Jos olet kokenut rauhanyhdistyksessä painostusta tai ahdistavaa toimintaa, voit antaa arvokkaita tietoja Helsingin ja Turun yliopistojen uskontotieteen laitoksilla parhailaan valmisteilla oleviin tutkimuksiin.
1. Pro gradu -tutkimus hengellisestä väkivallasta (Helsingin yliopisto)
Onko sinulle tehty hengellistä väkivaltaa? Onko ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauttasi riistetty tai rajoitettu? Onko sinua pahoinpidelty tai alistettu henkisesti vetoamalla uskonnon normeihin? Miten selvisit siitä? Ja ennen kaikkea, miten hengellinen väkivalta on vaikuttanut uskonnollisuuteesi, uskonnollisiin kokemuksiisi ja suhtautumiseesi uskontoon? Mitä ja millaisia seurauksia hengellisellä väkivallalla on ollut elämässäsi?
Teen aiheesta uskontotieteen pro gradu-tutkielmaa Helsingin yliopistoon, ja tarinasi on tutkimukselleni tärkeä. Voit kirjoittaa arasta aiheesta nimettömänäkin, mutta toivon sinun mainitsevan ikäsi ja sukupuolesi. Yhteystietojasi toivoisin mahdollista tutkimushaastattelua varten. Kaikki tiedot käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti.
Voit lähettää tarinasi postitse:
Marianne Suomalainen
Uskontotieteen laitos
PL 59
00014 Helsingin yliopisto
tai sähköpostilla
[email protected]
2. Pro gradu -työ uskonnollisesta painostuksesta
(Turun yliopisto)
Teen pro gradu- työtä uskonnollisesta painostuksesta ihmisten omien kokemusten perusteella Turun yliopiston uskontotieteen laitokselle.
Jos olet kokenut uskonnollista painostusta jossakin uskonnollisessa yhteisössä,
kirjoita minulle luottamuksellisesti kokemuksistasi.
Uskonnollista painostusta on monenlaista ja eri ihmiset kokevat eri asioita painostavina. Uskonnollisen painostuksen kokeminen on siis usein hyvin henkilökohtainen asia. Tärkeintä on kokija itse ja hänen painostavat kokemuksensa.
Uskonnollista painostusta voi kokea minkä tahansa uskonnon piirissä. Painostuksen tunteita voi aiheuttaa ryhmässä esimerkiksi seuraavat asiat:
Mielipiteiden ja itsensätoteuttamisen kontrolloiminen ja kieltäminen ryhmässä, jos ne ovat vastoin ryhmän
toimintatapoja
Uhkailua ja uskonnollisilla säännöillä pelottelua (esim. jos, ihminen ei elä ryhmän sääntöjen mukaan, hänelle käy huonosti)
Omaa uskontoa tulkitaan kapea-alaisesti, muita näkemyksiä ei hyväksytä
Vain tietyillä ryhmän jäsenillä on valtaa ja oikeutta säädellä ryhmän elämää
Ryhmän jäsen elää sääntöjä sokeasti noudattaen, kadottaen samalla omat tarpeensa ja toiveensa sekä kokien epämääräistä ahdistusta ja riittämättömyyttä ryhmää kohtaan
Haluan korostaa, että jokainen kokemus on tärkeä tutkimukseni kannalta.
Tanja Kukkula
Sadontie 33
38210 Vammala
[email protected]
1. Pro gradu -tutkimus hengellisestä väkivallasta (Helsingin yliopisto)
Onko sinulle tehty hengellistä väkivaltaa? Onko ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauttasi riistetty tai rajoitettu? Onko sinua pahoinpidelty tai alistettu henkisesti vetoamalla uskonnon normeihin? Miten selvisit siitä? Ja ennen kaikkea, miten hengellinen väkivalta on vaikuttanut uskonnollisuuteesi, uskonnollisiin kokemuksiisi ja suhtautumiseesi uskontoon? Mitä ja millaisia seurauksia hengellisellä väkivallalla on ollut elämässäsi?
Teen aiheesta uskontotieteen pro gradu-tutkielmaa Helsingin yliopistoon, ja tarinasi on tutkimukselleni tärkeä. Voit kirjoittaa arasta aiheesta nimettömänäkin, mutta toivon sinun mainitsevan ikäsi ja sukupuolesi. Yhteystietojasi toivoisin mahdollista tutkimushaastattelua varten. Kaikki tiedot käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti.
Voit lähettää tarinasi postitse:
Marianne Suomalainen
Uskontotieteen laitos
PL 59
00014 Helsingin yliopisto
tai sähköpostilla
[email protected]
2. Pro gradu -työ uskonnollisesta painostuksesta
(Turun yliopisto)
Teen pro gradu- työtä uskonnollisesta painostuksesta ihmisten omien kokemusten perusteella Turun yliopiston uskontotieteen laitokselle.
Jos olet kokenut uskonnollista painostusta jossakin uskonnollisessa yhteisössä,
kirjoita minulle luottamuksellisesti kokemuksistasi.
Uskonnollista painostusta on monenlaista ja eri ihmiset kokevat eri asioita painostavina. Uskonnollisen painostuksen kokeminen on siis usein hyvin henkilökohtainen asia. Tärkeintä on kokija itse ja hänen painostavat kokemuksensa.
Uskonnollista painostusta voi kokea minkä tahansa uskonnon piirissä. Painostuksen tunteita voi aiheuttaa ryhmässä esimerkiksi seuraavat asiat:
Mielipiteiden ja itsensätoteuttamisen kontrolloiminen ja kieltäminen ryhmässä, jos ne ovat vastoin ryhmän
toimintatapoja
Uhkailua ja uskonnollisilla säännöillä pelottelua (esim. jos, ihminen ei elä ryhmän sääntöjen mukaan, hänelle käy huonosti)
Omaa uskontoa tulkitaan kapea-alaisesti, muita näkemyksiä ei hyväksytä
Vain tietyillä ryhmän jäsenillä on valtaa ja oikeutta säädellä ryhmän elämää
Ryhmän jäsen elää sääntöjä sokeasti noudattaen, kadottaen samalla omat tarpeensa ja toiveensa sekä kokien epämääräistä ahdistusta ja riittämättömyyttä ryhmää kohtaan
Haluan korostaa, että jokainen kokemus on tärkeä tutkimukseni kannalta.
Tanja Kukkula
Sadontie 33
38210 Vammala
[email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voiko molemmille tutkijoille mailata saman kokemuksen, ts. käykö samat kokemukset molempien tutkimuksiin, ja haittaako se ko. graduntekijöitä, jos heillä on osin samaa tutkimusmateriaalia?
Kysyisin vielä gradujen ohjaajien nimet (professorit), ja sen ovatko he jollakin tavalla kytköksissä vanhoillislestadiolaisliikkeeseen?
vaan vanhoillislestadiolaisuudesta eronneeseen eriseuraan.
Kertoisitko nimesi ja professorisi nimen?
SRK:n väkivallan kiistävä lausunto hengellisestä painostuksesta on Kotimaa-lehden sivulla, jossa on pääsihteeri Aimo Hautamäen haastattelu:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=443&Itemid=38
ja, mm. tässä reaktioita Hautamäen ko. lausumiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017617102&view_mode=threaded
harmi vaan, kun ei ole sitä blogia vieläkään avattu ja kaikki hyvät kirjoitukset valuu hukkaan...
Vaikuttaa siltä, että SRK-lestadiolaisuus on laatinut omat sääntönsä siitä miten ry:ssä talostellaan, kuinka ihmisten kanssa tässä maailmanajassa ollaan ja miten käyttäydytään yhteiskunnassa.
SRK-lestadiolaisuus pyrkii muodostamaan ikään kuin oman "jengin" suurkaupunkien nuorisojengien tapaan. jengillä on omat sääntönsä ja menettelytapansa, omat tapansa rangaista ihmisiä jne, jotka perustuvat jengin itsensä luomaan käsitykseen omasta vallastaan yhteiskunnassa.
Lestadiolaisuudessa on vl-yhteisöstä tehty uskomisen kohde, yhteisölle tulee olla "kuuliainen".
Muulla ei ole väliä.
Sitä samaa painotettiin tänä suvena Suviseuroissa, joissa yksikään saarna ei kertonut, että Jeesus on tie pelastukseen ja iänkaikkiseen elämään. Sen sijaan useissa saarnoissa sanottiin (vastoin Raamattuakin), että seurakunta on tie iänkaikkiseen elämään.
Raamattu asettuu tässä kiistassa ei SRK:n vaan Jeesuksen Kristuksen kannalle.
”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva." (Room. 10:9)
"Kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (Gal. 5:14)
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen!” (Gal. 5:1)
Panin merkille saarnoista ihan saman asian, merkittävän usein puhuja toisteli sitä kuulaisuutta Jumalanvaltakunnan päätöksille ja seurakunta-äitille.
Ulkopuoliselle varsinkin muodostuu sellainen kuva uskosta että se on lähinnä tätä tapojen ja "päätösten" noudattamista.
käytännössäkin on sitä, että ainakin yleisesti tehdään niin kuin seurakunta neuvoo. joillakin aisan yli potkiminen on sallitumpaa ja joillakin pahentuminen on melkein kokopäivätyötä....
silmänkääntötempun: heidän oppinsa on pelkkää maallista laumaoppia, joka puettu uskonnollisuuden kaapuun.
Luettelit tuossa useita lahkon tunnusmerkkejä. Sopivat täydellisesti vl-kristillisyyteen.
"Paikallisyhdistykset pyysivät neuvoja keskusyhdistykseltä."
Millainen neuvo keskusyhdistyksestä annettiin joka sitten johti hoitokokousaaltoon?
Hengellinen väkivalta voi olla tuonpuoleisella rangaistuksella pelottelua, uskonnollisten mielipiteiden tuomitsemista tai vaatimusta noudattaa pikkutarkkoja sääntöjä. Se on väkivaltaa, joka perustellaan uskonnollisella normilla tai tavalla. Usein hengellisen väkivallan harjoittaja uskoo asiaansa vilpittömästi eikä itse ymmärrä tekevänsä pahaa.
”Ilmiö on marginaalinen, mutta se tulee ottaa vakavasti, koska uhreiksi joutuneille kokemukset voivat olla todella raskaita ja ahdistaa vielä vuosienkin päästä. Uskonnon pitäisi olla elämää rakentava asia, eikä aiheuttaa ahdistusta", sanoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pastori Mikko Sulander. Hän on perehtynyt hengelliseen väkivaltaan mm. teologiopinnoissaan tekemällä aiheesta pro gradu -tutkielman.
Tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä hengellinen väkivalta on yleisempää kuin toisissa. Vaikka evankelisluterilaisessa kirkossa osataan yleensä varoa uskonnollisia ylilyöntejä, hengellistä väkivaltaa on myös sen piirissä, muistuttaa Sulander.
Eristäminen yhteisöstä on eräs hengellisen väkivallan muoto
Tyypillinen hengellisen väkivallan muoto on pelottelu tuonpuoleisella rangaistuksella, helvetillä tai paholaisella. "Pelottelulla yritetään tehostaa uskon sanomaa, ja sillä saadaan helposti aikaan kovaa ahdistusta."
"Syyllistäminen on keino, jolla pyritään palauttamaan kuria ja nöyryyttä. - - Eristäminen yhteisöstä on myös eräs hengellisen väkivallan muoto. Eristämiseen voi johtaa vaikkapa yhteisöä kohtaan esitetty kritiikki."
Aluksi hengellisen väkivallan uhri voi tuntea uskonyhteisöä kohtaan jopa rakastumisen kaltaista tunnetta, eikä halua nähdä yhteisön epäkohtia. Saattaa kulua vuosia, ennen kuin hän uskaltaa tehdä päätöksen irtautua ryhmästä, jossa voi pahoin.
Oireina ahdistusta ja masennusta
”Ahdistuneisuus on tavallisin reaktio. Elämänilo voi vähentyä ja masennus saattaa vaivata. Jos henkilöllä on ollut vaikeuksia aiemminkin, hengellinen väkivalta on saattanut vauhdittaa alamäkeä”, kertoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pastori Juha Antikainen. Hän on antanut sielunhoitoa hengellisen väkivallan uhreille.
Lähde: Kotikirkko 1/2005
http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/1_2005/hengellinen_vakivalta_voi_rikkoa_elaman/
Kirjoituksestasi paistoi läpi nykyisin vallalla oleva maallistunut ihmiskäsitys. Se tuntuu vähän hassulta uskonnollisten yhteisöjen ollessa kyseessä, koska hengellisistä syistähän ihmiset siellä ovat. Pääasia tuntuu jäävän sivuun. Näkökulma on psykologinen, ei hengellinen.
Kristitty pyrkii elämään omantuntonsa, ei omien toiveittensa ja tarpeittensa mukaan.