanut maailman erään terroristin kynsistä. Lopuksi Bond saa tytön ja sitten onkin jo lopputekstien aika. Lyhyesti: vanha kaava ja uutta eksotiikkaa.
Bond filmin ohjaus oli tällä kertaa uskottu uusseelantilaiselle Lee Tamahorille, joka ei ole mikään "naama" elokuvamarkkinoilla. Bondin katsottuani en ihmettele asiaa yhtään. Ohjaaja on nähtävästi unohtanut työnsä tärkeyden elokuvaa tehtäessä, sillä ohjaajan kädenjälki on aivan kamalaa. Suuret linjat puuttuvat täysin, eikä elokuvasta saa mitään konkreettista kiinnekohtaa. Edellistä Bond-elokuvaa The World Is Not Enough:ia haukuttiin sen toiminnallisesta hitaudesta. Tällä kertaa ohjaaja on ottanut maalikseen järjettömän nopeuden, mikä syö katsojan uskottavuutta ja katsottavuutta. Hartaasti toivon, että tämä oli Tamahorin ensimmäinen ja viimeinen Bond-ohjaus.
Musiikki Bond-leffoissa on aina ollut upeaa. Sitä se on tälläkin kertaa, paitsi alkubiisi. Madonnan esittämä kappale on revitty niin syvältä ja niin kaukaa, ettei se sovellu alkuunkaan Bond-leffaan. Muilta osin uudet orkesterisovitukset musiikin säveltäjä David Arnold on saanut toimimaan upeasti. Tälläkin kertaa musiikki nostaa elokuvan arvostusta. En tiedä, onko Arnold aivan tarkoituksella säästänyt tähän kahdenteenkymmenenteen Bondiin sitä kohtaa, missä koko orkesteri soittaa yhtä aikaa Bondin teemaa tuttina, mutta pakko sanoa, että idea on loistava ja se toimii!
Die Another Day ontuu erityisen pahasti tietokone-efekteissään. Nyt on muistettava, että suomalaisissa paskateattereissa ei ole tietenkään parhaita mahdollisia projektoreita, eikä eteenkään (kalliita) digitaaliprojektoreita. Filmille siirrettäessä efektien taso laskee huomattavasti. Mutta se ei riitä yksin selittämään sitä, että elokuvan tehosteet näyttävät rumilta. Yleinen linja Bondeissa tähän mennessä on ollut, että kaikki kohtaukset pyritään tekemään aidosti. Tämän ansiosta elokuvat ovatkin olleet upeita ja henkeäsalpaavia, mutta uusin on kaikkea muuta. Myös intron kaavaa on muutettu. Ennen intro on ollut sen tekijän tyylinäyte grafiikasta, jonka taso on ollut huimaa. Nyt introssa on juoni, mikä on huono asia. Introssa ei ollut mitään uutta tehosteiden puolelta - toisaalta ei leffassakaan. Nämä edellä mainitsemani uudistukset ovat siis vieneet lopunkin uskottavuuden ennen niin loistokkaalta Bond-sarjalta.
Leikkaus on vahvassa ja sekavassa yhteydessä ohjaajan tempoon. Leikkauksen linjat jäljittelevät vanhaa Bond-tunnelmaa, mikä ohjaajalta puuttuu. Kuitenkin ilmeisesti ohjaajan käskystä leikkaaja ei ole saanut tehdä omaa työtään.
Jossain vaiheessa tuotantoa on katsottu liikaa The Matrix -elokuvaa. Tämä käy ilmi erityisesti hidastuksista ja kameraslideistä, joita niin ohjaaja kuin kameramiehetkin suosivat. Tässä näkee erityisen hyvin sen, että ohjaaja on opiskellut tekemään sotaleffoja, vaikka hänen visuaaliset kykynsä riittäisivät hädin tuskin Salattujen Elämien tekoon.
Epäonnistunut kokonaisuuksien hallinta, liian nopea tempo ja rahalla tuotettu spektaakkeli kuvaavat parhaiten uusinta 007-elokuvaa. Rahaa on todellakin palanut yli 140 miljoonaa dollaria, vaikka lopputulos on tuskin edes kolmanneksen näköinen tuosta summasta. Leffojen taso näyttää laskeneen sitten vanhojen kunnon Bondien jälkeen alamäkeä kuin lehmän häntä.
No niin, nyt se sitten tapahtui, Bond on saanut lusikan perseeseen. Tuolla metaforalla tarkoitan sitä, että uusin James Bond -elokuva on surkein ja naurettavin tekele, mitä muuten niin loistokkaassa Bond-sarjassa on nähty. Se mikä mättää, on kuitenkin onnistuttu tuotannon loppuvaiheessa kätkemään kulissien ja tietokone-efektien taakse niin, että katsojalle saattaa jäädä hieman tyhjä olo elokuvan jälkeen.
Kuolema saa odottaa elokuvan henkilöt ovat suhteellisen onnistuneet yleiseen tasoon verrattuna. Mutta, ainoa henkilö, joka on koko elokuvan ajan epäuskottava on itse James Bond, eli Pierce Brosnan. Hän on kasvanut yli jo siitä uskottavuudesta, jota Bondilta vaaditaan. Varsin laimeahkot ja tuulesta temmatut repliikit kuulostavat herran suusta ammennettuina vieläkin laimeammilta. Harmi vaan, että seuraavassakin Bondissa nähdään Brosnan pääosassa. Brosnanin heikkous Bondina on eittämättä se, että hän ei yllä karismaattisuudessaan ja näyttelijälahjoissaan lähellekään Roger Mooren tai Sean Conneryn tasolle, jotka molemmat ovat niitä parhaita Bond-näyttelijöitä. Moore omasi huikean tyylinsä ja Connery oli karismaattinen sekä samalla toiminnallisesti pätevä henkilö. Mutta muistoista nykyaikaan. Muina tähtinä Die Another Dayssa nähdään Halle Berry, joka esittää länsimaista naisagenttia Jinxiä. Hänen roolisuorituksensa on aivan toista luokkaa verrattuna Brosnaniin. Ennakko-odotukset hänen soveltuvuudestaan Bond-tytöksi olivat varsin maassa, mutta hän näytti osaamisensa tason - joka oli mielestäni kiitettävä - jo heti ensimmäisessä kohtauksessaan. Pahikset tulevat sitten Pohjois-koreasta. Heidän hahmonsa jää eittämättä Brosnanin varjoon, mikä ei ole uutta Bond-sarjassa. Eräs sivuhahmo on pakko nostaa esiin, nimittäin uusi Q. Hän on perinyt arvonsa edesmenneeltä Desmond Llewelyniltä. Uusi Q hallitsee vanhat repliikit täydellisesti, eikä Q:n vaihtumista huomaa kunnolla. Tästä paljon kiitoksia.
Elokuvan juoni kulkee jälleen samaa vanhaa kaavaa, paikat vain muuttuvat ajan myötä. Aluksi James on suorittamassa tehtävää Pohjois-koreassa. Hän joutuu vaikeuksiin ja lopulta hänet vangitaan. MI6 vapauttaa hänet pahojen kommunistien kynsistä, jonka jälkeen MI6 vapauttaa Bondin tehtävästään. Varsin yllättävää. Bond alkaa selvittää asioita omien suhteidensa avulla ja hän päätyy Kuubaan, missä hän tapaa Jinxin. Bond saa selville asioita eräästä terroristista. Nämä tiedot ovat arvokkaita MI6:lle, ja niinpä Bond pestataan jälleen takaisin töihin. Hänen tehtävänsä suuntautuu Islantiin, missä elokuvan kliimaksi alkaa kehkeytyä. Lopputaistelu käydään lentokoneessa, ja näin ollen Bond on taas pelastanut maailman erään terroristin kynsistä. Lopuksi Bond saa tytön ja sitten onkin jo lopputekstien aika. Lyhyesti: vanha kaava ja uutta eksotiikkaa.
Bond filmin ohjaus oli tällä kertaa uskottu uusseelantilaiselle Lee Tamahorille, joka ei ole mikään "naama" elokuvamarkkinoilla. Bondin katsottuani en ihmettele asiaa yhtään. Ohjaaja on nähtävästi unohtanut työnsä tärkeyden elokuvaa tehtäessä, sillä ohjaajan kädenjälki on aivan kamalaa. Suuret linjat puuttuvat täysin, eikä elokuvasta saa mitään konkreettista kiinnekohtaa. Edellistä Bond-elokuvaa The World Is Not Enough:ia haukuttiin sen toiminnallisesta hitaudesta. Tällä kertaa ohjaaja on ottanut maalikseen järjettömän nopeuden, mikä syö katsojan uskottavuutta ja katsottavuutta. Hartaasti toivon, että tämä oli Tamahorin ensimmäinen ja viimeinen Bond-ohjaus.
Musiikki Bond-leffoissa on aina ollut upeaa. Sitä se on tälläkin kertaa, paitsi alkubiisi. Madonnan esittämä kappale on revitty niin syvältä ja niin kaukaa, ettei se sovellu alkuunkaan Bond-leffaan. Muilta osin uudet orkesterisovitukset musiikin säveltäjä David Arnold on saanut toimimaan upeasti. Tälläkin kertaa musiikki nostaa elokuvan arvostusta. En tiedä, onko Arnold aivan tarkoituksella säästänyt tähän kahdenteenkymmenenteen Bondiin sitä kohtaa, missä koko orkesteri soittaa yhtä aikaa Bondin teemaa tuttina, mutta pakko sanoa, että idea on loistava ja se toimii!
Die Another Day ontuu erityisen pahasti tietokone-efekteissään. Nyt on muistettava, että suomalaisissa paskateattereissa ei ole tietenkään parhaita mahdollisia projektoreita, eikä eteenkään (kalliita) digitaaliprojektoreita. Filmille siirrettäessä efektien taso laskee huomattavasti. Mutta se ei riitä yksin selittämään sitä, että elokuvan tehosteet näyttävät rumilta. Yleinen linja Bondeissa tähän mennessä on ollut, että kaikki kohtaukset pyritään tekemään aidosti. Tämän ansiosta elokuvat ovatkin olleet upeita ja henkeäsalpaavia, mutta uusin on kaikkea muuta. Myös intron kaavaa on muutettu. Ennen intro on ollut sen tekijän tyylinäyte grafiikasta, jonka taso on ollut huimaa. Nyt introssa on juoni, mikä on huono asia. Introssa ei ollut mitään uutta tehosteiden puolelta - toisaalta ei leffassakaan. Nämä edellä mainitsemani uudistukset ovat siis vieneet lopunkin uskottavuuden ennen niin loistokkaalta Bond-sarjalta.
Leikkaus on vahvassa ja sekavassa yhteydessä ohjaajan tempoon. Leikkauksen linjat jäljittelevät vanhaa Bond-tunnelmaa, mikä ohjaajalta puuttuu. Kuitenkin ilmeisesti ohjaajan käskystä leikkaaja ei ole saanut tehdä omaa työtään.
Jossain vaiheessa tuotantoa on katsottu liikaa The Matrix -elokuvaa. Tämä käy ilmi erityisesti hidastuksista ja kameraslideistä, joita niin ohjaaja kuin kameramiehetkin suosivat. Tässä näkee erityisen hyvin sen, että ohjaaja on opiskellut tekemään sotaleffoja, vaikka hänen visuaaliset kykynsä riittäisivät hädin tuskin Salattujen Elämien tekoon.
Epäonnistunut kokonaisuuksien hallinta, liian nopea tempo ja rahalla tuotettu spektaakkeli kuvaavat parhaiten uusinta 007-elokuvaa. Rahaa on todellakin palanut yli 140 miljoonaa dollaria, vaikka lopputulos on tuskin edes kolmanneksen näköinen tuosta summasta. Leffojen taso näyttää laskeneen sitten vanhojen kunnon Bondien jälkeen alamäkeä kuin lehmän häntä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni Pierce Brosnan on aivan LoistavA Bondina! Itse en ole nähnyt vielä Die Another Daytä, mutta aijon sen kyllä mennä tällä viikolla vielä katsomaan. Joten en voi hirveästi arvostellakkaan. Loistava elokuva se tulee kyllä olemaan.Toivon mukaan. Brosnanilta puuttuu ehkä paljonkin sitä mitä Conneryllä ja Moorella on. Mutta mielestäni jotenkin Brosnan vain pystyy parempaan. Onhan tuo ihan hyvän näköinenkin... :)
...se mikä mättää nykyajan Bondeissa on liika räiskintä ja erikoisefektit. Bondilta on mennyt uskottavuus, toisaalta Die another day on parempi elokuva kuin mitä esim. Huominen ei koskaan kuole.
Täydellinen moka ohjaajalta oli valita Halle Berry naispääosaan. Berry ei istu yhtään NSA agentin rooliin, varsinkaan Bondmaiset kuivien vitsien letkautukset Berry suusta kuulostaa typeriltä.
Olen aivan samaa mieltä siitä että Brosnan ei yllä samalle tasolle kuin aikaisemmat Bondin näyttelijät.
Mielestäni uusissa Bondeissa on liikaa "nopeutta", Bondista on kadonnut se jokin, se jokin joka on ihmisiä Bondissa viihdyttänyt. Nykyään monet käyvät katsomassa Bond-leffat vain siksi että voi sanoa nähneensä kaikki Bondit, niiden katsomassa käyminen on tullut vain monelle "tavaksi", ei monikaan käy niitä katsomassa enää sen Bondin vuoksi vaan "tavan"!
Uusinta Bondia en ole nähnyt, joten en voi sitä nyt arvostella, tarkoitukseni on kyllä mennä kattomaan uusin Bondi mahdollisimman nopeasti!
Pidin enemmän vanhoista Bondeista, voi kunpa uusinkin saataisiin se "jokin" takaisin!
Niin tulihan se Bond katsottua ja petyttyä. Syy pettymyksessä ei liittynyt Brosnaniin eikä juoneen. Vaan nykyiseen ajatteluun ja tyylitajuttomuuteen. Ei hyvää elokuvaa tehdä pelkälllä räminällä ja jopa toimintaelokuvassa on rajansa toiminnalla. Mikä tekee Kummisedistä hyviä mafiaelokuvia? Vastaus: Niissä on tyyliä ja sopivasti väkivaltaa. Nyt toimintakohtausten uskottavuus oli kadonnut ja surffaus kohtaus islannissa oli pettymys sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllä kohtaukset pitäisi olla edes teoriassa mahdollisia.
Parhaat karate/kungfu leffathan oli jo lapsen silmin niitä joissa oli tyylikkäitä tappeluita ei määrä ratkaise vaan laatu. Juoni oli jees ja Bond oli jopa vahingoittunut mikä oli positiivista. Kuuba osuus oli myös tyylikäs ja täytti Bond kriteerit.
En oo vielä nähny... Toivottavasti ei oo noi surkee miltä tekstis perusteel tajusin. Oon pettyny. Nyyh!