Oletteko saaneet ystäviä/kavereita yliopistosta?
Meillä on yhteisiä luentoja noin 2krtaa viikossa, ja porukka on muutenkin sellaista, että niillä vaikuttaa jo olevan omat kaveripiirinsä kullakin tahoillaan, eikä siihen uudet tuttavuudet mahdu.Ryhmämmekin on todella pieni.Esim. yhteisiin illanviettoihin (joita oli opiskelun alussa muutama järkätty) saattaa parhaimillaan ilmestyä jopa KAKSI tyyppiä!
Joten ko. ihmisiä ei siis todellakaan kiinnosta tutustua opiskeluporukkaan paremmin.
Tämä asia surettaa minua todella paljon, ja tunnenkin itseni usein todella yksinäiseksi.
Kun vanhat ystävät ovat muuttaneet muualle, ja luulin vielä vuosi sitten, että kyllä sieltä yliopistosta uusia kavereita saa, mutta ei niin ei...Masennuksenikin johtuu paljolti juuri ko. asiasta.
Olisiko kenelläkään ehdotuksia, miten yliopistosta voisi löytää kamuja? Oletteko te muut löytäneet oman porukkanne?
Meillä on yhteisiä luentoja noin 2krtaa viikossa, ja porukka on muutenkin sellaista, että niillä vaikuttaa jo olevan omat kaveripiirinsä kullakin tahoillaan, eikä siihen uudet tuttavuudet mahdu.Ryhmämmekin on todella pieni.Esim. yhteisiin illanviettoihin (joita oli opiskelun alussa muutama järkätty) saattaa parhaimillaan ilmestyä jopa KAKSI tyyppiä!
Joten ko. ihmisiä ei siis todellakaan kiinnosta tutustua opiskeluporukkaan paremmin.
Tämä asia surettaa minua todella paljon, ja tunnenkin itseni usein todella yksinäiseksi.
Kun vanhat ystävät ovat muuttaneet muualle, ja luulin vielä vuosi sitten, että kyllä sieltä yliopistosta uusia kavereita saa, mutta ei niin ei...Masennuksenikin johtuu paljolti juuri ko. asiasta.
Olisiko kenelläkään ehdotuksia, miten yliopistosta voisi löytää kamuja? Oletteko te muut löytäneet oman porukkanne?
Vastaukset 27
Vanhimmat
En opiskele vielä yliopistossa vaan hain sinne tänä keväänä. En siis voi täysin "puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä". Jo pääsykokeissa kuitenkin juttelin mukavien ihmisten kanssa (muiden hakijoiden siis) ja sillä saralla on melko luottavainen olo, jos vain ovet minulle yliopistoon aukenevat! Yleensä en ole mikään hirmu sosiaalinen ihminen ja yllätyinkin positiivisesti siitä, miten luonnollisesti juttelin muiden hakijoiden kanssa. Eihän se nyt mitään kovin syvällistä juttelua ollut, mutta kuitenkin.
Myönnän toki, että sinun ja minun tilanteeni hieman poikkeavat toisistaan, mutta olen pohtinut itsekin tuota asiaa, että saako yliopistostä ystäviä. Minun kokemukset rajoittuvat ainakin vielä pääsykokeisiin, mutta hyviä kokemuksia nekin.
Minun neuvoni olisi, että juttele vain rohkeasti ihmisten kanssa. Kuulostaa toki helpommalta mitä se on, mutta kaikki alkaa tervehdyksestä ja vaikka lauseesta "Kylläpä ulkona sataa". No toki tuo on melko kliseinen lausahdus, mutta en parempaakaan tähän keksinyt. ;) Rohkeasti vain puhumaan ihmisille, ei ne purematta niele...ehkä. ;) Tsemppiä, toivottavasti kavereita löytyy!
Miksi vitussa niitä kavereita pitäisi löytyä?? Eikö yliopisto ole opiskelua eikä kavereiden hankkimista varten?
Ehkä kuitenkin on parempi, että juuri sinulle niin on.
Lukuunottamatta koulumaisia (opetusmenetelmiltään) aloja kuten lääkis, tapahtuu tehokkain opiskelu käytännössä aina yksin. Yliopisto on sosiaalista elämää varten, paikka jossa on kiva käydä kahvilla.
Lisäksi oman alan ystävien hankkimisessa on jopa hyötyä. Tuskin tulet tulevaisuudessa tekemään työtäsi yksin. Opiskeluaikana hankitut kontaktit saattavat olla jopa ratkaisevia tulevaisuutesi kannalta.
Joku opiskelukavereistasi on lähes varmasti joskus asemassa jossa voisi palkata sinut. Toisaalta saatat itse olla joskus asemassa jossa voisit palkata jonkun entisen opiskelukaverisi. Myös useita eri alojen yrityksiä keikkalääkäripalveluista lakiasiaintoimistoihin ja ohjelmistöyrityksiin on perustettu nimenomaisesti opiskelukavereiden kesken. En tiedä alaa jossa yksinäiset sudet pärjäisivät, tiedätkö sinä?
Kyllä kuule lääkiskin on pitkälti yksinäistä puurtamista kirjojen parissa, pakollisena pahana tulee yhteiset pienryhmäopetukset ylisosiaalisten lasten kanssa..
Sopiva ikä lääkäriksi valmistuvalle on 25. Muiden alojen naismaistereille 24, miespuolisille 25. Muut ovat enemmän tai vähemmän yli-ikäisiä.
Vuosisatojen ajan yliopistoista on valmistuttu siinä 20-25 vuotiaina elämäniloisina nuorina, valmiina uusiin haasteisiin. Yliopisto on nuorten oppilaitos eikä mikään yli kolmikymppisten vanhainkoti. Näin se on toiminut aina ja erinomaisin tuloksin.
Yksilö voi toki tehdä virhevalintoja ja korjata niitä mutta järjestelmän pitää ennen kaikkea tukea nopeaa valmistumista oikeaan elämään vuosikausien haahuilun tukemisen sijaan.
YTHS:n monet tutkimukset ovat aukottomasti osoittaneet, että opiskelijat jotka ovat hyvin ryhmäytyneet oman alansa opiskelijayhteisöön jaksavat paremmin, valmistuvat tavoiteajassa useammin ja kokevat opiskeluolosuhteensakin merkittävästi paremmiksi kuin kaltaisesi yksinäiset sudet. Yhteisön tuki auttaa, kun meinaa pääkoppa hajota.
Lääkäri ilman sosiaalisia taitoja on yhtä hyödyllinen kuin haudankaivaja ilman lapiota.
No pitäisikö olla joku 25-vuotias, ennen kuin voisi edes hakea lääkikseen? Kyllä se on nyt vain näin, että nuorena se on vitsa väännettävä. Helpointa on päästä sisään heti lukion jälkeen.
Noista pienryhmäkeskusteluista sen verran, että aina sinne mahtuu myös niitä perusnegatiivisia kolmekymppisiä, joilla on joku ihme asenneongelma nuorempia kohtaan. Totta on, että lääkiksestäkin löytyy monen sortin pissistä, mutta aikuisemmat henkilötkin saisivat hieman korjata asenteitaan.
ja kestää. Kolmekymppisenkin (kuin myös vanhemmankin) kasvu on vielä kesken ja eihän kukaan iälleen mitään voi. Kymmenen vuotta lisää, niin näkevät parikymppiset (ja kaikki muutkin) toisin silmin ja suhtautuminenkin on avoimempaa ja fiksumpaa. Ei tietenkään valitattavasti koske kaikkia. Joillakin vaan kasvu pysähtyy ja pilli, jonka läpi maailmaa katsovat jää kovin ohueksi. Fiksuja on niin 16-vuotiaissa, parikymppisissä, kolmekymppisissä jne. Mutta niin on valitettavasti myös niitä vähemmän avoimesti ja mutkattomasti toisiin suhtautuvia.
kun joutuu muuttamaan uudelle paikkakunnalle, josta ei tunne ketään. Helppohan se on paikkakuntalaisille, kun vanhat kaveripiirit säilyvät. Itse olen ainakin löytänyt käytännössä kaikki kaverini koulusta (ala-aste, yläaste, lukio). Enkä harrasta mitään kummallista, jossa tapaisi uusia ihmisiä.
Meillä opiskelu oli hyvin itsenäistä hommaa ja yksinäistä puurtamista, joten kimpassa oltiin aika harvoin. Eipä jäänyt yhtään kaveria, mutta eipä noita ole kaivattukaan.
Tämä on erittäin alariippuvaista. Varsinkin pienissä humanistisissa oppiaineissa myös ainejärjestöt ovat pieniä, ja muuttuvat herkästi jopa tietyn ryyppyklikin omaksihauskaksi tai sitten aktiiveja ei löydy ja toimintaa ei juuri ole. Henkilömäärltään suuremmilla aloilla kuten oikis, lääkis, taas perinteet ja yhteishenki ovat aivan toista luokkaa - kun porukkaa on paljon syntyy monenlaista toimintaakin.
Homma on paljon kiinni myös siitä, paljonko kontaktiopetusta on. Jos opetuksena on vain luentoja, ja vielä pahempaa jos niitä on vaon satunnaisesti, ei porukoita oikein tosiaan synny. Jos on paljon yhteisiä harjoitustöitä jne. on tilanne toinen.
Tutorointiin kannattaa osallistua sekä tutoroitavana että itse tutorina. Siinä ainakin tutustuu uusiin, jotka eivät vielä ole ehtineet klikkiytyä.
Onneksi kaikissa yliopistoissa on myös oppiainerajat ylittävää toimintaa! Käy tutustumassa osakuntiin ja harrastusyhdistyksiin, kokeile opiskelijaliikuntaa tai muuta vastaavaa. Jos omasta luentoporukasta ei kavereita löydy, niin kyllä niitä löytyy sen ulkopuolelta.
Kiitos kaikille vastanneille!
Meitä tosiaan jo varoiteltiin opiskelujen alussa, että ko. oppiaineen opiskelijat ovat pääpiirteiltään sellaisia, ettei heitä kiinnosta mikään opiskelujen ulkopuolinen "tutustumistoiminta"...kuulemma ihan yleistä tällä alalla...Ja tosiaankin, kun on noita luentojakin niin vähän, niin eipä siinä oikein voikaan tutustua paremmin, hyvä jos toisiamme tervehditään. Kiitos kuitenkin kaikista "tutustumisvinkeistä", täytyypä koittaa esim. juuri jotakin opiskelijaliikuntaryhmää ensi syksynä!
Pelottaa, että masennun enemmänkin juuri tuon yksinäisyyden takia, ja opinnot alkavat tökkiä..huoh. Kunpa sitä vain oppisi nauttimaan yksinolosta ja yksinäisyydestä eikä enää kaipaisikaan ystäviä...mutta ei kai ihminen sitten ole sellainen...
Asiaa ei auta se, että kuulin nyt kesällä juuri, kuinka "mahtava opiskelijaporukka" ystävälleni eri kaupunkiin oli muodostunut jo eka vuonna. Ala tosin on aivan toinen kuin omani, mutta...en voi olla tuntematta itseäni entistäkin luuserimmaksi, kun en ole pystynyt tutustumaan muihin edes vähän paremmin...
Täytynee kai silti yrittää jaksaa uskoa niitä kavereita ja ehkä ystäviäkin vielä löytyvän, joskus...
Saanko kysyä mitä alaa opiskelet ja missä kaupungissa/yliopistossa?
Sama juttu oli minullakin. Luulin etta yliopistosta jos mista loytyisi samanhenkisia ihmisia joista tulisi ystavia. Yhtaan ystavaa en saanut.
Yliopiston vaihtaminen edessa. Syyt siihen ovat monet, mutta viihtyminen ei suinkaan ole niista pienin.
Saas nahda miten talla kertaa, silla nyt olen yhta kokemusta viisaampi.
opiskelet, vai menikö se mulla ohi?
hei sinä aloittaja!
minuakin kiinnostaisi missä ja mitä opiskelet?
olen itse aloittamassa opinnot syksyllä ja hieman myös mietityttää tuo kaveritilanne. entiset kaverit muuttavat poikkeuksetta muille paikkakunnille kuin minä. en käytä alkoholia, enkä pidä riehumisesta ja örveltämisestä. en kuitenkaan haluaisi jäädä vaan kämpille yksin nyhjöttömään, sillä kaipaisin jopa loppu elämän kestäviä ystäviä. toisaalta ajattelen asiaa niinkin, etten tuskin niitä sydänystäviä mistään baari-illoista löydäkään. jokin liikuntaharrastus kiinnostaisi, ehkä minut löytää syksyllä yliopistosählystä tms.
vaikka monet yliopisto-opiskelijat ovatkin kovia juomaan ja juhlimaan, jaksan kuitenkin uskoa, etten ole lajissani ainoa. ongelmanani onkin, miten saada meidät samanhenkiset: kavereita kaipaavat ei-alkoholin käyttäjät, mutta muuten iloiset ja reippaat opiskelijanuorukaiset kerättyä yhteen. moni jää kotia sohvalle löhöämään, kun ei ole miitään baareja missä kokoontua. tähän täytyy tulla muutos!! olisiko ehdotuksia? :)
Korkeakoulut ovat opiskelua varten, eivät ystävänhakua. Ainakin minulle ovat opiskelijatoverini yksi lysti, he vain kilpailevat kanssani samoista töistä. En muutenkaan kerkiäisi ystävystellä kaikkien kanssa. Lähimmät ihmissuhteeni ovat mieluusti muualla.
Puolisoni lähti firmaan, johon meni kaverisuhteilla samasta paikasta vaikka kuinka paljon populaa. Nyt siinä paikassa on vain yksi alkuperäinen, joka eteni pomoksi. Puolisoni ja muut ovat vaihtaneet parempiliksaisiin hommiin muualle. Muistakaa siis, että työt, varsinkin se ensimmäinen paikka menevät pääsääntöisesti suhteilla. Sivun työpaikkailmoitukset ovat vain imagomainontaa. Jos työnteko kiinnostaa eikä isukilla ole firmaa, suosittelisin luomaan hyvät suhteet jo opiskeluaikana.
vaikutat kyllä juuri sellaiselta pelleltä jolla ei ihmissuhteita ole kuin netin välityksellä.
monta hyvää ystävää ja muutama tosi hyväkin. Olisi kiva, jos saisin sinusta uuden tosiystävän - vaikutat niin ihanalta, syvälliseltä ja fiksulta ihmiseltä.
Omat tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat saaneet kavereita enemmän intistä ja kämppiksistä, kuin yliopistolta. Jotkut alat kun ovat aika sellaista "yksin puurtamista", ja jos yhteisiä luentoja on kaksi kertaa viikossa, niin eihän siinä kovin helpolla muihin tutustuta.
Itse suosittelisin osallistumaan vaikka joidenkin tapahtumien järjestämiseen tms....
Monesti uusia ystäviä saa, kun tehdään yhteistyötä (vrt. intti ja kämppikset).
Siellä on paljon sosiaalisia tyyppejä, rohkeasti mukaan vaan toimintaan.
Olen hiljainen, ei alkoholia käyttävä, muuten OK nainen. Mutta siinäpä se. Eivät ne tule puhumaan enkä minäkään uskalla aloittaa...
Olen nyt opiskellut kaksi vuotta yliopistossa ja saanut pari hyvää ja läheistä ystävää sekä tietysti myös useita tuttuja, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan pari sanaa kampuksella. Toiseen hyvään ystävääni ystävystyin samassa solussa asumisen kautta (hänellä on eri pääaine ja ainejärjestö). Toiseen tutustuin ensimmäisen vuoden opiskelijarientojen kautta, koska olimme ne ainoat kaksi aktiivista fuksia, jotka jaksoivat käydä kaikissa saunailloissa jne. Näiden ystävien kanssa minulla on kuitenkin tosi vähän yhteisiä luentoja ja kursseja, joten välillä on ollut kyllä yksinäinen fiilis kampuksella.
Olen myös pettynyt ainejärjestötoimintaamme, koska kuvittelin, että mukaan olisi helppo päästä ja sitä kautta löytyisi paljon uusia ystäviä. Ensimmäisenä vuonna osallistuinkin aktiivisesti ainejärjestön pippaloihin ja reissuihin, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että mukaan siihen sisäpiiritoimintaan ei kovin helposti pääse.
Bileissä tietysti voi käydä, mutta ei sielläkään kovin hauskaa ole jos on kokoajan ulkopuolinen olo. Vanhemmat opiskelijat osoittautuivat omissa porukoissaan liikkuviksi ja jotenkin ihmeellisen sisäänpäinkääntyneiksi. Huvittavinta on, että aikuiset ihmiset, jotka istuvat vuoden aikana kerran kuussa samoissa saunailloissa eivät moikkaa kampuksella vastaantullessa, vaikka ihan varmasti tuntevat. Yritin ystäväni kanssa pyrkiä myös ainejärjestön hallitukseen, mutta sekään ei onnistinut, koska vanhat hallituslaiset halusivat jatkaa keskenänsä, ei siis mahtunut sinnekään.
En usko, että vika olisi minussakaan, sillä olen avoin ja ystävällinen ihminen, joka ottaa toiset huomioon. Kotikaupungissani minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada ystäviä ja vanhat ystävät onneksi ovat vielä olemassa siellä. Olen puhunut tästä myös muiden saman vuosikurssin opiskelijatuttujen kanssa ja heillä on ollut ihan samanlaiset fiilikset ainejärjestötoimintaan osallistumisesta eli tuntevat että heitä katsotaan nenän vartta pitkin ja jätetään ulkopuolelle. Olen kuitenkin muilta ystäviltäni kuullut paljon parempia ja positiivisempia kokemuksia ainejärjestötoiminnasta. Harmittaa vaan kun kävi näin huono tuuri. Toisena vuonna luovutin enkä ole enää jaksanut juosta ainejärjestömme kekkereissä. Nyt olen onneksi saanut opiskelijapaikkakunnalta uusia ystäviä kesätöiden kautta. :) Olen myös koko opiskeluaikani seurustellut ja ilman poikaystävääni olisin kyllä tuntenut itseni aika yksinäiseksi uudella paikkakunnalla.
kamalaa jos minullekin käy noin..miten ihmiset ovat noin ilkeitä että jättävät jonkun ulkopuolelle..johtuuko oman alan sisäisestä kilpailusta tms? itse olen juuri toivonut että pääsisin opiskelemaan että saisin jotain sosiaalista verkostoa, lukion jälkeenkun ei ole enää ollut paljoa kavereita ympärillä pariin vuoteen ja on niin yksinäistä.
itse olen kyllä sosiaalinen ja toivon saavani ystäviä.
tosin edellisessä opiskelupaikassa huomasin, miten vaikea jo muodostuneeseen ryhmään on päästä sisälle -se vaati työtä. Piti roikkua perässä, kysellä, tunkea mukaan jne..siihen meni pari kk ennen kuin pääsin mukaan. Varsinkin tytöt muodostavat nopeasti ryhmittymiä joihin kestää aikansa päästä sisään..